Takaisin Tulosta

Polio ja polion myöhäisoireyhtymä

Lääkärin käsikirja
6.9.2021 • Viimeisin muutos 6.9.2021
Kirsi Valtonen ja Merja Roivainen

Keskeistä

  • Polio on erittäin tarttuva, mutta valtaosassa tapauksista oireeton.
  • Suomessa ei ole esiintynyt akuuttia poliota 1980-luvun epidemian jälkeen. Tartunta on mahdollinen tietyissä Aasian ja Afrikan maissa, ellei rokotesuoja ole riittävä.
  • Nopeasti kehittyvät velttohalvaukset ovat epäsymmetrisiä. Halvaantuneiden raajojen tunto säilyy.
  • Vuosia akuutin taudin jälkeen voi kehittyä polion myöhäisoireita (esim. uupumusta, lihasheikkoutta, lihas- ja nivelkipuja). Niiden hoito on oireenmukaista (kipulääkkeet, liikeharjoittelu, lepo, painonhallinta, apuvälineet).

Tartunta

  • Poliovirukset kuuluvat pikornavirusten enterovirus-sukuun.
  • Villejä polioviruksia on 3 eri serotyyppiä. Villi poliovirus 2 on hävitetty maailmasta jo v. 2015 ja villi poliovirustyyppi 3 v. 2019, eli nykyisin ainoa tautia aiheuttava villi poliovirus on tyyppi 1. Villiä tyypin 1 poliovirusta esiintyy edelleen Pakistanissa ja Afganistanissa. Elävästä poliorokotteesta peräisin olevien virusten (VDPV) aiheuttamaa tautia on esiintynyt useissa muissa maissa.
  • Polio on erittäin tarttuva.
  • Virukset tarttuvat ihmisestä toiseen hengitysteiden kautta tai saastuneen ruoan ja juoman välityksellä.
  • Itämisaika on 7–18 vuorokautta.

Taudinkuva

  • Polio on yli 90 %:ssa tapauksista oireeton.
  • Vajaalla 10 %:lla tartunnan saaneista esiintyy infektio-oireita, kuten kuumetta, huonovointisuutta ja kurkkukipua.
  • Muutaman päivän kuluttua ilmaantuvat halvausoireet, joita esiintyy alle 1 %:lla rokottamattomista tartunnan saaneista.
  • Nopeasti kehittyvät velttohalvaukset ovat tyypillisesti epäsymmetrisiä. Poliovirus vaurioittaa vain motorisia liikehermosoluja, joten tuntopuutoksia ei ole, mutta tuntohäiriöitä voi esiintyä.
  • Hengitysvaikeuksien syynä voi olla lihasheikkouden ohella hengityskeskuksen vaurioituminen.
  • Pienelle osalle halvausoireisista kehittyy ydinjatkoksen infektoitumisen seurauksena ns. bulbaarioireita, kuten puhe- ja nielemisvaikeuksia sekä silmälihasten halvauksia.
  • Toipuminen alkaa muutaman viikon kuluttua oireiden alkamisesta ja noin puolet toipuu kokonaan tai lähes oireettomiksi.

Diagnoosi

Erotusdiagnoosi

  • Coxsackie-, ECHO- ja muut enterovirukset voivat aiheuttaa lievän poliomyeliitin kaltaisen taudinkuvan.
  • Polyradikuliitissa «Polyradikuliitti»2 oireisto on yleensä symmetrinen ja halvausoireisiin liittyy usein myös tuntohäiriöitä.

Rokotus

  • Suomessa on käytössä vain inaktivoituja polioviruksia sisältävä rokote (IPV).
  • Yleisessä rokotusohjelmassa IPV on sisällytetty monikomponenttiseen yhdistelmärokotteeseen, jota annetaan 3 kk, 5 kk, 12 kk ja 4 v iässä.
  • Jos rokotukset aloitetaan vasta myöhemmällä iällä, kolme annosta IPV-valmistetta 0, 2 kk ja 6 kk kohdalla riittää antamaan suojan.
  • Lisätehosteita tarvitaan vain, mikäli matkustaa maihin, joissa poliota vielä esiintyy, on esiintynyt lähivuosina tai joissa on lisääntynyt riski taudin leviämiselle maasta toiseen. THL ylläpitää listaa maista, joihin matkustettaessa suositellaan poliorokotetta «https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00226»3. Jos näissä maissa oleskelu kestää yli 4 viikkoa, tulee tehoste ottaa, jos edellisestä rokotuksesta on kulunut yli 12 kk. Jos oleskelun kesto on alle 4 viikkoa, ei tehosterokotusta tarvita.
  • Aiemmin sairastettu polio ei poista rokotustarvetta, koska se antaa suojan vain yhden virusserotyypin tautia vastaan.

Polion myöhäisoireyhtymä

  • Osalle polion sairastaneista kehittyy useita vuosia akuutin taudin jälkeen uusia oireita, joita kutsutaan polion myöhäisoireiksi. Yleisimpiä näistä ovat uupumus, lihasheikkous sekä lihas- ja nivelkivut.
  • Yleensä oireet kehittyvät vähitellen, mutta joskus ne voivat alkaa äkillisesti liittyen esim. vammaa tai kirurgista operaatiota seuraavaan vuodelepovaiheeseen.
  • Polion myöhäisoireita saattaa kehittyä myös osalle sellaisista henkilöistä, joilla sairastettuun polioon ei akuuttivaiheessa liittynyt halvauksia.
  • Oireiden syntymekanismia ei tarkkaan tunneta, mutta vallitsevimpana teoriana on liikehermosolujen ennenaikaisen vanhenemisen ja ylikuormittumisen yhteisvaikutus.

Diagnostiset kriteerit

  1. Sairastettu halvausoireinen polio ja todettavissa oleva liikehermosoluvaurio
    • Sairastettu akuutti halvausoireinen tauti
    • Neurologisessa tutkimuksessa todettavissa lihasheikkoutta ja lihaskatoa
    • Denervaation merkit hermo-lihastutkimuksessa (ENMG)
  2. Akuutin sairauden jälkeen on tapahtunut osittaista tai täydellistä toipumista, jota on seurannut neurologisesti ja toiminnallisesti vakaa jakso (yleensä 15 vuotta tai enemmän).
  3. Asteittainen tai äkillisesti alkanut etenevä ja pysyvä uusi lihasheikkous tai epänormaali lihasten väsyvyys (vähentynyt kestävyys). Lisäksi oireina saattaa esiintyä lisääntynyttä uupumusta, lihaskatoa, tai lihas- ja nivelkipua. Harvemmin esiintyviä oireita ovat hengitys- ja nielemisvaikeudet.
  4. Oireet ovat kestäneet vähintään vuoden.
  5. Muut neurologiset, lääketieteelliset ja ortopediset ongelmat on poissuljettu oireiden taustalta.

Hoito ja kuntoutus

  • Polion myöhäisoireisiin ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa erityistä lääkehoitoa «In postpolio syndrome intravenous immunoglobulin is probably not beneficial on activity limitations. There was no conclusive data on any other treatment options studied.»C; kipua voidaan hoitaa yleisin periaattein. Tärkeintä on liikunta- ja toimintakykyä ylläpitävä harjoittelu, riittävä lepo, painonhallinta sekä tarvittavien apuvälineiden käyttöönotto.
  • Liikuntakyvyn parantaminen ja/tai ylläpitäminen
    • Fysioterapeutin tutkimuksen perusteella yksilöllisen omahoito-ohjelman laatiminen
    • Säännöllinen ja monipuolinen harjoittelu, tasapainon löytäminen harjoittelun ja levon suhteen tärkeää
    • Allasharjoittelu
    • Hengitysharjoitukset (esim. puhalluspulloharjoittelu)
  • Tarvittaessa kuntoutussuunnitelman laatiminen (esim. avofysioterapia, moniammatillinen yksilökuntoutus, kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit)
  • Henkisten voimavarojen käytön edistäminen
  • Apuvälinetarpeen arvio, apuvälineiden kokeilu sekä suositusten laatiminen
  • Asunnon muutostöiden arviointi
  • Ammatillisen kuntoutuksen tarpeen ja mahdollisuuksien selvittäminen
  • Sosiaaliturvan kartoitus sekä hakemusten ja lausuntojen laatiminen (toimintakyvystä riippuen esim. vammaistuen tai eläkkeensaajan hoitotuen, liikkumisesteisen pysäköintiluvan, autoveronpalautuksen, kuljetuspalvelun ja henkilökohtaisen avustajan tarpeen arvio)
  • Erityisongelmien hoito
    • Hengitystoiminnan arviointi (spirometria, uniapneatutkimukset, tarvittaessa ohjaus keuhkosairauksien erikoislääkärille)
    • Puhe- ja nielemisvaikeudet (puheterapeutin arvio, tarvittaessa ohjaus korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille)
    • Uupumus, depressio, univaikeudet (tarvittaessa ohjaus psykologille tai psykiatriselle sairaanhoitajalle, vertaistuki, tarvittaessa psykiatrin konsultaatio)
    • Turvotukset ja kylmääminen (tukisukat, lymfaterapia, passiivinen jalkapyöräharjoittelu, lämpöpakkaukset)

Kirjallisuutta

  1. Trojan DA, Cashman Nr. Post-poliomyelitis syndrome. Muscle Nerve 2005;37:247-51
  2. Valtonen K, Alaranta H, Uoti I (toim.). Polio ja polion myöhäisoireyhtymä. Opas polion sairastaneille ja terveydenhuollon ammattilaisille. Loviisa: Print Mill Oy, 2005.
  3. Matkailijan terveysopas - Terveyskirjasto «https://www.terveyskirjasto.fi/sisalto/matkailijan-terveysopas/2317»4