Takaisin Tulosta

Luuydintutkimus

Lääkärin käsikirja
3.7.2024 • Viimeisin muutos 3.7.2024
Sanna Siitonen

Keskeistä

  • Luuydintutkimus on välttämätön pahanlaatuisten veritautien diagnoosin varmentamiseksi ja poissulkemiseksi.
  • Usein on tarkoituksenmukaista lähettää potilas sairaalan poliklinikalle, missä voidaan tehdä muitakin tutkimuksia, kuten virtaussytometrinen tutkimus ja/tai sytomolekyyligeneettisiä tutkimuksia. Tutkimuspaikan valintaan vaikuttavat myös kokemus näytteenottopaikassa, potilaan ikä, epäilty sairaus ja etäisyys sairaalaan.
  • Luuydintutkimuksen yhteydessä tutkitaan rutiininomaisesti myös perifeerisen veren sivelyvalmiste ja luuytimen rautavärjäys. Tarvittaessa luuydintutkimusta täydennetään trepanaatiolla/biopsianäytteellä (histologisella luuydinnäytteellä).
  • Ks. kuvanäytteet lastenhematologisesta tietokannasta «»1.

Tutkimusaiheet

  • Aspiraationäytteen aihe on veritaudin poissulku tai diagnoosin varmentaminen/tarkentaminen. Luuydintutkimusta tarvitaan myös veritaudin ennusteen määrittämiseen ja hoitovasteen seuraamiseen (etenkin sairaalaoloissa).
  • Luuydintutkimuksen avulla saadaan diagnoosille oleellista tai välttämätöntä tietoa mm. leukemioissa «Aikuisten akuutit leukemiat»1, myelodysplastisissa oireyhtymissä «Myelodysplastiset oireyhtymät»2, myeloomassa «Myelooma»3, Waldenströmin makroglobulinemiassa «Waldenströmin makroglobulinemia (WM)»4, luuytimeen metastasoineissa syövissä (biopsianäyte) ja joskus myös kertymäsairauksissa (biopsianäyte).
  • Luuytimen aspiraatiotutkimus antaa alustavaa tai täydentävää tietoa myös useissa muissa sairauksissa, esim. aplastisessa anemiassa, agranulosytoosissa, immunologisessa trombosytopeniassa ja hypersplenismissä.

Luuydintutkimuksen aiheet

  • Epäselvä anemia
  • Epäselvä trombosytopenia (yhdistyneenä muihin verenkuvamuutoksiin, harvoin yksittäisenä poikkeavuutena)
  • Epäselvä leuko- ja neutropenia tai agranulosytoosi
  • Pansytopenia
  • Epäselvä leukosytoosi
    • KLL seurataan usein avohoidossa.
    • KML vaatii sairaalatutkimuksia.
  • Paraproteinemian selvittely
  • Epäily plasmasolutaudista
  • Epäselvä lymfadenopatia, splenomegalia tai hepatomegalia (myös biopsianäyte)
  • Epäselvä kuumeilu «Aikuisen pitkittynyt kuumeilu»5
  • Todennäköinen tai mahdollinen luuytimen pahanlaatuinen sairaus
    • Hematologinen
    • Metastaattinen
  • Hematologisen maligniteetin hoitovasteen seuranta
  • Paikalliset luukivut, jos niiden taustalla epäillään verisairautta

Luuytimen trepanaatio-/biopsianäytteen aiheet

Välttämätön

  • Ydintä ei aspiroidu toistetuista yrityksistä huolimatta.
    • ”Dry tap”
    • ”Blood tap”
  • Myelofibroosin «Myelofibroosi»6 tai muun myeloproliferatiivisen neoplasian epäily (lukuun ottamatta KML:aa)
  • Myelodysplastisen oireyhtymän (MDS) «Myelodysplastiset oireyhtymät»2 diagnostiikka ja luokitus
  • Lymfoomien «Lymfoomat»7 levinneisyystutkimus
  • Aplastinen anemia
  • Luuydinnekroosin toteaminen
  • Luun metaboliset sairaudet

Usein hyödyllinen

Luuydintutkimuksen teko

Tulkinta

  • Luuydintutkimuksen onnistuminen edellyttää kliinikon ja tutkivan lääkärin (mieluiten laboratoriohematologin) hyvää yhteistoimintaa.
  • Lähetteeseen sisällytetään
    • kliiniset taustatiedot (myös lääkehoito)
    • tiedot maksan ja pernan koosta, mahdollisesta ikteruksesta
    • imusolmukestatus
    • enintään muutaman päivän ikäiset numeeriset verenkuva-arvot: B-Hb, B-Hkr, E-MCV, B-Leuk, B-Diffi, B-Trom ja anemiatapauksissa myös B-Retik.
  • Yhteistyö edellyttää myös tutkivan lääkärin aktiivisuutta: mm. selviä kannanottoja, ehdotuksia jatkotoimiksi ja välitöntä yhteydenottoa, jos todetaan yllättäviä ja pikaisia toimia vaativia muutoksia. Lähettävän lääkärin yhteystiedot (puhelinnumero, sähköpostiosoite) on syytä merkitä lähetteeseen.

Kirjallisuutta

  1. Savolainen E-R, Tienhaara A. Verinäytteet ja morfologiset tutkimukset. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 84–100
  2. Vilpo JA. Hematopoieesin tutkiminen. Kirjassa: Vilpo J (toim.). Ilmari Palvan Veritaudit. Medivil Oy 2010
  3. Matinlauri I, Vilpo J. Hematopoieesi ja sen tutkiminen. Kirjassa: Niemelä O, Pulkki K (toim.). Laboratoriolääketiede. Kandidaattikustannus Oy 2010, s. 247-254