Takaisin Tulosta

Vaihdevuosioireet ja hormonihoito

Lääkärin käsikirja
17.12.2021 • Viimeisin muutos 4.3.2024
Aila Tiitinen

Keskeistä

Määritelmät

  • Klimakterium (vaihdevuodet) tarkoittaa koko sitä ajanjaksoa, jolloin munasarjojen toiminta (ovulaatiot ja estrogeenin tuotanto) heikkenee ja lopulta sammuu.
  • Menopaussi tarkoittaa viimeisiä oman hormonitoiminnan aiheuttamia kuukautisvuotoja. Kriteerinä pidetään vaihdevuosi-ikäisen naisen yli vuoden kestänyttä amenorreaa.
  • Perimenopaussi käsittää menopaussia edeltävän ajanjakson ensimmäisistä vaihdevuosioireista alkaen, jatkuen vähintään vuoden menopaussin jälkeen.

Menopaussi

  • Kuukautiset loppuvat keskimäärin 51 v:n iässä (45.–55. ikävuosien välillä).
  • Vaihdevuodet voivat tulla aiemmin munasarjojen poiston, sädehoidon tai solunsalpaajahoidon seurauksena. Tupakointi varhentaa menopaussia 1–2 v.
  • Jos kuukautiset loppuvat alle 40-vuotiaana, voi kyseessä olla ennenaikainen munasarjojen toiminnan hiipuminen (POI), jonka syy on selvitettävä.
  • N. 75 %:lla menopausaalisista naisista on menopaussiin liittyviä autonomisen hermoston oireita, kuten kuumia aaltoja ja yöhikoilua. Erityisen hankalia ne ovat n. 20 %:lla.
  • Lihavuus lisää vaihdevuosihikoiluja, joten painonhallinta on tärkeää.
  • Runsas kahvinjuonti, voimakkaasti maustetut ruoat ja tupakointi pahentavat vaihdevuosioireita.

Etiologia

  • Munarakkuloiden hiipumisen myötä munasarjojen estrogeenituotanto loppuu menopaussivaiheessa lähes kokonaan. Samalla follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) ja luteinisoivan hormonin (LH) tuotanto lisääntyy.
  • Estrogeenituotannon väheneminen voi aiheuttaa autonomisen hermoston oireita jo vuosia ennen kuukautisten poisjäämistä.
  • Varhaisessa perimenopaussissa kuukautiskierto lyhenee ja usein esiintyy tiputteluvuotoa ja vasta myöhemmin kierto pitenee.
  • Sekä gonadotropiini- että estradiolipitoisuuksien suuret vaihtelut ovat tyypillisiä perimenopaussissa.

Oireet

  • Autonomisen hermoston oireet kestävät tavallisesti hankalina pari vuotta. Keskimäärin hikoiluoireilu kestää 7 v:n ajan, ja se on yleensä voimakkainta ensimmäisinä vuosina. Oireet voivat joskus kestää jopa 20 v.
  • Kuumat aallot, punoitus ja hikoileminen
    • Tyypillisin klimakteerinen oire
    • Oireen haittaavuus ei korreloi estrogeenitasoihin.
    • Oireiden kokemisessa esiintyy suuria eroja. Voimakkaimmat oireet tulevat niille, joilla estrogeenin määrä vähenee äkillisesti, esim. munasarjojen poiston jälkeen.
    • Koetaan usein sosiaalisesti epämieluisina.
    • Kuumiin aaltoihin liittyy usein sydämen tykyttelyä.
    • Hikoilupuuskan jälkeen voi tulla voimakas palelun tunne.
  • Unihäiriöt
    • Unettomuus liittyy yöhikoiluihin, mutta unen laadun heikkenemistä voi esiintyä muutenkin.
    • Unihäiriöt ovat monella merkittävin elämän laatua heikentävä oire.
  • Psykogeeniset oireet
    • Väsymys, ärtyneisyys, mielialan vaihtelut, masentuneisuus ja aloitekyvyttömyys liitetään klimakteerisiin oireisiin. Osittain ne ovat seurausta unihäiriöistä. On tärkeää erottaa todellinen depressio. Oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä.
  • Seksuaaliset oireet
    • Seksuaalista haluttomuutta voi esiintyä.
    • Emättimen limakalvon ohentumisen seurauksena voi esiintyä yhdyntäkipua.
  • Gynekologiset oireet
    • Premenopaussissa saattaa esiintyä ovulaatiohäiriöiden vuoksi kuukautisten epäsäännöllisyyttä, tiputteluvuotoja ja runsaita vuotoja.
    • Postmenopaussissa gynekologiset oireet johtuvat lähinnä emättimen limakalvon ohenemisesta ja lantionpohjan kudosten veltostumisesta.
  • Urologiset oireet
    • Virtsaputkioireyhtymään kuuluvat tiheävirtsaisuus ja dysuria ilman tulehdusta.
    • Virtsatietulehdukset voivat toistua.
    • Virtsanpidätyskyky huononee.
  • Tukielinoireet
    • Nivelkivut, nivelten arkuus ja lihassäryt voivat lisääntyä.
    • Erotusdiagnostiikassa on muistettava nivelreuma.

Fyysiset muutokset

  • Emättimen ja virtsaputken limakalvo atrofioituu, mikä ilmenee kuivumisena ja ohentumisena.
  • Iho ohenee ja menettää kimmoisuutensa: kollageenin katoamisen seurauksena tulee ryppyjä.
  • Rinnat pienenevät.
  • Estrogeenipuutoksen seurauksena ikääntymiseen liittyvä luun haurastuminen kiihtyy.

Hormonihoidon aiheet

Hoidon aloitus

  • Estrogeenihoitoa ei yleensä tulisi aloittaa liian aikaisin, vaan vasta, kun vuodot ovat harventuneet tai loppuneet tai vaihdevuosioireet ovat haittaavia.
  • Ainakin alle 45-vuotiaalla oireilevalla on syytä varmistaa ennen hoidon aloitusta, onko kyseessä menopaussi vai joku muu kuukautishäiriön syy. Erotusdiagnostiikassa auttavat seerumin prolaktiinin, TSH:n sekä FSH:n määritys (> 30 IU merkitsee munasarjojen toiminnan hiipumista ja siitä seuraavaa estrogeenin puutetta). Yksittäinen seerumin estradiolitason määritys ei ole hyödyllinen.
  • Progestiinikoe, esim. medroksiprogesteroniasetaattia (MPA) 10 mg/vrk 10 päivän ajan, kuvaa munasarjojen estrogeenituotantoa. Jos progestiinilla tulee vuoto (yleensä viikon kuluessa kuurin loppumisesta), munasarjat tuottavat estrogeenia riittävästi.
  • Vuodon poisjäänti tai selkeiden vaihdevuosioireiden ilmaantuminen syklisen progestiinihoidon aikana merkitsee estrogeenierityksen loppumista, jolloin estrogeeni lisätään hoitoon oireisilla naisilla.
  • Ennen hoidon aloittamista
    • gynekologinen tutkimus on aina aiheellinen, jos on esiintynyt seuraavia oireita: epäsäännölliset vuodot, alavatsakivut tai painontunne alavatsalla, hankalat limakalvo-oireet, poikkeava valkovuoto tai virtsankarkailu
    • gynekologisen tutkimuksen yhteydessä kannattaa myös arvioida limakalvojen ja lantionpohjan lihasten kuntoa
    • tutki rinnat sekä mittaa verenpaine ja paino
    • tarkista, että seulontaohjelman mukaiset papa- ja mammografiatulokset ovat normaalit
    • kartoita osteoporoosin sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät
    • selvitä mahdolliset vasta-aiheet (muista sukuanamneesi).

Hormonihoidon vasta-aiheet

Hormonivalmisteen ja annostelutavan valinta

Estrogeeni

Progestiini

  • Progestiinia käytetään tablettimuodossa, yhdistelmälaastarina estrogeenin kanssa tai paikallisesti kohtuonteloon annosteltuna (Mirena®).
  • Eri progestiinien subjektiiviset haittavaikutukset voivat vaihdella.
  • Eri progestiinien vaikutukset rintarauhaskudoksessa voivat olla erilaiset. Luonnollisella progesteronilla ja dydrogesteronilla lienee vähemmän haitallista vaikutusta kuin muilla progestiineilla.
  • 19-norprogestiinit hillitsevät kohdun limakalvon proliferaatiota tehokkaammin kuin luonnollinen progesteroni, dydrogesteroni tai 17-alfahydroksiprogesteronijohdokset. Siksi ne ovat tehokkaampia vuotohäiriöissä (runsaissa tai pitkittyneissä vuodoissa), joissa niitä on käytettävä suurehkoina annoksina (5–10 mg noretisteronia päivittäin 12 päivänä jokaisen syklin aikana).

Hoidon toteutus

Taulukko 1. Vaihdevuosien hormonihoidossa käytettävät hormonivalmisteet ja niiden tavallinen annostelu
ValmisteAnnos
Estrogeeni: tabletti
Estradioli1–2 mg/vrk
Estrogeeni: laastari, geeli tai ihosumute
Estradiolilaastari 25–100 µg/vrk
Estradioligeeli 0.5–2 mg/vrk
Estradiolisumute1.5–4.5 mg/vrk
Progestiini: tabletti
Medroksiprogesteroni5–10 mg/vrk
Dydrogesteroni10 mg/vrk
Mikronoitu progesteroni200–300 mg/vrk
Progestiini: kierukka
Levonorgestreeli (52 mg)20 µg/vrk
Estrogeeni ja progestiini: tabletti
Estradioli (0.5–2 mg/vrk ) JA
Medroksiprogesteroni 2.5–10 mg/vrk*
Dydrogesteroni 2.5–10 mg/vrk*
Noretisteroniasetaatti 0.5–1 mg/vrk*
Drospirenoni 2 mg/vrk
Estrogeeni ja progestiini: laastari
Estradioli (50 µg/vrk) JA
Noretisteroniasetaatti 170–250 µg/vrk
Tiboloni2.5 mg/vrk
* Jatkuvassa estrogeeni-progestiinihoidossa käytetään ½–¼ annoksesta, joka tarvitaan syklisessä hoidossa.
Mukailtu lähteestä: Mikkola T. Vaihdevuosien hormonihoito, taulukko 1. Teoksessa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019.

Hormonihoidon haittavaikutukset

  • Hoidon alussa voi olla haittavaikutuksina turvotusta ja rintojen arkuutta.
  • Hormonikorvaushoidon aiheuttamasta painon noususta ei ole näyttöä «Hormone replacement therapy does not cause weight gain.»A.
  • Progestiinit voivat aiheuttaa myös päänsärkyä ja psyykkisiä oireita.
  • Jos subjektiiviset sivuoireet ovat haittaavia tai kestävät yli 3 kk, on progestiinivalmistetta vaihdettava tai annosta pienennettävä.
  • Progestiinisten haittavaikutusten lievittämiseksi käytetään pienintä mahdollista annosta tai käytetään kohdunsisäistä annostelua.
  • Estrogeenikorvaushoito voi lisätä hypotyreoosin hoidossa tyroksiinin tarvetta.

Vuodot

  • Tarkoitus on, että vuodot tulevat taukoviikolla tai syklisen valmisteen progestiinivaiheen jälkeen ja ovat normaaleja runsaudeltaan ja kestoltaan. Monella vuodot niukkenevat vuosia kestävän hoidon aikana tai jäävät jopa kokonaan pois.
  • Jos käytetään valmisteita, jotka eivät aiheuta vuotoja, vuotojen tulisi lakata 4–6 kk:n kuluessa siitä, kun valmiste on aloitettu.
  • Epäsäännöllinen vuoto vaatii aina kannanottoa tutkimusten tarpeellisuudesta (papa; kaikututkimus, ks. «Gynekologiset kaikututkimukset»1; endometriumnäyte, ks. «Papa- ja endometriumnäyte»2).
  • Emättimen kautta tehtävä kaikututkimus on hyvä mahdollisen hyperplasian, polyyppien ja submukoottisten myoomien diagnosoinnissa. Poikkeava endometriumin paksuus edellyttää histologista tutkimusta.
  • Endometriumnäyte voidaan helposti ottaa tavallisen vastaanoton yhteydessä.

Kontrollit

  • Kontrollikäyntiä suositellaan viimeistään 12 kk:n kuluttua hoidon alusta.
  • Ensimmäisessä kontrollissa tarkistetaan, ovatko oireet loppuneet, esiintyykö haittavaikutuksia ja onko potilas hoitoon tyytyväinen.
  • Kontrollit ovat suositeltavia parin vuoden välein. Tärkeintä on arvioida hoidon tarve ja sopivuus ja varmistaa, että terveydentilaan tai muuhun lääkitykseen ei ole tullut muutoksia.
  • Mammografia ja papakoe otetaan seulontajärjestelmän puitteissa, ellei ole kliinisiä oireita tai löydöksiä, jotka edellyttävät lisätutkimuksia.
  • Kontrollissa arvioidaan, voidaanko lääkeannoksia pienentää tai hoito lopettaa.

Edut ja haitat evd

Kirjallisuutta

  1. Anderson GL, Limacher M, Assaf AR et al; Women's Health Initiative Steering Committee. Effects of conjugated equine estrogen in postmenopausal women with hysterectomy: the Women's Health Initiative randomized controlled trial. JAMA 2004 Apr 14;291(14):1701-12 «PMID: 15082697»PubMed
  2. Canonico M, Plu-Bureau G, Lowe GD, Scarabin PY. Hormone replacement therapy and risk of venous thromboembolism in postmenopausal women: systematic review and meta-analysis. BMJ 2008 May 31;336(7655):1227-31 «PMID: 18495631»PubMed
  3. Rossouw JE, Prentice RL, Manson JE et al. Postmenopausal hormone therapy and risk of cardiovascular disease by age and years since menopause. JAMA 2007 Apr 4;297(13):1465-77 «PMID: 17405972»PubMed
  4. Kenemans P, Bundred NJ, Foidart JM, et al; LIBERATE Study Group. Safety and efficacy of tibolone in breast-cancer patients with vasomotor symptoms: a double-blind, randomised, non-inferiority trial. Lancet Oncol 2009 Feb;10(2):135-46 «PMID: 19167925»PubMed
  5. Cummings SR, Ettinger B, Delmas PD, et al; LIFT Trial Investigators. The effects of tibolone in older postmenopausal women. N Engl J Med 2008 Aug 14;359(7):697-708 «PMID: 18703472»PubMed
  6. Mørch LS, Løkkegaard E, Andreasen AH, Krüger-Kjaer S, Lidegaard O. Hormone therapy and ovarian cancer. JAMA 2009 Jul 15;302(3):298-305. «PMID: 19602689»PubMed
  7. Tuomikoski P, Ylikorkala O, Mikkola TS. Menopausal hot flushes and vascular health. Ann Med 2011;43(4):283-91. «PMID: 21254907»PubMed
  8. Bonds DE, Lasser N, Qi L ym. The effect of conjugated equine oestrogen on diabetes incidence: the Women's Health Initiative randomised trial. Diabetologia 2006;49(3):459-68. «PMID: 16440209»PubMed
  9. Pentti K, Tuppurainen MT, Honkanen R ym. Hormone therapy protects from diabetes: the Kuopio osteoporosis risk factor and prevention study. Eur J Endocrinol 2009;160(6):979-83. «PMID: 19321660»PubMed