Paksu- ja peräsuolisyöpä
Lääkärin käsikirja
30.1.2025 • Viimeisin muutos 8.10.2025
Ks. myös Kolorektaalisyövän kansalliset hoitosuositukset «Kolorektaalisyövän kansalliset hoitosuositukset»1 sekä kolonoskopian aiheet «Kolonoskopia»2.
Keskeistä
- Vatsaoireiset potilaat on lähetettävä herkästi tutkimuksiin. Suolikanavan verenvuodon syy on aina selvitettävä.
- Diagnoosi tehdään tavallisesti paksusuolen tähystyksellä ja koepaloilla, joskus TT:llä.
- Kasvaimen toteamisen jälkeen potilas on lähetettävä kiireellisenä kirurgiseen yksikköön. Tässä vaiheessa koepalavastausten odottelu voi aiheuttaa turhaa viivettä.
- Paksu- ja peräsuolisyöpä on parannettavissa leikkauksella. Paras hoitotulos saavutetaan havaitsemalla tauti mahdollisimman varhain.
- Leikkauksenjälkeisellä seurannalla haetaan taudin uusiutumaa. Uusiutuman leikkauksella ennustetta pystytään parantamaan ja parhaimmillaan päästään parantavaan hoitoon.
Esiintyvyys ja etiologia
- Vuosittain todetaan n. 4 000 uutta paksu- tai peräsuolisyöpätapausta.
- Yleistyy jatkuvasti ja on miehillä ja naisilla toiseksi yleisin syöpämuoto Suomessa.
- Kaikista tapauksista n. 40 % ilmenee peräsuolessa ja 60 % paksusuolessa. Kolorektaalisyöpien sijainnin suhteellinen jakauma suolessa: ks. kuva «»1.
- Saa alkunsa adenoomapolyypeista, jotka on pyrittävä poistamaan. Näille potilaille järjestetään tähystysseuranta .
Oireet
- Muistettava, että tauti voi olla pitkään täysin oireeton.
- Tyypillisiä oireita ovat näkyvä tai piilevä verenvuoto, anemia, suolen toiminnan muutos (esim. ripuli tai ummetus), vatsakipu ja laihtuminen.
Tutkiminen
- Paksusuolisyövän seulonta oireettomilta ja siihen liittyvä ulosteen veritesti (FIT-testi), ks. «Paksu- ja peräsuolisyövän seulonta ja ehkäisy»3
- Vatsan palpaatio, imusolmukestatus ja tuseeraus kuuluvat yleislääkärin tekemiin perustutkimuksiin, samoin perusverikokeet esim. anemian havaitsemiseksi.
- Kolonoskopian indikaatiot ja siihen liittyvä ulosteen hemoglobiinitestaus, ks. «Kolonoskopia»2
- Kolonoskopia ja koepalat ovat tärkeimmät tutkimukset ja diagnoosin perusta. Joissakin tapauksissa, esim. päivystystilanteessa, TT-löydös on riittävä.
- Kun kolonoskopiassa on havaittu epäilyttävä kasvain, potilas on lähetettävä kiireellisenä kirurgiseen yksikköön. Levinneisyystutkimukset voidaan tehdä epäilyn perusteella. Viiveen välttämiseksi voi koepalavastauksen lähettää myöhemmin.
- Jos potilaalle ei pystytä tekemään kolonoskopiaa tai se jää epädiagnostiseksi, voidaan täydentävänä tutkimuksena tehdä TT-kolografia.
- Kolonoskopian mielekkyys on harkittava tapauskohtaisesti: sitä ei kannata tehdä potilaille, jotka eivät tulisi kestämään mahdollisten löydösten vaatimia hoitotoimenpiteitä.
- CEA soveltuu kolorektaalisyövän seurantaan; se ei ole suolistosyövän seulontatesti.
Tutkimukset kirurgisessa yksikössä
- Levinneisyystutkimuksena on vartalon TT.
- Peräsuolisyövässä lisäksi peräsuolen magneettikuvaus ja anaalinen kaikututkimus paikallisen levinneisyyden selvittelynä
Luokitus ja ennuste
- TNM-luokitus on tarkin.
- Luokitus perustuu leikkauspreparaatin ja sen imusolmukkeiden tutkimiseen ja leikkauksessa tai kuvantamalla todettujen etäpesäkkeiden huomioimiseen.
- Tutkittujen imusolmukkeiden lukumäärällä on ennusteellista arvoa (suositus > 12 imusolmuketta).
- Ennuste ja uusiutumisriskin arviointi perustuu TNM-luokitukseen (T = kasvaimen invaasiosyvyys, N = suoliliepeen imusolmuke-etäpesäkkeet, M = etäpesäkkeet). Tämän lisäksi ennustetta voidaan karkeasti arvioida kasvaimen erilaistumisasteen (huonosti, keskinkertaisesti ja hyvin erilaistunut) sekä eräiden muiden morfologisten ennustetekijöiden (suoni-, hermoinvaasio) perusteella.
- Ks. taulukko «Kolorektaalisyövän luokitus ja ennuste»1.
Taulukko 1. Kolorektaalisyövän luokitus ja ennuste| Levinneisyysaste (stage) | Dukes-luokka | Levinneisyys | Jakauma | 5 v:n kuluttua elossa olevien osuus |
|---|
| I | A | Lihaskerrokseen rajoittuva, ei imusolmuke-etäpesäkkeitä (T1–T2 N0 M0) | 20–25 % | > 90 % |
| II | B | Lihaskerroksen läpi kasvava, ei imusolmuke-etäpesäkkeitä (T3–T4 N0 M0) | 40–45 % | 70–85 % |
| III | C | Imusolmuke-etäpesäkkeitä (T1–T4 N1–N2 M0) | 15–20 % | 44–80 % |
| IV | D | Etäpesäkkeitä (T1–T4 N kaikki M1) | 20–30 % | < 10 % |
| Kaikki (parhaissa aineistoissa) | n. 65 % |
- Peräsuolisyövän leikkaushoito on keskitetty pääasiassa yliopistosairaaloihin.
- Leikkaus on ainoa parantava hoito, ja se voidaan tehdä joko avotekniikalla tai laparoskooppisesti evd. Leikkauksessa poistetaan kasvainta kantava suolen osa ja suolilieve.
- Tyyppileikkauksia paksusuolisyövässä ovat oikeanpuoleinen hemikolektomia, vasemmanpuoleinen hemikolektomia ja sigmaresektio, peräsuolisyövässä anteriorinen resektio ja abdominoperineaalinen resektio, jossa myös peräaukko poistetaan.
- Paksusuolisyövän leikkauksessa ei yleensä tarvita avannetta. Distaalisesti sijaitsevan peräsuolisyövän leikkaus saattaa vaatia pysyvän avanteen tai väliaikaisen ns. suoja-avanteen.
- Peräsuolisyövässä annetaan joskus (T3–T4-kasvaimissa) leikkausta edeltävä säde- tai kemosädehoito.
- Leikkauksen jälkeistä liitännäissolunsalpaajahoitoa käytetään rutiininomaisesti levinneisyysasteen III (Dukes C) potilaille, koska sen on todettu parantavan ennustetta. Levinneisyysasteen II (Dukes B) potilaille liitännäissolunsalpaajahoitoa annetaan vain harkinnanvaraisesti, jos on riskitekijöitä (esim. T4-kasvain, suoni- tai hermoinvaasio tai jos leikkaus päivystyksenä perforaation vuoksi). evd
- Leikkauksenjälkeistä sädehoitoa annetaan joillekin peräsuolisyöpäpotilaille evd.
- Syövän lääkehoidolla pystytään usein pienentämään tai jarruttamaan yksittäisiä kolorektaalisyövän lähettämiä etäpesäkkeitä, mutta pysyvä paraneminen voidaan saavuttaa ainoastaan etäpesäkkeen kirurgisella poistolla «Chemotherapy prolongs both progression free survival and overall survival compared to best supportive care in patients with advanced or metastatic colorectal cancer.»A.
- Monielinresektiolla on mahdollista saavuttaa radikaali leikkaustulos myös paikallisesti levinneissä tapauksissa.
- Radikaalin leikkaushoidon ulottumattomiin levinneissä tapauksissa joudutaan tyytymään palliatiivisiin onkologisiin hoitoihin ja kirurgisiin palliaatioihin. Näiden potilaiden keskimääräinen elinaika on n. 2 v. Palliatiivinen hoito: ks. «Palliatiivinen hoito»4.
Leikkauksenjälkeinen seuranta evd
- Leikkauksenjälkeisen seurannan on osoitettu parantavan potilaiden ennustetta. Toistaiseksi ei ole tutkimustietoa, millä tiheydellä ja menetelmillä seuranta on optimaalisinta toteuttaa.
- Seurannan tavoite on hakea yksittäisiä paikallisuusiutumia, etäpesäkkeitä ja uusia syövän esiasteita jäljellä olevasta suolesta. Näiden leikkaushoidolla on mahdollista parantaa potilaan ennustetta ja myös saavuttaa parantava hoitotulos.
- Seurannan piiriin otetaan ne potilaat, joilta syöpä on leikattu radikaalisti ja joiden kunto mahdollistaa uusintaleikkauksen tai sytostaattihoidot.
- Tärkeää on myös uusien suolistokasvaimien etsiminen potilailta, joilta on aiemmin leikattu kolorektaalisyöpä.
Seurannassa käytettävät tutkimukset
- Seurantamenetelmiä ovat kliininen tutkimus, CEA:n määritys, vartalon TT sekä suolisauman ja jäljellä olevan paksusuolen tähystys.
- Yleensä seurantakäynnit ovat 3 kk:n välein ensimmäisten 2 v:n ajan ja sen jälkeen 6 kk:n välein yhteensä 5 v:n ajan.
- CEA määritetään jokaisen kontrollikerran yhteydessä.
- Syövän seurannassa pienenevä pitoisuus viittaa hyvään hoitovasteeseen, kun taas kahdessa perättäisessä näytteessä toistuva pitoisuuden suureneminen viittaa taudin uusiutumiseen. Jos pitoisuus toistuvissa määrityksissä suurenee edelleen, se on merkitsevä, vaikka CEA-arvo on vielä viitealueella.
- Vartalon TT tehdään yleensä 1(–2) v:n kuluttua.
- Jäljellä olevan suolen tähystys tehdään 1–2 kertaa seurannan aikana. Tähystys on kuitenkin tehtävä jo 6 kk:n kuluessa leikkauksesta, ellei koko suolta ole tähystetty leikkausta edeltävästi.
- Joissakin seurantaohjelmissa peräsuolisyövän leikkauksen jälkeen anastomoosialue tähystetään 6–12 kk:n välein 2 ensimmäisen v:n aikana.
- 5 v:n seurannan jälkeen alle 65-vuotiaille järjestetään jäljellä olevan suolen tähystystutkimus n. 5 v:n välein 70. ikävuoteen saakka mahdollisten uusien kasvainten toteamiseksi.
- Epäiltäessä taudin uusiutumista tai metastasointia potilas on lähetettävä kirurgiseen yksikköön.
Seuranta terveyskeskuksessa
- Arvioitava, salliiko potilaan yleistila kasvainresidiivin poistoleikkauksen tai onkologiset hoidot. Jos hoitoihin ei katsota olevan mahdollisuuksia, ei syöpäseuranta ole perusteltua. Tällaiselle potilaalle kokonaistilanteen huomioiva omalääkärin seuranta omassa terveyskeskuksessa on mielekkäin vaihtoehto.
- Kun potilaalle on valittu palliatiivinen/oireenmukainen hoitolinja, syövän mahdollista leviämistä ei seurata aktiivisesti. Hoidossa keskitytään oireiden helpottamiseen ja mahdollisimman hyvän elämänlaadun turvaamiseen «Palliatiivinen hoito»4. Tässä seurantamuodossa potilas käy vointinsa mukaan lääkärin vastaanotolla eikä varsinaisia seurantatutkimuksia tarvita.
Seurantakaavio
Taulukko 2. Kolorektaalisyövän leikkauksenjälkeinen seuranta. Esimerkki seurantaohjelmasta.| Aika | Paikka | Tutkimukset (kliininen tutkimus aina) |
|---|
- esh = erikoissairaanhoito
- pth = perusterveydenhuolto
|
| 4–6 viikkoa | esh | PVKT, CRP, CEA, leikkauksen jälkikontrolli |
| 3 kk | pth | PVKT, CEA |
| 6 kk | pth | PVKT, CEA |
| 9 kk | pth | PVKT, CEA |
| 12 kk | esh | PVKT, CEA, vartalon TT |
| 15 kk | pth | PVKT, CEA |
| 18 kk | pth | PVKT, CEA |
| 21 kk | pth | PVKT, CEA |
| 24 kk | esh | PVKT, CEA, kolonoskopia |
| 30 kk | pth | PVKT, CEA |
| 36 kk | pth | PVKT, CEA |
| 42 kk | pth | PVKT, CEA |
| 48 kk | esh | PVKT, CEA |
| 60 kk | esh | PVKT, CEA, kolonoskopia, jatkoseurannan tarpeen arviointi |
