Papa- ja endometriumnäyte

Käyttöalueet evd

Näytteenotto

• Kirjataan aina hyvät esitiedot lähetteeseen (ainakin viimeiset kuukautiset ja kierron pituus sekä mahdolliset aikaisemmat papamuutokset ja kohdunkaulan hoidot).
• Samalle lasille otetaan kolme eri irtosolunäytettä (kuva «»1).
  • Emätinnäyte kauimmaksi lasin karhennuksesta lastaimen pyöreällä päällä
  • Portionäyte lastaimen koveralla päällä kohdun ulkosuulta
  • Endoserviksnäyte kohdun kaulakanavasta tähän tarkoitukseen suunnitellulla harjalla.
• Näytteet sivellään objektilasille tasaisesti kevyesti poikittain yhdensuuntaisella vedolla; ei tehdä edestakaista liikettä, jotteivät solut vaurioituisi.
• Joillakin alueilla Suomessa käytetään ns. nestepapa-menetelmää, jossa näyte otetaan kohdunkaulalta luutamaisella harjalla ja harja laitetaan kiinnitysnesteeseen purkkiin. Astiassa olevat solut siirretään laboratoriossa myöhemmin objektilasille tutkittaviksi.

Kiinnitys

• Näyte kiinnitetään mahdollisimman nopeasti.
• Lasi upotetaan kymmeneksi minuutiksi 85–90-prosenttiseen etanoliin tai käytetään kiinnityssumuttimia (Cytofix^®, Spray-Cyte^® ym.). Sumuta riittävän kaukaa, jotta näyte ei vaurioidu ja puhdista sumuttimen suuaukko ennen suihkutusta.

Bethesdan järjestelmä

• Bethesdan järjestelmä on kansainvälisesti hyväksytty raportointijärjestelmä, josta viimeisin versio on päivitetty v. 2001 ja täydennetty v. 2014.
• Bethesda 2001 -järjestelmää (taulukko «Bethesda-järjestelmä 2001»2) suositellaan käytettäväksi myös joukkotarkastusnäytteissä (Stakesin ohjekirje 2004).

Tulehdus

• Clue-soluja esiintyy bakteerivaginoosissa (BV). Ainakin oireiset hoidetaan, oireettomat hoidetaan varsinkin raskauden ja sen suunnittelun aikana ennenaikaisen synnytyksen kohonneen riskin takia.
• Sekaflooraa esiintyy n. 10 %:lla tutkituista. Sekafloora ei vaadi hoitoa, ellei siihen liity tulehduksellisia solumuutoksia tai oireilua, kuten hajullinen valkovuoto.
• Trikomonaksen diagnostiikka papakokeen avulla on luotettava. Trikomoniaasi vaatii hoidon (myös partneri).
• Sieni-infektioiden diagnostiikka on epäluotettavampi. Sienirihmojen esiintyminen (n. 4 %:lla prosentilla tutkituista) viittaa kuitenkin Candidaan. Yleensä vain oireiset hoidetaan.
• Actinomyces esiintyy yleensä vain pidempään käytössä olleen kierukan kanssa. Hoitona on kierukan poisto. Tarvittaessa uuden kierukan voi asentaa muutaman kuukauden kuluttua. Actinomyces pitää hoitaa. Jos on infektion merkkejä, anna kierukan poiston lisäksi penisilliini- ja metronidatsolikuuri.
• Virusinfektioista herpes voi näkyä irtosolunäytteessä.
• HPV-infektio ja sille ominaiset solumuutokset raportoidaan papassa epiteelisoluatypioina vaikeusasteen mukaan, koska HPV on olennainen tekijä niiden synnyssä.
• Vaginiitin hoito: ks. «Vulvovaginiitti»2.

Papan virhelähteet

• Esitietojen puute on yleisimpiä ongelmia.
• Tutkittavia soluja on oltava riittävästi. Jos endoserviksin soluja on servikssivelyissä, näyte on todennäköisesti otettu oikein.
• Huolimattomasti otetut ja ennen kaikkea liian niukat ja toisaalta liian paksut näytteet ovat suurin virhelähde.
• Tulehdus ja runsas veri sekä sytolyysi haittaavat solujen ja hormonitasapainon arviointia, samoin äskettäinen paikallishoito. Papasta tehtävä hormonitasapainon arviointi on kuitenkin aina ainoastaan viitteellistä.
• Tutkimuksessa käytettävät liukastusaineet, öljyt ja geelit vaikeuttavat usein tulkintaa häiritsemällä merkittävästi näytteen laadukasta värjäytymistä. Käytä liukasteena keittosuolaliuosta tai vettä.

Aiheet

• Postmenopausaalinen vuoto, kun anamneesi on epävarma (”vähän ruskeaa”, ”pieni tippa”) tai jos potilaalla on ollut selvä vuoto.
• Lievä, toistuvasti esiintyvä vuotohäiriö alle 40-vuotiaalla naisella
• Toistuva vuotohäiriö minipillereitä tai ehkäisykapseleita käyttävillä
• Endometriumvasteen arviointi pitkäaikaisen hormonihoidon aikana

Tekniikka

• Aspiraationäyte voidaan ottaa moni- tai kertakäyttökanyylilla. Ei vaadi puudutusta.
  1. Ensin tehdään gynekologinen status kohdun asennon arvioimiseksi.
  2. Emättimen pohjukka ja portio pestään kevyesti keittosuolaliuoksella tarvittaessa.
  3. Näytteenottovälineen sisäänviennin helpottamiseksi tartutaan tarvittaessa kuulapihdillä portioon ja vedetään kevyesti, jotta kohdunkaulan ja -rungon välinen kulma oikenee.
  4. Kohdunkaulakanavan suuntaa voi tarvittaessa tunnustella varovasti uterussondilla, ja samalla otetaan sondimitta.
  5. Kanyyli viedään kohtuonteloon. Aspiroidaan liikutellen kanyylia kohdun seinämää pitkin kohtuontelo kiertäen (360°).
  6. Yleensä saadaan hyvä kudosnäyte, joka huuhdellaan formaliinipurkkiin PAD:ta varten. Kanyylin kärki kannattaa leikata saksilla poikki, jolloin kudosnäyte säilyy laadultaan parempana.
     • Jos näyte on niukka tai patologi toivoo, huuhdellaan näyte etanolipurkkiin sytologista tutkimusta varten.