Takaisin Tulosta

Lapsena tai nuorena sairastetun syövän aiheuttamat ongelmat aikuisiässä

Lääkärin käsikirja
5.8.2025 • Viimeisin muutos 5.8.2025
Kirsi Jahnukainen

Keskeistä

  • Nuorista aikuisista on tällä hetkellä arviolta n. 1–2 ‰ lapsuudessaan syöpähoidon läpikäyneitä. Tällä hetkellä parantuneiden osuus alle 40-vuotiaassa väestössä on n. 1 henkilö 530:sta. Vain kolmannes heistä selviää ilman mitään sairauteen tai hoitoon liittyviä pitkäaikaisvaikutuksia.
  • Moderni sädehoito hyvin kohdennettuna vähentää pitkäaikaisvaikutuksia tulevaisuudessa. Seurannassa on kuitenkin vielä pitkään potilaita, joilla on laajat vauriot.
  • Hoitavan yksikön seurannan päättyessä nuorelle laaditaan yhteenveto saadusta hoidosta sekä tehdään arvio myöhäisseurannan tarpeesta aikuisiässä.
  • Aikuisiän myöhäisseuranta perustuu yksilölliseen riskiarvioon (taulukko «Lapsena tai nuorena syövän sairastaneen seurantasuositus aikuisiässä. Kattava listaus on viitteessä (van Kalsbeek ym. Eur J Cancer 2021;154:316-28).»1). Sen tavoite on sellaisten myöhäisvaikutusten seulonta, joiden varhainen toteaminen voi johtaa parempaan terveyteen ja elämänlaatuun.
  • Myöhäisseurannan toteutumisesta vastaa perusterveydenhuolto.
  • Jokaiseen yliopistosairaalaan on luotu myöhäisseurannasta vastaava työryhmä, joka koordinoi aikuisiän myöhäisseurantaa omalla alueellaan. Potilaat kuuluvat myöhäisseurantapoliklinikan seurantaan pääsääntöisesti 40 v:n ikään asti.
Taulukko 1. Lapsena tai nuorena syövän sairastaneen seurantasuositus aikuisiässä. Kattava listaus on viitteessä «van Kalsbeek RJ, van der Pal HJH, Kremer LCM ym. European PanCareFollowUp Recommendations for surveillance of late effects of childhood, adolescent, and young adult cancer. Eur J Cancer 2021;154():316»1 (van Kalsbeek ym. Eur J Cancer 2021;154:316-28).
Seurattava jälkivaikutus RiskihoidotSeurantasuositus aikuisiässä
Rintasyöpä
  • Sädeannos ≥ 10 Gy rintarauhasiin, ml. kokokehon sädehoito
Mammografia ja/tai magneettikuvaus
  • Vuosittain
  • Seulonnan aloitus 25 v:n iässä tai kun sädehoidosta on ≥ 8 v, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi
Sydämen vajaatoimintaKohtalainen riski
  • Antrasykliinit ≥ 100–250 mg/m2 tai
  • rintakehän alueen sädehoito 15–alle 30 Gy

Korkea riski
  • Antrasykliinit ≥ 250 mg/m2 tai
  • rintakehän alueen sädehoito ≥ 30 Gy tai
  • antrasykliinit ≥ 100–250 mg/m2 ja rintakehän alueen sädehoito ≥ 15 Gy
Sydämen kaikututkimus, EKG ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden seulonta (verenpainetauti, diabetes, dyslipidemia, lihavuus, tupakointi ja vähäinen fyysinen aktiivisuus)
  • Kohtalainen riski: 5 v:n välein
  • Korkea riski: 2–3 v:n välein
  • Ennen raskautta tai ensimmäisen trimesterin aikana, jos äiti on altistunut antrasykliineille tai sydämen alueen sädehoidolle
VerenpainetautiVerenpaine
  • 2 v:n välein
Sepelvaltimotauti
  • Sädehoito rintakehän alueelle (ks. riskiannokset kohdasta Sydämen vajaatoiminta)
Verenpaine ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden seulonta (diabetes, dyslipidemia, lihavuus, tupakointi ja vähäinen fyysinen aktiivisuus)
  • Kohtalainen riski: 5 v:n välein
  • Korkea riski: 2–3 v:n välein
  • Muut 5 v:n välein viimeistään 40 v:n iästä lähtien
Hedelmällisyysongelmat ja testosteronin puutos miehillä
  • Alkyloivia aineita sisältävä solunsalpaajahoito
  • Kiveksiin osunut sädehoito > 12 Gy tai kokokehon sädehoito
  • Sädeannos aivolisäkkeeseen > 22 Gy
Sperma-analyysi, jos potilas toivoo hedelmällisyyden selvittämistä
Kiveksiin tai aivolisäkkeeseen osunut sädehoito riskiannoksilla tai kokokehon sädehoito
LH-pitoisuuden mittaus, jos kliinisiä testosteronipuutoksen oireita tai aiemmin todettu pieni veren testosteronipitoisuus
Ennenaikaiset vaihdevuodet naisilla
  • Alkyloivia aineita sisältävä solunsalpaajahoito
  • Sädehoito munasarjojen alueelle, kokokehon sädehoito
FSH ja estradioli
  • Jos kuukautiskierrossa häiriöitä tai potilas toivoo hedelmällisyyden selvittämistä

AMH yhdistettynä gonadotropiineihin
  • Munasarjareservin arvio yli 25-vuotiailla
Hypotalamus-aivolisäkeakselin toimintahäiriö
  • Sädehoito > 18 Gy hypotalamuksen tai aivolisäkkeen alueelle
  • Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen alueen leikkaushoito
  • Hydrokefalus tai suntti
Pituus, paino, BMI, T4-V, TSH, aamukortisoli, IGF-1
  • 2 v:n välein
  • Seuranta-aika vähintään 15 v riskihoidosta
  • Jos seuranta päätetään tämän jälkeen lopettaa, on potilaalle kerrottava hypotalamus-aivolisäkeakselin toimintahäiriön oireista.
Kilpirauhasen vajaatoiminta ja kilpirauhassyöpä
  • Sädehoito kilpirauhaseen riippumatta annoksesta, ml. kokokehon sädehoito
TSH, T4-V ja kaulan palpaatio
  • 2–3 v:n välein
  • Raskautta suunniteltaessa ja säännöllisesti raskauden aikana

Umpieritysjärjestelmä

  • Pään ja kaulan alueen sädehoitoon sekä koko kehon sädehoitoon liittyy riski kasvuhormonin erityksen vähenemisestä.
    • Kasvuhormonin vajaus on tavallista, jos hypofyysi altistuu suurille sädeannoksille.
    • Vajaus voi kehittyä hitaasti vuosien kuluessa myös pienemmillä (18–24 Gy) annoksilla.
    • Sädehoidon ulottuminen laaja-alaisesti nikamien tai kasvulevyjen alueelle vaikuttaa selän kasvuun ja voi lyhentää aikuispituutta ilman kasvuhormonin vajausta.
    • Kasvuhormonipuutosta hoidetaan kasvuiässä kasvuhormonilla.
    • Kasvuhormonihoitoa voidaan tarvita myös aikuisiässä parantamaan elämänlaatua ja korjaamaan metabolisia ongelmia, kuten dyslipidemiaa.
  • Aivolisäkkeeseen osuva yli 20 Gy:n sädeannos tai kasvaimen tai sen leikkauksen aiheuttama vaurio voi johtaa gonadotropiinierityksen vajaukseen.
    • Aikuispotilaalla oireena on sukupuolihormonien heikentynyt eritys ja hedelmättömyys.
    • Tavallisempi syy hypogonadismiin on kuitenkin syöpähoidon sukurauhasta vaurioittava vaikutus.
  • Kilpirauhasen vajaatoiminta on tavallisin syöpähoidon aiheuttama hormonipuutos.
    • Hypofyysiin osuva yli 30 Gy:n sädehoito voi johtaa tyreotropiinin (TSH) erityksen heikkenemiseen.
    • Kilpirauhaseen kohdistunut sädehoito on tavallisempi syöpähoitojen jälkeen kehittyvän kilpirauhasen vajaatoiminnan syy. Kilpirauhanen on usein sädekentässä, tai siihen osuu sirontasäteilyä pään ja kaulan, mediastinumin alueen, selkäytimen ja koko kehon sädehoidoissa.
    • Solunsalpaajahoito busulfaanilla ja syklofosfamidilla voi aiheuttaa lievän tai väistyvän kilpirauhasen vajaatoiminnan.
    • Kilpirauhasen vajaatoimintaa on todettu myös tyrosiinikinaasi-inhibiittorihoidon jälkeen.
    • Autoimmuunityreoidiitin aiheuttamaa immunologisella mekanismilla syntyvää hypotyreoosia todetaan joskus allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
    • Tyroksiinihoitoa tarvitaan, jos vapaan T4:n pitoisuudet ovat alle viitearvojen ja TSH:n pitoisuudet ovat suurentuneet. Subkliinisen kompensoidun hypotyreoosin (TSH suurentunut, vapaa T4 viitearvoissaan) hoito tyroksiinilla voi olla perusteltua, koska se vähentää kilpirauhaskyhmyjä.
  • Hypertyreoosi syöpähoitojen jälkeen on harvinainen. Hypertyreoosiin johtavaa autoimmuunityreoidiittia todetaan joskus kaulan ja selkäytimen sädehoidon jälkeen.
  • ACTH:n erityksen heikkeneminen ja siitä johtuva kortisolin vajaus voi kehittyä aivolisäkkeeseen osuneen yli 30 Gy:n sädehoidon tai kasvaimen ja sen leikkauksen aiheuttaman vaurion seurauksena.
    • Hypokortisolismin riski suurenee pitkässä seurannassa ja on tavallisempi potilailla, joilla todetaan myös muita aivolisäkehormonien vajauksia.
  • Immuno-onkologiset hoidot immuunivasteen vapauttajilla voivat aiheuttaa autoimmuunipohjaista hyper- ja hypotyreoosia, hypofysiittiä, lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa ja diabetesta. Nämä endokrinologiset haitat ovat yleensä pysyviä.

Hedelmällisyys ja sukurauhaset

  • Munasarjoihin kohdistuva sädehoito ja alkyloivia aineita sisältävät solunsalpaajahoidot voivat vaurioittaa munasarjoja ja johtaa viivästyneeseen murrosiän kehitykseen tai hedelmällisen ajan päättymiseen tavallista aikaisemmin ennenaikaisiin vaihdevuosiin.
  • Munasoluvaraston tyhjentyminen johtaa samanaikaisesti hedelmättömyyteen ja estrogeenikorvauksen tarpeeseen.
  • Sädehoidon ja alkyloivien aineiden steriloiva vaikutus on ikäriippuvaista.
    • Lasten munasarjareservi on suurempi kuin aikuisilla naisilla, ja lapsen munasarja sietää tämän vuoksi voimakkaampaa gonadotoksista hoitoa ilman munasarjavajaatoiminnan kehittymistä.
    • Hedelmällinen aika kuitenkin lyhenee.
  • Sekä lapsilla että nuorilla aikuisilla munasarjoihin osuva yli 20 Gy:n sädehoito on yleensä steriloiva.
    • Yli 25-vuotiailla voidaan veren anti-Müller-hormonin (AMH) pitoisuutta yhdessä gonadotropiinipitoisuuksien kanssa käyttää munasarjareservin arviossa.
  • Kohtuun osunut vatsan alueen sädehoito voi estää kohdun kasvua ja lisää keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä.
  • Kiveksen siittiötuotanto pysähtyy nopeasti kaikenlaisen solunsalpaajahoidon alettua.
    • Siittiötuotanto kuitenkin toipuu, jos siittiötuotannon kantasolut eivät vaurioidu.
    • Pysyvän vaurion kantasoluihin voi aiheuttaa kiveksiin osunut yli 6 Gy:n sädehoito tai korkea-annoksinen alkyloivia aineita sisältävä solunsalpaajahoito.
    • Myös näiden hoitojen jälkeen siittiötuotannon hidas toipuminen voi olla mahdollista (havaittu, kun potilaiden seurantaa on jatkettu vuosikymmeniä).
    • Kiveksiin osunut yli 12 Gy:n sädehoito on yleensä steriloiva.
    • Siittiöiden löytyminen siemennesteestä on todennäköistä, jos potilaan kiveksen koko on aikuisiässä yli 15 ml.
    • Kaikille syöpähoitoja saaneille tulee nuorella aikuisiällä tarjota mahdollisuutta siittiötuotannon tarkistamiseen siemennestenäytteestä.
  • Miehillä puberteetin kehitys ja testosteronin tuotanto säilyvät yleensä normaaleina kiveksiin osuneen alle 12 Gy:n sädehoidon ja solunsalpaajahoitojen jälkeen.
    • Yli 12 Gy:n kivessädetyksen saaneet miehet, joilla ilmenee testosteronipuutoksen oireita tai aamulla mitattu veren testosteroni on alle viitearvojen, tulee lähettää endokrinologin vastaanotolle.

Hermosto

  • Erityisesti varhaislapsuudessa saatu pään alueen sädehoito joko aivokasvaimen tai leukemiarelapsin hoitona voi aiheuttaa neurokognitiivisia myöhäisvaikutuksia.
    • Tavallisimpia ovat älykkyysosamäärän lasku, oppimisen vaikeudet, puheen ja toiminnanohjauksen vaikeudet sekä muistin ja tarkkaavuuden häiriöt.
  • Aivokasvainpotilaan neurokognitiivisia oireita aiheuttaa myös kasvain ja sen leikkaushoito.
    • Neurokognitiivisten myöhäisvaikutusten riskiä lisäävät
      • kasvaimen infratentoriaalinen sijainti
      • kasvaimen suuri koko
      • laaja sädehoitoalue
      • isot sädeannokset.
    • Kaikkein vaurioittavin on koko päähän kohdistuva sädehoito.
    • Nuori ikä lisää sädetyksen vaurioittavaa vaikutusta.
    • Sädehoidon neurologiset vaikutukset etenevät vuosien mittaan, eikä älykkyysosamäärän lasku mahdollisesti pysähdy vuosikymmentenkään kuluessa.
  • Lymfoblastileukemian profylaktisesta pään sädehoidosta luopuminen ja intratekaalisiin antimetaboliittihoitoihin siirtyminen on vähentänyt leukemiahoidon aiheuttamia neurokognitiivisia vaikutuksia.
    • Tästä huolimatta korkea-annoksisiin antimetaboliittihoitoihin liittyy älykkyyden, muistin ja keskittymiskyvyn heikentymistä, joille nuori ikä (alle 5 v) ja naissukupuoli altistavat.
  • Meningeoomien esiintyminen on lisääntynyt vuosien kuluttua leukemiahoidosta, jos hoitoon on liittynyt pään alueen sädehoito.
  • Pysyviä hieno- ja karkeamotoristen toimintojen häiriintymisenä näkyviä perifeerisen hermoston vaurioita on todettu lapsuusiässä hoidetun lymfoblastileukemian jälkeen.

Sydän ja verisuonisto

  • Antrasykliinejä (doksorubisiini, daunorubisiini, epirubisiini, idarubisiini), mitoksantroni-hoitoja tai rintakehän alueen sädehoitoa saaneilla on suurentunut sydämen vajaatoiminnan kehittymisen riski.
  • Naiset, joilla todetaan raskauden alkuvaiheessa oireeton vasemman kammion funktion heikkeneminen, tarvitsevat kardiologin seurantaa raskauden ja synnytyksen aikana. Sydäntilanteen tarkistusta jo ennen raskautta sekä raskauden aikana suositellaan kaikille, jotka ovat altistuneet antrasykliineille tai rintakehän alueen sädehoidolle.
  • Sädehoitoon liittyy kiihtynyt verisuonten vanheneminen ja ateroskleroosin kehittymisen riski, mikä altistaa potilaat sepelvaltimoiden ja aivoverisuonten ahtaumille.
    • Suonimuutoksia havaitaan tavallisimmin sädetetyillä alueilla mutta myös sädehoitokentän ulkopuolella.
    • Kliinisessä käytössä ei ole toistaiseksi luotettavaa seurantamenetelmää näiden suonimuutosten havaitsemiseksi.
  • Antrasykliineille, rintakehän sädehoidolle tai molemmille altistuneilla potilailla, joilla todetaan kohonnut verenpaine tai diabetes, on erityinen sydän- ja verisuonitautien riski.
    • Klassiset sydän- ja verisuonitautien riskitekijät, kuten suurentuneet veren rasva- ja sokeriarvot sekä verenpainetauti, on lapsuudessa sydäntoksista hoitoa saaneilla hoidettava erityisellä tarkkuudella.
    • Potilasta tulee ohjata terveisiin elintapoihin, kuten kannustaa painonhallintaan, tupakoimattomuuteen ja fyysisen kunnon ylläpitoon.
  • Verenpaineen nousu: ks. kohta Munuaiset «»1

Metabolinen oireyhtymä

  • Hypotalamuksen vaurio esim. kasvaimen tai sen leikkauksen vuoksi johtaa usein vaikeaan ylipainoon.
  • Ylipaino on yleistä aikuisiässä myös akuutista lymfoblastileukemiasta parantuneilla ja liittyy pään sädehoitoon sekä glukokortikoidihoitoihin.
  • Normaalipainoisillakin syövästä toipuneilla potilailla glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunta voi muistuttaa ylipainoisten aineenvaihduntaa.
    • Jopa puolella normaalipainoisista kantasolusiirtopotilaista todetaan glukoosimetabolian häiriöitä.
    • Heikentynyt glukoositoleranssi ja hyperinsulinemia yhdistyvät pieniin HDL-pitoisuuksiin.
    • Kantasolusiirtopotilaiden glukoosimetabolian häiriötä selittää osittain koko kehon sädehoito, joka vähentää lihasmassaa ja muuttaa elimistön rasvajakaumaa. Vatsan alueen sädehoito voi myös heikentää haiman insuliinituotantoa.

Keuhkot

  • Keuhkosädetys liitettynä bleomysiiniin, daktinomysiiniin, syklofosfamidiin ja doksorubisiiniin voi altistaa sädepneumoniitille.
  • Fibroosi ja viivästynyt interstitielli pneumonia ovat mahdollisia.
  • Yleensä keuhko-ongelmat ovat kuitenkin lieviä ja lähinnä restriktiivisiä (taudin ja hoitojen vaikutuksesta rintakehän liike rajoittuu).
  • Potilaita on kannustettava välttämään tupakointia.

Munuaiset

  • Sädehoito, ifosfamidi ja sisplatiini voivat aiheuttaa sekä glomerulaarista munuaisvauriota että tubulusvauriota. Hoitojen jälkeen vaurio ei yleensä enää etene.
  • Verenpaineen nousua lievään munuaisten toiminnanvajaukseen liittyen on kuvattu lapsuudessa kantasolusiirron saaneilla ja paljon sisplatiini-hoitoja saaneilla.
    • Myös munuaisten alueelle kohdistunut sädehoito voi altistaa myöhemmälle verenpaineen nousulle. Verenpainetauti onkin lapsuudessa munuaisiin vaikuttavaa hoitoa saaneilla hoidettava erityisellä tarkkuudella.

Luusto, hampaat ja pehmytkudokset

  • Selkärankaan kohdistuva sädehoito vaurioittaa nikamien kasvulevyjä ja johtaa lyhyempään aikuispituuteen.
  • Osteoporoosi lisää murtumariskiä. Sitä todetaan kantasolusiirtopotilailla sekä aivotuumorien ja akuutin lymfoblastileukemian hoitojen jälkeen. Osteoporoosille altistavat glukokortikoidihoidot, luun sädevaurio sekä leukemian suora vaikutus luustoon.
  • Syöpähoidon vaikutus luuntiheyteen vähenee ajan myötä, ja merkittävämmäksi tulevat aikuisiän hormonipuutokset, vähäinen liikunta ja huono lihaskunto.
  • Luuston kliininen tila ja mahdollinen skolioosi tulee tarkistaa vuosittain potilailta, jotka ovat saaneet sädehoitoa selkärangan alueelle.
  • Osteoporoosia hoidetaan tarvittaessa hormoni- ja kalsiumkorvaushoidoilla. Bisfosfonaattihoitoa voidaan tarvittaessa käyttää aikuisiässä.
  • Riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista on huolehdittava, ja potilasta on ohjattava fyysisen kunnon ylläpitoon.
  • Pitkään glukokortikoidihoitoon liittyy osteonekroosin riski.
    • Riskiä lisää nuoruusikä (> 10 v), naissukupuoli ja lymfoblastileukemian tai lymfooman hoito.
    • Osteonekroosia esiintyy isoissa kantavissa nivelissä, kuten lonkissa ja polvissa, ja se on usein multifokaalinen.
  • Pysyvien hampaiden puuttumista tai pienikokoisuutta ja juurten vajavaista kehittymistä on todettu erityisesti alle 10-vuotiaana kantasolusiirron saaneilla. Kiillevauriot lisäävät karieksen riskiä.

Teratogeenisuus

  • Syövästä selvinneiden jälkeläisillä ei ole merkittävästi suurempaa vaaraa sairastua syöpään kuin muillakaan lukuun ottamatta tunnettuja ja periytyviä syöpäoireyhtymiä (esim. retinoblastooma, Li-Fraumenin oireyhtymä).
  • Lapsuusiässä syövän sairastaneiden lapsilla ei ole varmuudella todettu enempää synnynnäisiä poikkeavuuksia kuin muillakaan lapsilla.

Sekundaarimaligniteetit

  • Syövästä toipuneella on lisääntynyt taipumus saada muita kasvaimia tai leukemia. Lapsuuden syövästä parantuneilla on yli kaksinkertainen riski sairastua uuteen syöpäkasvaimeen 40 v:n ikään mennessä.
  • Sädehoito suurentaa syöpäriskiä annosvasteisesti.
    • Rintasyövän, pahanlaatuisen aivokasvaimen, kilpirauhassyövän ja luusyövän riski on sädehoidon saaneilla potilailla jopa viisinkertainen verrokkiväestöön verrattuna.
    • Riskiä suurentavat nuori ikä sädetyksen aikaan sekä geneettinen herkkyys.
  • Sekundaarikasvaimet ilmaantuvat yleensä yli 10 v syöpähoitojen jälkeen, ja ilmaantuminen jatkuu vielä 30 v hoidon päättymisen jälkeen. Sekundaarileukemiat ilmaantuvat sekundaarikasvaimia aiemmin, vain muutaman vuoden kuluttua syöpähoidosta.
  • Alkyloivia aineita, topomeraasi-inhibiittoreita (etoposidi) ja antrasykliinejä sisältäviin solunsalpaajahoitoihin liittyy sekä kiinteiden kasvainten että leukemian ja myelodysplastisen oireyhtymän ilmaantumisen riski.
  • Sädehoitoa lapsena ja nuorena rinnan alueelle saaneilla on suurentunut rintasyöpäriski.
    • Säännöllistä rintasyöpäseulontaa suositellaan kaikille niille, joiden rinta on altistunut ≥ 10 Gy:n sädehoidolle alle 30 v:n iässä.
    • Säännöllinen vuosittainen rintasyöpäseulonta aloitetaan 25 v:n iässä tai kun on kulunut vähintään 8 v sädehoidosta. Seurantaa järjestetään myöhäisseurantapoliklinikoiden kautta.
  • Omilla elintavoilla voi vähentää syöpäriskiä. Kaikkia syövästä parantuneita kehotetaan välttämään tupakointia ja suojaamaan iho auringonpolttamilta sekä hakeutumaan nopeasti hoitoon havaitessaan poikkeavia muutoksia.

Psykososiaalinen tilanne

  • Suuri osa lapsena ja nuorena syöpähoidon saaneista toipuu psyykkisesti terveiksi aikuisiksi.
  • Syövästä parantuneilla todetaan kuitenkin sisaruksiin verrattuna hieman enemmän depressiota ja viivästynyttä psykoseksuaalista kypsymistä. He menevät sisaruksiaan harvemmin naimisiin ja jäävät sisaruksia useammin asumaan vanhempiensa luokse.
    • Psykososiaalisten myöhäisvaikutusten riskiä suurentavat aivokasvaimen hoito sekä syöpähoidot, joihin liittyy fyysistä vammautumista.
  • Psykososiaalisen hyvinvoinnin huomioiminen ja tuen tarjoaminen oikea-aikaisesti jo syöpähoidon aikana, neuropsykologisten myöhäisvaikutusten tunnistaminen ja hoito, koulunkäynnin tukeminen, myöhäisvaikutuksista informoiminen sekä psyykkinen tuki aikuisiässä vähentävät psykososiaalisia myöhäisvaikutuksia syövästä parantuneilla.
  • Jos syövästä on kulunut yli 5 v, varusmiespalvelu on mahdollinen, jos henkilö muuten todetaan palveluskelpoiseksi.

Ennenaikainen vanheneminen

  • Lapsena saatujen säde- ja solunsalpaajahoitojen on todettu kiihdyttävän biologista vanhenemisprosessia.
    • Lihasvoiman, nopeuden ja väsymisen on todettu olevan 30 v:n iässä 65-vuotiaiden terveiden verrokkien tasolla.
    • Lapsena syövän sairastaneilla todetaan myös ikääntymiseen liittyviä sairauksia muita nuorempana.
    • Löydökset viittaavat lapsisyöpäpotilaiden ennenaikaiseen vanhenemiseen.
  • Liikunta lisää lihasmassaa, lihasvoimaa ja nopeutta, joten sillä on vanhuuden raihnaisuutta vähentävä vaikutus. Kuntoliikuntaa suositellaan kaikille syövästä parantuneille.

Kirjallisuutta

  1. van Kalsbeek RJ, van der Pal HJH, Kremer LCM ym. European PanCareFollowUp Recommendations for surveillance of late effects of childhood, adolescent, and young adult cancer. Eur J Cancer 2021;154():316-328. «PMID: 34333209»PubMed
  2. Mogensen SS, Harila-Saari A, Mäkitie O ym.; Nordic Society of Paediatric Haematology and Oncology (NOPHO) group. Comparing osteonecrosis clinical phenotype, timing, and risk factors in children and young adults treated for acute lymphoblastic leukemia. Pediatr Blood Cancer 2018;65(10):e27300. «PMID: 29943905»PubMed
  3. Suominen A, Jahnukainen K. Lapsena kantasolusiirron saaneiden ennenaikainen vanheneminen. Suom Lääkäril 2018;73(32):1665–1668. «Lapsena kantasolusiirron saaneiden ennenaikainen vanheneminen (32/2018)»1
  4. Krull KR, Hardy KK, Kahalley LS ym. Neurocognitive Outcomes and Interventions in Long-Term Survivors of Childhood Cancer. J Clin Oncol 2018;36(21):2181-2189. «PMID: 29874137»PubMed
  5. Jahnukainen K, Rantanen N, Mannisto S, Pesola J, Vuolukka K, Niinimäki R, Arola M, Lehtinen T, Lähteenmäki P. Lapsena syövän sairastaneiden myöhäisseurannassa yhtenäinen perusta. Suom Lääkäril 2018;73(11):723–724 «https://www.laakarilehti.fi/pdf/2018/SLL112018-723.pdf»1.
  6. Järvelä L, Ylänen K. Lapsuusiän syövästä selviytyneet tarvitsevat elinikäistä sydänseurantaa. Suom Lääkäril 2017;72(22):1422–1427. «Lapsuusiän syövästä selviytyneet tarvitsevat elinikäistä sydänseurantaa (22/2017)»2
  7. Clement SC, Schouten-van Meeteren AY, Boot AM ym. Prevalence and Risk Factors of Early Endocrine Disorders in Childhood Brain Tumor Survivors: A Nationwide, Multicenter Study. J Clin Oncol 2016;34(36):4362-4370. «PMID: 27998218»PubMed
  8. Chemaitilly W, Li Z, Huang S ym. Anterior hypopituitarism in adult survivors of childhood cancers treated with cranial radiotherapy: a report from the St Jude Lifetime Cohort study. J Clin Oncol 2015;33(5):492-500. «PMID: 25559807»PubMed
  9. Taskinen M, Vettenranta K ym. Lapsuudessa tai nuoruudessa sairastettu syöpä parani - miten tukea terveyttä aikuisena? Duodecim 2014;130(22-23):2320-30 «Lapsuudessa tai nuoruudessa sairastettu syöpä parani - miten tukea terveyttä aikuisena? (22-23/2014)»3