Palliatiivinen hoito

Keskeistä

• Syöpä voi aiheuttaa oireita missä vaiheessa taudinkulkua vain. Oireiden tehokas hoito parantaa potilaiden elämänlaatua sekä vähentää päivystyskäyntejä ja inhimillistä kärsimystä.
• Oireiden hoito on olennainen osa syövän hoitoa, ja tavoitteena onkin aloittaa palliatiivinen hoito ennakoiden ja varhaisessa vaiheessa. Tekstissä mainittuja ohjeita voi käyttää tautia parantavassa ja jarruttavassa vaiheessa soveltuvin osin.
• Tautia jarruttavan hoidon päätyttyä hyvällä oireenmukaisella hoidolla turvataan potilaiden viimeisten päivien, kuukausien, jopa vuosien elämänlaatua ja mahdollistetaan potilaalle tärkeisiin asioihin keskittyminen mahdollisimman vähäoireisena.
• Saattohoito tarkoittaa elämän viimeisiä viikkoja tai päiviä, ja tuolloin keskitytään hyvään kivun hoitoon, perushoitoon ja huolenpitoon.
• Elämänlaatu tarkoittaa erilaisia asioita eri potilaille ja hoitohenkilökunnalle: selvitä potilaan toiveet ja valitse oireita lievittävä hoito, joka itsessään tuottaa enemmän hyötyä kuin haittaa. Tekstissä mainittuja hoitovaihtoehtoja tulee tarkastella tästä näkökulmasta.
• Kartoita, kirjaa ja seuraa syövän ja kokonaistilanteen aiheuttamia oireita oirekyselylomakkein.
• Tee hoitoratkaisut potilaan kanssa neuvotellen, selitä oireen todennäköinen etiologia, ota omaiset mukaan hoitoon, konsultoi.
• Tee potilaan ja omaisten kanssa yhteistyössä oireita ja taudinkulkua ennakoiva hoitosuunnitelma.
• Vaikeissa oireissa konsultoi palliatiivisen lääketieteen yksikköä.

Hengitysoireet

Kuiva suu ja stomatiitti

Ruokahaluttomuus evd

• Ruoan tarjoaminen on luonnollinen keino osoittaa välittämistä, mutta ruokahaluttomalle ruoan tuputtaminen ja syömiseen kiinnittyvä huomio vain vaikeuttaa tilannetta.
  • Keskustelu potilaan ja omaisten kanssa syöpään liittyvän ruokahaluttomuuden mekanismeista auttaa ymmärtämään tilannetta.
  • Vertaus ruokahaluttomuudesta flunssan yhteydessä on usein valaiseva.
• Nesteen saannin ja janon tunteen välillä ei ole selvää yhteyttä.
• Ruokahaluttomuuden syitä
  • Lääkitys, mm. solunsalpaajat, kipulääkkeet
  • Suun hiivatulehdus (yleinen, ks. edellä «»3)
  • Kipeä tai kuiva suu; ks. edellä stomatiitin ja kuivan suun hoito «»4 sekä artikkeli «Kuiva suu»14.
  • Pahoinvointi, ks. pahoinvoinnin hoito alla.
  • Aikaisen täyttymisen tunne, jonka taustalla on esim.
    • ummetus (ks. ummetuksen hoito alla «»2)
    • vatsan alueen kasvain tai kookas maksa (glukokortikoidit saattavat vähentää turvotusta: prednisoloni 20–40 mg × 1 p.o. tai deksametasoni 2–10 mg × 1 p.o.)
    • askites (hoito: ks. yllä «»5).
    • Hoitona on (puoli-)istuva asento, pienet ruoka-annokset, metoklopramidi 10 mg × 3 p.o. 20 min ennen ruokailua.
  • Metaboliset syyt, esim. hyperkalsemia «Hyperkalsemia ja hyperparatyreoosi»16, uremia «Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoito»17
  • Väärään kurkkuun nieleminen (nielupareesi, tukkiva tuumori): ks. edellä «»6
  • Kivut: huolehdi kipulääkityksestä «Syöpäkivun lääkehoito»15
  • Masennus: lohdutus, lääkitys (masennuslääkkeistä mirtatsapiini lisää ruokahalua)
• Kylmä ruoka (jäätelö, pirtelö tms.)
• Ruokailuympäristö- ja tilanne on järjestettävä potilaalle mahdollisimman miellyttäviksi.
• Pieniä annoksia pienillä lautasilla. Kauniisti katettuja aterioita lyhyin väliajoin potilaan toivomina aikoina. Hajuton ruokailutila.
• Yhteiset kiireettömät ruokailuhetket pöydän ääressä ja pukeutuneena mieluummin kuin vuoteessa ja pyjamassa
• Aperitiivi saattaa lisätä ruokahalua; mikä tahansa mieluinen alkoholijuoma käy (huomioi metronidatsolin antabusvaikutus).
• Glukokortikoidit voivat kohentaa ruokahalua ja virkistää vointia muutoinkin. Niitä voi käyttää 1–2 viikon kuurina, esim. kun potilaalle on erityisen tärkeää olla parhaassa mahdollisessa voinnissa (juhlat, matkat), tai niin pitkään kuin vastetta tulee eikä käyttöä estäviä haittoja ilmene (turvotus, yöunien menetys, verensokeritason nousu, vasteen menetys).
  • Deksametasoni 2 mg × 2 p.o. (aamulla ja iltapäivällä) tai prednisoloni 10–20 mg × 1 p.o.

Pahoinvointi ja oksentelu evd

• Solunsalpaajahoito, myös muut syövän hoidossa käytettävät lääkkeet, kuten proteiinikinaasin estäjät
  • Solunsalpaajahoidon aiheuttaman akuutin pahoinvoinnin estolääkitys annetaan esilääkityksenä kotona sekä hoidon yhteydessä hoitavassa yksikössä sekä ohjeistettuna kotona jatkuen.
  • Viivästyneen pahoinvoinnin hoito
    • Deksametasoni 2–4 mg × 1–2 p.o., hoitoaika 2–4 päivää, ± metoklopramidi 10 mg × 3 p.o., tarvittaessa lisäksi 5-HT3-reseptorin salpaajat (annostelu alla).
    • Loratsepaami annoksella 0.5–1 mg × 1–3 p.o. lisää muiden pahoinvoinnin estolääkkeiden tehoa.
    • Haloperidoli 0.5–1 mg × 1–3 p.o. myös mahdollinen lisälääke pahoinvoinnin hoitoon (dopamiinireseptorin antagonisti)
    • Huom.: osa syöpälääkkeistä annostellaan tabletteina jatkuvana tai useamman viikon lääkityksenä kotona, esim. kapesitabiini. Voimakkaan pahoinvoinnin yhteydessä, jos oirelääkkeistä ei ole apua, solunsalpaaja tauotetaan.
• Muut lääkkeet, esim. opioidit (pahoinvointia harvoin yli viikon), verenpaine- ja mielialalääkkeet
  • Turhat lääkkeet pois, vaihda lääke, tarkista annostus. Lisää tarvittaessa rinnalle pahoinvoinnin estolääkitys.
• Sädehoito ylävatsalle tai laajaan lantiokenttään
  • Metoklopramidi 10 mg × 3 p.o.; 5-HT3-reseptorin salpaaja (annostelu alla), loratsepaami 0.5–1 mg × 1–2 p.o.; sädehoidon aiheuttama akuutti haitta yleensä viikoissa väistyvä
• Kokoaivosädehoito
  • Saattaa lisätä tai aikaansaada turvotusta etäpesäkkeiden ympärille: deksametasoni 2–6 mg × 1–3 p.o., 5-HT3-reseptorin salpaaja (annostelu alla). Jos glukokortikoidi ennestään lääkityksessä, nosta sen annos 2–3-kertaiseksi.
  • Aivosädehoidon jälkeen seuraavien viikkojen aikana pahoinvointioireet voivat uudelleen vaikeutua joko myöhäisen sädehoitoturvotuksen tai taudin etenemisen vuoksi: ensiapuna nosta glukokortikoidi-annosta 2–3-kertaiseksi; jos lääkityksessä ei ole glukokortikoidia, aloita: deksametasoni 2–6 mg × 1–3 p.o./s.c./i.v.
• Hyperkalsemia: nesteytys, bisfosfonaatit, glukokortikoidi; ks. hyperkalsemian hoito «Hyperkalsemia ja hyperparatyreoosi»16
• Kohonnut kallonsisäinen paine (aivokasvain, aivometastaasit): deksametasoni 4–10 mg × 1–3 p.o./s.c./i.v. alenevin annoksin vasteen mukaan. Konsultoi neurokirurgia leikkauksen mahdollisuudesta, sädehoitolääkäriä sädehoidosta.
• Suurentunut maksa, askites: hoito ks. yllä «»5.
• Uremia «Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoito»17, maksan vajaatoiminta «Maksakirroosi»18: oireenmukainen hoito
• Esofagiitti, gastriitti, ulkus «Ulkustauti, helikobakteeri-infektio ja krooninen gastriitti»19: muista hiivastomatiitin ja -esofagiitin mahdollisuus ja hoito.
• Ummetus on hyvin tavallinen, hoidettavissa oleva pahoinvoinnin syy; ks. hoito alla «»2.
• Suolitukos: ks. alla «»7.
• Ahdistus, pelko, masennus: asiallinen pahoinvoinnin hoito, psyykkinen tuki ja tarvittaessa ahdistusta lievittävä ja/tai masennuslääkitys
• Oksennukseen johtava yskä: ks. yskän hoito edellä.
• Oireenmukainen lääkitys, suuntaa antavia annoksia
  • Metoklopramidi 10 mg × 1–3 /p.o./s.c./i.v., 20–30 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio
  • Haloperidoli 0.5–1 mg × 1–3 p.o./s.c./i.v., 5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
  • Loratsepaami 0.5–1 mg × 1–3 p.o./s.c./i.v., 2–4 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
  • Deksametasoni 2–8 mg × 1 p.o. (joskus annostelu aamulla ja iltapäivällä voi myös tuoda apua pahoinvointiin), 4–10 mg × 1–2 s.c./i.v., prednisoloni 20–60 mg × 1
  • Proklooriperatsiini 5–10 mg × 1–3 p.o.
  • Skopolamiini-laastari 1 mg 3 vrk:n välein
  • Levomepromatsiini 2.5–10 mg ×1 p.o. yöksi
  • Hydroksitsiini 25 mg × 1 p.o. yöksi, syklitsiini 25–50 mg × 1–3
  • 5-HT3-salpaajat ovat tehokkaita keskivaikeaa ja vaikeaa pahoinvointia aiheuttavien solunsalpaajien synnyttämän akuutin pahoinvoinnin estossa sekä aivojen ja ylävatsan sädehoidon aiheuttaman pahoinvoinnin hoidossa.
  • 5-HT3-salpaajista saattaa olla hyötyä solunsalpaajien aiheuttaman viivästyneen pahoinvoinnin estossa ja syöpäpotilaan kroonisen pahoinvoinnin estossa sekä joillakin potilailla opioidien aiheuttaman pahoinvoinnin helpottamisessa, jos muu lääkitys ei riitä; haittoina ummetus ja päänsärky, voivat pidentää QT-aikaa.
    • Granisetroni 1 mg × 1–2 / 2 mg × 1 p.o., 1–3 mg × 1–3 i.v.
    • Ondansetroni 4–8 mg × 1–2 p.o. (myös suussa liukeneva valmiste), 16 mg × 1 p.r., 8 mg × 1–3 i.v.
  • Edellisten yhdistelmät huomioiden interaktiot

Ummetus evd

• Ummetus on hyvin yleinen edennyttä syöpää sairastavan potilaan oire, joka liittyy mm. syöpätautiin, ravinnon muutoksiin, liikunnan vähenemiseen, lääkkeisiin, intimiteetin puutteeseen sairaalassa tai näiden yhdistelmiin. Sulje pois suolitukos (oksentelu, kramppimaiset kivut, näkyvä peristaltiikka, vatsan turpoaminen), ks. suoliobstruktio alla ja akuutti vatsa «Aikuisen akuutti vatsa»20.
• Hoidon alussa tulee kuunnella suoliäänet, palpoida vatsa sekä tuseerata.
• Syitä
  • Syöpätauti: kasvaimen aiheuttama obstruktio, peritoneaalikarsinoosi, askites (ks. yllä «»5), selkäydinvaurio: syynmukainen hoito, jos mahdollista
  • Lääkkeet: opioidit, antikolinergit (esim. psykoosilääkkeet, antidepressantit), vinka-alkaloidit, 5-HT3-reseptorin salpaajat; karsi, jos mahdollista
  • Muutokset ravitsemuksessa, ruokahaluttomuus, kipeä suu, dehydraatio; runsaasti nesteitä, kuitupitoisempi ruokavalio (jos mahdollista), kipulääkitys; suun ja ruokahaluttomuuden hoito: ks. yllä
  • Liikunnan väheneminen: rohkaise liikkumaan ja hoida liikkumista estävät kivut
  • Kivulias anaalifissuura «Anaalifissuura»21, ärtyneet peräpukamat «Peräpukamat»22
  • Hyperkalsemia «Hyperkalsemia ja hyperparatyreoosi»16
  • Hypotyreoosi «Hypotyreoosi»23
  • Yksityisyyden puute sairaalassa: huolehdi intimiteettisuojasta, kiireettömyydestä.
• Ummetus on intiimi vaiva: tiedustele suolen toiminnasta säännöllisesti ja suoraan, kannusta huonokuntoista pyytämään lisäapua vessaan menemisessä.
• Aloita opioidien aloituksen yhteydessä ehkäisevä ummetuslääkitys, esim. makrogoli 12 g × 1 p.o. säännölliseksi listalle!
• Ummetuslääkitys annetaan mieluiten suun kautta, tarvittaessa lisäapuna vaikeassa tilanteessa käytetään peräpuikkoja tai toimitetaan vatsa peräruiskeilla.
  • Bulkkilaksatiivit vaativat runsasta juomista eivätkä sovi huonokuntoiselle.
  • Osmoottisia laksatiiveja (esim. laktuloosi 10–30 ml × 1–2 p.o., joka on ainoa peruskorvattava laksatiivi; makrogoli 12 g × 1–6 p.o. vasteen mukaisesti) käytetään yksin tai yhdessä stimuloivien laksatiivien kanssa.
  • Stimuloiva laksatiivi (senna 5–10 g × 1 p.o., natriumpikosulfaatti 5–10 mg × 1 p.o., bisakodyyli 5–10 mg × 1 p.o) yksin tai yhdessä osmoottisten laksatiivien kanssa
  • Prokineetit: metoklopramidi 10 mg × 1–3 p.o.
  • Opioidiantagonistit
    • Jos muut laksatiivit eivät tuo riittävää vastetta, naldemediini annoksella 200 μg on turvallinen interaktioiden sekä maksan ja munuaisten vajaatoiminnan suhteen laksatiivien rinnalle, mutta voi aiheuttaa vatsakipua ja voimakkaita suolen kouristuksia. Toinen vaihtoehto on naloksegoli annoksella 25 mg × 1 p.o. Potilaalla ei saa olla mekaanista suolitukosta. Lääkkeillä on peruskorvattavuus.
    • Oksikodonin ja naloksonin yhdistelmä: maksimivuorokausiannos on 160 mg oksikodonihydrokloridia ja 80 mg naloksonihydrokloridia. Ei korvattavuutta, ja opioidimäärän titraus vaikeampaa yhdistelmävalmistetta käytettäessä.
    • Metyylinaltreksonibromidista saattaa olla hyötyä opioidien aiheuttamassa muulle laksatiivilääkitykselle resistentissä ummetuksessa; annostelu 12 mg s.c. korkeintaan kerran vrk:ssa. Potilaalla ei saa olla mekaanista suolitukosta. Ei korvattavuutta.

Ripuli

• Hoitoon liittyvät syyt
  • Syövän lääkehoito on syöpäpotilaan ripulin tavallisin syy (esim. solunsalpaajista 5-fluorourasiili, kapesitabiini [oraalinen kotona annosteltava valmiste], irinotekaani, topotekaani, tyrosiinikinaasin estäjät, immuno-onkologiset lääkehoidot).
  • Lantion alueen sädehoito
  • Postoperatiiviset syyt: suoli- tai haimaresektio, blind-loop-oireyhtymä
  • Mikrobilääkehoito: Clostridioides difficile
• Syöpään liittyvät syyt
  • Karsinoidioireyhtymä neuroendokriinisessä kasvaimessa: syövän hoito, oireenmukainen hoito mukaan luettuna telotristaatti (ei korvattavuutta), oktreotidi ja lanreotidi (korvattava)
  • Haimasyöpä: osmoottinen ripuli: haimaentsyymikorvaushoito, jonka imeytymistä voi tehostaa PPI-lääkkeellä, esim. pantopratsoli 40 mg × 1; ravitsemusterapeutin konsultaatio
  • Sappihappojen imeytymishäiriö: kolestyramiini
  • Suolistosyövän postoperatiiviset tilat: ravitsemusterapeutin konsultaatio
• Ummetus voi aiheuttaa ylivuotoripulin; tuseeraus. Ummetuksen hoito: ks. yllä «»2.
• Eräät ruoka-aineet voivat lisätä ripulia: maustetut, rasvaiset, kuitupitoiset ruoat, laktoosipitoiset maitotaloustuotteet. Joskus solunsalpaajahoidon aikana laktoosin sieto heikkenee. Osa potilaista hyötyy FODMAP-dieetistä, johon tarvittaessa ravitsemusterapeutin ohjaus. Apteekin itsehoitovalmisteet ärtyvän suolen oireyhtymään auttavat osaa potilaista.
  • Ks. Tietoa potilaalle -artikkeli «Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito»24.
• Oraalinen tai parenteraalinen nesteytys, jos siitä on muun kokonaistilanteen kannalta hyötyä.
• Oireenmukainen hoito. Huom.: lääke- tai sädehoidon aiheuttamissa ripuleissa ja infektiotilanteissa tulee potilas ottaa herkästi sairaalaan ja konsultoida hoitavaa tahoa. Solunsalpaaja- ja immuno-onkologisen hoidon aiheuttaman suolitulehduksen riskinä on jopa suoliperforaatio.
  • Kivuton potilas: loperamidi 4 mg:n alkuannos, jokaisen ripuliulosteen jälkeen 2 mg ad 16 mg/vrk p.o.
  • Opioidit
    • Kipulääkettä tarvitsevalle potilaalle
    • Morfiiniliuos 5–20 mg × 1–6 p.o. tai oksikodoniliuos tai -kapselit 5–10 mg × 1–6 p.o.
    • Oksikodoni 10–20 mg × 2 p.o.
    • Morfiini tai oksikodoni 5–10 mg × 4–6 s.c./i.v., tai suuremmat annokset, jos aiemmin opioidi käytössä
  • Oktreotidi 50–100 µg × 1–3 i.v./s.c. (ad 900 mg/vrk) runsasvolyymisessä ripulissa

Suolitukos

• Konsultoi kirurgia, jos potilaan vointi ja ennuste sallivat kirurgisen intervention (ks. «Ohut- ja paksusuolitukos, paralyyttinen ileus ja pseudo-obstruktio»25).
  • Dehydraation ja nestetasapainon korjaaminen ja dekompressio nenämahaletkulla valmistavat leikkaukseen tai stentin asetukseen.
• Ei leikattavissa oleva tukos
  • Matalassa tukoksessa ruokailu ja lääkitys voivat onnistua myös suun kautta.
  • Parenteraalinen ravitsemus tulee harkita potilaskohtaisesti. Useimmiten suolen tukkeutuessa sairaus on edennyt pysyvästi niin pitkälle, ettei parenteraalisesta ravitsemuksesta ole hyötyä. Toisaalta erityisesti nuorilla, muutoin hyväkuntoisilla potilailla se voi kohentaa elämänlaatua, tuoda lisää aikaakin. Joskus voidaan sopia hoitokokeilusta, jonka onnistumisen arvioimiseksi pitää asettaa yhdessä selkeät kriteerit. Parenteraalinen ravitsemus sitoo potilasta, ja se voi aiheuttaa turvotuksia ja pahoinvointia ja siten enemmän haittaa kuin hyötyä.
  • Jos lääkitykselle ei todeta vastetta, parenteraalisesta nesteytyksestä ja nenämahaletkusta luovutaan.
  • Lääkityksellä pyritään lievittämään pahoinvointia, oksentelua, suolen sekreetiota ja kipuja. Matalassa tukoksessa lääkehoito saattaa mahdollistaa ruoan nauttimisen. Korkeassa tukoksessa oksentaminen seuraa usein nopeasti ruokailua tai lääkkeenottoa ja harkittavaksi tulee PEG-letkun asetus tai jejunostooma tukoksen korkeuden mukaan. Jos ennuste on lyhyt ja potilas oksentelee jatkuvasti lääkityksestä huolimatta, keskustele hänen kanssaan nenä-mahaletkun eduista ja haitoista. Pyritään lääkehoidon toteuttamiseen ihonalaisena infuusiona, joka mahdollistaa kotiutumisen kotisairaalan tuella. Kun oksentelu on rauhoittunut, osa lääkkeistä voidaan antaa suun kautta, joskin imeytyminen on epävarmaa.
    • Glykopyrroniumbromidi 0.4 mg–1.2 mg/vrk jatkuva s.c./i.v.-infuusio, 0.2 mg × 1–6 s.c. Antikolinergi, joka auttaa oksenteluun ja pahoinvointiin, vähentää peristaltiikkaa ja lisää nesteen ja suolojen imeytymistä.
    • Glykopyrroniumbromidin vaihtoehtona butyyliskopolamiini 40–100 mg/vrk jatkuva s.c.-infuusio
    • Oktreotidi saattaa auttaa pahoinvoinnissa ja oksentelussa ja vähentää runsasta nesteen eritystä suolikanavaan; annostelu 100 µg × 1–3 s.c., 100–150 µg s.c.-infuusio ad 600–900 µg. Vasteen mukaisesti annoksen nosto ja lääkkeen jatkaminen; jos vastetta ei ilmene, lopetetaan.
    • Haloperidoli 2.5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio tai 0.5–1 mg × 1–3 p.o.
    • Morfiini 30 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio, oksikodoni 20 mg/vrk. s.c./iv.-infuusio tai 10–30 mg × 2 p.o., aloitusannoksia
    • Yleensä lääkitykseen yhdistetään haloperidoli, opioidi ja glykopyrroni tai oktreotidi, tarvittaessa tehostuksena glukokortikoidi, 5-HT3-salpaaja ja metoklopramidi (jos ei täydellistä tukosta tai koliikkikipuja).
    • Deksametasoni 4 mg × 1–2 s.c. tehostaa pahoinvoinnin estoa, ja 5–6 päivän hoitokokeilu voi vähentää tuumorin ympärillä olevaa turvotusta.

Hikka

• Syitä «Hikka»26
  • Useat hermot ja niihin vaikuttavat tekijät voivat aiheuttaa hikan. Syövässä tavanomaisimmat syyt ovat keskushermoston, rintaontelon ja mahasuolikanavan emokasvaimet ja etäpesäkkeet.
  • Lääkkeiden (solunsalpaajat, glukokortikoidit) tai sädehoidon aiheuttama esofagiitti, gastriitti
  • Keuhkokuume, märkäinen pleuriitti
  • Uremia, hyponatremia, hypokalemia tai hypokalsemia
• Syyn mukainen hoito, kun mahdollista
• Lääkkeetön hoito: kohoasento, hengittäminen paperipussiin, kahden vesilasillisen juonti, kahden teelusikallisen sokeria nieleminen
• Lääkehoito
  • Metoklopramidi 10 mg × 1–3 p.o./s.c.
  • Baklofeeni 10 mg × 1–3 p.o.
  • Haloperidoli 0.5–2 mg × 1–3 p.o./s.c., 5–10 mg/vrk s.c./i.v.-infuusio
  • Gabapentiini 400 mg × 1–3 p.o.
  • Karbamatsepiini 100–200 mg × 2 p.o.
  • Protonipumpun estäjät, esim. omepratsoli 20 mg × 1–2 p.o.
  • Deksametasoni 4–8 mg × 1 p.o.

Kutina

• Edenneessä syövässä useat samanaikaiset mekanismit voivat aiheuttaa kutinaa. Kutinan syystä riippumatta ihonhoito on keskeistä.
• Syöpäpotilaan tavallisin kutinan aiheuttaja on kuiva iho. Valitaan perusvoide, jota potilaan on miellyttävin käyttää. Rasvapitoisimmissa voiteissa on pidempi vaikutus. Vältä saippuaa; ihon voitelu esim. perusvoiteella, öljyllä ennen kylpyä/suihkua tai öljyä kylpyveteen, kuivaus taputellen. Jokapäiväinen ihon vedellä peseminen kuivattaa eikä ole tarpeen.
  • II–III-luokan glukokortikoidivoiteet 1–3 viikon jaksoissa
  • Viilentävät mentolivoiteet, esim.
    • Rec. Menthol 0.5 / Emuls. Novalan^® 100.0, M.D.S. kutiavalle iholle yleisvoiteeksi
    • Mentolispriitä saa apteekista ilman reseptiä.
  • Puuvillakäsineet yöksi, lyhyet kynnet, kevyet puuvillavaatteet
  • Kuumuus, ahdistuneisuus ja kyllästyneisyys, tekemisen puute pahentavat kutinaa.
• Ihon infektiot
  • Paikallishoito ja mahdollisesti systeeminen mikrobilääke
  • Vyöruusu: valasikloviiri 1 000 mg × 3 p.o. 7 vrk:n ajan tai asikloviiri 800 mg × 5 p.o. 7 vrk:n ajan sekä tehokas kivunhoito heti alusta alkaen (ks. myös «Vyöruusu»27).
• Lääkkeen aiheuttama kutina
  • Lääkkeen lopetus, vaihto, allergisen reaktion hoito
  • Osa biologisista syöpälääkkeistä aiheuttaa voimakkaitakin ihoreaktioita, usein juuri niistä eniten hyötyville potilaille. Heillä on yleensä hoitavan yksikön ohjeet ja lääkkeen valmistajan ohjekirjanen; tarvittaessa konsultoi hoitavaa yksikköä. Immuno-onkologisten lääkkeiden yleisimpiä haittoja ovat ihoreaktiot, joiden hoitona ovat glukokortikoidit voiteena, tabletteina tai voimakkaassa reaktiossa suonensisäisesti suurella annoksella; konsultoi.
  • Opioidit voivat aiheuttaa kutinaa, joka välittyy harvoin histamiinin kautta, mutta mm. atoopikoilla voi auttaa vaihto fentanyyliin (ei vapauta histamiinia). Kokeile vaihtoa toiseen opioidivalmisteeseen. Myös oksikodonin ja naloksonin yhdistelmä voi hyödyttää osaa (ei korvattavuutta).
• Syövän aiheuttama kutina
  • Ihosyövät, ihometastasointi
    • Haavanhoito; konsultoi haavahoitajaa tarvittaessa
    • Sädehoito (ks. alla «»8)
    • Plastiikkakirurgin konsultaatio
  • Erityisesti kutinaan liitettyjä syöpiä ovat imusolmukesyövät, melanooma, vulvan ja peräsuolen in situ -karsinooma; syövän hoito, jos mahdollista.
  • Glukokortikoidihoitokokeilu (ks. alla)
• Kolestaasi
  • Ekstrahepaattisessa kolestaasissa sappiteiden dreneeraus endoskooppisesti tai perkutaanisesti
  • Kolestyramiini 4 g × 4 p.o. hedelmämehussa; ei sovellu potilaille, joilla syöminen ja juominen vähäistä tai lääkkeen otto hankalaa
  • Glukokortikoidit, antihistamiinit, opioidiantagonistit, gabapentiini (ks. alla)
• Uremia
  • Glukokortikoidit, antihistamiinit, opioidiantagonistit, gabapentiini (ks. alla)

Palliatiivinen sädehoito

• Indikaatioita
  • Kipulääkkeisiin (mukaan lukien opioidit) reagoimattomat luustokivut; n. ⅔ potilaista saa jonkinasteisen ja puolet täydellisen kivunlievityksen.
    • Kivunlievitys alkaa parin päivän – 4 viikon kuluessa ja kestää keskimäärin 3–6 kk.
    • Jos palliatiiviselle sädehoidolle ilmeni vastetta, sen voi jatkossa tarvittaessa uusia oireiden palatessa pesäkkeen kasvettua.
    • Kertasädehoito on kivunlievityksessä yhtä tehokas kuin fraktioitu usean kerran sädehoito, ja se on potilaalle ja hoitavalle yksikölle kevyemmin toteutettavissa.
    • Aluksi sädehoidettavan alueen kipu voi sädehoidon myötä ohimenevästi lisääntyä: riittävä tarvittava kipulääkitys.
  • Murtumavaaran esto kantavissa luissa
    • Sädehoito toteutetaan tällöin usein useampana fraktiona.
    • Konsultoi myös kirurgia profylaktisen stabiloinnin mahdollisuudesta, jos potilaan pidempikestoinen ennuste on oletettavissa.
  • Medullakompression esto ja hoito
    • Huom.! Jos potilaalle on kehittymässä para- tai tetrapareesi tai cauda equina -oireyhtymä eli hänellä on progressiivinen neurologinen oireisto, tulee aloittaa viipymättä glukokortikoidihoito (ks. alla) sekä konsultoida syöpätautien lääkäriä ja tarvittaessa neurokirurgia.
    • Arkena sädehoito on joskus mahdollista aloittaa samankin päivän aikana; toisaalta glukokortikoidi antaa lisäaikaa.
    • Hoidon onnistumisen mahdollisuus riippuu neurologisesta statuksesta hoidon alkaessa: menetetty liikuntakyky palaa harvoin. Pareesioireisiin tulee siis reagoida nopeasti.
  • Paineoireiden hallinta: esim. aivoetäpesäkkeet, aivokasvain, hermopinne
  • Verenvuoto: veriyskä, verivirtsaisuus, ihometastaasit
  • Ihokasvainten ja -etäpesäkkeiden hoito
  • Tukosten laukaisu (keuhkoputki, vena cava superior, virtsanjohdin)
• Jos neurologisia, paine- tai tukosoireita esiintyy hoidon alkaessa tai niitä on sädehoidon aiheuttaman turvotuksen myötä haittana odotettavissa, käytetään glukokortikoidia, esim. deksametasoni 4–10 mg × 1–3 p.o./parenteraalisesti. Yläonttolaskimon tukoksessa aloitetaan antikoagulaatio, ellei kontraindikaatioita.
• Palliatiivisen sädehoidon tavoitteena on lievittää oireita nopeasti, täsmäkohteeseen mahdollisimman vähäisin haittavaikutuksin. Sädehoidettavaa kohdetta ympäröivien elimien ärsytyksestä tulee sädehoidon haittoja, jotka palliatiivisin annoksin ovat yleensä melko pieniä.
• Tavallisimpia sädehoidon haittavaikutuksia ovat väsymys, ihon punoitus, sädehoidettavan alueen ärsytys ja kipu sekä ruoansulatuskanavan alueella pahoinvointi.
• Hoitokertoja on palliatiivisessa sädehoidossa keskimäärin 1–10.
• Ennen sädehoidon aloitusta tehdään annossuunnittelu-TT, jonka jälkeen sädehoitolääkäri määrittää sädehoidettavan alueen ja fyysikko tekee sädehoitosuunnitelman.
  • Annossuunnittelukuvaus ja sädehoidon aloitus voivat olla eri päivinä.
• Potilas voi käydä sädehoidossa toisesta yksiköstä käsin.
• Sädehoito ei ole kuolevan, sekavan eikä hyvin heikkokuntoisen potilaan hoitoa.
  • Vaikka sädehoito itsessään ei aiheuta kipua, on potilaan jaksettava maata kovalla alustalla n. 15 min paikoillaan.
  • Lisäksi potilas joutuu olemaan hoitohuoneessa yksin korkealla hoitopöydällä.
  • Ennen sädehoitokertaa annetaan ennaltaehkäisevästi läpilyöntikipulääkitys.
  • Sädehoidon vaste voi tulla vasta viikoissa, joten potilaan oletetun elinajan ennusteen tulee olla sitä pidempi.