Takaisin Tulosta

Keuhkosyövät

Lääkärin käsikirja
20.1.2026 • Viimeisin muutos 20.1.2026
Aija Knuuttila

Keskeistä

  • Heterogeeninen ryhmä erilaisia keuhkoperäisiä syöpiä
  • Tunnettuina vaaratekijöinä ensisijaisesti tupakointi, lisäksi eräillä aloilla työperäiset altisteet
  • Riskiryhminä erityisesti keski-ikäiset tai vanhemmat (yli 45 v) tupakoitsijat, joilla ilmenee esim.
    • yskää, jonka tavanomainen luonne muuttuu, veriyskää
    • toistuvia hengitystieinfektioita
    • laihtumista ja yleistilan heikkenemistä.
  • Osa keuhkosyövistä kehittyy kuitenkin tupakoimattomille tai vain vähän tupakoineille.

Epidemiologia

  • Uusia keuhkosyöpätapauksia todettiin v. 2023 Suomessa 2 881, joista naisilla 1 218.
  • Naisilla ilmaantuvuus on edelleen jatkuvasti suurentunut tupakoinnin yleistyttyä myöhemmin kuin miehillä.
  • Miehillä ikävakioitu ilmaantuvuus on pienentynyt miesten tupakoinnin vähennyttyä, mutta keuhkosyöpä on edelleen miesten kolmanneksi yleisin syöpä eturauhassyövän ja suolistosyövän jälkeen.
  • Maailmanlaajuisesti eniten syöpäkuolemia aiheuttava sairaus

Etiologia

  • Tupakointi
    • N. 80–90 % keuhkosyövistä on tupakoinnin aiheuttamia.
    • Tulee kuitenkin muistaa, että n. 15 %:ssa tapauksista potilaalla ei ole merkittävää tupakointianamneesia. Tupakoimattoman keuhkosyöpä on patogeneesiltään erilainen.
      • Etenkin tupakoimattomien adenokarsinoomissa lääkehoidon kohteena ilmeneviä signalointireitin muutoksia tunnetaan yhä useampia (mm. EGFR-mutaatiot, HER2-mutaatio, ALK-, ROS1-, RET- ja NTRK-fuusiot).
  • Asbesti
    • Asbestille merkittävästi altistuneen tupakoitsijan keuhkosyöpävaara on jopa 50-kertainen tupakoimattomaan, ei-altistuneeseen verrattuna.
  • Muut
    • Mm. arsenikki, kromi ja nikkeli (ammattialtistus)
    • Säteily (radon etenkin tupakointiin liittyen)
    • Geneettinen alttius (sekä tupakoimattomilla että tupakoitsijoilla)
    • Ikääntyminen

Histopatologiset alaryhmät

  • Ei-pienisoluiset karsinoomat – osuus kaikista n. 75 %
    • Levyepiteelikarsinoomat (30–40 %); osuus vähentymässä, pääsääntöisesti assosioituu tupakointiin
    • Adenokarsinoomat (n. 50–60 %); osuus lisääntymässä
      • Kliiniseltä käyttäytymiseltään ja ennusteeltaan toisistaan poikkeavia useita eri alamuotoja, mm. lepidisen kasvutavan tuumorit ja solidit adenokarsinoomat
      • Sekä tupakoitsijoilla että tupakoimattomilla
    • Suurisoluinen karsinooma (5 %)
  • Pienisoluinen karsinooma – vahvasti tupakointiin assosioituva, osuus kaikista n. 15 %

Oireet ja löydökset

  • Oireet aiheutuvat joko primaarituumorista keuhkojen alueella tai etäpesäkkeistä, tai ne voivat olla paraneoplastisia. Tavallisimpia ovat
    • yskä tai muuttunut yskä, veriyskä
    • kivut (torakaalinen tai ekstratorakaalinen esim. luustometastaaseista)
    • hengenahdistus
    • äänen käheytyminen
    • ruokahaluttomuus, laihtuminen.
  • Löydökset keuhkosyöpäepäilyssä
    • Thoraxkuvassa varjostuma keuhkossa ja mahdollisesti suurentuneita imusolmukkeita hiluksessa ja/tai mediastinumissa (kuva «»1)
    • Suurentuneita imusolmukkeita soliskuopissa ja/tai kainaloissa
    • Etäpesäkkeisiin (aivot, luusto, keuhkot, maksa, lisämunuaiset) liittyvät löydökset

Metastasointi

  • Leviäminen thoraxin alueella
    • Saman keuhkon toiseen lohkoon, toiseen keuhkoon
    • Hiluksen, mediastinumin, soliskuoppien tai kainaloiden imusolmukkeisiin
    • Suora kasvu mediastinumiin, thoraxin seinämään, isoihin suoniin, sydänpussiin, keuhkopussiin, nikamiin, kylkiluihin tai hartiapunokseen
  • Leviäminen thoraxin ulkopuolisiin elimiin
    • Aivot, luusto, maksa ja lisämunuaiset tavallisimmat kohde-elimet
  • Pienisoluinen keuhkosyöpä on useimmiten levinnyt toteamisvaiheessa. Sille on tyypillistä leviäminen sekä paikallisesti että thoraxin ulkopuolelle varhaisessa taudin vaiheessa. Rajoittunut pienisoluinen keuhkosyöpä on kyseessä, jos tautimuutoksia on ainoastaan yhden thoraxpuoliskon alueella.

Diagnoosi evd

  • Tärkein alkuvaiheen tutkimus on thoraxkuva.
  • Jos thoraxkuvan ja/tai oireiden perusteella epäillään keuhkosyöpää, potilas lähetetään jatkotutkimuksiin keuhkosairauksien klinikkaan.
  • Jatkotutkimus on varjoainetehosteinen thoraxin ja ylävatsan tai vartalon tietokonetomografia ja sen perusteella bronkoskopia ja/tai muut näytteenotot (biopsiat primaarituumorista ja/tai metastaaseista). Osassa tapauksista PET-TT tuo lisäinformaatiota levinneisyyttä ja etenkin leikkausmahdollisuutta selvitettäessä.
  • Diagnoosi tehdään kudosnäytteen histologiasta (sytologia harvoin riittävä). Lisäksi ei-pienisoluisissa, ei-levyepiteeliperäisissä keuhkosyövissä ja aina, kun potilaalla ei ole merkittävää tupakointianamneesia, näytteestä on tehtävä myös molekyyligenettiset lisämääritykset.
  • Keuhkosyövän diagnostiikkaan soveltuvia seerumin tuumorimarkkeritutkimuksia ei ole.
  • Taudin levinneisyysarvio diagnoosivaiheessa perustuu radiologisiin löydöksiin T(tumor)N(node)M(metastasis)-luokitusta käyttäen.
  • Kun primaarituumorin tai alueellisten imusolmukkeiden (N-luokka) lisäksi on etäpesäke tai -pesäkkeitä keuhkojen ulkopuolella missä tahansa elimessä/muulla imusolmukealueella, kyseessä on levinnyt tauti.
  • Osalla potilaista (huonokuntoisilla ja monisairailla) invasiiviset diagnostiset tutkimukset eivät välttämättä tuo hoidollista lisähyötyä, joten nämä tilanteet tulee arvioida tapauskohtaisesti (ks. hoidon mahdollisuudet jäljempänä).
  • Erotusdiagnostiikassa tärkeimpiä ovat mm. keuhkojen vanhat arpimuutokset, infektiomuutokset ja muiden maligniteettien metastaasit.

Ehkäisy

Hoito evd

  • Hoitovalinta perustuu taudin levinneisyysasteeseen (TNM-stage) ja keuhkosyövän solutyyppiin (ei-pienisoluinen ja sen eri alatyypit vs. pienisoluinen), levinneissä ei-pienisoluisissa keuhkosyövissä lisäksi molekyylibiologisiin markkereihin (mahdolliset tunnistetut mutaatiot, ja jos em. mutaatiota ei ole, tuumorin PD-L1-ekspressiotaso).
  • Hoidon mahdollisuuksiin ja saavutettavaan hyötyyn vaikuttavat myös potilaan yleiskunto (WHO 0–4) ja muut sairaudet.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

  • Paikallisen taudin hoito on leikkaus; joko keuhkolohkon tai keuhkosegmentin poisto
  • Vain harvoin koko toisen keuhkon poisto on mielekäs tai mahdollinen, etenkin kun tähän liittyy merkittäviä välittömiä ja pitkäaikaisriskejä. Radikaalileikkaus on mahdollinen n. 20–25 %:lle.
  • Paikallisessa taudissa ilman levinneisyyttä saman puolen hilus- tai mediastinumin imusolmukkeisiin leikkaushoito yksinään on riittävä.
  • Soveltuville potilaille toteutetaan immunologisen lääkkeen ja solunsalpaajien yhdistelmälääkitystä (ns. neoadjuvanttihoito) ennen leikkausta. Osalle puolestaan toteutetaan radikaalileikkauksen jälkeen solunsalpaajahoitoa ja näistä osalle lisäksi immunologista lääkehoitoa (ns. adjuvanttihoidot), jos hoidon indikaatiokriteerit täyttyvät.
  • Jos tauti on paikallinen mutta alueellisesti edenneempi ja/tai siihen liittyy paikallista imusolmukelevinneisyyttä, leikkaushoitoon pyritään liittämään lääkehoitoa joko ennen leikkausta tai sen jälkeen.
  • Paikallisen keuhkosyövän leikkaushoitoon soveltumattomille voidaan käyttää korkea-annoksista kohdennettua ns. stereotaktista tuumorin sädehoitoa.
  • Osassa tapauksista toteutetaan yhdistelmänä lääkehoitoa ja sädehoitoa (ns. kemosädehoito), kun leikkaus ei ole mahdollinen.
  • Levinneissä taudeissa (n. 60 %) hyväkuntoisilla potilailla, joilla tuumorissa ei todeta hoidollisia kohdemutaatioita, käytetään tuumorin PD-L1-ekspressiotasosta riippuen solunsalpaajien ja immunologisen lääkkeen yhdistelmähoitoa tai immunologista lääkehoitoa yksinään. Pienellä osalla (n. 15 %:lla) ensisijaisesti adenokarsinoomissa ilmenee tuumorissa jokin signalointireitin muutos (mm. EGFR-mutaatio, ALK-, ROS1-, RET- tai NTRK-fuusio), ja tällöin hoito on kohdennettu peroraalinen lääke.
  • Sädehoitoa käytetään levinneissä tautimuodoissa palliaationa esim. aivometastaaseihin ja kivuliaisiin luustometastaaseihin.
  • Osalla levinnyttä ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista tauti ei kuitenkaan merkittävästi reagoi nykyisiin tunnettuihin lääkehoitoihin. Tämä on myös tärkeä tunnistaa, jotta raskailta, hyödyttömiltä hoitoyrityksiltä vältytään.

Pienisoluinen keuhkosyöpä

Seuranta

  • Säännöllisen seurannan hyötyä kaikkien keuhkosyöpäpotilaiden kohdalla ei ole osoitettu. Seuranta on mielekästä, jos on mahdollista toteuttaa aktiivista, onkologista hoitoa mahdollisen residiivin ilmaantuessa. Seurannassa pyritään havaitsemaan taudin uusiutuminen tai eteneminen, ja lisäksi sillä on merkitystä hyvän oireenmukaisen hoidon toteuttamisessa.
  • Tärkeimmät seurantaparametrit
    • Kliininen kokonaisvointi, oireiden kartoittaminen
    • Keuhkoauskultaatio, imusolmukealueiden palpaatio
    • Thoraxkuva ja tarvittaessa TT-kuvantaminen
  • Seerumin tuumorimerkkiaineiden käytön hyödystä ja sopivuudesta ei ole näyttöä seurannassa.

Ennuste

  • Ei-pienisoluiset keuhkosyövät
    • Kaikista potilaista on elossa 5 v:n kuluttua n. 15–25 %.
    • Kaikista radikaalileikatuista on elossa 5 v:n kuluttua 65–80 %.
    • Levinneissä taudeissa elossaolo vaihtelee voimakkaasti alatyypistä riippuen, mutta nykyiset lääkehoidot eivät ole parantavia. Levinnyttäkin tautia sairastavista potilasta pieni osa voi saada merkittävän pitkiä lääkehoitovasteita ja voi elää useampia vuosia.
  • Pienisoluinen keuhkosyöpä
    • Keskimääräinen elossaolo rajoittuneessa taudissa on vajaat 2 v ja levinneessä taudissa, riippuen taudin laajuudesta, n. 1 v. 5 v:n elossaolo-osuus on alle 3 %.

Kirjallisuutta

  1. Hendriks LE, Kerr KM, Menis J ym. Non-oncogene-addicted metastatic non-small-cell lung cancer: ESMO Clinical Practice Guideline for diagnosis, treatment and follow-up. Ann Oncol 2023;34(4):358-376. «PMID: 36669645»PubMed «https://www.esmo.org/guidelines/guidelines-by-topic/lung-and-chest-tumours/non-oncogene-addicted-metastatic-non-small-cell-lung-cancer»1
  2. Hendriks LE, Kerr KM, Menis J ym. Oncogene-addicted metastatic non-small-cell lung cancer: ESMO Clinical Practice Guideline for diagnosis, treatment and follow-up. Ann Oncol 2023;34(4):339-357. «PMID: 36872130»PubMed «https://www.esmo.org/guidelines/guidelines-by-topic/lung-and-chest-tumours/oncogene-addicted-metastatic-non-small-cell-lung-cancer»2