Kolonoskopia

Keskeistä

• Kolonoskopia on syytä tehdä ensimmäisenä tutkimuksena, kun selvitellään raudanpuuteanemian tai ulosteen positiivisen veritestin paksusuoliperäisiä syitä. Näiden potilasryhmien huolellinen tutkiminen ja adenoomapotilaiden tähystysseuranta on avain paksusuolisyövän varhaiseen diagnostiikkaan ja hoitoon sekä preventioon.
• Kaikissa paikoissa, joissa tehdään kolonoskopioita, edellytetään polypektomiavalmiutta.
• Sigmoidoskopian käyttöaihe on pääsääntöisesti aiemmin löydetyn muutoksen tarkastus tai hoito. Kolonoskopia tulee tehdä kaikille potilaille, joilla epäillään paksusuoliperäistä vaivaa.
• Kolonoskopiaututkimuksia tehdään myös suolistosyöpäseulontaan osallistuville, joilla on positiivinen tulos ulosteen veritestissä.

Kolonoskopian aiheet evd

• Kolonoskopiaa pidetään aiheellisena ensilinjan tutkimuksena, jos potilaalla todetaan jokin alla mainituista.
  • Verenvuoto peräaukosta, ellei selitykseksi tarjoudu selkeää proktologista syytä «Peräpukamat»1 «Verenvuotoa peräaukosta aiheuttavat taudit»2
  • Tuseerauksessa palpoituva tuumori, kuvantamisessa tai kliinisessä statuksessa paksusuolituumoriepäily «Paksu- ja peräsuolisyöpä»3
  • Epäselvä raudanpuuteanemia/vuotoanemia «Raudanpuuteanemia»4
  • Pitkittynyt ripuli (kesto > 4 viikkoa, > 3 löysää ulostetta/vrk) tai tulehduksellisen suolistosairauden epäily oireiden perusteella «Haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa)»5 «Crohnin tauti»6
  • Suolen toiminnan selvä ja pitkäkestoinen (> 6 viikkoa) muuttuminen yli 50-vuotiaalla, jos ulosteen hemoglobiinitesti (F-hHb) on raja-arvoinen (≥ 10 µg/g) tai positiivinen (> 25 µg/g).
  • Komplisoitunut divertikuliitti (vatsan varjoaine-TT:ssä todettu) «Divertikuliitti ja divertikuloosi»7
  • Meleena, jolle gastroskopiassa ei todeta selittävää syytä
• Edellä mainittujen lisäksi edellisestä laadukkaasta kolonoskopiasta tulisi olla kulunut yli 5 vuotta, ellei ole vahvaa kliinistä epäilyä paksusuolen sairaudesta (esim. tuseeraten palpoituva tuumori, vahva epäily tulehduksellisesta suolistosairaudesta).
• Kolonoskopia (toistettuna) seurantatutkimuksena on aiheellinen
  • adenooman poiston jälkeen
    • Polyyppien seuranta Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n Endoskopiajaoksen laatiman ohjeen mukaisesti «»1
  • leikatun paksusuolisyövän jälkeen «Paksu- ja peräsuolisyöpä»3
  • suvussa todetun perinnöllisen paksusuolisyövän yhteydessä «Paksu- ja peräsuolisyövän seulonta ja ehkäisy»8
  • IBD-potilaiden seurannassa mahdollisten dysplasiamuutosten havaitsemiseksi «»2 «Haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa)»5
  • kroonisen, oireilevan koliitin aktiivisuuden ja laajuuden selvittämiseksi.
• Kolonoskopia hoitotoimenpiteenä: mm.
  • polypektomia
  • argon-käsittely sädeproktiitissa
  • ulosteensiirto Clostridioides difficile -infektiossa
  • dilataatiot
  • stentit
  • Ogilvien oireyhtymän hoito

Kolonoskopia ei ole ensimmäinen tutkimus

• Jos oireena on pelkkä vatsakipu. TT voi tällaisissa tilanteissa olla ensisijainen tutkimus esim. kasvaimen havaitsemiseksi.
• Meleena (tumma, tervamainen uloste): syynä on yleensä vuoto yläruoansulatuskanavasta, minkä vuoksi gastroskopia tehdään ensin.
• Laktoosi-intoleranssiin sopivissa oireissa kokeillaan ensin laktoositonta dieettiä.
• Pitkäaikaiset alavatsavaivat (ärtynyt suoli ilmenee usein jo nuorella iällä ja oireet esiintyvät jaksoittain)
• Niillä potilailla, joille on aikaisemmin tehty kolonoskopia normaalilöydöksin, on huomattavasti pienempi kolorektaalisyövän vaara kuin niillä, joille tähystystä ei ole tehty 10–20 v:n seuranta-aikana. Jos paksusuoli on aikaisemmin luotettavasti tähystetty ja löydökset ovat olleet normaaleja, on uusintatutkimus yleensä tarpeeton. Jos potilaalle ilmaantuu uusia oireita, kuten veriulostetta, raudanpuuteanemiaa tai pitkittynyt ripuli, on kolonoskopia kuitenkin aiheellista uusia.
• Jos suolistosyövän seulontatutkimuksessa ulosteen veritesti on negatiivinen, eikä potilaalla ole hälyttäviä oireita.

Kolonoskopiaan valmistautuminen

• Potilaan antikoagulaatiohoito tulee aina mainita kolonoskopialähetteessä. Päätös mahdollisesta antikoagulaatiohoidon tauottamisesta tehdään toimenpideyksikössä.
• Viikon ajan ennen tutkimusta on vältettävä siemeniä sisältäviä marjoja, kasviksia, hedelmiä (tomaatti, lakka, kurkku) ja pellavansiemeniä.
• Tutkimusta edeltävästä illasta juomana on ainoastaan kirkkaita nesteitä (vettä, kivennäisvettä), muuten tutkittava on ravinnotta.
• Tyhjennys suoritetaan makrogolivalmisteella.

Tutkimuksen suoritus evd

• Sigmoidoskopia on suhteellisen helposti opittavissa. Kolonoskopian tekeminen edellyttää pidempää koulutusta.
• Ks. myös kolonoskopia-verkkokurssi «https://www.oppiportti.fi/dvk00166?q=kolonoskopia»1.

1. Potilas on tutkimuksen aikana vasemmalla kyljellä lonkat ja polvet lievässä fleksiossa.
2. Tuseerataan ennen tähystimen sisäänvientiä lähellä peräaukkoa sijaitsevien muutosten havaitsemiseksi. Jos tuseerauksessa tuntuu sormeen jotakin poikkeavaa, kannattaa tehdä ensin proktoskopia. Mahdolliset koepalat peräaukon läheltä otetaan vasta, kun tähystys on muilta osin tehty.
3. Tähystimen pää liukastetaan lidokaiinigeelillä ja viedään ampullaan.
4. Etsitään näkyvyys luumeniin ilmaa tai hiilidioksidia pumppaamalla ja tähystintä kääntelemällä. Vasta kun näkyvyys luumeniin on saatu, voidaan tähystintä työntää eteenpäin. Näköyhteys on säilytettävä aina eteenpäin työnnettäessä. Sokkona työntämisestä voi seurata tähystimen pään joutuminen divertikkeliin ja perforaatio. Tähystin viedään viivyttelemättä maksimiulottuvuuteensa, ja varsinainen tähystys suoritetaan pois tultaessa. Sisään mentäessä nähtyjen muutosten sijainti kannattaa painaa mieleen.
5. Jos luumen katoaa eikä sitä tähystintä kääntelemällä ja ilmaa kohtuullisesti pumppaamalla löydy, kannattaa tähystintä vetää muutama senttimetri taaksepäin. Tällöin luumenin suunta yleensä paljastuu. Jos tähystimen vieminen eteenpäin ei muuten onnistu, potilas voi tutkimuksen aikana tähystimen ollessa sisällä kääntyä varovaisesti selinmakuulle niin, että lonkat ja polvet ovat koukussa jalkapohjien tukiessa alustaan. Asennonmuutos saattaa oikaista suolen mutkat.
6. Kun tähystin on saatu maksimiulottuvuuteensa, aloitetaan tähystys vetämällä tähystintä hitaasti ja koko ajan sen päätä käännellen takaisinpäin niin, että limakalvo saadaan näkyviin kauttaaltaan.
7. Makroskooppisesti epäilyttäviltä kohdilta limakalvolta otetaan koepalat (yleensä ainakin 2 palaa kustakin kohdasta). Jos limakalvo on kokeneen tähystäjän mielestä makroskooppisesti normaali, ei histologiakaan yleensä paljasta mitään: rutiinibiopsiat eivät tähystäjän taidon kehittyessä ole välttämättömiä, ellei potilaan oireena ole ripuli. Ripulipotilaan normaaliltakin näyttävää limakalvoa kannattaa biopsoida. Koepalapihdillä voidaan poimia pieni polyyppi näytteeksi kokonaisuudessaan. Isommista kasvaimista otetaan useita paloja. Jos limakalvo on paikoitellen tulehtunutta (mattapintaista, vertavuotavaa, katteista), otetaan paloja sekä poikkeavasta kohdasta että sen vierestä normaalimman näköiseltä limakalvolta. Koepalapurkkeihin on muistettava merkitä, kuinka monen senttimetrin päästä peräaukosta pala on otettu.
8. Jos tähystys tehdään tulehduksellisen suolistosairauden kulun kontrolloimiseksi, koepalat on syytä ottaa, vaikka suoli olisikin makroskooppisesti normaali.

Löydökset, joilla on kliinistä merkitystä

• Polyypit (adenoomat ja sahalaitapolyypit) sekä kasvaimet
• Haavaumat
• Katteet, joita ei voi huuhdella pois tai joiden irrottaminen aiheuttaa verenvuotoa
• Verenpurkaumat, verenvuoto tähystimen kosketuksesta
• Limakalvon mattapintaisuus, normaalin verisuonikuvioituksen puuttuminen
• Putkimainen, poimuton suoli
• Teleangiektasiat (angiodysplasiat)
• Divertikkelit
• Peräpukamat
• Histologiassa tulehdus, dysplasia tai adenooma
• Luokittelut haavaisen paksusuolitulehduksen (Mayo-Score «»3) ja Crohnin taudin (SES-CD «»4) vaikeusasteesta

Kolonoskopian vasta-aiheet

• Akuutti divertikuliitti 2–4 viikkoa sairauden alusta ja epäily suolenpuhkeamasta
• Toksinen megakoolon
• Vaikeasti sairaan potilaan suolesta voidaan katsoa helposti nähtävä osa.