Takaisin Tulosta

Eturauhassyöpä

Lääkärin käsikirja
17.10.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Tuomas Kilpeläinen

Keskeistä

  • Eturauhassyöpä on Suomen yleisin syöpä, ja se on diagnoosivaiheessa tyypillisesti oireeton.
  • Eturauhassyöpää voidaan epäillä toistetusti poikkeavan PSA-pitoisuuden tai poikkeavan eturauhasen tunnustelulöydöksen perusteella.
  • Oireita aiheuttavaa pitkälle edennyttä eturauhassyöpää on osattava epäillä luustokipujen tai virtsaummen taustalla.
  • Eturauhassyövän seulonta on edelleen kiistanalaista, ja oireettoman miehen mahdollinen PSA-testaus tulee tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa (ks. erillinen artikkeli PSA-testaus – tietoa lääkärille keskustelun tueksi «PSA-testaus - tietoa lääkärille keskustelun tueksi»1).

Epidemiologia

  • Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä Suomessa: vuonna 2023 todettiin 5 631 uutta tapausta, ja ilmaantuvuus oli 195/100 000 henkilövuotta.
  • Eturauhassyöpä on miesten toiseksi yleisin syöpäkuoleman aiheuttaja. Vuosittain siihen kuolee n. 1 000 miestä.
  • Suomalaisen miehen riski sairastua eturauhassyöpään elinaikanaan on noin 14 % ja riski kuolla eturauhassyöpään on noin 4 %.
  • Alle 50-vuotiailla miehillä eturauhassyöpä on hyvin harvinainen.
  • Eturauhassyövän viiden vuoden suhteellinen elossaololuku on erinomainen, 94 %.

Riskitekijät

  • Ikä on tärkein yksittäinen eturauhassyövän riskitekijä, ja muita riskitekijöitä ovat periytyvä alttius (erityisesti BRCA2-mutaatio) sekä afrikkalainen sukutausta.
  • Isällä tai veljellä todettu eturauhassyöpä lisää riskiä sairastua eturauhassyöpään 2.5-kertaiseksi, ja kahdella ensimmäisen asteen sukulaisella todettu eturauhassyöpä viisinkertaistaa sairastumisriskin.
  • Periytyvään eturauhassyöpäalttiuteen liittyvät syövät todetaan tyypillisesti 6–7 vuotta keskimääräistä varhaisemmin.
  • Androgeenit ovat syövän muodostumiselle välttämättömiä.
  • Metabolisen oireyhtymän on todettu olevan yhteydessä suurentuneeseen eturauhassyöpäriskiin ja huonompaan ennusteeseen.
  • Hypogonadisten miesten testosteronikorvaushoidon ei ole todettu lisäävän riskiä sairastua eturauhassyöpään.

Oireet

  • Eturauhassyöpä on usein oireeton, ja diagnostiikkapolku käynnistyy seulontamielessä mitatun PSA-pitoisuuden vuoksi.
  • Oireisilla potilailla virtsaamisoireet ovat tavallisimpia.
  • Virtsaamisoireiden taustalla on usein eturauhasen suurenema, joka voi olla hyvänlaatuista tai pahanlaatuista.
    • Virtsaamisoireista miestä tutkittaessa on otettava eturauhassyövän mahdollisuus huomioon.
    • Virtsaamisoireena voi olla tiheä virtsaamistarve, virtsasuihkun heikkous, virtsaumpi, virtsankarkailu, virtsatietulehdus tai huonosti tyhjenevä virtsarakko.
    • Paikallisesti edennyt eturauhassyöpä voi painaa virtsanjohtimia ja aiheuttaa hydronefroosin. Hydronefroosi voi liittyä myös hyvänlaatuisesti suurentuneeseen eturauhaseen.
  • Etäpesäkkeinen eturauhassyöpä voi aiheuttaa luustokipua. Etäpesäkkeet sijaitsevat tyypillisesti lantion luissa, selkärangassa tai kylkiluissa.

Diagnoosi

Tutkimukset avoterveydenhuollossa

  • Virtsaamisoireisen miehen perustutkimuksiin kuuluu oirekyselylomakkeiden täyttö (IPSS «IPSS-kysely»1, DAN-PSS «DAN-PSS-1-oirekysely»2), ulkogenitaalien, vatsan ja eturauhasen tunnustelu sekä laboratoriokokeet (U-KemSeul, U-Solut, kreatiniini ja PSA).
  • Eturauhasen tunnustelu on hyödyllistä, koska suurin osa eturauhassyöpäpesäkkeistä sijaitsee eturauhasen perifeerisellä vyöhykkeellä, ja eturauhasessa voidaan tuntea kyhmy tai muuta eturauhasta kovempi alue.
    • Eturauhassyöpä todetaan n. kolmasosalla potilaista, joilla eturauhasessa tuntuu kyhmy.
    • Eturauhasessa tuntuva uusi kyhmy on urologin konsultaation aihe riippumatta PSA-pitoisuudesta.
    • Normaali eturauhasen tunnustelulöydös ei poissulje eturauhassyöpää.
    • Selvästi kyhmyinen, kova ja ympäristöönsä kiinnittynyt eturauhanen viittaa tyypillisesti paikallisesti edenneeseen eturauhassyöpään.
  • PSA on elinspesifinen entsyymi, ja sitä erittyy ainoastaan eturauhasesta.
    • PSA-pitoisuus voi olla poikkeavan suuri myös hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa, virtsatietulehduksen tai virtsaummen yhteydessä sekä muissa hyvänlaatuisissa tiloissa, kuten eturauhastulehduksessa.
    • PSA:n viitealue riippuu potilaan iästä ja käytetystä laboratoriomenetelmästä.
    • Normaali PSA-pitoisuus ei poissulje eturauhassyöpää.
    • PSA-pitoisuudessa todetaan usein vaihtelua. Mikäli eturauhasen tunnustelulöydös on normaali, yksittäinen lievästi poikkeava pitoisuus on syytä varmistaa uusintamittauksella 1–2 kuukauden kohdalla.
      • Jos PSA on toistetusti poikkeava ilman muuta syytä, on syytä harkita urologin konsultaatiota.
    • Koska PSA-pitoisuus voi vaihdella normaalistikin, PSA:n suurenemisnopeudella ja kahdentumisajalla on vain rajallinen hyöty eturauhassyövän diagnostiikassa.
    • Vapaan PSA:n prosenttiosuudella on vain rajallinen hyöty eturauhassyövän diagnostiikassa, eikä pelkästään poikkeavan pieni vapaan PSA:n prosenttiosuus ole lisätutkimuksien aihe, jos kokonais-PSA on normaali.

Kuvantaminen

Histologinen tutkimus

  • Diagnoosi perustuu histologiseen tutkimukseen. Näyte otetaan eturauhasesta neulalla tyypillisesti transrektaalisen kaikututkimuksen yhteydessä.
    • Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa polikliinisesti.
    • Koepalat voidaan ottaa neulalla peräsuolen läpi (transrektaalisesti) tai välilihan ihon läpi (transperineaalisesti).
    • Toimenpiteeseen liittyy hematospermian riski, hematurian riski sekä toimenpiteen jälkeisen tulehduksen pieni riski.
      • Tulehdusriski on oleellisesti pienempi transperineaalisessa näytteenotossa.
  • Yleensä on edeltävästi tehty MK, jossa todetuista poikkeavista alueista otetaan kohdennetusti 3–5 koepalaa.
  • Jos MK-löydös on normaali, mutta on kliininen syöpäepäily tunnustelulöydöksen tai poikkeavan PSA-pitoisuuden perusteella, voidaan eturauhasesta ottaa järjestelmälliset koepalat (tyypillisesti kuusi koepalaa molemmista eturauhaslohkoista).
  • Järjestelmälliset koepalat voidaan myös ottaa ilman edeltävää MK:ta, kun epäillään paikallisesti edennyttä tai etäpesäkkeistä eturauhassyöpää.
  • Jos eturauhassyöpädiagnoosi vahvistuu histologisessa tutkimuksessa, määritetään koepalojen perusteella eturauhassyövän ärhäkkyys.
    • Erilaistumisryhmiä (ISUP) on viisi, joista ISUP 1 on eniten ja ISUP 5 vähiten erilaistunut «Eturauhassyöpä»2.

Levinneisyyskuvaukset

  • ISUP-ryhmän 1 ja 2 eturauhassyövissä ei tehdä levinneisyyskuvauksia, koska etäpesäkkeiden riski on erittäin pieni.
  • ISUP-ryhmän 3–5 eturauhassyövissä kuvataan sekä luuston isotooppikuvaus (nk. luustokartta) että vartalon tietokonetomografia (TT).
    • Vaihtoehtoisesti etäpesäketilannetta voidaan selvittää positroniemissiotomografialla (PSMA-PET-TT).

Hoito

Yleistä

  • Kliinisesti merkityksettömät eturauhassyövät ovat väestössä yleisiä.
  • Kliinisesti merkityksellisenä eturauhassyöpänä pidetään syöpää, joka voi aiheuttaa sairastavuutta tai kuoleman, mutta tämä määritelmä riippuu esim. potilaan yleisestä elinajan ennusteesta.
  • Eturauhassyövän hoidon arviossa otetaan huomioon syövän kasvutapa ja laajuus sekä potilaan ikä, yleinen terveydentila, muut sairaudet, elinajanodote ja potilaan omat toiveet.
  • Parantamistavoitteista hoitoa eturauhassyöpään tarjotaan yleensä, jos elinajanodote on yli 10 vuotta.
  • Hoidon valintaan vaikuttaa oleellisesti syövän TNM-luokka «Eturauhassyöpä»2.

Paikallinen eturauhassyöpä (cT1–2N0M0)

Passiivinen seuranta (watchful waiting)

  • Tulee kyseeseen tilanteessa, jossa potilaan yleiskunto ei salli parantamistavoitteista hoitoa, joten syövän etenemisen aktiivinen seuranta esim. PSA-testillä, MK:lla tai koepaloilla ei vaikuta potilaan hoitoon.
    • Mahdollisten oireiden kehittyessä oireita lievitetään.
    • Potilaan omalääkäri toteutttaa passiivisen seurannan avoterveydenhuollossa.
    • Tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu.

Aktiivinen seuranta (active surveillance)

  • On vaihtoehto tilanteessa, jossa potilas on parantamistavoitteisen hoidon piirissä, mutta syövän aiheuttama etenemisriski on pieni.
    • Aktiiviseurannassa voidaan edetä parantamistavoitteiseen hoitoon, jos seuranta-aikana syöpä kasvaa tai jos potilas kokee aktiiviseurannan psyykkisesti liian raskaaksi.
    • Aktiiviseuranta toteutetaan tyypillisesti erikoissairaanhoidossa.
    • Aktiiviseurannassa PSA-pitoisuutta seurataan yksilöllisin määrävälein, minkä lisäksi MK:ta ja toistettuja eturauhaskoepaloja käytetään syövän seurannassa.
    • Aktiiviseurantaan soveltuvat tyypillisesti potilaat, joilla PSA-pitoisuus on < 10 µg/l, ISUP-ryhmä on 1 tai 2 eikä ole epäilyä syövän etenemisestä eturauhaskapselin läpi.
    • Aktiiviseurannan tavoite on lykätä mahdollista parantamistavoitteista hoitoa haittavaikutusten välttämiseksi ja potilaan elämänlaadun ylläpitämiseksi ilman, että onkologinen tulos heikkenee.

Eturauhasen poistoleikkaus

  • On vaihtoehto tilanteessa, jossa potilaan yleinen terveydentila sallii leikkaushoidon ja syövän aiheuttama etenemisriski on keskisuuri tai suuri «Radical prostatectomy versus deferred treatment for localised prostate cancer»2.
    • Poistoleikkaus voidaan tehdä avoimesti tai tähystyksellisesti (laparoskooppinen tai robottiavusteinen leikkaus).
    • Eturauhasen poiston jälkeen virtsarakon kaulan ja virtsaputken välille ommellaan sauma, jolloin virtsaaminen onnistuu normaaliteitse.
    • Syövän laajudesta, sijainnista ja kasvutavasta riippuen eturauhasen poistoleikkauksessa voidaan säästää erektiohermoja ja virtsaputken pituutta.
    • Syövän laajuudesta riippuen leikkauksen yhteydessä voidaan poistaa lantion alueen imusolmukkeita.
    • Eturauhasen poistoleikkauksen komplikaatioriskit ovat pienet, mutta pitkäkestoisina haittavaikutuksina leikkaus aiheuttaa erektiohäiriötä (n. kahdelle kolmasosalle leikatuista) sekä ponnistusvirtsankarkailua (n. joka viidennelle leikatuista).
    • Leikkaushoitoon soveltuvat tyypillisesti potilaat, joiden ikä on < 70 vuotta ja joilla PSA-pitoisuus on < 20 µg/l, ISUP-ryhmä on 2–5 eikä ole epäilyä laajasta syövän paikallisesta etenemisestä eturauhasen ulkopuolelle.

Eturauhasen sädehoito

  • On vaihtoehto tilanteessa, jossa potilas on riittävän hyväkuntoinen sädehoitojaksoon ja jossa syövän aiheuttama biologinen etenemisriski on keskisuuri tai suuri.
    • Sädehoito annetaan tyypillisesti ulkoisena sädehoitona, jonka toteutus vaihtelee.
      • Suomessa yleisin sädehoito-ohjelma on 60 Gy yhteensä 20 annoksena neljän viikon aikana.
    • Sädehoitoa voidaan antaa myös kudoksensisäisesti (nk. HDR-brakyhoito), jossa ulkoiseen sädehoitoon (tyypillisesti vähintään 45 Gy) yhdistetään yhden tai kahden fraktion sisäinen sädehoito.
      • Eturauhasen sisään viedään väliaikaisesti säteilylähde, jonka avulla saadaan eturauhasen sisään pelkkää ulkoista sädehoitoa suurempi sädeannos.
    • Sädehoitoon voidaan yhdistää keskisuuren ja suuren riskin syövissä hormonaalinen lääkehoito, jolla eturauhassyöpä herkistetään sädehoidon vaikutukselle.
      • Tavoitteena on pienentää testosteronipitoisuus kastraatiotasolle.
      • Neoadjuvantti-kastraatiolääkitys aloitetaan ennen sädehoitoa, ja lääkehoitoa jatketaan adjuvanttiluonteisesti syövästä riippuen joko 6 kk:n ajan tai 2–3 vuoteen saakka.
      • Hormonaalinen lääkehoito voidaan toteuttaa 1–6 kk:n välein annettavin pistoksin tai päivittäin otettavana tablettilääkityksenä.
    • Sädehoidon haitat liittyvät eturauhasen viereisten kudosten paikallisärsytykseen (suolisto- ja virtsaamisoireet) sekä erektiohäiriöön (n. puolella potilaista).
      • Hormonaalisen neoadjuvantti-adjuvanttilääkityksen haitat liittyvät testosteronin puutteeseen: väsymys, lihasheikkous, kuumat aallot, painon nousu, seksuaalisen halun puute, erektiohäiriö, luuston heikkeneminen, mielialamuutokset sekä sydän- ja verisuonihaitat.
      • Hormonaalisen lääkehoidon aikana potilaalla tulee olla kalsium-D-vitamiinilisä käytössä, ja lisäksi potilaita kannustetaan liikkumaan aktiivisesti fyysisen kunnon ylläpitämiseksi.

Paikallisesti edennyt eturauhassyöpä (cT3–4N0–1M0)

  • Paikallisesti edenneessä (eturauhasen kapselin läpi kasvaneessa tai lähialueen imusolmukkeisiin edenneessä) eturauhassyövässä tavoite on parantaa syöpä kokonaan.
  • Eturauhasen ulkoinen sädehoito on yleisin hoito paikallisesti edenneessä eturauhassyövässä.
    • Sädehoitoon liitetään hormonaalinen lääkehoito 6 kk:n – 3 vuoden ajaksi.
  • Eturauhasen poistoleikkausta voidaan harkita potilaskohtaisesti.
    • Leikkaukseen liitetään yleensä lantion alueen imusolmukkeiden poisto.
    • Leikkaus toteutetaan normaalia laajempana, jolloin erektiohermojen säästöön ei välttämättä ole mahdollisuuksia.
    • Leikkauksen jälkeen on suurentunut riski, että leikkaus ei ole yksinään parantava, vaan tarvitaan lisäksi säde- tai lääkehoitoa tai molempia.

Etäpesäkkeinen (metastasoinut) eturauhassyöpä (cTxNxM1)

Seuranta

  • Potilasta tulee seurata määräajoin riippumatta siitä, onko pyritty syövän parantamiseen vai oireenmukaiseen hoitoon.
  • Potilaalle on tärkeätä tietää, mihin ja keneen hän ottaa tarvittaessa yhteyttä.
  • Potilaan omalääkäri toteuttaa passiivisen seurannan, ja tuolloin on tärkeää selvittää elämänlaatuun vaikuttavat seikat, kuten virtsaamisen sujuminen ja mahdolliset luustokivut.
  • Aktiiviseuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa yksilöllisesti suunnitellulla ohjelmalla.
    • PSA-pitoisuus, MK, uusintakoepalat
  • Paikallisen syövän uusiutuminen tapahtuu yleensä 7 vuoden kuluessa hoidon aloituksesta, ja noin 50 % uusiutumista tulee esiin 3 vuoden kuluessa «Wilt TJ, Jones KM, Barry MJ, ym. Follow-up of Prostatectomy versus Observation for Early Prostate Cancer. N Engl J Med 2017;377(2):132-142 »3.
  • Parantavan hoidon (eturauhasen poistoleikkaus, sädehoito) seuranta perustuu PSA-pitoisuuteen.
    • Kliiniselle tutkimukselle tai kuvantamiselle ei yleensä ole tarvetta, jos PSA-pitoisuus pysyy raja-arvoa pienempänä.
    • PSA-pitoisuuden seurantaa on Suomessa toteutettu erikoissairaanhoidosta käsin nk. mobiiliseurantana, usein 6 kk:n välein.
      • Mobiiliseurannassa voidaan asettaa yksilöllinen raja-arvo, jonka ylityttyä potilaan tuloksesta tulee heräte erikoissairaanhoidossa ja potilas voidaan kutsua lisätutkimuksiin ilman erillistä lähetettä.
    • Jos PSA-seuranta siirretään erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, tulee erikoissairaanhoidon antaa ohjeet PSA-seurannan tiheydestä ja raja-arvoista.
    • Leikkauksen jälkeen biokemiallisena uusiutumana pidetään PSA-pitoisuuden suurenemista ≥ 0,2 µg/l, jolloin viimeistään on syytä konsultoida urologia.
    • Sädehoidon jälkeen PSA-pitoisuus ei yleensä pienene mittaamattomiin.
      • Biokemiallisena uusiutumana pidetään PSA-pitoisuutta, joka on 2 µg/l suurempi kuin sädehoidon jälkeen saavutettu pienin mitattu pitoisuus (nk. nadir-arvo).
      • Esim. miehellä, jolla sädehoidon jälkeen saavutettu pienin PSA-pitoisuus on 0.8 µg/l, on biokemiallinen uusiutuma, jos PSA-pitoisuus ylittää arvon 2.8 µg/l.
  • Parantavan hoidon jälkeisissä elämänlaatuhaitoissa voidaan konsultoida erikoissairaanhoitoa.
    • Eturauhasen poistoleikkauksen jälkeisessä hankalassa virtsankarkailussa voidaan harkita pidätyskykyä parantavaa lisätoimenpidettä (nk. slinga- tai pantaleikkaus).
    • Erektiohäiriön suhteen voidaan harkita tablettimuotoisia, voidemuotoisia tai pistettäviä erektiolääkkeitä «Erektiohäiriöt»3.
    • Sädehoidon aiheuttaman peräsuolivaurion (verenvuoto limakalvolta) suhteen voidaan konsultoita gastroenterologia.
  • Etäpesäkkeisen eturauhassyövän seuranta toteutetaan yleensä erikoissairaanhoidossa.
    • Näilläkin potilailla oireprogressio (esim. selvästi hankaloituneet virtsaamisoireet, luusto-oireet) seurantakäyntien välillä on uuden konsultaation tai lähetteen aihe.

Seulonta

  • Eturauhassyövän seulonta oireettomalla miehellä on edelleen kiistanalainen aihe: seulontaan voi liittyä sekä hyötyjä että haittoja «Screening with PSA testing appears not to decrease total mortality but might possibly decrease prostate cancer-specific mortality at the cost of a high degree of over-diagnosis, treatment and screening related harms»B↓.
  • PSA-testaamisen mahdollisista hyödyistä ja haitoista tulee aina keskustella potilaan kanssa.
  • Yksittäinen PSA-testaaminen ei ole hyödyllistä, vaan usein tarvitaan seurantamittauksia (mittausväli tyypillisesti 2–8 vuotta).
  • Poikkeava PSA voi johtua monista hyvänlaatuisista syistä, jolloin poikkeava seulontatesti voi johtaa tarpeettomiin lisätutkimuksiin.
  • Poikkeavan PSA-testin seurauksena potilaalla voidaan todeta pieni ja hyväennusteinen eturauhassyöpä, jonka toteaminen tai hoito ei vaikuta potilaan elämän pituuteen eikä paranna elämänlaatua (nk. ylidiagnostiikka ja ylihoito).
  • Toisaalta poikkeavan PSA-testin seurauksena potilaalla voidaan todeta varhaisvaiheen kliinisesti merkityksellinen eturauhassyöpä, jonka diagnoosi ja hoito parantavat ennustetta.
  • Jos potilaan kanssa on keskusteltu PSA-testaamisen hyödyistä ja haitoista ja potilas toivoo PSA-testausta, ei ole syytä evätä PSA-testiä.
  • Sopiva ikä ensimmäiselle PSA-testille riskitekijöiden mukaisesti
    • ≥ 50 vuotta (ei erityisiä riskitekijöitä)
    • ≥ 45 vuotta ja lähisuvussa eturauhassyöpää
    • ≥ 45 vuotta ja afrikkalainen sukutausta
    • ≥ 40 vuotta ja todettu BRCA2-mutaatio
  • Varhaiseen eturauhassyövän toteamiseen tähtäävä PSA-testaus on syytä lopettaa 70 vuoden iässä tai jos elinajanodote on alle 15 vuotta.
    • Oireisen miehen diagnostiikka ja hoito toteutetaan normaaliin tapaan.
  • Ks. erillinen artikkeli PSA-testaus «PSA-testaus - tietoa lääkärille keskustelun tueksi»1

Kirjallisuutta

  1. Drost FH, Osses DF, Nieboer D, ym. Prostate MRI, with or without MRI-targeted biopsy, and systematic biopsy for detecting prostate cancer. Cochrane Database Syst Rev 2019;4(4):CD012663 «PMID: 31022301»PubMed
  2. Hugosson J, Roobol MJ, Månsson M, ym. A 16-yr Follow-up of the European Randomized study of Screening for Prostate Cancer. Eur Urol 2019;76(1):43-51 «PMID: 30824296»PubMed
  3. Wilt TJ, Jones KM, Barry MJ, ym. Follow-up of Prostatectomy versus Observation for Early Prostate Cancer. N Engl J Med 2017;377(2):132-142 «PMID: 28700844»PubMed
  4. Haider A, Zitzmann M, Doros G, ym. Incidence of prostate cancer in hypogonadal men receiving testosterone therapy: observations from 5-year median followup of 3 registries. J Urol 2015;193(1):80-6 «PMID: 24980615»PubMed
  5. Matikainen MP, Pukkala E, Schleutker J, ym. Relatives of prostate cancer patients have an increased risk of prostate and stomach cancers: a population-based, cancer registry study in Finland. Cancer Causes Control 2001;12(3):223-30 «PMID: 11405327»PubMed