Takaisin Tulosta

Lapsen psyykkisen kehityksen seuraaminen neuvolan ikäkausitarkastuksissa

Lääkärin käsikirja
11.2.2025 • Viimeisin muutos 11.2.2025
Kaija Puura

Yleistä

  • Lapsen psyykkisen kehityksen seuraaminen edellyttää myös vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteen tarkastelua, koska kummankin osapuolen ominaisuudet muokkaavat vuorovaikutusta ja mahdolliset häiriöt lapsen kehityksessä tai aikuisen kyvykkyydessä toimia vanhempana näkyvät aikaisin heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan.
  • Lapsen psyykkisen kehityksen seuraamisessa keskeistä on tarkastella tunteiden tunnistamisen ja säätelyn, lapsen sosiaalisen kyvykkyyden, oman toiminnan ohjauksen ja käyttäytymisen säätelyn kehittymistä.
  • Ensimmäisten elinvuosien aikana ns. varhainen vuorovaikutus vanhempien ja muiden merkityksellisten aikuisten kanssa muodostaa lapsen kehityksellisen ympäristön.
    • Varhaisen vuorovaikutuksen riittävän hyvä laatu tukee lapsen psyykkistä terveyttä ja ehkäisee häiriöiden syntyä. Tästä syystä neuvolatarkastuksissa tulisi keskustella vanhempien kanssa heidän voinnistaan ja jaksamisestaan, mitä he ajattelevat lapsestaan ja vanhemmuudesta, onko heillä huolia lapseen tai vanhemmuuteen liittyen, saavatko he tarvitessaan apua sukulaisilta tai ystäviltä sekä niistä mahdollisista perheen elämään vaikuttavista tekijöistä (parisuhde, taloudelliset tekijät, muut huolet), jotka haittaavat heidän hyvinvointiaan ja onnistumistaan vanhempina.
    • Myös vauvan temperamentti eli tapa reagoida ärsykkeisiin vaikuttaa osaltaan vuorovaikutukseen, ja vanhempien kanssa voikin miettiä, millainen heidän vauvansa on ja millaisesta käsittelystä hän hyötyy esim. rauhoitettaessa. Yksinkertainen, mutta käytännössä hyvin toimiva tapa on tutkia vanhempien kanssa, onko lapsi hyvin herkästi ärtyvä, tavallisesti reagoiva vai hitaasti reagoiva.
    • Usein jo vanhempien hankaluuksien kuuleminen ja kartoittaminen auttaa heitä löytämään omia ratkaisuja perheen vaikeuksiin, jolloin niiden kielteinen vaikutus lapsen kehitykseen vähenee. Hyvän kontaktin luominen ja avoimuus neuvolan työntekijöiden ja vanhempien välillä auttaa vanhempia myös ottamaan vastaan heidän mahdollisesti tarvitsemiaan sosiaalitoimen (esim. kodinhoitaja äidin ollessa uupunut tai masentunut) ja erikoissairaanhoidon palveluja.
    • Aivan yhtä tärkeää on kartoittaa perheen voimavarat, erityisesti lasta ensisijaisesti hoitavan vanhemman saama sosiaalinen tuki, joka suojaa parhaiten mm. synnytyksenjälkeiseltä masennukselta. Lastenneuvolassa on nykyisin käytössä vuorovaikutuksen tarkkailuun liittyvä lomake, vanhempien kasvatuskäsityksiä ja suhtautumista koskeva, vanhemmuutta tukeva VaVu-haastattelu sekä perheen voimavaroja kartoittavat Voimavaralomakkeet, joiden toivotaan helpottavan perheen kokonaistilanteen kartoittamista. Pienten lasten ja heidän perheidensä mielenterveyspalvelut on sisällytetty kansalliseen lasten ja nuorten palveluverkkoon.

Ensimmäisen ikävuoden terveystarkastusten tavoitteet

  • Tunnistetaan mahdollinen varhaisen vuorovaikutuksen häiriö, erityisesti vanhempien synnytyksen jälkeinen masennus ja vanhempien uupumus.
  • Tunnistetaan perheet, jotka ovat psykososiaalisen tuen tarpeessa puutteellisen oman sosiaalisen verkoston tai perhettä kuormittavien tekijöiden vuoksi.
  • Tunnistetaan puutteet lapsen kyvyssä ikätasoiseen vuorovaikutukseen.
  • Tuetaan varhaista vuorovaikutusta.

Ensimmäisen ikävuoden tarkastusten toteutus

  • Ensimmäisen ikävuoden tarkastusten tulee sisältää seuraavat asiat:
  1. Vanhempien haastattelu
    • Miltä vauva vanhemmista tuntuu?
    • Onko vanhemmilla huolenaiheita lapseen liittyen?
    • Saavatko vanhemmat tukea toisiltaan/sukulaisilta/ystäviltä?
    • Kuinka väsyneitä vanhemmat ovat?
    • Mitä myönteistä vauvan hoidossa on, mitä kielteistä?
    • Mitä vaikeuksia/ongelmia perheellä on?
    • Kuinka perhe on ratkaissut mahdolliset ongelmat?
  2. Vuorovaikutuksen tarkkailu
    • Katsooko vanhempi vauvaa, hakeeko katsekontaktia?
    • Näkyykö vauvan ja vanhemman yhtäaikaisia hymyjä tai naurua jaetun ilon merkkinä?
    • Miten vauvasta puhutaan?
      • Vauvalle suunnatun puheen tulisi olla enimmäkseen myönteistä; avoin vihamielisyys tai ikävän sävyinen puhe vauvasta tai vauvaa kohtaan on aihe perheen tilanteen tarkempaan kartoittamiseen.
    • Puhuuko vanhempi vauvalle tavallista korkeammalla, pehmeällä äänellä (ns. hoivapuhe eli ”motherese”)?
    • Käsitteleekö vanhempi vauvaa luontevasti ja pitääkö sylissä lähellä omaa vartaloa?
    • Vastaako vauva ikätasoisesti puhutteluun ja käsittelyyn?
  3. Vauvan tutkiminen
    • Tuleeko tavallinen itku, muuta ikätasoista ääntelyä?
    • Pystyykö vauva katsekontaktiin?
    • Onko vauva kiinnostunut ihmiskasvoista?
    • Vastaako vauva vanhemman hymyyn (6–8 viikon iästä lähtien)?
    • Miten vauva reagoi käsittelyyn, onko hän helposti ärtyvä, tavallinen vai vaimeasti reagoiva?
  • Seuraavassa on lueteltu lapsen psykososiaalisen kehityksen seuraamisessa ja tutkimisessa keskeisiä, helposti havainnoitavia lapsen ja vanhemman ominaisuuksia ja taitoja, joiden tulisi olla nähtävissä tarkastuksen ajankohtana.

4–6-viikkoistarkastus

  • Vanhemman tulisi katsoa vauvaa ja hakea tämän katsetta.
  • Vanhemman tulisi jutella ja hymyillä vauvalle.
  • Vauvan tulisi kyetä kohdistamaan katseensa vanhemman tai tutkijan kasvoihin ja pystyä katsekontaktiin.
  • Vauvan tulisi äännellä ja liikkua ikätasoa vastaavasti tarkastuksessa sekä reagoida ärsykkeisiin, esim. äkillisiin ääniin, ilman viivettä.

Lisäselvittelyä ja tukea edellyttävät tilanteet

  • Vanhempi ei aktiivisesti katso lasta, lapsen hoito tuntuu vaikealta tai vauvaan liitetään kielteisiä piirteitä (esim. ”vauva on mahdoton”) tai hänestä puhutaan vihamielisesti tai halventavasti.
  • Vauvan käsittely on mekaanista, kuin esineen käsittelyä, tai kovakouraista.
  • Vanhempi on itkuinen, kokee itsensä ahdistuneeksi tai uupuneeksi tai on epätavallisen ilmeetön tai epäasiallinen.
  • Vauva on hoitamaton.
  • Vauva ei ääntele.
  • Vauva on vaisu, apaattinen.
  • Vauva ei hetkeksikään kohdista katsettaan tutkijan tai vanhemman kasvoihin eikä ota katsekontaktia tai ei vastaa katsekontaktiin.

Lisäselvittelyjen toteutus

  • Edellä mainitut piirteet voivat olla merkki vanhemman liiallisesta kuormittuneisuudesta, mielenterveyden ongelmista tai kiintymyssuhteen syntymättä jäämisestä. Näitä voidaan selvitellä eteenpäin neuvolassa.
  • Tilanteen vakavuuden mukaan perhe voidaan ohjata psykologille, perheneuvolaan tai aikuis- tai lastenpsykiatristen palvelujen piiriin sekä tarvittaessa sosiaalitoimen perhepalveluihin tai lastensuojelun palveluihin.
  • Erikoissairaanhoidon palvelut ovat tarpeen, jos vanhemman tai vanhempien toimintakyky on selvästi heikentynyt (ei jaksa hoitaa arkisia askareita, ei uskalla lähteä kotoa, ei jaksa seurustella vauvan kanssa), vanhempi ei koe lapsen hoitamista lainkaan myönteisenä, vanhemmalla on epärealistisia (”vauva kiusaa minua olemalla levoton”) tai psykoottistasoisia ajatushäiriöitä (esim. ”vauva haluaa vahingoittaa minua”) tai kun vanhempi itse kokee niitä tarvitsevansa.
  • Erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun palveluja tarvitaan viipymättä niissä tapauksissa, joissa vanhemmat kohtelevat lasta kovakouraisesti tai vihamielisesti; näissä perheissä lapsen kaltoinkohtelun riski on suuri.
  • Muun hoidon lisäksi tulee huolehtia, että vanhemmat saavat kotiapua riittävästi.
  • Vauvan puolelta em. piirteisiin voivat olla syynä masennus mutta myös kuulon ja näön häiriöt, jotka tulee tutkia «Lääkärin tekemät ikäkausitarkastukset lastenneuvolassa»2.

4-kuukautistarkastus, laaja terveystarkastus

  • Laajassa terveystarkastuksessa molemmat vanhemmat ovat mukana vauvan kanssa, jolloin on mahdollista kartoittaa, kuinka vanhempien yhteinen suhde vanhempina, ns. coparenting, toimii.
  • Toimivassa vanhemmuudessa kumpikin vanhempi arvostaa toisen vanhemmuutta, puhuu toisesta pääsääntöisesti myönteiseen sävyyn ja ristiriitoja on vähän.
  • Tarkastuksessa tulisi saada esiin katsekontakti vauvan ja vanhempien välillä sekä ”motherese”.
  • Vanhemman ja vauvan välillä tulisi näkyä jaettua iloa eli yhtäaikaisia hymyjä tai naurua.
  • Vanhempien tulisi havaita lapsen pelko ja lohdutuksen tarve esim. lapselle vieraan tutkijan käsitellessä tätä ja kyetä lohduttamaan ja tyynnyttämään lapsi ilman suurta vaikeutta.
  • Uutena taitona vauvan tulisi hallita sosiaalinen hymy ja vastavuoroinen jokeltelu.
  • Jos jokeltelu puuttuu, voi olla kyse puheen tuottoon tai kuuloon liittyvästä häiriöstä, kehityshäiriöstä tai varhaisen vuorovaikutuksen riittämättömyydestä.
  • Jos edelliset jäävät puuttumaan, lisäselvittelyt kummankin vanhemman masennuksen tai muun mielenterveyden häiriön vuoksi ovat tarpeen.
  • Jos vauva ei ota katsekontaktia tutkijaan, ei vastaa tämän hymyyn tai vaikuttaa apaattiselta ja hitaasti kehittyvältä, tulee selvitellä vauvan mahdollista masentuneisuutta yhteistyössä lastenpsykiatrisen hoitoyksikön kanssa.

8-kuukautistarkastus

  • Vanhemman ja vauvan vuorovaikutuksen sekä vanhemmuuden havainnointi kuten edellä
  • Vanhemman ja vauvan välillä tulisi näkyä jaettua iloa eli yhtäaikaisia hymyjä tai naurua.
  • Vauvan tulisi kyetä vastavuoroiseen leikkiin (esim. ota-anna ja kurkistusleikki).
  • Tutkimuksen aikana tulisi havaita ns. ”tarkistelu”, jossa vauva tarkistaa vanhemman kasvoja vilkaisemalla, onko uusi tilanne tai henkilö turvallinen.
  • Tarkistelu ja vierastaminen eli pääasiallisten hoitajien selvä suosiminen kertovat psykososiaalisen kehityksen etenemisestä.
  • Vauvan tulisi kyetä jakamaan toisen aikomus (ts. ymmärtää katsoa esinettä eikä sormea, kun vanhempi osoittaa sormella johonkin).
  • Edellä mainittujen taitojen puute voi johtua puutteellisesta vuorovaikutuksesta vanhempien ja lapsen välillä tai muusta lapsen kehityshäiriöstä, joita tulee selvitellä.
  • Ellei vauva ole lainkaan kiinnostunut ihmisistä, voi kyseessä olla kehitysviive tai autistinen häiriö ja lapsi tulee lähettää jatkotutkimuksiin.

18-kuukautistarkastus, laaja terveystarkastus

  • Lapsen tulisi osata tarkoituksellista viestintää eleiden muodossa.
  • Lapsen tulisi ymmärtää joidenkin sanojen merkitys.
  • Lapsi saattaa puhua joitakin sanoja, matkii aikuisia.
  • Lapsi ymmärtää esineiden pysyvyyden (esim. osaa ottaa paperin alle piilotetun lelun nähtyään, minne se pantiin).
  • Leikissä näkyy symbolifunktion kehittyminen, eli lapsi leikkii kuvitteluleikkiä: esim. rakennuspalikka voi olla puhelin, vanhemmalle tarjotaan leikkisyötävää tms.
  • Tarkistelun ja vierastamisen tulisi olla nähtävissä viimeistään 18 kk:n iässä.
  • Vanhemman ja lapsen välillä on nähtävissä tunteiden jakamista ja soinnuttamista, esim. vanhempi yhtyy lapsen iloon leikin yhteydessä tai lohduttaa tätä osaaottavalla äänellä hoitajan tai lääkärin tutkimuksen tai rokotuksen jälkeen.
  • Vanhemman ja vauvan välillä tulisi näkyä jaettua iloa eli yhtäaikaisia hymyjä tai naurua.
  • Vanhemman ja lapsen välillä on nähtävissä tilanteita, joissa vanhempi ohjaa ja tarvittaessa rajoittaa lasta sekä sanallisin että tarvittaessa ei-sanallisin keinoin (esim. estää lasta ottamasta esinettä, jota ei saanut ottaa).
  • Lisäselvittelyä vaatii näiden taitojen puuttuminen.

Leikki-iän terveystarkastukset

  • Leikki-iän terveystarkastuksissa tärkeitä psykososiaalisen kehityksen edistymisen merkkejä ovat asteittain lisääntyvä itsesäätelytaito, empatia ja sosiaaliset taidot. Näiden kehittyminen edellyttää vanhemmilta kykyä säädellä lapsen käytöstä osoittamalla myötätuntoista suhtautumista lapsen tunteita kohtaan (soinnuttaminen) sekä rajoja asettamalla.
  • Jatkoselvittelyjä tarvitaan, kun vanhemmat eivät pysty jostain syystä tätä tekemään tai kun lapsi ei ole saavuttanut ko. taitoja ikätasoisesti. Terveyskertomuksen kohdat perheen päivittäisistä rutiineista ja kasvatusperiaatteista auttavat selvittämään tilannetta vanhempien osalta. Tutkimuksen aikana tapahtuva vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen seuranta antaa käsitystä lapsen taidoista ja vanhemman säätelykyvystä ja suhtautumisesta lapseen. Tavoitteena on varhainen vaikeuksien tunnistaminen ja avun tarjoaminen neuvolan omien palvelujen, perheneuvonnan sekä lastenpsykiatrian ja sosiaalipalvelujen, erityisesti lastensuojelupalvelujen kautta.
  • Leikki-iässä suuri osa lapsista on päivähoidossa, ja päivähoidon sujuminen sekä siinä esiintyvät pulmat (esim. kiusaaminen) tulee kartoittaa sekä vanhemmilta että mahdollisuuksien mukaan lapselta itseltään sekä päivähoidon henkilöstöltä.
  • 4 v:n iästä lähtien neuvolassa on käytössä LAPS-lomake «https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/aitiys-ja-lastenneuvola/neuvolatyon-lomakkeet#Laps-lomake,%20psyykkisen%20terveyden%20arviointilomake»1, jota voi käyttää apuna lapsen oireita ja mahdollisia riskitekijöitä kartoitettaessa.

2-vuotistarkastus

  • Lapsen tulisi
    • käyttää sanoja ja lyhyitä lauseita kommunikoimiseen (esim. ”anna mulle” tai ”ei”)
    • olla aloitteellinen vuorovaikutuksessa
    • osata totella kieltoa ja lyhyitä, selkeitä ohjeita (itsesäätely)
    • osata lohduttaa ja hakea lohdutusta vanhemmaltaan (lapsen ja vanhemman empatiakyky).
  • Vanhemman tulisi kyetä antamaan lapselle selkeitä ohjeita ja rajat ja huolehtia niiden toteutumisesta ilman väkivaltaa.
  • Vanhemman tulisi osata suhtautua myötätuntoisesti lapseen ja osata säädellä hänen tunteitaan niitä ymmärtämällä ja jakamalla (soinnuttaminen).
  • Vanhemman ja lapsen välillä tulisi näkyä jaettua iloa eli yhtäaikaisia hymyjä tai naurua.
  • Lapsella tulisi olla säännöllisiä päivärutiineja, jotka auttavat lapsen ajantajun ja itsesäätelyn kehittymistä.

3-vuotistarkastus

  • Lapsen tulisi
    • osata kertoa esim. oman päivänsä tapahtumista (ns. ”kertova minä”)
    • olla kiinnostunut muista lapsista
    • kyetä odottamaan hetken aikaa
    • kestää vanhemman lyhyt poissaolo
    • osata erottaa todellisuus mielikuvituksesta
    • ymmärtää sukupuolten ero.
  • Vanhemman kyvyt kuten edellä

4-vuotistarkastus, laaja terveystarkastus

5-vuotistarkastus

  • Edellisten lisäksi lapsen tulisi kyetä
    • keskittymään yhteen asiaan n. 10–15 min kerrallaan
    • yhteistyöhön
    • leikkimään roolileikkejä
    • noudattamaan sääntöjä esim. peleissä
    • ystävystymään ja nimeämään paras ystävänsä.

Lisäselvittelyt leikki-ikäisen kohdalla tarpeen (suluissa mahdollinen häiriötyyppi)

  • Vanhemmat tuovat esiin huolta lapsen vointiin tai kehitykseen liittyen.
  • Ikätason edellyttämissä taidoissa on suuria puutteita (kehitysviivästymät).
  • Lapsi ei hae kontaktia muihin ihmisiin tai hänellä on omia, poikkeavia tapoja (autistinen häiriö, kehitysviive).
  • Lapsi on hyvin levoton tai aggressiivinen (tarkkaavuushäiriö, käytöshäiriö, traumaattinen kokemus, hoidon puutteet tai laiminlyönti).
  • Lapsi on itkuinen, alakuloinen, yksinäinen tai apaattinen (depressiiviset häiriöt, traumaattinen kokemus, hoidon puutteet tai laiminlyönti).
  • Lapsella on paljon häntä rajoittavia pelkoja (ahdistuneisuushäiriö, traumaattinen kokemus).
  • Lapsi ei kykene olemaan erossa vanhemmistaan edes lyhyttä aikaa (eroahdistushäiriö).
  • Lapsella on vaikeuksia syömisessä tai nukkumisessa.
  • Vanhemmat tuovat esiin kyvyttömyyttään vanhempina, tai herää epäily lapsen laiminlyönnistä tai väkivaltaisesta kurittamisesta (lastensuojelun tarve).
  • Vanhemmat puhuttelevat ja kohtelevat lasta vihamielisesti tai kovakouraisesti.
  • Selvittelyn voi aloittaa neuvolassa, ja tilanteen vaikeuden mukaan lapsi perheineen ohjataan perheneuvolaan, erikoissairaanhoidon palveluihin (lastenpsykiatria, lastenneurologia, foniatria) tai lastensuojelun asiakkaiksi.

Kirjallisuutta

  1. Mäntymaa M, Puura K, Aronen E, Carlson S. Lapsuusiän psyykkinen kehitys. Kirjassa: Kumpulainen K ym. (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2025, s. 22–37
  2. Puura K, Laukkanen E. Biopsykososiaalinen kehitys. Kirjassa: Kumpulainen K ym. (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 20–22.
  3. Mäntymaa M, Puura K. Pikkulasten psyykkisen voinnin arviointi. Kirjassa: Sinkkonen J, Kalland M (toim.). Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. WSOYpro Oy 2011, s. 271–86.
  4. Puura K, Mäntymaa M. Vanhemman ja vauvan vuorovaikutuksen laadun arviointi (Assessment of parent-infant interaction). Kirjassa: Deufel M, Montonen E (toim.). Onnistunut imetys. Kustannus Oy Duodecim 2010, s. 27–31.
  5. Puura K, Mäntymaa M. Vanhemman ja vauvan vuorovaikutuksen tukeminen (Supporting parent-infant interaction). Kirjassa: Deufel M, Montonen E (toim.). Onnistunut imetys. Kustannus Oy Duodecim 2010, s. 31–3.
  6. Mäntymaa M, Puura K, Aronen E, Carlson S. Lapsuusiän psyykkinen kehitys. Kirjassa: Kumpulainen K ym. (toim.). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 23–34.