Takaisin Tulosta

Ulkustauti, helikobakteeri-infektio ja krooninen gastriitti

Lääkärin käsikirja
16.2.2025 • Viimeisin muutos 16.2.2025
Jari Koskenpato

Keskeistä

  • Ulkustauti liittyy helikobakteeri-infektioon tai tulehduskipulääkkeiden käyttöön.
  • Todettu helikobakteeri-infektio voidaan hoitaa lääkkeellisesti ilman endoskopiaa, jos gastroskopian kriteerit eivät täyty.
  • Aikuisen helikobakteeri-infektio aiheuttaa hoitamattomana kroonisen gastriitin ja sitä kautta altistaa atrofiselle gastriitille ja B12-vitamiinin puutokselle sekä lisää mahasyövän riskiä.
  • Todettu helikobakteeri-infektio on syytä hoitaa lähes poikkeuksetta.
  • Ks. «Ylävatsaoireet (dyspepsia)»1 «Gastroskopia»2 «Refluksitauti»3.

Peptisen haavan hoito (sekä ventrikkeli- että duodenaaliulkus)

  • Helikobakteerin häätöhoito (ks. alla) on ensisijainen hoito aina, kun ulkuspotilaalla on todettu helikobakteeri-infektio.
    • Duodenaaliulkuspotilaan hoidoksi riittää viikon mittainen helikobakteerin häätö, jonka onnistuminen varmistetaan.
    • Ventrikkeliulkuspotilaalla protonipumpun estäjä (PPI) -lääkitystä jatketaan, kunnes haavan parantuminen on varmistettu ja koepaloin todettu, ettei kyseessä ole maligniteetti.
  • Kaikkien ulkuspotilaiden on syytä lopettaa tupakointi ja tulehduskipulääkkeiden käyttö.

Helikobakteeri-infektio

Epidemiologia

  • Suomessa helikobakteeri-infektion esiintyvyys vuosina 1915–1935 syntyneillä on 70–50 %, vuosina 1955–1975 syntyneillä 35–15 % ja vuoden 1990 jälkeen syntyneillä alle 10 %.
  • Yleensä tulehdus on oireeton, mutta 10–20 %:lla potilaista tulehdus johtaa vuosien kuluessa maha- tai pohjukaissuolihaavan kehittymiseen, ja se lisää mahasyövän riskiä 2–6-kertaiseksi. Nykyisin maahanmuuttajilla helikobakteeria esiintyy lähes iästä riippumatta n. 70 %:lla.

Diagnoosi evd

  • Aikaisemmin hoitamattomilla potilailla, joille ei ole tarvetta tehdä gastroskopiaa, suositeltavia testejä ovat IgG-luokan vasta-ainemääritys, ulosteen antigeenimääritys tai ulosteen nukleiinihappomääritys.
    • Vain nukleiinihappotesti HepyNhO osoittaa bakteerin mahdollisen klaritromysiiniresistenssin.
    • Happosalpaajahoito tulee lopettaa 2 viikkoa ja mikrobilääkehoito 4 viikkoa ennen helikobakteerin ulostetestausta.
    • Hoidon onnistumista kontrolloitaessa ulostetesti tehdään aikaisintaan 4 viikkoa häätöhoidon loppumisesta. Vasta-ainemääritys ei sovellu hoidon onnistumisen seurantaan.
  • Endoskopian yhteydessä histologia on luotettava helikobakteeri-infektion toteamisessa; ks. «Gastroskopia»2.
  • Oireettoman väestön helikobakteeriseulontaan ei ole perusteita.

Helikobakteeri-infektion hoito evd

  • Helikobakteeri-infektio on aina syytä hoitaa, ellei ole kliinisiä perusteita hoitamatta jättämiselle (esim. monisairas iäkäs potilas, useat tuloksettomat helikobakteerin häätöhoidot, mikrobilääkeallergiat).
  • Jos helikobakteeri-infektio päätetään jättää hoitamatta, tulee ottaa kantaa seurantaan, koska helikobakteeri aiheuttaa kroonisen gastriitin ja altistaa atrofiselle gastriitille ja mahasyövälle.
  • Helikobakteerin häätöhoito voidaan antaa myös ilman endoskopiaa, elleivät gastroskopian indikaatiot täyty; ks. «Gastroskopia»2.
  • Helikobakteerin häätöhoitoa suositellaan myös toiminnallisessa dyspepsiassa perusteellisten tutkimusten jälkeen, vaikka kontrolloiduissa tutkimuksissa dyspepsiaoireet eivät ole juuri vähentyneet.
  • Todetun helikobakteeri-infektion hoito on aiheellinen myös epäselvässä raudanpuuteanemiassa ja idiopaattisessa trombosytopeniassa.

Aikuisen helikobakteeri-infektion hoitosuositus

Taulukko 1. Suositus aikuisten helikobakteeri-infektion hoidosta (Käypä hoito 2022 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50093#s15»1)
PrimaarihoitoUusintahoito yhden epäonnistuneen hoidon jälkeen
1) Omepratsoli 20 mg, esomepratsoli 20 mg, lansopratsoli 30 mg, pantopratsoli 40 mg tai rabepratsoli 20 mg
2) Epäselvässä tilanteessa testataan penisilliiniyliherkkyys.
Happopumpun salpaaja, normaali annos1) +
klaritromysiini 500 mg +
amoksisilliini 1 g,
kaikki × 2/vrk viikon ajan
Happopumpun salpaaja, normaali annos1) × 2 +
amoksisilliini 1 g × 2 +
levofloksasiini 500 mg × 1/vrk,
kaikki 10 vrk:n ajan
Penisilliiniyliherkille2):
happopumpun salpaaja, normaali annos1) × 2 +
klaritromysiini 250 mg × 2 +
metronidatsoli 400 mg × 3/vrk,
viikon ajan
Penisilliiniyliherkillä2) amoksisilliinin voi korvata tetrasykliinillä 500 mg × 4/vrk.

Huomioitavaa hoidon yhteydessä

  • Nykysuositusten mukainen häätöhoitotulos Suomessa on n. 80 %.
  • Helikobakteerin häätöhoidon onnistuminen on aina kontrolloitava.
  • Avohoidossa häätöhoidon kontrolli onnistuu helpoiten ulosteen antigeeni- tai nukleiinihappotestillä. Kontrolli kannattaa tehdä aikaisintaan 1 kk hoidon päättymisen jälkeen. Ennen kontrollinäytettä on muistettava vähintään 2 viikon PPI-tauko.
  • Vasta-ainepitoisuudet laskevat häädön jälkeen liian hitaasti, joten niitä ei voi käyttää hoidon kontrollointiin.
  • Anamnestinen penisilliiniallergia kannattaa herkästi testata, koska amoksisilliini on oleellinen mikrobilääke helikobakteerin häätöhoidossa «Onko potilaallasi penisilliiniallergia? (9/2020)»4 «Lääkeyliherkkyys»5.
  • Suomessa n. 40 % helikobakteereista on metronidatsoliresistenttejä.
  • Tupakointi kuurin aikana heikentää hoitotulosta.
  • Jos toinenkin kuuri epäonnistuu, kannattaa potilas lähettää gastroenterologille, jolloin gastroskopian, histologian ja helikobakteeriviljelyn jälkeen mietitään hoidon välttämättömyys ja mahdolliset lääkekombinaatiot.

Krooninen gastriitti

  • Kroonisella gastriitilla tarkoitetaan mahan limakalvon pitkäaikaista tulehdusta, jonka diagnoosi tehdään histologisesta näytteestä.
  • Helikobakteeri-infektio on yleisin kroonisen gastriitin aiheuttaja, mutta sitä voi aiheuttaa myös autoimmuunireaktio (ns. autoimmuunigastriitti).
    • Jos gastroskopiassa ilmenee osittainen atrofia ja histologiassa ei todeta helikobakteeria, voidaan autoimmuunigastriitin diagnostiikkaa tarkentaa parietaalisoluvasta-aineiden määrityksellä.
  • Helikobakteeri aiheuttaa aina ainakin histologisen kroonisen gastriitin, mutta se ei välttämättä näy heti tähystystutkimuksessa. Gastriitti ilman limakalvovauriota on yleensä oireeton.
  • Onnistuneen helikobakteerihoidon jälkeen krooniset tulehdusmuutokset häviävät vuosien kuluessa.
  • Hoitamattomana krooninen gastriitti voi johtaa limakalvon atrofiaan ja atrofiseen gastriittiin.
  • Atrofinen gastriitti lisää lievästi mahasyövän ja korpusatrofia mahakarsinoidin ilmaantumista.
    • Säännöllistä gastroskopiaseurantaa suositellaan tehtäväksi 5 v:n välein, jos potilaalla on totaaliatrofia.
    • Parantuneessa helikogastriitissa todetaan usein osittaista tai läiskittäistä atrofiaa, joka ei vaadi seurantaa. Atrofian seuranta tulee suhteuttaa potilaan ikään ja yleistilaan, koska kyseessä on riskitekijän tarkkailu.
  • Harvinaisempia vaihtoehtoja, jotka tulee muistaa kroonisen gastriitin erotusdiagnostiikassa
    • Crohnin taudin gastriitti
    • Muiden mikrobien kuin helikobakteerin aiheuttamat gastriitit (erityisesti hapoton maha)
    • Erosiivinen gastriitti (tulehduskipulääkkeet, alkoholin käyttö)
    • Portahypertensiivinen gastropatia (maksakirroosipotilailla)
    • Eosinofiilinen gastriitti
    • Ménétrier’n tauti (harvinainen hypoproteineeminen hypertrofinen gastropatia)
    • Joskus gastriitin tapaan salakavalana ilmenevä ventrikkelin linitis plastica -karsinooma

Kirjallisuutta

  1. Malfertheiner P, Megraud F, O'Morain CA ym. Management of Helicobacter pylori infection-the Maastricht V/Florence Consensus Report. Gut 2017;66(1):6-30. «PMID: 27707777»PubMed
  2. Ford AC, Tsipotis E, Yuan Y ym. Efficacy of Helicobacter pylori eradication therapy for functional dyspepsia: updated systematic review and meta-analysis. Gut 2022: «PMID: 35022266»PubMed
  3. Rokkas T, Gisbert JP, Malfertheiner P ym. Comparative Effectiveness of Multiple Different First-Line Treatment Regimens for Helicobacter pylori Infection: A Network Meta-analysis. Gastroenterology 2021;161(2):495-507.e4. «PMID: 33839101»PubMed
  4. Ford AC, Yuan Y, Forman D ym. Helicobacter pylori eradication for the prevention of gastric neoplasia. Cochrane Database Syst Rev 2020;(7):CD005583. «PMID: 32628791»PubMed