Takaisin Tulosta

Syövän lääkehoitoon liittyvät haitat

Lääkärin käsikirja
23.9.2025 • Viimeisin muutos 23.9.2025
Maarit Bärlund

Keskeistä

  • Syöpälääkkeet voivat aiheuttaa välittömiä haittoja, viivästyneitä haittoja ja myöhästyneitä haittoja.
    • Myöhästyneet haitat voivat ilmetä vasta vuosien kuluttua hoidon jälkeen.
  • Syöpälääkehoitojen aikana on tärkeä toimia nopeasti epäiltäessä neutropeenista infektiota, sillä se voi hoitamattomana edetä nopeasti ja johtaa menehtymiseen.
  • Immunologisten lääkkeiden autoimmuuunitaudin tyyppiset haittavaikutukset tulee myös tunnistaa ja konsultoida hoidosta, sillä haitat voivat johtaa myös äkilliseen, tehohoitoa vaativaan yleistilan romahtamiseen.
  • Epäiltäessä syöpälääkkeen haittavaikutusta on tärkeää tarkistaa potilaan lääkelista ja varmistaa, että haittoja aiheuttava lääkitys ei jatku ennen kuin tilanne on selvitetty.
  • Erotusdiagnostiikka lääkehoidon haitan, hoidettavan syövän etenemisen sekä muiden sairauksien välillä voi olla hankalaa.
  • Lääkehoitojen laajan määrän ja haittojen ison kirjon vuoksi on tärkeää perehtyä ja konsultoida seuraavasti:
    • potilaan ja omaisen haastattelu (potilaalla itsellään on usein mukana lääkehoidosta kertovaa materiaalia)
    • Duodecimin lääketietokanta «https://www.terveysportti.fi/apps/laake/»1
    • syöpää hoitavan yksikön konsultointi
    • päivystysaikaan keskus- tai yliopistosairaaloiden päivystäjien konsultaatiot.

Yleistä

  • Syövän lääkehoito voidaan jakaa karkeasti klassisiin solunsalpaajiin, hormonaalisiin lääkkeisiin, vasta-aineisiin, immunologisiin lääkkeisiin, CAR-T-soluhoitoihin, signaalivälitykseen vaikuttaviin lääkkeisiin ja muihin lääkkeisiin.
    • Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia.
    • Useimmilla terapeuttinen ikkuna on kapea.
  • Syöpälääkkeet aiheuttavat mm. pahoinvointia, veriarvojen muutoksia, hiustenlähtöä, neuropatiaa, sydänlihas-, keuhko-, maksa- ja munuaisvaurioita, ihoreaktioita, GI-haittoja ja endokrinopatioita.
  • Immunologisten syöpälääkkeiden vakavia haittoja esiintyy 10–20 %:lla potilaista.
    • Haitta voi ilmetä minkä tahansa elimen autoimmuunitulehduksena hoidon aikana tai jopa kuukausia sen päättymisen jälkeen.
    • Haittojen perushoitona on glukokortikoidi.
  • Ennen lääkehoidon aloitusta kartoitetaan vähintään verikokeet. Lääkeyhdistelmästä riippuen laboratoriokokeet toistetaan säännöllisesti, yleensä vähintään ennen jokaista uutta hoitojaksoa.
  • Syöpälääkkeiden haittavaikutuksia voidaan jonkin verran säädellä annosta muuttamalla, hoitoa tauottamalla sekä tukilääkityksellä.
  • Useimmat syövän lääkehoidot voivat aiheuttaa keskenmenoja tai sikiön kehityshäiriöitä, joten ehkäisyneuvonnasta ja raskauden ehkäisystä on huolehdittava.
    • Raskaimmat hoidot voivat aiheuttaa pysyvän tai ohittuvan infertiliteetin ja menopaussin varhentumisen.

Pahoinvointi evd

  • Eri syöpälääkkeet ja niiden yhdistelmät aiheuttavat pahoinvointia hyvin vaihtelevasti. Osalla pahoinvointia ei todeta enempää kuin lumelääkkeellä, ja hankalimmat lääkkeet aiheuttavat pahoinvointia lähes kaikille.
  • Pahoinvointialttiuteen vaikuttavat myös potilaan ikä, sukupuoli, muu aiempi pahoinvointialttius sekä alkoholianamneesi.
  • Akuutti pahoinvointi alkaa 24 t:n sisällä hoidosta. Estohoitona lievästi emetogeenisissä lääkekuureissa on metoklopramidi, deksametasoni tai 5-HT3-reseptorin salpaaja ja voimakkaammin emetogeenisissä kuureissa niiden yhdistelmiä, tarvittaessa NK1-reseptorin salpaajan ja/tai olantsapiinin kera, ennen syövän lääkehoitoa.
  • Viivästyneen pahoinvoinnin (alkaa 24 t hoidon jälkeen) hoidossa tehoaa metoklopramidi tarvittaessa yhdessä deksametasonin kanssa. Tarvittaessa niiden rinnalle on lisättävissä 5-HT3-reseptorin salpaaja, NK1-reseptorin salpaaja ja olantsapiini.
  • Ennakoivaa pahoinvointia (potilaan pahoinvointi alkaa jo pahoinvoinnin pelkäämisestä, hajuista tai sairaalan näkemisestä) voidaan estää bentsodiatsepiineilla, kuten loratsepaamilla. Hoito aloitetaan edellisenä iltana tai muutamaa tuntia ennen hoitoa.
  • Läpilyöntipahoinvoinnin hoidossa voidaan käyttää edellä mainittuja lääkkeitä lukuun ottamatta NK1-reseptorin salpaajia. Muita mahdollisia ovat haloperidoli, proklooriperatsiini ja skopolamiini.

Muut GI-kanavan oireet

  • Osa solunsalpaajista, kuten irinotekaani ja kapesitabiini, voi aiheuttaa ripulia.
    • Heti ripulin alkaessa hoidoksi aloitetaan loperamidi ja mikäli kapesitabiini käytössä, se tauotetaan.
    • Ripulipotilailla septisten infektioiden vaara on lisääntynyt.
  • Yleisenä haittana immunologiset lääkkeet voivat aiheuttaa koliittia, joka tyypillisesti oireilee ripulina. Se voi oireilla myös pelkkänä vatsakipuna.
    • Hoitamaton koliitti voi aiheuttaa dehydraation ja suoliston perforaation.
  • Harvinaisempi immunologisten syöpälääkkeiden haitta on hepatiitti, jonka oireita ovat vatsakipu, pahoinvointi, uupumus ja turvotus.
  • Syöpälääkkeiden (esim. sisplatiini, vinkristiini) lisäksi ummetusta voivat aiheuttaa pahoinvoinninestolääkkeet (granisetroni, ondansetroni, palonosetroni) ja opioidit.
    • Hoitamattomana ummetus aiheuttaa hankalia kipuja ja johtaa päivystyskäynteihin ja osastohoitojaksoihin.
  • Muita GI-kanavan oireita ovat mm. stomatiitti ja ruokahalun huonontuminen.
  • Monet syöpälääkkeet voivat suurentaa maksa-arvoja.

Verisolumuutokset evd

  • Syöpälääkkeisiin liittyy usein leukopeniaa, trombopeniaa ja joskus myös anemiaa. Leuko- ja trombopenia ilmenevät yleensä 1–3 viikon kuluessa, anemia muutamassa kuukaudessa.
  • Neutropeniaan (ks. myös jäljempänä «»1) «Leukopenia»1 liittyy suurentunut infektiovaara, jota voidaan vähentää antamalla valkosolukasvutekijää.
    • Tehokkaimmillaan hoito on, jos se aloitetaan 24–48 t:n kuluessa syövän lääkehoidon annosta, jolloin veriarvot ovat vielä normaalit.
    • Pitkittynyttä neutropeniaa voi korjata antamalla valkosolukasvutekijää myöhemminkin.
  • Trombosytopeniaa «Trombosytopenia»2 korjataan verihiutalesiirroilla, jos verenvuotovaara on ilmeinen tai jos potilaalla on jo samanaikainen neutropeeninen infektio.
    • Useimmiten odotetaan spontaania korjautumista.
  • Anemia korjataan punasolusiirroilla.

Neutropeeninen infektio

  • Syövän lääkehoitoa saavalla potilaalla, jolla ilmenee yleisvoinnin heikentymistä, veriarvojen pienenemistä, CRP:n suurenemista ja/tai kuumetta, on neutropeeninen infektio, kunnes toisin on todistettu.
  • Hoidon aloituksella voi olla kiire.
  • Hoidon kulmakivinä ovat ripeä anamneesin otto, statuksen teko (mm. yleistila, kuume, sekavuus vs. orientoituneisuus, iho, limakalvot, infektioportit, virtsantulo, verenpaine, periferian lämpötila), nopeasti otetut verikokeet veriviljelyineen sekä virtsanäyte, runsas tukinesteytys sekä nopeasti aloitettu laajakirjoinen i.v.-mikrobilääkehoito.
  • Vaikeasta neutropeenisestä infektiosta kärsivä potilas voi olla sekava, tai hän voi vähätellä omaa tilaansa ja vaikuttaa tilaansa parempikuntoiselta (kuumeen puuttuminen, poskien punakkuus).

Hiustenlähtö

  • Monien solunsalpaajien käyttöön liittyy hiustenlähtö, jota voidaan joskus välttää valitsemalla toinen solunsalpaaja.
  • Hiuspohjan voimakas jäähdyttäminen ns. kylmäpäähineen avulla solunsalpaajien annon aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen voi vähentää tai hidastaa hiustenlähtöä.
  • Yleensä hiukset lähtevät n. 2–5 viikon kuluttua ensimmäisestä hoidosta ja kasvavat uudelleen hoitojen loputtua. Tavallisesti hiukset kasvavat 3–4 kk:ssa niin, että peruukin voi jättää pois.
  • Potilas saa syöpää hoitavasta yksiköstä palvelusetelin peruukin hankkimista varten.

Kudos- ja ihohaitat

  • Osa solunsalpaajista voi aiheuttaa kudostuhoa joutuessaan suonen ulkopuolelle (ekstravasaatio). Viiveellä ilmenevät vaikeat vauriot voivat tarvita revisioleikkauksen.
    • Infuusionaikaista kipua, ellei se johdu aineen joutumisesta suonen ulkopuolelle, voidaan vähentää hidastamalla infuusionopeutta, huuhteluliuoksella tai siirtymällä laskimoportin käyttöön.
    • Fluorourasiili voi värjätä laskimon ja läheisen ihoalueen tummaksi, mutta se ei ole vaarallista.
  • Eräät syöpälääkkeet (esim. kapesitabiini) aiheuttavat punoitusta, kipua ja tuntoherkkyyttä jalkapohjien ja kämmenien iholla eli palmoplantaarista erytrodysestesiaa. Voimakkaimmillaan reaktio voi johtaa kivuliaisiin haavaumiin ja ihon kuoriutumiseen.
    • Oraalisten syöpälääkkeiden tauotus oireiden ilmetessä on tärkeää oireiden pahenemisen estämiseksi.
  • Immunologisten lääkkeiden haittoina on kuvattu mm. kutinaa, punoitusta, erilaisia ihottumia ja hankalimpana harvinaista toksista epidermaalista nekrolyysiä.
  • Epidermaalisen kasvutekijän reseptoriin vaikuttavien syöpälääkkeiden yleinen haittavaikutus on kasvojen ja ylävartalon papulopustulaarinen ihottuma, joka muistuttaa aknea.
  • Osa syöpälääkkeistä aiheuttaa erilaisia ihottumia, ihon kuivumista, kynsivallitulehduksia ja kynsioireita.

Kardiovaskulaariset haitat evd

  • Antrasykliinit (mm. doksorubisiini ja epirubisiini) aiheuttavat sydänlihasvaurioita ja voivat johtaa sydämen vajaatoiminnan kehittymiseen.
    • Vauriot ovat harvinaisia, jos antrasykliinien kumulatiivinen annos pidetään riittävän pienenä.
    • Vauriot saattavat tulla näkyviin vasta kuukausien tai vuosien kuluttua.
  • HER2:n salpaukseen liittyy pienellä osalla potilaista sydämen ejektiofraktion pienenemistä, joka voi edetä sydämen vajaatoimintaan.
  • Endoteelikasvutekijöihin (VEGF) vaikuttavat lääkkeet, kuten bevasitsumabi, aiheuttavat verenpaineen nousua.
    • Usein verenpaineen nousu vaatii joko lääkehoidon aloituksen tai olemassa olevan lääkityksen tehostamista.
  • Fluorourasiili ja kapesitabiini voivat aiheuttaa angina pectoris -oiretta.
  • Sydänlihastulehdusta esiintyy alle 1 %:lla immunologista syöpälääkehoitoa saaneista potilaista.
  • Osa syöpälääkkeistä voi aiheuttaa mm. QT-ajan pitenemistä ja rytmihäiriöitä.

Keuhkohaitat

  • Tavallisin syöpälääkkeiden aiheuttama keuhkojen lääkeainereaktio on interstitiaalinen pneumonia, jonka oireet ovat yleensä epäspesifit: lämpö, yskä, äänen käheys ja lievä CRP-pitoisuuden suureneminen.
  • Pneumoniitin esiintyvyys on 2–5 % immunologista hoitoa saaneilla potilailla.
  • Yleisiä lääkeainereaktion aiheuttavia syöpälääkkeitä ovat mm. metotreksaatti, bleomysiini, mitomysiini, busulfaani ja taksaanit.
    • Erotusdiagnostiikka syövän aiheuttamien muutosten, kuten lymphangitis carcinomatosan, sekä infektioiden välillä voi olla vaikeaa.
    • Bleomysiinikuurien jälkeen on noudatettava erityistä varovaisuutta esim. anestesiassa.

Munuais- ja virtsaelinhaitat

  • Munuaisvaurioita voi seurata erityisesti sisplatiinin tai suurten ifosfamidi- tai metotreksaattiannosten käytöstä.
    • Metotreksaatin munuaistoksisuutta ehkäistään nesteytyksellä ja samanaikaisella kalsiumfolinaatin annolla.
    • Myös sisplatiinin munuaisvauriota pyritään ehkäisemään runsaalla nesteytyksellä ja diureesista huolehtimisella.
    • Tärkeää on myös munuaishaittoja aiheuttavien lääkkeiden annon välttäminen samanaikaisesti.
  • Syklofosfamidi ja ifosfamidi aiheuttavat suurina annoksina virtsarakkoärsytystä, jota estetään nesteytyksellä, mesnalla (Uromitexan®) ja tarvittaessa virtsan alkalisoinnilla.

Neurologiset ja keskushermostoon kohdistuvat haitat

  • Eräät solunsalpaajat, kuten vinkristiini, oksaliplatiini, sisplatiini ja taksaanit, aiheuttavat perifeeristä neuropatiaa.
    • Sen tyyppioireita ovat parestesiat, lihaskivut ja -heikkoudet, kipu, kosketusarkuus tai kylmänarkuus.
    • Oireet alkavat yleensä sormista.
  • Osa solunsalpaajista voi aiheuttaa lääkityksen yhteydessä akuutteja keskushermostohaittoja, kuten uneliaisuutta, sekavuutta tai kouristuksiakin (esim. ifosfamidi, sytarabiini ja busulfaani).
  • Immunologisten syöpälääkkeiden lievät neurologiset oireet, kuten päänsärky ja neuropatia, ovat tavallisia.
    • Vakavat neurologiset haitat, kuten Guillain–Barrén oireyhtymä, myasthenia gravis -oireet ja aivotulehdus, ovat harvinaisia.
  • CAR-T-soluhoitoon voi liittyä yleisenä keskushermostotoksisuutta heti hoidon jälkeen tai viivästyneesti kotiutumisen jälkeen.
    • Tyypillisiä oireita ovat käsialan huononeminen, puheen tuottamisen vaikeus, uneliaisuus, hallusinaatiot ja sekavuus sekä motoriikan häiriöt.
  • CAR-T-soluhoidon harvinaisena haittavaikutuksena voi ilmetä myöhäishermostotoksisuutta, kuten aivohermojen halvauksia, ääreishermoston vaurioita, Guillain–Barrén oireyhtymää, muistihäiriöitä tai sekavuutta.
  • Moneen hoito-ohjelmaan kuuluvat glukokortikoidit voivat aiheuttaa vireystilan ja mielialan muutoksia.
  • Väsymys ja uupumus liittyvät usein syövän lääkehoitoon.
  • Osa potilaista kokee myös kognitiivisia haittoja.

Sikiöön, raskauteen, hedelmällisyyteen ja hormonitoimintaan liittyvät haitat

  • Syöpälääkitys raskauden aikana voi aiheuttaa keskenmenon tai sikiön kehityshäiriön.
  • Naispotilaan iästä ja käytetystä hoidosta riippuen kuukautiset voivat jäädä pois tilapäisesti tai pysyvästi.
  • Osalla naispotilaista syövän lääkehoito johtaa menopaussin varhentumiseen.
  • Miespotilaalla syövän lääkehoito voi johtaa siittiötuotannon ohimenevään tai pysyvään hiipumiseen.
  • Hormonaaliset lääkkeet voivat aiheuttaa mm. vaihdevuosioireita naisille.
  • Eturauhassyövän hormonihoito aiheuttaa tyypillisesti vasomotorisia oireita ja libidon vähenemistä.

Muut haitat

  • Monet syöpälääkkeet aiheuttavat elektrolyyttihäiriöitä ja allergisia reaktioita.
  • Immunologisten lääkkeiden haitta voi ilmetä minkä tahansa elimen autoimmuunitulehduksena hoidon aikana tai jopa kuukausia sen päättymisen jälkeen.
  • Tyypillisesti immunologiset lääkkeet aiheuttavat erilaisia endokrinopatioita (esim. hypo-/hypertyreoosi, hypofysiitti, adrenaliitti, diabetes).
    • Endokrinologiset haitat ovat yleensä pysyviä.
  • Immunologisten syöpälääkkeiden aiheuttamat silmähaittavaikutukset ovat harvinaisia. Uveiittia, retiniittiä ja verkkokalvon irtoamista on kuvattu.
  • Hormonaaliset lääkkeet voivat aiheuttaa luun tiheyden vähenemistä.

Kirjallisuutta

  1. Leppä S, Jyrkkiö S, Pasanen A, ym. (toim.). Syöpäsairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2024. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04504»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  2. Kuderer NM, Desai A, Lustberg MB, ym. Mitigating acute chemotherapy-associated adverse events in patients with cancer. Nat Rev Clin Oncol 2022;19(11):681-697 «PMID: 36221000»PubMed
  3. Conte P, Ascierto PA, Patelli G, ym. Drug-induced interstitial lung disease during cancer therapies: expert opinion on diagnosis and treatment. ESMO Open 2022;7(2):100404 «PMID: 35219244»PubMed
  4. Murtola T, Seikkula H, Vehmanen L, Hervonen P. Eturauhassyövän kastraatiohoidon haittavaikutukset. Suom Lääkäril 2021;76(45):2647–2651. «Eturauhassyövän kastraatiohoidon haittavaikutukset (45/2021)»3
  5. Vehmanen L, Matikainen N, Anttonen A, Hervonen P, Utriainen T. Eturauhassyöpää sairastavan potilaan luusto. Duodecim 2021;137(17):1759–66. «Eturauhassyöpää sairastavan potilaan luusto (17/2021)»4
  6. Kauppila M, Salomäki S. Kun trombosyyttejä on liikaa tai liian vähän. Duodecim 2021;137(12):1297–1302. «Kun trombosyyttejä on liikaa tai liian vähän (12/2021)»5
  7. Bärlund M, Tanner M. Syöpälääkkeiden aiheuttaman pahoinvoinnin yksilöllinen hoito. Duodecim 2021;137(10):1039–46. «Syöpälääkkeiden aiheuttaman pahoinvoinnin yksilöllinen hoito (10/2021)»6
  8. Vehmanen L, Matikainen N. Luustolääkkeet estävät varhaisvaiheen rintasyöpää sairastavien murtumia ja parantavat taudin ennustetta. Duodecim 2019;135(23):2283–90. «Luustolääkkeet estävät varhaisvaiheen rintasyöpää sairastavien murtumia ja parantavat taudin ennustetta (23/2019)»7
  9. Vihinen P, Mattila K, Mäkelä S, Hernberg M, Koivunen J. Immuno-onkologisten lääkkeiden käyttö, haittavaikutukset ja niiden hoito. Duodecim 2019;135(21):2095–103. «Immuno-onkologisten lääkkeiden käyttö, haittavaikutukset ja niiden hoito (21/2019)»8
  10. Tuohinen S, Hedman M, Poutanen T, Ylänen K, Pakarinen S, Skyttä T. Syöpäpotilaan sydän - tutkimukset ja hoidon optimointi. Duodecim 2019;135(2):147–57. «Syöpäpotilaan sydän - tutkimukset ja hoidon optimointi (2/2019)»9
  11. Postow MA, Sidlow R, Hellmann MD. Immune-Related Adverse Events Associated with Immune Checkpoint Blockade. N Engl J Med 2018;378(2):158-168 «PMID: 29320654»PubMed