Sädehoitoon liittyvät haitat

Keskeistä

Ihon ja limakalvojen vauriot evd

• Ihovaurio näkyy punoituksena 2–3 viikon kuluessa hoidon alusta. Lievä reaktio korjautuu itsekseen 2–4 viikossa.
• Ihon voimakkaita reaktioita hoidetaan kuin palovammaa.
• Myöhäisoireina ilmenee ihon ohenemista ja jopa teleangiektasiaa. Nämä eivät tarvitse spesifistä hoitoa. Hiki- ja talirauhastoiminta heikkenee ja iho tuntuu kuivalta ja ohuelta.
• Hiukset ja karvoitus lähtevät sädetetyltä alueelta 3–6 viikon kuluttua hoidon alusta. Ne kasvavat yleensä uudelleen hoidon loputtua. Takaisinkasvu riippuu käytetystä sädehoitoannoksesta.
• Akuutti limakalvoärsytys ilmenee sädetyspaikan mukaan stomatiittina, esofagiittina, rakkoärsytyksenä, suoliärsytyksenä tai ripulina. Haittavaikutukset ovat yleensä erityisen vaikeita, kun sädehoitoa annetaan yhdessä solunsalpaajien kanssa.
• Hoitona suun ja ruokatorven ärsytystilassa ovat huolellinen suuhygienia, paikalliset sienilääkkeet ja tarvittaessa ennen ateriaa puudutegeeli. Kuumia, karkeita ja mausteisia ruokia on vältettävä. Riittävän ravinnonsaannin turvaaminen on erityinen haaste, kun oireet ovat pahimmillaan. Limakalvot paranevat yleensä kuukauden kuluessa hoidon päättymisestä.
• Hampaat tulee hoitaa kuntoon ennen leukojen alueen sädehoitoa. Sädehoidon jälkeen suun ja hampaiston huolellinen hygienia ja säännöllinen tarkastus ja hoito ovat välttämättömiä. Vältä ien- ja hammasoperaatioita; ne tulisi jättää erikoistuneen hammashoitoyksikön tehtäviksi.
• Suu kuivuu, jos suurin osa sylkirauhasista on sädehoitoalueella. Sylkirauhasten toipumista tapahtuu kahteen vuoteen asti, mutta suun kuivuminen on yleensä jonkinasteisena pysyvä. Suun kuivumista pyritään helpottamaan käyttämällä keinosylkeä sekä ruokavalioneuvonnalla.
• Ks. myös Suusyöpä Käypä hoito -suosituksen lisätietoartikkelit «Pään ja kaulan alueen sädehoitoa saavan potilaan suunhoito-ohjeet»2 ja «Kuivan suun ongelma eli kserostomia ja suun alueen syöpähoidot»3.
• Maku- ja hajuaistin häiriöt ovat tavallisesti ohimeneviä haittoja. Myös purentalihasten ja muiden läheisten kudosten ohentuminen ja kiristyminen on mahdollinen pitkäaikaishaitta.
• Ripuli hoidetaan oireenmukaisilla lääkkeillä ja ruokavaliolla. Nesteiden saannista huolehditaan. Pitkään jatkuva ripuli vaatii ulosteviljelyn ja sen mukaisen hoidon. Suolistovaurion myöhäisoireena voi olla fibroottisia ahtaumia jopa vuosien kuluttua.
• Virtsarakon ärsytys ilmenee tihentyneenä virtsaamistarpeena ja joskus kipuna. Sulje pois tai hoida tulehdukset. Hoidetaan kipulääkkeillä oireiden voimakkuuden mukaan.
• Konjunktiviittia tulee silmän alueelle kohdistetusta sädetyksestä. Hoidetaan paikallisesti silmätipoilla. Myöhäisongelmia ovat kuivuus ja haavautuminen.

Muiden elinten vauriot evd

• Harmaakaihi on myöhäishaittavaikutus silmän linssiin osuneesta sädehoidosta jo matalillakin sädeannoksilla. Hoitona on kaihileikkaus.
• Sädepneumoniitti voi ilmaantua 2–6 kk:n kuluttua keuhkoihin osuneen sädetyksen jälkeen. Oireita ovat kuiva ärsytysyskä ja kuumeilu. Keuhkokuvassa voi näkyä sädetysalueella varjostumaa, mutta diagnoosi perustuu ennen kaikkea anamneesiin ja oireisiin. Myöhemmin hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa voi kehittyä keuhkofibroosia ja pahimmillaan hengitysvajausta. Laaja-alainen fibroosi voi näkyä vuosien ajan, mutta pienemmät alueet eivät näy tavanomaisissa keuhkokuvissa.
• Munuaiskudosta säästetään sädetyksessä yleensä niin paljon, että vaurio ei aiheuta kliinistä oireilua. Paikallisena reaktiona todetaan atrofiaa ja fibroosia.
• Sydämen alueelle kohdistuva sädehoito aiheuttaa myöhäisreaktioina fibroosia ja lisääntynyttä sydänsairastuvuutta. Suurempia annoksia käytettäessä tavataan myös kardiomyopatiaa. Sädehoito lisää sepelvaltimotaudin riskiä pitkän ajan kuluessa jo melko pienilläkin sädeannoksilla, ja suurempia annoksia käytettäessä se voi edistää suurten suonten ateroskleroosin muodostumista.
• Sukupuolielinten hormonituotanto ja sukusolujen tuotanto vaurioituvat jo kohtalaisen pienellä sädeannoksella. Ehkäisystä on silti huolehdittava tarpeen mukaan.
• Selkäydin kestää n. 45–55 Gy 5 viikossa. Suurempiin kokonaisannoksiin liittyy riski kuukausien kuluttua alkavasta, etenevästä parapareesista, jonka erottaminen kasvaimen aiheuttamista oireista voi usein olla hankalaa.
• Osteoradionekroosi eli luukuolio on sädehoidon haitta, jolle altistavat suukirurgiset toimenpiteet ja huono suuhygienia.
• Luunmurtumia voidaan joskus todeta harvinaisena myöhäishaittana korkea-annoksisen sädehoidon jälkeen esim. keuhkosyövän tai rintasyövän sädehoitojakson jälkeen.
• Kilpirauhasen saama vähäinenkin sädeannos lisää sen vajaatoiminnan riskiä.

Verisolumuutokset

• Leuko- ja trombosytopeniaa, joskus myös anemiaa, todetaan laajojen sädehoitojen, kuten koko- tai puolikehon hoidon, jälkeen. Useimmiten tila paranee itsekseen muutamassa viikossa. Joskus voidaan tarvita verisolusiirtoja, kantasolujen kasvutekijöitä tai jopa kantasolusiirre. Veriarvojen lievä lasku tavanomaisten sädehoitojen jälkeen ei vaadi hoitoa, mutta voimakas neutro- tai trombopenia hoidetaan syöpätautien yksikössä.

Sekundaarisyövät

• Syöpähoitojen aiheuttamat sekundaarisyövät liittyvät kiinteiden kasvainten osalta pääosin sädehoitoon.
• Syövät ilmenevät keskimäärin 10–20 v:n kuluttua primaarisyövän hoidosta, ja kudosten saama sädeannos lisää sekundaarisyövän riskiä.
• Rinnan sädehoidon jälkeen on mm. tupakoivien potilaiden keuhkosyöpäriskin todettu suurenevan.
• Ks. myös «Lapsena tai nuorena sairastetun syövän aiheuttamat ongelmat aikuisiässä»1.

Yleisoireet evd

• Pään alueen hoito voi aiheuttaa pahoinvointia ja sekavuutta kallonsisäisen paineen nousun seurauksena. Hoidetaan deksametasonilla 3–12 mg × 3. Annosta pienennetään vähitellen sädehoidon päätyttyä.
• Pahoinvointia voi tulla kokokehon, puolikehon, suoliston tai pään alueelle kohdistetusta sädetyksestä. Hoitona on metoklopramidi ja keskushermostoärsytyksessä myös glukokortikoidit. Serotoniiniantagonisteja kannattaa kokeilla, jos muista lääkkeistä ei ole apua.
• Väsymystä ja psyykkisiä oireita todetaan vaihtelevasti, ja ne hoidetaan oireen mukaan. Huomaa erotusdiagnostiikka perustaudin aiheuttamiin ongelmiin, ja huolehdi asianmukaisesta psyykkisestä tuesta.
• Kokokehon sädetyksissä ja säteilyonnettomuuksissa ensioireet alkavat muutamassa minuutissa tai muutamassa tunnissa. Suurien sädeannosten jälkeen esiintyy pahoinvointia, väsymystä, lihasvoiman puutetta ja sekavuutta. Aluksi oireettomalle voi muutaman vuorokauden kuluttua tulla gastrointestinaalinen oireyhtymä (pahoinvointi, ripuli, suolen limakalvovaurio, verenvuoto) ja myöhemmin hoitamattomana kuolemaan johtava suolilama. Vähäisemmän kokonaisannoksen saaneelle kehittyy parin viikon kuluessa leuko- ja trombopeniaa, joka sekin voi johtaa kuolemaan.