Takaisin Tulosta

Raudanpuuteanemia

Lääkärin käsikirja
14.2.2024 • Viimeisin muutos 28.7.2025
Marjatta Sinisalo ja Outi Laine

Keskeistä

  • Raudanpuute on yleisin anemian aiheuttaja. Sen syynä on kehittyneissä maissa useimmiten verenvuoto. Kehitysmaissa suolistoloiset aiheuttavat ison osan raudanpuuteanemioista.
  • Fertiili-ikäisillä naisilla kuukautisvuoto selittää suurimman osan raudanpuuteanemioista. N. 20 %:lla heistä on jossain vaiheessa raudanpuute.
  • Miehillä sekä fertiili-iän ohittaneilla naisilla raudanpuute on aina poikkeavaa ja johtuu useimmiten suolistoverenvuodosta tai imeytymishäiriöstä (keliakia) «Keliakia»1.
  • Mitä iäkkäämpi potilas, sitä suurempi on mahdollisuus, että anemian syynä on paksusuolisyöpä.
  • Tärkein tutkimus on perusverenkuva PVKT, jossa nähdään tyypillisesti mikrosyyttinen anemia (MCV < 80 fl).
  • Ferritiini on hyvä elimistön rautavarastojen mittari, ja sen pitoisuuden pienuus on aina merkki raudanpuutteesta. Suuri ferritiinipitoisuus ei kuitenkaan välttämättä poissulje anemiaa (ferritiini on myös akuutin faasin proteiini).

Syyt

  • Krooninen vuoto
  • Imeytymishäiriö (tavallisimmin keliakia)
  • Puutteellinen ravinto (harvoin)

Raudanpuutteen toteaminen

  • Elimistössä voi olla puutetta raudasta jo ennen anemian kehittymistä. Raudanpuute todetaan ferritiinimäärityksellä. Raudanpuutteen yleisyyden takia ferritiinin viiterajojen sisällä on paljon raudanpuutteisia. Kirjallisuudessa ferritiinin raja-arvo 30 µg/l on hyväksytty aikuisten raudanpuutteen osoittajaksi, mutta aneemisilla potilailla arvot ovat useimmiten < 15 µg/l. Raudanpuute ilman anemiaa voi aiheuttaa epäspesifisinä oireina mm. väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja levottomien jalkojen oireyhtymää.
  • Raudanpuute kroonisen sairauden yhteydessä todetaan määrittämällä ferritiinin lisäksi transferriinin rautakyllästeisyys (fP-Trfesat), sillä ferritiinipitoisuus saattaa olla kroonisen inflammaation takia suurentunut. Transferriinin rautakyllästeisyys < 20 % ja samanaikainen ferritiinipitoisuus < 100 µg/l viittaavat raudanpuutteeseen. Viitearvon ylittävä liukoisen transferriinireseptorin pitoisuus (P-TfR) viittaa myös vahvasti raudanpuutteeseen. Määritys ei ole luotettava kaikissa tiloissa: tällaisia ovat raskaus, akuutti vuoto, hemolyysi, sirppisoluanemia, talassemia ja polysytemia.
  • Luuydintutkimusta «Luuydintutkimus»2 ei tyypillisessä raudanpuuteanemiassa yleensä tarvita. Jos tilaan kuitenkin liittyy muita verenkuvapoikkeavuuksia, on luuydintutkimus syytä tehdä. Usein raudanpuutteen yhteydessä on lievää trombosytoosia «Trombosytoosi»3, joka ei tässä yhteydessä anna aihetta luuydintutkimukseen.
  • Kemiallisten menetelmien kehittyessä luuydintutkimuksen keskeinen asema on väistymässä. Epäselvissä tapauksissa ja varsinkin epäiltäessä varsinaista verisairautta luuydintutkimus on aiheellinen.

Syyn selvittäminen

  • Raudanpuuteanemia on oire, jonka takaa tulee etsiä varsinainen diagnoosi.
  • Fertiili-ikäisillä naisilla todennäköisin syy on runsaat kuukautiset. Raskauden ajan anemiaa käsitellään äitiysneuvola-artikkelissa «Äitiysneuvolatarkastukset ja neuvolassa annettu hoito»4. Anemisoivan kuukautisvuodon taustalla saattaa joskus olla hyytymishäiriö «Perinnölliset hyytymistekijävajeet»5, joten sukuanamneesi on syytä kysyä ja von Willebrandin tekijän aktiivisuus vWFakt joskus mitata.
  • Vuodot, erityisesti gastrointestinaaliset (mahahaava, suolen tuumori, peräpukamatkin), ovat yleisiä. Raudanpuutteen syytä on etsittävä suoliston endoskopiatutkimuksilla kaikilta miehiltä ja niiltä naisilta, joiden kuukautisvuoto ei selitä anemiaa. Ulosteen veritestistä ei ole hyötyä, koska negatiivinen tulos ei sulje pois GI-kanavan kasvaimia anemian syynä.
  • Potilaan iän ja anamneesin perusteella valitaan tutkimusten järjestys.
    • Kaikkien yli 50-vuotiaiden paksusuoli on syytä tutkia kolonoskopialla «Kolonoskopia»6. Gastroskopia tehdään kuitenkin ennen paksusuolen tutkimuksia, jos potilaan uloste on ollut mustaa (meleena) tai potilaalla on selkeitä ulkustautiin viittaavia oireita.
    • Nuoremmalle potilaalle tehdään ensin gastroskopia etenkin, jos potilaalla on ylävatsaoireita. Jos oireet viittaavat ruoansulatuskanavan loppupään sairauteen tai jos gastroskopialöydös ei selitä anemiaa, on syytä tutkia paksusuoli. Ellei raudanpuutteen syy em. tutkimuksilla selviä, potilas lähetetään gastroenterologille.
  • Nutritionaaliset syyt ja malabsorptiot ovat harvinaisempia.

Hoito evd

  • Hoidon kulmakiviä ovat raudanmenetyksen ehkäisy ja saannin takaaminen normaalilla dieetillä.
  • Rautasubstituutio annetaan lähes poikkeuksetta oraalisesti. Sopiva päivittäinen rautamäärä on 100–200 mg, jonka voi antaa kerran vrk:ssa tai joka toinen vrk, jolloin sen imeytyminen saattaa olla jopa parempaa.
    • Varsinkin voimakas raudanpuuteanemia reagoi hoitoon retikulosytoosilla n. 5–10 vrk:n kuluessa hoidon alusta.
    • B-Hb:n ja E-MCV:n normaalistuminen on odotettavissa 2–4 kk:n kuluessa.
  • Rautasubstituutiota jatketaan Hb-arvon normaalistumisen jälkeen vielä n. 6 kk varastojen täydentämiseksi.
  • Suoneen annettavaa rautalääkitystä saatetaan tarvita, ellei potilas siedä oraalista hoitoa, raudan imeytymishäiriöissä (gastrektomian jälkitila tai tulehduksellinen suolistosairaus), ja munuaispotilailla dialyysien ja/tai erytropoietiinihoidon yhteydessä.
    • Suoneen annettavat rautavalmisteet ovat suhteellisen hyvin siedettyjä, mutta niihin voi liittyä anafylaktisten reaktioiden ja hypofosfatemian mahdollisuus.
  • Raudanpuuteanemiapotilaat eivät kuulu hematologin hoitoon. Jos verenkuvassa on muutakin poikkeavaa kuin matala Hb ja tähän usein liittyvä trombosytoosi, on syytä konsultoida hematologia.

Kirjallisuutta

  1. Pasricha SR, Tye-Din J, Muckenthaler MU, ym. Iron deficiency. Lancet 2021;397(10270):233-248 «PMID: 33285139»PubMed
  2. Ebeling F, Sinisalo M, Säily M, ym. Raudanpuute ilman anemiaa. Suom Lääkäril 2019;74(8):476-478 «https://www.laakarilehti.fi/tyossa/laakeinfo/raudanpuute-ilman-anemiaa/»2
  3. Rämet M, Parkkila S, Harila-Saari A. Rauta-aineenvaihdunta ja raudanpuuteanemia. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 169-181
  4. Nousiainen T. Anemiapotilaan tutkiminen. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 162–168.