Takaisin Tulosta

Hydroletalus-oireyhtymä

Lääkärin käsikirja
17.7.2022 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Riitta Salonen-Kajander

Kliininen kuva

  • Rakennepoikkeavuuksien määrä ja vaikeusaste vaihtelevat, mutta keskushermoston poikkeavuudet ovat aina vaikeat. Yhä useammin sikiön poikkeava rakenne voidaan nähdä jo raskauden ensimmäisen kolmanneksen kaikututkimuksessa tai viimeistään rakennekaikututkimuksessa.
  • Oireyhtymään liittyy
    • hydramnion raskauden jälkipuolella ja usein ennenaikaisuus
    • aivojen poikkeava rakenne ja laaja hydrokefalia
      • Kaksi hemisfääriä on muodostunut, mutta koska ylemmät keskiviivarakenteet puuttuvat, aivopuoliskot ovat erillään toisistaan ja niiden välissä on nestettä. Loppuraskaudessa neste voi painaa aivopuoliskot levälleen kallon pohjaa vasten.
    • pieni alaleuka, (huuli)suulakihalkio, pieni tai kaksijakoinen nenä
    • polydaktylia, käsissä postaksiaalinen (pikkusormen puoleinen) ja jaloissa preaksiaalinen, tyypillisimmillään tupla-isovarpaat
    • nilkkojen kampura-asento
    • avaimenreiän muotoinen foramen magnum johtuen okkipitaaliluun halkiosta
    • synnynnäinen sydänvika, tyypillisesti eteis-kammioväliseinäaukko
    • kurkunpään, henkitorven tai keuhkoputkien anomaliat
    • keuhkojen puuttuva tai epänormaali lohkojako.

Tärkeät tutkimukset

  • Rakennepoikkeavuuksien tarkka kliininen tutkimus täydennetään valokuvilla ja obduktiolla diagnoosin saamiseksi perinnöllisyysneuvontaa varten.
  • Diagnoosi varmistetaan HYLS1-geenin tutkimuksella. Jos siinä ei löydy poikkeavaa, molekyylikaryotyypitys tai muista maista raportoitujen tapausten geenit (esim. KIF7, KIAA0586) sisältävä laajempi geenitutkimus voivat paljastaa epämuodostumien syyn.
  • Sikiödiagnoosi on mahdollinen huolellisella kaikututkimuksella.

Perushäiriö

  • HYLS-1-proteiini koordinoi embryonaalisten värekarvojen (primaarinen cilia) biogeneesiä ja signalointia.
  • Monimuotoisessa taudinkuvassa on useita ns. keskiviiva-anomalian piirteitä muistuttaen lieväoireisempia acrocallosal- ja Joubertin oireyhtymiä, joilla on päällekkäisyyttä myös aiheuttajageenien suhteen.

Geenitietoa

  • Geenin (HYLS1) paikka on 11q23-q25.
  • Kaikilla suomalaisilla potilailla on geenivirhe c.632A>G p.(Asp211Gly).
  • Potilaan, kantajan ja sikiön geenidiagnoosi on mahdollinen.
  • Japanista tunnetaan perhe, jossa kahden yli 10-vuotiaan lapsen Joubertin oireyhtymä «Joubertin syndrooma (Orphanet)»2 aiheutui HYLS1-geenin c.900A>C p.(Ter300TyrextTer11) homotsygoottisesta geenivirheestä.

Hoidossa huomattavaa

  • Vaikka potilaan hyväksi ei voida tehdä mitään, tarkka diagnoosi on tärkeä perinnöllisyysneuvonnan ja perheen seuraavien raskauksien hoidon takia.
  • Jos niissä halutaan sikiödiagnostiikkaa, se onnistuu kaikututkimuksen avulla useimmiten jo ennen 15. raskausviikkoa.

Taudin aiheuttama taakka

  • Vaikeasti epämuodostunut lapsi syntyy kuolleena tai kuolee ensimmäisenä elinpäivänään.

Esiintyminen

  • Ilmaantuvuus Suomessa on 1:20 000.
  • Geenivirhettä on ollut eniten nuorella asutusalueella.
  • Koska tauti havaitaan nykyisin aivolöydösten ja muiden rakenteen poikkeavuuksien takia jo raskaudenaikaisissa kaikututkimuksissa, vanhemmat valitsevat usein raskauden keskeytyksen, jolloin sairaita lapsia syntyy täysiaikaisina vain harvoin.
  • Muualta maailmasta tunnetaan joitakin potilaita, mutta monet ovat epätyypillisiä, eikä kaikkien geneettinen tausta ole tiedossa.
  • Kahdessa ranskalaisessa perheessä, jotka eivät ole sukua keskenään, hydroletalus-oireyhtymän syyksi on paljastunut toisen vanhemman HYLS1-geenin suomalainen geenivirhe yhdistyneenä geenin uuteen missense-muutokseen ensimmäisessä ja uuteen nonsense-muutokseen toisessa perheessä. Sikiöiden löydökset olivat hydroletalus-oireyhtymälle tyypilliset, mutta jälkimmäisellä sikiöllä nähtiin lisäksi munuaisten multikystinen dysplasia, joka on vakiolöydös Meckelin oireyhtymässä «Meckelin oireyhtymä»3.

Yhteyshenkilö

  • Dos. Riitta Salonen-Kajander (riitta.salonen@fimnet.fi)

Kirjallisuutta

  1. Paetau A, Honkala H, Salonen R, Ignatius J, Kestilä M, Herva R. Hydrolethalus syndrome: neuropathology of 21 cases confirmed by HYLS1 gene mutation analysis. J Neuropathol Exp Neurol 2008 Aug;67(8):750-62. «PMID: 18648327»PubMed
  2. Ammälä P, Salonen R. First-trimester diagnosis of hydrolethalus syndrome. Ultrasound Obstet Gynecol 1995;5(1):60-2. «PMID: 7850595»PubMed
  3. Mee L, Honkala H, Kopra O, Vesa J, Finnilä S, Visapää I, Sang TK, Jackson GR, Salonen R, Kestilä M, Peltonen L. Hydrolethalus syndrome is caused by a missense mutation in a novel gene HYLS1. Hum Mol Genet 2005 Jun 1;14(11):1475-88. «PMID: 15843405»PubMed
  4. Putoux A, Thomas S, Coene KL ym. KIF7 mutations cause fetal hydrolethalus and acrocallosal syndromes. Nat Genet 2011;43(6):601-6. «PMID: 21552264»PubMed
  5. Alby C, Piquand K, Huber C ym. Mutations in KIAA0586 Cause Lethal Ciliopathies Ranging from a Hydrolethalus Phenotype to Short-Rib Polydactyly Syndrome. Am J Hum Genet 2015;97(2):311-8. «PMID: 26166481»PubMed
  6. Chen C, Xu Q, Zhang Y ym. Ciliopathy protein HYLS1 coordinates the biogenesis and signaling of primary cilia by activating the ciliary lipid kinase PIPKI?. Sci Adv 2021;7(26). «PMID: 34162535»PubMed
  7. Oka M, Shimojima K, Yamamoto T ym. A novel HYLS1 homozygous mutation in living siblings with Joubert syndrome. Clin Genet 2016;():. «PMID: 26830932»PubMed
  8. Ghesh L, Musquer MD, Devisme L ym. The first two non-Finnish HYLS1 variants: Expanding the phenotypic spectrum of hydrolethalus syndrome. Clin Genet 2021;100(4):462-467. «PMID: 34212369»PubMed
  9. Salonen R, Herva R, Norio R. The hydrolethalus syndrome: delineation of a "new", lethal malformation syndrome based on 28 patients. Clin Genet 1981;19(5):321-30 «PMID: 7028327»PubMed