Takaisin Tulosta

Myelooma

Lääkärin käsikirja
14.2.2024 • Viimeisin muutos 14.4.2025
Marjatta Sinisalo ja Outi Laine

Keskeistä

  • Pääasiassa keski-ikäisten ja vanhusten sairaus
  • Tunnista komplikaatiot, jotka vaativat nopeaa puuttumista.
  • Oireista potilasta hoidetaan aktiivisesti.

Käsite

  • Kypsien B-solujen (plasmasolujen) pahanlaatuinen klonaalinen proliferaatio. Klonaaliset plasmasolut tuottavat vain yhdenlaista monotonista immunoglobuliinia (M-komponentti, paraproteiini).
    • Paraproteiini muodostuu joko kokonaisesta immunoglobuliinista (raskas- ja kevytketju) tai se voi olla pelkkä kevytketju.
    • Yleisin paraproteiini on IgG-kappa/lambda. Sitä seuraavat yleisyysjärjestyksessä IgA-kappa/lambda ja pelkkä kevytketju. IgD-kappa/lambda on harvinainen, ja IgM-paraproteiini liittyy lähes aina Waldenströmin tautiin. IgM-myelooma on erittäin harvinainen.
    • Joskus harvoin löytyy useampi paraproteiini, ja pienessä osassa (< 3 %) paraproteiini jää negatiiviseksi.

Epidemiologia

  • 5 uutta tapausta / 100 000 henkilöä / vuosi
  • Keski-ikäisten ja vanhusten sairaus; diagnoosihetkellä ikä on keskimäärin 65–74 v. 10 % potilaista on alle 50-vuotiaita ja 2 % alle 40-vuotiaita.
  • Ei sukupuolieroa
  • Ei periytyvä, mutta joskus harvoin todetaan lähisukulaisilla tavallista enemmän erilaisia B-solusarjan pahanlaatuisia tauteja (myelooman lisäksi Waldenströmin tauti «Waldenströmin makroglobulinemia (WM)»1, KLL «Krooninen lymfaattinen leukemia (KLL)»2).

Etiologia

  • Tuntematon. Luuytimen kromosomeista voidaan kuitenkin todeta monia myeloomalle tyypillisiä muutoksia, jotka vaikuttavat myös taudin ennusteeseen.

Myeloomadiagnoosin kriteerit

  • Molempien seuraavien kriteerien on täytyttävä, jotta kyseessä olisi hoitoa vaativa myelooma.
    • Luuytimessä klonaalisia plasmasoluja vähintään 10 % tai biopsiassa osoitettu ekstramedullaarinen plasmosytooma
    • Myeloomaan liittyvä kohde-elinhäiriö (”CRAB”)
      • Hyperkalsemia (C)
      • Munuaisvaurio (R)
      • Anemia (A)
      • Lyyttiset luumuutokset (B)
  • Klonaalisuus osoitetaan virtaussytometrisesti tai immunohistokemiallisesti.
  • Myeloomadiagnoosi voidaan tehdä myös ilman CRAB-oiretta, jos luuytimessä on klonaalisia plasmasoluja ≥ 60 % tai plasmasoluja on ≥ 10 % ja seerumin vapaiden kevytketjujen suhde on selvästi poikkeava (≥ 100, ja poikkeavan vapaan kevytketjun määrä on oltava vähintään 100 mg/l) tai luuston magneettikuvauksessa on > 1 fokaalinen vähintään 5 mm:n muutos.

Erotusdiagnostiikka

  • Smoldering (hiipivä) myelooma
    • Seerumin paraproteiini ≥ 30 g/l ja luuytimessä 10–60 % plasmasoluja, mutta ei kohde-elinvaurioita eikä amyloidoosia
    • Yleensä seuranta ilman hoitoa
  • Monoklonaalinen gammapatia (MGUS eli monoclonal gammopathy of undetermined significance)
    • Paraproteiini < 30 g/l, ei kohde-elinvaurioita
    • Luuydinnäytteessä alle 10 % plasmasoluja
    • Seuranta ilman hoitoa
  • Solitaarinen plasmosytooma
    • Luuytimessä < 10 % klonaalisia plasmasoluja, ei muita luumuutoksia eikä kohde-elinvaurioita
  • Waldenströmin tauti «Waldenströmin makroglobulinemia (WM)»1
    • Paraproteiini on IgM, ja luuytimessä on lymfosytaaristen solujen infiltraatio; ei luustomuutoksia.
  • Lymfoomat, joihin liittyy paraproteiini

Taudinkuva

  • Usein
    • Lyyttiset luumuutokset ja luustokivut
    • Anemia, hyperkalsemia, hyperurikemia
    • Munuaisten vajaatoiminta
    • Plasmosytoomalöydös pehmytkudoksessa
  • Harvoin
    • Hyperviskositeettioireyhtymä (erityisesti IgA-myelooma)

Tyypillisiä laboratoriolöydöksiä

  • Suurentunut lasko (ei kevytketjumyeloomassa)
  • Paraproteiini (seerumi ja/tai virtsa), seerumin toinen vapaa kevytketju koholla ja niiden suhde poikkeava
  • Pienentynyt Hb, usein myös Leuk ja Trom
  • Luuytimen myeloomasoluinfiltraatit
  • Osteolyyttiset pesäkkeet röntgentutkimuksessa
  • Usein Uraat ja Ca suurentuneet, Alb pienentynyt

Täydentävät tutkimukset (myelooma varma tai todennäköinen)

  • Radiologinen kartoitus: matala-annos-TT, jos saatavilla (ilman varjoainetta), tai natiiviröntgentutkimukset (kallo, thorax/kylkiluut, selkäranka, lapaluut, lantio, raajojen pitkät luut)
  • S-Prot, Alb, Uraat, IgG, IgA, IgM, (joskus IgD), seerumin vapaat kevytketjut, virtsan kevytketjut
  • Paraproteiinin tyypitys immunofiksaatiolla
  • Magneettikuvaus on herkempi kuin TT-kuvaus, mutta perusdiagnostiikassa harvoin tarpeen. Gammakuvaus ei yleensä paljasta lyyttisiä muutoksia.

Välitöntä hoitoa vaativat komplikaatiot

  • Sepsis tai pneumonia (suonensisäinen laajakirjoinen mikrobilääke)
  • Munuaisten toiminnanvajaus (dialyysi tai hemofiltraatio)
  • Hyperkalsemia (hydraatio, bisfosfonaatit, glukokortikoidit)
  • Selkäydinkompressio (kirurginen dekompressio, sädehoito?)
  • Patologiset murtumat (kipulääkitys, stabilisaatio)
  • Selkänikamakompressio (ortopedinen hoito)
  • Hyperviskositeettioireisto (plasmafereesi)

Taudinkulku ja ennuste

  • Myelooma voidaan luokitella matalan, keskisuuren ja korkean riskin taudiksi mm. kromosomimuutosten, paraproteiinimäärän, hemoglobiinin, munuaisvaurion, kalsiumin, albumiinin ja beeta-2-mikroglobuliinin perusteella.
  • Riskiluokituksella on suuri vaikutus ennusteeseen; mediaanielinikä vaihtelee 2 v:sta yli 10 v:een. Keskimääräinen myeloomapotilaan elinikä on kuitenkin lähes kaksinkertaistunut viimeisten 20 v:n aikana ja on n. 7–8 v.
  • Myeloomasolukko tulee usein hoidon myötä resistentiksi solunsalpaajille.
  • Tautia pahentavat usein sytopeniat, infektiot ja munuaisten vajaatoiminta.

Seuranta ja hoito

  • Oireetonta potilasta ei yleensä hoideta.
  • Oireista potilasta hoidetaan aktiivisesti.
  • Seurannassa kiinnitetään huomiota
    • elämänlaatuun
    • paraproteiinin määrään
    • verenkuvaan (heijastelee luuydininfiltraatin astetta)
    • yleistilaan ja oireiluun, infektioiden esiintymiseen ja kipuihin
    • luuvaurioihin (röntgentutkimukset)
    • munuaisten toimintaan ja hyperkalsemiaan.
  • MGUS-potilaan seuranta (oireet, yleinen terveydentila ja paraproteiinin tai kyseessä olevan immunoglobuliinin määritys) toteutetaan perusterveydenhuollossa erikoissairaanhoidosta annetun ohjeistuksen mukaan.

Myelooman lääkehoito

Tukihoito

Kirjallisuutta

  1. Cowan AJ, Green DJ, Kwok M, ym. Diagnosis and Management of Multiple Myeloma: A Review. JAMA 2022;327(5):464-477 «PMID: 35103762»PubMed
  2. Putkonen M, Silvennoinen R. Multippeli myelooma ja muut gammapatiat. Kirjassa Porkka K., Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015:403-427.
  3. Suomen hematologiyhdistyksen www-sivusto «https://hematology.fi/»1.