Takaisin Tulosta

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)

Lääkärin käsikirja
21.11.2024 • Viimeisin muutos 21.11.2024
Jari Punkkinen

Keskeistä

  • Ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) diagnoosi perustuu tyypilliseen oirekuvaan eli huolelliseen anamneesiin.
  • Määritelmän mukaan oireisiin kuuluu aina vatsakipu, joka voi liittyä ulostamiseen tai johon liittyy ulostamistiheyden tai ulosteen koostumuksen muutos.
  • IBS jaetaan ripuli- ja ummetuspainotteiseen sekä sekamuotoiseen alatyyppiin.
  • Kun kyseessä on tyypillinen IBS-oireisto alle 50-vuotiaalla, jolla ei ole hälytysmerkkejä tai löydöksiä, voidaan diagnostiikka ja hoito toteuttaa perusterveydenhuollossa.
  • Paksusuolen tähystykseen edetään aina, jos potilaalla on hälyttäviä oireita tai löydöksiä.
  • Muuttunut suolen toiminta (> 6 viikkoa) yli 50-vuotiaalla on aihe tähystykseen silloin, kun ulosteen immunologinen veritesti (FIT-testi) on positiivinen. Pitkittynyt ripuli (> 4 viikkoa ja > 3 löysää ulostetta vuorokaudessa) on kaikenikäisillä aihe tähystykseen. Ks. «Kolonoskopia»1.
  • Hyvä potilas-lääkärisuhde on onnistuneen IBS-hoidon perusta.
  • Lievien ajoittaisten oireiden hoitoon riittävät usein elintapamuutokset.
  • Vaikean, elämänlaatua huonontavan IBS:n hoidossa voidaan tarvita lääkitystä.
  • Tutkimuskierrettä ja tutkimusten uusimista ilman selvää syytä tulee välttää.

Esiintyminen ja etiologia

  • IBS:n esiintyvyys on Rooma IV -kriteerien perusteella maailmanlaajuisesti 4.1 %, naisilla 5.2 % ja miehillä 2.9 %.
  • Ärtyvän suolen taustalla ajatellaan olevan suoliston ja keskushermoston vuorovaikutuksen häiriö (suoli-aivoakseli).
  • IBS-potilailla suoliston mikrobiomi on terveitä kapeampi. Bacteroides- ja Firmicutes-lajit ovat yliedustettuja, Clostridiales ja Prevotella aliedustettuja. Butyraatin, metaanin ja vedyn metabolia on häiriintynyt, ja lisäksi osalla potilaista on kuvattu ohutsuolen bakteeriylikasvua.
    • Mikrobiston tuottamat neurotransmitterit ja lyhytketjuiset rasvahapot vaikuttavat useisiin suolen limakalvon kohdesoluihin säädellen permeabiliteettia, suolistohormonien, sytokiinien ja serotoniinin tuotantoa sekä sensorista viestintää.
    • Oireita aiheuttavia mekanismeja ovat viskeraalinen hypersensitiviteetti (alentunut kipu- ja aistimiskynnys), poikkeava ruoansulatuskanavan motiliteetti, autonomisen hermoston dysfunktio, lisääntynyt permeabiliteetti ja matala-asteinen tulehdus.
    • Suoliston aistimukset prosessoituvat matkalla keskushermostoon, ja toisaalta myös emootiot, tulkinnat ja keskushermoston stressijärjestelmien aktivaatio vaikuttavat suoliston toimintaan, sen reaktiivisuuteen ja oireiden syntyyn.
  • Myös ravinnon sisältämät fermentoituvat hiilihydraatit ja amylaasitrypsiini-inhibiittorit voivat olla oireiden taustalla. Ruokailu pahentaa vatsavaivoja yli puolella IBS-potilaista.
  • IBS-tyyppiset oireet ilmaantuvat joskus gastroenteriitin jälkeen (post-infectious IBS, ks. «Infektion jälkeiset oireyhtymät»2).
  • IBS-potilailla voi olla samanaikaisesti muita mahasuolikanavan toiminnallisia oireita (esim. funktionaalinen dyspepsia) tai muiden elinten toiminnallisia oireita (esim. yliaktiivinen rakko tai krooninen prostatiitti).
  • Osalla potilaista IBS assosioituu masennukseen, ahdistukseen tai somatisaatioon.
  • IBS on krooninen sairaus, jossa oireiden vaikeusaste vaihtelee ajan myötä. Alle viidenneksellä oireet vaikeutuvat seurannassa, lopuilla pysyvät ennallaan tai lievittyvät.

Diagnoosi

IBS:n diagnostiset Rooma IV -kriteerit

  • Vatsakipu vähintään kerran viikossa viimeisten 3 kk:n ajan. Oire on kuitenkin esiintynyt ensimmäisen kerran vähintään 6 kk aiemmin. Lisäksi kaksi seuraavista:
    • vatsakipu liittyy ulostamiseen
    • vatsakipuun liittyy ulostamistiheyden muutos (tihentynyt tai harventunut ulostaminen)
    • vatsakipuun liittyy ulosteen koostumuksen muutos (löysä ja ripulimainen uloste tai poikkeavan kova uloste).
  • Ulostamistiheys on poikkeava, kun suoli toimii yli 3 kertaa päivässä tai alle 3 kertaa viikossa.
  • Ärtyvän suolen diagnoosia tukevia lisäoireita ja -löydöksiä ovat myös
    • poikkeava ulostamistapahtuma (poikkeava ponnistelu ulostaessa, toistuva ulostamispakko, tunne peräsuolen epätäydellisestä tyhjenemisestä)
    • vatsan turvotus ja ilmavaivat (tyypillisesti turvotus pahenee päivän mittaan aterioiden jälkeen ja häviää yöllä).

IBS-alaluokitus

  • Ripulipainotteinen IBS (IBS-D): löysiä tai vetisiä ulosteita vähintään 25 %:ssa ulostamiskerroista
  • Ummetuspainotteinen IBS (IBS-C): kova uloste vähintään 25 %:ssa ulostamiskerroista
  • Sekamuotoinen IBS (IBS-M): vähintään 25 %:ssa ulostamiskerroista löysä ja vähintään 25 %:ssa kova uloste
  • Määrittämätön (IBS-U): ummetusta ja ripulia alle 25 %:ssa ulostamiskerroista

Tutkiminen

Anamneesi

Kliininen tutkiminen

  • Kaikille potilaille tehdään vatsan palpaatio. Poikkeavat statuslöydökset, kuten palpoituva vatsatuumori, ovat aihe jatkotutkimuksiin. Naispotilaille on syytä tehdä gynekologinen tutkimus, jos heillä on alavatsavaivoja tai menstruaatiohäiriöitä.
  • Peräaukon inspektio ja tuseeraus ovat perustutkimuksia. Anaalifissuura «Anaalifissuura»7, peräpukamat «Peräpukamat»8, peräsuolen tuumori «Paksu- ja peräsuolisyöpä»3 ja kova ulostemassa, rektumprolapsi (ponnistaminen kyykkyasennossa) ja naisilla rektoseele (rektumin etuseinän poikkeava liike ponnistaessa) ovat huomioon otettavia löydöksiä. Ammottava tai epäsymmetrisesti avautuva anus viittaa neurologiseen vaurioon.

Defekaation arvioiminen

  • Ulostamisvaikeuden selvittely voi olla tarpeen ummetuspotilaalla.
  • Tuseerauksen yhteydessä tutkija laittaa toisen käden potilaan alavatsalle ja pyytää häntä ponnistamaan kuten ulostaessa.
    • Normaalisti vatsalihakset jännittyvät, ulompi anaalisfinkteri relaksoituu ja perineum laskeutuu.
    • Dyssynergiassa puuttuu vatsalihasten kontraktio, anaalisfinkteri ei relaksoidu, tapahtuu paradoksaalinen anaalisfinkterin kontraktio eikä perineum laskeudu.
  • Defekografiaa ja manometriaa voidaan käyttää defekaation arvioimiseen erikoissairaanhoidossa.

Laboratoriotutkimukset ja kuvantaminen

Ripulipainotteinen ja sekamuotoinen IBS

Ummetuspainotteinen IBS

  • Tutkitaan harkinnan mukaan TSH ja T4V, fB-Gluk, Krea, K ja Ca-albk.
  • Kun on kyseessä uusi, pitkäkestoinen (> 6 viikkoa) suolen toiminnan muutos yli 50-vuotiaalla potilaalla, tutkitaan ensin ulosteen immunologinen veritesti (FIT-testi «https://diagnostiikka.hus.fi/tutkimus?id=6455»2), ja jos se on positiivinen (merkitsevyysraja 10 µg/g ulostetta), tehdään lähete kolonoskopiaan (ks. «Kolonoskopia»1).
  • Iäkkäällä potilaalla, jolla on vatsakipua ja ummetusta, voi paksusuolen tietokonetomografia riittää maligniteetin poissulkemiseksi, ja samalla saadaan kuvannettua muut vatsan elimet.

Kolonoskopian aiheet

Erotusdiagnostiikka

Ripulipainotteinen IBS

Ummetuspainotteinen IBS

  • Huomioon otettavia sairauksia ovat hypotyreoosi «Hypotyreoosi»12, suolistosyöpä «Paksu- ja peräsuolisyöpä»3, lääkkeiden aiheuttama ummetus, hitaan läpikulkuajan ummetus ja dyssynerginen ulostaminen.
  • Lääkkeistä mm. masennus- ja psykoosilääkkeet, rautavalmisteet, opioidit ja kalsiumkanavan salpaajat voivat aiheuttaa ummetusta.

Hoito

  • On tärkeää tehdä IBS-diagnoosi ja kertoa se potilaalle, eikä vain todeta, että tutkimustulokset olivat normaalit.
  • Potilaalle selvitetään, että IBS on pitkäaikainen mutta hyvänlaatuinen vaiva, johon ei liity pahanlaatuistumisen riskiä.
  • Luodaan myönteinen potilas-lääkärisuhde; käytännössä tämä tapahtuu järjestämällä seuranta (uusintakäynti tai etäkontakti).
  • Potilaan kanssa käydään läpi oireet ja niitä pahentavat tekijät. Myös oireiden syntymekanismin selittäminen auttaa (psykoedukaatio).
  • Potilasmateriaali ruokavalio-ohjeineen on informaatiossa hyödyllinen (esim. Terveyskirjaston artikkeli Ärtyvän suolen oireyhtymä «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»13).
  • Kaiken muun hoidon perustana ovat säännölliset elintavat, riittävä kuidun ja nesteen saanti, säännöllinen ruokailu- ja vuorokausirytmi, stressinhallintakeinot, riittävä uni ja liikunta.
  • Toiminnallisen vatsavaivan diagnoosi on yleensä luotettava, eikä tutkimuksia, kuten tähystyksiä, ole syytä uusia, jos oireistossa ei tapahdu muutoksia.

Ruokavalio

  • Perinteinen IBS-ruokavalio voidaan opettaa potilaalle perusterveydenhuollossa. Apuna voidaan käyttää Terveyskirjaston artikkelia Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito «Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito»14.
  • Vaikean IBS:n hoidossa on hyötyä ravitsemusterapeutin konsultaatiosta.
  • Ruokavaliomuutosten vaikutus vatsaoireisiin näkyy viiveellä.

Perinteinen IBS-ruokavalio

  • Yleisesti suositellaan säännöllisiä aterioita, pientä ateriakokoa, riittävää kuidun ja nesteiden saantia sekä alkoholin, kofeiinin, rasvan ja mausteisen ruoan välttämistä.
  • Pohjoismaiset IBS-ruokavalio-ohjeet kehottavat välttämään myös kaali-, palko- ja sipulikasveja, laktoosia ja keinomakeutusaineita sekä liukenematonta kuitua.
  • Kuituja suositellaan 20–35 g päivässä. Kuidun on oltava pitkäketjuista, puoliviskoosia ja kohtalaisesti fermentoituvaa. Kuituvalmiste on syytä aloittaa pienellä annoksella turvotuksen välttämiseksi.
  • Psylliumin (ispagula) tehosta on paras tutkimusnäyttö, ja valmistetta kannattaa käyttää kaikkien IBS-alatyyppien hoidossa.
  • Muita kuituvalmisteita ovat pellavansiemenet, sterkulia ja metyyliselluloosa, joita on suositeltu ummetuspainotteisen IBS:n hoitoon.

FODMAP-ruokavalio

  • FODMAP = fermentoituvat oligosakkaridit (esim. palkokasveissa), disakkaridit (esim. laktoosi), monosakkaridit (esim. fruktoosi) ja polyolit (esim. sorbitoli ja ksylitoli)
  • Vatsan turvotuksesta ja kivusta kärsiville potilaille suositellaan ravitsemusterapeutin valvonnassa 4–8 viikon mittaista eliminaatioruokavaliota, jossa vältetään FODMAP-hiilihydraatteja. Sen jälkeen voidaan ruoka-aineita asteittain palauttaa dieettiin yksilöllisesti.
  • Vältettäviä ruoka-aineita
    • Viljatuotteet: ruis, vehnä ja ohra
    • Hedelmät ja vihannekset: omena, päärynä, luumu, aprikoosi, kirsikka, vesimeloni, kaali, sipuli, parsa, artisokka
    • Sienet
    • Palkokasvit: herneet, pavut
    • Makeutusaineet: ksylitoli, sorbitoli, mannitoli, maltitoli
    • Prebiootit (inuliini, frukto-oligosakkaridit [FOS]), esim. ”vatsajogurtit” ja ”terveysjuomat”, joihin lisätty kuitua (FOS tai inuliini)
    • Hunaja
  • FODMAP-ruokavalio ei kahdessa vertailevassa tutkimuksessa ollut parempi kuin perinteinen, pohjoismainen IBS-ruokavalio, josta käytännössä on jo karsittu paljon FODMAP-hiilihydraatteja.
  • Toisaalta neljässä pitkäaikaistutkimuksessa (6–16 kk) FODMAP vähensi vatsakipua, turvotusta, ilmavaivoja ja ripulia IBS-potilailla.
  • Tiukka FODMAP voi olla ravinto-opillisesti riittämätön, ja se vähentää suolistolle edullisia bakteereita (bifidobakteerit).
  • Ruokien jakaminen sopiviin ja oireita aiheuttaviin voi luoda ruoka-aineisiin tarpeettomia uhkamerkityksiä (= nosebo), mikä voi lisätä keskushermoston reaktiivisuutta.

Gluteeniton ruokavalio

  • Jopa 10 % väestöstä ja 30 % IBS-potilaista saa oireita gluteenista, vaikka heillä ei ole todettu keliakiaa.
    • Gluteeni ei kuitenkaan itsessään välttämättä aiheuta näillä potilailla oireita, vaan viljatuotteiden välttäminen auttaa myös vähentämällä fruktaanin määrää (fruktaani on FODMAP-hiilihydraatti), ja lisäksi viljoissa on myös amylaasitrypsiini-inhibiittoreita, jotka voivat heikentää ruoansulatusentsyymien toimintaa ja aiheuttaa vatsavaivoja.
  • Toisaalta gluteenin on todettu vaikuttavan limakalvon estefunktioon ripulivoittoisesta IBS:sta kärsivillä HLA-DQ2/8-positiivisilla potilailla.

Liikunta

  • Liikunta nopeuttaa kaasumaisen sisällön ja ummetuspotilailla ulosteen läpikulkuaikaa suolessa. Fyysinen aktiivisuus vähentää IBS-oireita. Liian kova fyysinen rasitus voi aiheuttaa ulostamispakkoa, ripulia ja vatsakramppeja, mutta kohtuullinen liikunta voi olla hyödyllinen IBS-potilaan hoidossa.
  • Suositellaan esim. 20–60 min kohtalaista tai rasittavaa liikuntaa 3–5 kertaa viikossa. Fyysisesti inaktiivisella henkilöllä riittää aluksi vähäisempi liikunta, esim. 20 min:n päivittäinen kävely.

Lääkehoito evd

  • Lääkehoitoa käytetään, jos oireet haittaavat arkielämää.
  • Lääkevalinta perustuu IBS-alatyyppiin ja hallitsevaan oireeseen.
  • Paras tutkimuksellinen näyttö tehosta on psyllium-kuidulla, loperamidilla, linaklotidilla ja trisyklisillä masennuslääkkeillä.

Vatsakivut

  • Ruoansulatuskanavan spasmien hoitoon ja aterioiden jälkeisiin vatsavaivoihin voidaan käyttää antispasmodeja eli antikolinergejä.
  • Piparminttuöljykapseleita voidaan käyttää 1–2 kaps. × 3/vrk tarvittaessa tai 2–3 kk:n ajan.
  • Vaikeiden, elämänlaatua heikentävien vatsakipujen hoitoon käytetään myös trisyklisiä masennuslääkkeitä (amitriptyliini, trimipramiini, klomipramiini, doksepiini).
    • Haittavaikutukset rajoittavat trisyklisten masennuslääkkeiden käyttöä (30 %:lle ummetusta, suun kuivumista, väsymystä tai sekavuutta).
    • Lääkehoito aloitetaan pienellä annoksella (10 mg iltaisin), ja annosta nostetaan asteittain 4 viikon välein tavoitteena 25–100 mg (yleensä annosta ei voida nostaa yli 30 mg:n/vrk). Hoitoa tulisi jatkaa 6–12 kk, minkä jälkeen lääkitys puretaan hitaasti.
  • Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tetrasyklisiä masennuslääkeitä mirtatsapiinia tai mianseriinia, erityisesti jos oireissa on mukana unettomuutta, ja SNRI-lääkkeistä duloksetiinia 30–90 mg/vrk tai venlafaksiinia 225 mg/vrk.
  • Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) parantavat elämänlaatua kroonisessa hoitoresistentissä IBS:ssä. Positiivinen vaikutus liittyy ahdistuneisuuden, masennuksen tai somatisaatiohäiriöiden hoitoon, koska IBS-oireisiin tai vatsakipuun näillä lääkkeillä ei ole vaikutusta.
  • Linaklotidia, joka on imeytymätön guanylaattisyklaasi-C-reseptorin agonisti, voidaan käyttää sekä vatsakivun että ummetuksen hoitoon IBS-C-potilaille. Se hoitaa ummetusta lisäämällä nesteen eritystä suoleen ja vatsakipua stimuloimalla suolen seinämän hermopäätteitä.

Ripuli

  • Ripulivoittoisen IBS:n hoitoon voidaan käyttää loperamidia säännöllisesti tai tarvittaessa. Veden ja elektrolyyttien eritystä vähentävästä rasekadotriilista on tutkimustietoa vain akuutin ripulin hoidossa.
  • Myös ksyloglukaanin, herneproteiinin ja ksylo-oligosakkaridien yhdistelmävalmisteen on osoitettu vähentävän ripulia IBS-potilailla.
  • Ripulivoittoisen IBS:n syynä on toisinaan sappihappomalabsorptio, jonka hoitona käytetään kolestyramiinia 4 g × 2–4/vrk.
  • Liukoisista kuiduista psylliumia suositellaan myös ripulipainotteisen IBS:n hoitoon.
  • Rifaksimiinia on käytetty annostuksella 550 mg × 2/vrk 2 viikon kuurina muille kuin ummetusvoittoista IBS:ää sairastaville, joille FODMAP ei auta turvotukseen. Lumeeseen verrattuna rifaksimiini on n. 10 % tehokkaampi, mutta vaikutus on ohimenevä. Vaikutus perustuu ohutsuolen bakteeriylikasvun hillitsemiseen. Empiiristä rifaksimiinia voi harkita, kun oireita ovat ripuli ja turvotus ja potilas on iäkäs ja käyttää happosalpaajaa säännöllisesti. Lääke on myös verraten kallis.

Ummetus

  • Ensisijainen hoito on psyllium-kuitu.
  • Polyetyleeniglykolivalmisteita (PEG, makrogoli) käytetään, jos psyllium ei tehoa.
  • Haittavaikutukset saattavat rajoittaa laktuloosin käyttöä ummetuksen hoidossa IBS-potilailla.
  • Linaklotidi hoitaa ummetusta lisäämällä nesteen eritystä suoleen, ja lisäksi se vähentää vatsakipua vaikuttamalla perifeerisiin hermopäätteisiin suolessa.
  • Enteerisen hermoston neuronien reseptoreihin sitoutuva 5HT4-reseptorin agonisti prukalopridi nopeuttaa paksusuolen läpikulkuaikaa n. 30–40 %:lla potilaista, mutta sen virallinen käyttöindikaatio on ummetus.

Probiootit ja ulosteensiirto

  • Probiootit pienentävät IBS-potilailla kokonaisoirepistelukua sekä yksittäisistä oireista vatsakipua ja turvotusta, mutta teho on heikko ripulin, ummetuksen ja ilmavaivojen hoidossa.
  • Tutkimusnäyttöä on useista probiooteista, mukaan lukien useat Bifidobacterium (mm. B. longum 35624)-, Lactobacillus- ja Saccharomyces-kannat ja probioottisekoitukset. Yhdessä annoksessa tulisi olla 109 CFS-yksikköä mikrobeja. Kliininen kokemus probioottien hyödystä IBS:n hoidossa on usein tutkimusnäyttöä vähäisempi.
  • Joissakin tutkimuksissa ulosteensiirto on pienentänyt IBS-kokonaisoirepistemäärää vielä 3 v hoidon jälkeen. Onnistumiseen vaikuttavat antoreitti ja luovutetun ulosteen laatu.
    • Ulosteensiirto on IBS:n hoidossa tällä hetkellä kokeellista, ja se pitäisi toteuttaa vain tutkimusten puitteissa.

Omahoito-ohjelmat, tietoisuustaidot, kognitiivis-behavioraaliset menetelmät, hypnoosi, psykoterapia evd

  • Kaikkien ulottuvilla olevat omahoito-ohjelmat tarjoavat keinoja lisätä tietoisuustaitoja (mindfulness), hallita stressiä ja vähentää kuormittumista.
  • Tietoisen läsnäolon omahoito-ohjelma: ks. «https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tietoisen-lasnaolon-omahoito-ohjelma»4.
  • Tietoa keinoista, jotka auttavat vähentämään oireita, lisäämään hyvinvointia, hallitsemaan kuormittumista ja toipumaan: ks. esim. «https://mieli.fi/fi»5.
  • Mindfulness auttaa IBS:ssä ummetukseen, ripuliin, turvotukseen ja herkkään sisäelintuntoon sekä parantaa elämänlaatua (yksityisten valmennusyrittäjien kurssit yrityksille ja yksityisasiakkaille, kasvotusten ja verkkokurssina).
  • Myös julkisen terveydenhuollon yksilö- ja ryhmäinterventioissa mindfulness-harjoittelu on usein osa psykososiaalisia hoitomuotoja.
  • Kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten lääkärit, sairaanhoitajat, puheterapeutit, fysioterapeutit ja ravitsemusterapeutit, oppivat käyttämään kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä.
    • Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen ovat opittuja ja vaikuttavat siihen, miten oireet aistitaan ja miten niihin reagoidaan.
    • Tarkoitus on oppia uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja suhteessa ärsykkeisiin ja pyrkiä eroon vääristyneistä malleista, hypervigilanssista, välttämiskäyttäytymisestä, katastrofiajattelusta ja somatisaatiosta. Menetelmät sisältävät yleensä stressinhallintakeinoja ja rentoutusharjoituksia.
  • Toiminnallisiin vatsavaivoihin ei tällä hetkellä ole tarjolla omaa nettiterapiaa, mutta potilaita voi lähettää HUSin Pitkäaikaisten ja haittaavien kehollisten oireiden kuntoutusohjelmaan (PITKO, ks. «https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapiat/pitkaaikaisten-ja-haittaavien-kehollisten-oireiden-nettiterapia»6).
  • Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä (YTHS) on tarjolla mobiililaitteelle suunniteltu sovellus ”Rauhoita stressivatsa -valmennusohjelma”, joka sisältää podcasteja rentoutusharjoituksineen.
  • Hypnoosi on tehokasta IBS:n hoidossa, myös ryhmässä annettuna (yksityiset lääkäriasemat).
  • Interpersonaalinen psykoterapia (IPT) tai muut psykoterapiat tulevat kyseeseen vaikeammin oireilevilla potilailla (taustalla esim. traumaattiset lapsuusajan kokemukset tai hyväksikäyttö tai jos masennus tai ahdistus ovat oirekuvassa voimakkaasti mukana).
Taulukko 1. Yhteenveto IBS-hoidoista
RipuliUmmetusVatsakipuTurvotus
  1. * XP+PPT+XOS = ksyloglukaanin, herneproteiinin ja ksylo-oligosakkaridien yhteisvalmiste
  2. ** SIBO = small intestinal bacterial owergrowth = ohutsuolen bakteerien liikakasvu
Ensisijainen
  • Pohjoismainen ärtyvän suolen ruokavalio
  • Probiootit
Toissijainen
  • Spasmolyytit (erityisluvalla)
  • Mindfulness
  • Nettiterapia (PITKO)
  • Hypnoosi
  • Psykoterapia
  • FODMAP
  • Ravitsemusterapeutin konsultaatio
Kaikille psykoedukaatio, säännölliset elintavat, riittävä kuidun ja nesteen saanti, säännöllinen ruokailu- ja vuorokausirytmi, stressinhallintakeinot, riittävä uni ja liikunta

Seuranta

  • Pitkäaikainen, tukea-antava potilas-lääkärisuhde on tärkeä hoidon onnistumiselle.
  • Jotta pitkäaikainen potilas-lääkärisuhde onnistuu ja voidaan arvioida hoitojen tehoa, tarvitaan yleensä ainakin aluksi seurantakäyntejä tai etäkontakteja.
  • Toistuvia tutkimuksia vältetään.

Kirjallisuutta

  1. Lanas Á, Balaguer F, Sánchez-Luengo M, ym. Fecal occult blood and calprotectin testing to prioritize primary care patients for colonoscopy referral: The advantage study. United European Gastroenterol J 2023;11(7):692-699 «PMID: 37614054»PubMed
  2. Punkkinen J, Vilpponen O, Riihimäki K, Anttila M, Arkkila P, Pikkarainen S, Sainio M. Suoli-aivoakseli vai aivo-suoliakseli - hoitokeinoja toiminnallisiin vatsavaivoihin. Duodecim 2023;139:1831-9.
  3. Pajala M, Heikkinen M. Kiusallista ja sitkeää joka sortin vatsavaivaa. Suom Lääkäril 2023;78:444–7
  4. El-Salhy M, Winkel R, Casen C, ym. Efficacy of Fecal Microbiota Transplantation for Patients With Irritable Bowel Syndrome at 3 Years After Transplantation. Gastroenterology 2022;163(4):982-994.e14 «PMID: 35709830»PubMed
  5. Keefer L, Ballou SK, Drossman DA, ym. A Rome Working Team Report on Brain-Gut Behavior Therapies for Disorders of Gut-Brain Interaction. Gastroenterology 2022;162(1):300-315 «PMID: 34529986»PubMed
  6. Vasant DH, Paine PA, Black CJ, ym. British Society of Gastroenterology guidelines on the management of irritable bowel syndrome. Gut 2021;70(7):1214-1240 «PMID: 33903147»PubMed
  7. Pimentel M, Lembo A. Microbiome and Its Role in Irritable Bowel Syndrome. Dig Dis Sci 2020;65(3):829-839 «PMID: 32026278»PubMed
  8. Ford AC, Sperber AD, Corsetti M, ym. Irritable bowel syndrome. Lancet 2020;396(10263):1675-1688 «PMID: 33049223»PubMed
  9. Rej A, Aziz I, Tornblom H ym. The role of diet in irritable bowel syndrome: implications for dietary advice. J Intern Med 2019;286(5):490-502. «PMID: 31468640»PubMed
  10. Drossman DA, Tack J, Ford AC ym. Neuromodulators for Functional Gastrointestinal Disorders (Disorders of Gut-Brain Interaction): A Rome Foundation Working Team Report. Gastroenterology 2018;154(4):1140-1171.e1. «PMID: 29274869»PubMed
  11. Hillilä M. Ärtyvän suolen oireyhtymä. Kirjassa: Färkkilä M, Heikkinen M, Isoniemi H, Puolakkainen P (toim.). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim 2018.
  12. Drossman DA, Tack J, Ford AC, ym. Neuromodulators for Functional Gastrointestinal Disorders (Disorders of Gut-Brain Interaction): A Rome Foundation Working Team Report. Gastroenterology 2018;154(4):1140-1171.e1 «PMID: 29274869»PubMed