Ylävatsaoireet (dyspepsia)
Lääkärin käsikirja
6.6.2025 • Viimeisin muutos 6.6.2025
Määritelmät ja etiologia
- Dyspepsiassa esiintyy vähintään yksi seuraavista oireista yli 3 kk:n ajan (Rooma IV -kriteerit):
- haittaava ruokailun jälkeinen täyteläisyyden tunne
- varhainen kylläisyys
- ylävatsakipu (epigastrinen kipu) tai -polttelu.
- Toiminnallisessa dyspepsiassa orgaaninen, systeeminen tai metabolinen sairaus ei selitä oireistoa.
- Dyspepsia on n. puolessa tapauksista toiminnallista.
- Toiminnallisen dyspepsian etiologia on tuntematon. Syiksi on esitetty mm. viskeraalista yliherkkyyttä, viivästynyttä mahan tyhjenemistä ja häiriintynyttä mahan fundusosan adaptaatiota.
- Orgaanisen dyspepsian syynä voi olla peptinen haava, ruokatorven refluksitauti, laktoosi-intoleranssi, keliakia, pahanlaatuinen kasvain, haima- tai sappitiesairaus tai endokriininen tai metabolinen sairaus.
- Ruokatorven refluksitaudissa «Refluksitauti»3 mahalaukusta ruokatorveen nouseva mahansisältö aiheuttaa tyypillisiä oireita (närästystä ja/tai mahan sisällön käänteisvirtausta) tai ruokatorven limakalvomuutoksia.
- Ylävatsaoireiden syynä n. 30 %:lla potilaista
- Voidaan diagnosoida anamneesin perusteella, ellei todeta hälyttäviä oireita (taulukko «»1).
- Jaetaan erosiiviseen ja ei-erosiiviseen muotoon.
- Tärkein etiologinen tekijä on ruokatorven alasulkijan löystyminen (90 % tapauksista).
- Tupakointi lisää dyspepsiaa; kahvin ja alkoholin yhteys oireisiin on epäselvempi.
- Eräät lääkeaineet, kuten tulehduskipulääkkeet ja bisfosfonaatit, aiheuttavat ylävatsaoireita.
- Harvinaisempia syitä ovat mm. eosinofiilinen esofagiitti, palleatyrä ja diabeettinen gastropareesi «Diabeettinen neuropatia»5.
Epidemiologia
- Länsimaissa dyspepsian esiintyvyys on aikuisilla n. 14–26 %. Refluksitaudin esiintyvyys
10–20 % ja ilmaantuvuus 5/1 000/vuosi.
- Avohoidon potilaskäynneistä n. 3 % aiheutuu ylävatsavaivoista.
Kliininen kuva
- Dyspepsian pääoireet
- Ruokailun jälkeinen täyteläisyyden tunne
- Varhainen kylläisyys
- Ylävatsakipu (epigastrinen kipu)
- Polttelun tunne
- Lisäksi esiintyy usein ylävatsaturvotusta, pahoinvointia ja närästystä.
- Hälyttävät oireet (taulukko «»1) edellyttävät pikaista tähystystutkimusta.
| Hälyttävät oireet dyspepsiapotilailla |
|---|
| Oireiden (muun kuin tyypillisen refluksioireen) ilmaantuminen ensimmäisen kerran yli 55–60-vuotiaana |
| Nielemisvaikeus tai kipu |
| Tahaton laihtuminen |
| Toistuva oksentelu tai pahoinvointi |
| Anemia tai verenvuoto, kuten verioksennus tai veriuloste (meleena) |
| Palpoitava resistenssi ylävatsalla tai imusolmukesuurentumat |
| Vatsasta selkään säteilevä tai jatkuva vatsakipu |
Diagnoosi
- Anamneesi
- Keskeisimmät oireet
- Onko kyseessä aiemmin tutkimaton oire?
- Onko potilaalla hälyttäviä oireita (taulukko «»1)?
- Aiemmat vatsatutkimukset ja toimenpiteet ja niiden löydökset
- Kliininen tutkimus
- Yleinen terveydentila (paino, pituus, BMI)
- Huolellinen yleisstatus
- Vatsan tarkastelu ja palpointi
- Jos anamneesi viittaa vuotoon, tehdään myös peräsuolen tunnustelu ja suolen sisällön värin ja koostumuksen tarkastelu
- Laboratoriotutkimukset kohdennetusti oirekuvan, statuslöydösten, iän ja diagnoosiepäilyn (tulehduksellinen etiologia, vuoto, mahdollinen imeytymishäiriö tai malignin taudin epäily) perusteella
- Kuvantamistutkimuksista ei yleensä ole hyötyä.
- Ylävatsan kaikututkimus ensitutkimuksena, jos epäillään oireista sappikivitautia
Gastroskopian asema diagnostiikassa
- Gastroskopian indikaatiot: ks. «Gastroskopia»2.
- Hälyttävät oireet (taulukko «»1) edellyttävät gastroskopiaa kaiken ikäisillä.
Erotusdiagnostiikka evd
- Dyspepsian kaltaisia oireita voivat aiheuttaa
- iskeeminen sydänsairaus «Sepelvaltimotautikohtaus»7
- tiettyjen lääkeaineiden käyttö (tulehduskipulääkkeet, bisfosfonaatit, SSRI-lääkkeet, mikrobilääkkeet, metformiini, GLP-1-analogit, muistihäiriölääkkeet, dipyridamoli ym.)
- psykiatriset häiriöt (mm. ahdistuneisuushäiriöt «Ahdistuneisuushäiriö»8, somatoformiset häiriöt)
- ärtyvän suolen oireyhtymä «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»9
- ylävartalon tuki- ja liikuntaelinvaivat
- aineenvaihduntasairaudet (esim. diabetes, porfyria, kilpirauhas- ja lisäkilpirauhassairaudet, kortisoliaineenvaihduntahäiriöt)
- krooninen munuaissairaus
- keuhkokuume «Keuhkokuume»10
- pitkittynyt gastroenteriitti tai infektion jälkeinen motiliteettihäiriö.
- Jos toiminnallisen dyspepsian lääkehoito katsotaan tarpeelliseksi, suositellaan ensisijaisesti PPI-lääkkeitä (taulukko «Protonipumpun estäjä (PPI) -lääkkeiden annostus»2).
- Vaikeaoireisen dyspepsian hoidoksi voi kokeilla PPI-lääkitystä ensimmäisen viikon ajan kaksinkertaisella annoksella; esim. pantopratsoli 40 mg 1 × 2/vrk.
- Lääkehoito on oirelähtöistä. Lääke otetaan vain tarvittaessa, ja jatkuvassa käytössä käytetään pienintä tehokasta annosta.
- PPI-lääkitykseen liittyy mahdollisia haittoja, kuten suurentunut infektioriski ja vaikutus luustoon etenkin ikääntyneillä ihmisillä pitkäkestoisessa hoidossa.
- Pitkäaikainen PPI-hoito voi aiheuttaa myös hypomagnesemiaa «Magnesiumin puutos»11 ja heikentää B12-vitamiinin imeytymistä «Megaloblastinen anemia»12.
- Alle 55–60-vuotiaalle potilaalle, jonka oireet eivät viittaa orgaaniseen tautiin, voidaan tehdä 2–4 viikon hoitokokeilu PPI-lääkkeillä ennen tarkempia tutkimuksia.
- Lumeteho toiminnallisen dyspepsian hoidossa on jopa 30–60 %.
- Jos kuukauden lääkehoidolle ei saada vastetta, arvioidaan tilanne uudelleen.
- Tutkimusnäyttö ruokavaliohoidon tehosta dyspepsian hoidossa on ristiriitaista.
- Todetun helikobakteerin häätöhoito ei poista oireita kaikilta potilaita, mutta pienentää ulkustaudin ja mahasyövän riskiä «Ulkustauti, helikobakteeri-infektio ja krooninen gastriitti»1.
Taulukko 2. Protonipumpun estäjä (PPI) -lääkkeiden annostus | Dyspepsia tai
lievä esofagiitti
| Vaikean esofagiitin alkuhoito
tai helikobakteerin häätö
| Esofagiitin
estohoito
|
|---|
| Esomepratsoli | 20–40 mg × 1 | 40 mg × 1
(20 mg × 2)
| 20 mg × 1 |
| Lansopratsoli | 30 mg × 1 | 30 mg × 1–2 | 15 mg × 1 |
| Omepratsoli | 20–40 mg × 1 | 40 mg × 1
(20 mg × 2)
| 10–20 mg × 1 |
| Pantopratsoli | 40 mg × 1 | 40 mg × 1–2 | 20 mg × 1 |
| Rabepratsoli | 20 mg × 1 | 20 mg × 1–2 | 10 mg × 1 |
Seuranta
- Toiminnallinen dyspepsia ei vaadi rutiininomaista seurantaa.
- Jos potilas on saman oireen vuoksi tähystetty lähivuosina ja histologinen tutkimus on ollut normaali, gastroskopiaa ei yleensä tarvitse uusia.
- Helikobakteerin häätöhoidon jälkeen ei tarvita seurantaa, jos hoidon tulos on varmistettu «Ulkustauti, helikobakteeri-infektio ja krooninen gastriitti»1.
- Orgaanisen dyspepsian seuranta määräytyy aiheuttavan syyn mukaan (ventrikkeliulkus, krooninen pankreatiitti, spesifiset suolistotulehdukset ja komplisoitunut refluksitauti).
Hoidon porrastus
- Ylävatsavaivat tutkitaan ja hoidetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa.
- Osa orgaanisista dyspepsioista, komplisoitunut refluksitauti ja vaikeahoitoinen helikobakteeri-infektio vaativat erikoissairaanhoitoa tai sen kannanottoa.
Kirjallisuutta
- Black CJ, Paine PA, Agrawal A ym. British Society of Gastroenterology guidelines on the management of functional dyspepsia. Gut 2022;71(9):1697-1723. «PMID: 35798375»PubMed
- Ford AC, Tsipotis E, Yuan Y ym. Efficacy of Helicobacter pylori eradication therapy for functional dyspepsia: updated systematic review and meta-analysis. Gut 2022;():. «PMID: 35022266»PubMed
- Eusebi LH, Black CJ, Howden CW ym. Effectiveness of management strategies for uninvestigated dyspepsia: systematic review and network meta-analysis. BMJ 2019;367:l6483. «PMID: 31826881»PubMed
- Pittayanon R, Yuan Y, Bollegala NP ym. Prokinetics for functional dyspepsia. Cochrane Database Syst Rev 2018;(10):CD009431. «PMID: 30335201»PubMed
- Pinto-Sanchez MI, Yuan Y, Hassan A ym. Proton pump inhibitors for functional dyspepsia. Cochrane Database Syst Rev 2017;(11):CD011194. «PMID: 29161458»PubMed
