Takaisin Tulosta

Sisäilman epäpuhtaudet

Lääkärin käsikirja
19.5.2024 • Viimeisin muutos 19.5.2024
Juha Pekkanen

Keskeistä

  • Puhdas ja raikas sisäilma on tärkeä hyvinvointia ja työkykyä edistävä tekijä.
  • Suomessa altistuminen keskeisille sisäilman epäpuhtauksille on vähäisempää kuin muualla Euroopassa keskimäärin, radonia lukuun ottamatta.
  • Sisäilman epäpuhtauksien pitoisuuksia (muualla kuin teollisuudessa) verrataan asetuksen (545/2015) «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545»2 toimenpiderajoihin. Toimenpiderajat tähtäävät haittojen ennaltaehkäisyyn, joten ne on säädetty mataliksi. Siksi niitä ei voi suoraan käyttää oireilun syiden arviointiin. Yksilötasolla oireiden syiden erottelu on erittäin vaikeaa, usein mahdotonta.
  • Sisäilmaan liitetty oireilu on huono sisäilman epäpuhtauksien mittari, sillä oireet ovat epäspesifisiä.

Sisäilmaan liitettyjä sairauksia ja oireita

  • Tärkeimmät sairauksia lisäävät epäpuhtaudet ovat tupakansavu ja pienhiukkaset (sydän- ja keuhkosairaudet), asbesti ja radon (syöpä) sekä kosteusvauriot (astma).
    • Ei ole olemassa lääketieteellisesti määriteltyä ”hometalosairautta”/sisäilmasairautta.
  • Sisäilmassa voi esiintyä hyvin monia erilaisia epäpuhtauksia, jotka aiheuttavat viihtyvyyshaittaa ja oireita.
  • Osalla ihmisistä voi kehittyä pitkäaikainen työ- ja toimintakykyä heikentävä oireiluherkkyys (ympäristöherkkyys).
    • Oireita on tyypillisesti lähtöisin useista elinjärjestelmistä, ja niitä esiintyy monissa, sisäilmaltaan puhtaissa rakennuksissa.
    • Monikemikaali- ja sähköherkkien henkilöiden tutkimuksista on hyvää näyttöä siitä, että oireet eivät aiheudu altistumisesta tietylle tekijälle, vaan ne liittyvät tietoisuuteen altistumisesta haitalliseksi arvioidulle aineelle.
  • Ympäristöherkkyyden hoito: ks. «Sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen hoitosuositus»1.

Tärkeimmät sisäilman epäpuhtaudet

  • Epäpuhtauksia voi kulkeutua rakennuksiin ulkoilmasta, maaperästä ja rakennusten rakenteista sekä monista sisätilojen lähteistä, kuten rakennus- ja sisustusmateriaaleista tai ihmisen toiminnasta.
  • Ilmanvaihto säätelee ratkaisevasti sisäilman pitoisuuksia.
  • Suomessa tyypillisesti vallitsevilla matalilla sisäilmapitoisuuksilla epäpuhtauksien yhteydet terveyshaittoihin ovat heikkoja ja todettavissa lähinnä suurissa väestötutkimuksissa.
  • Epäpuhtauksien lisäksi monet sisäympäristön tekijät, kuten epäviihtyisyys, meluisuus ja liian lämmin ja kuiva huoneilma, voivat lisätä raportoituja oireita.
  • Pienhiukkasia (PM2.5; PM10) ja niihin kiinnittyneitä kemikaaleja syntyy lähinnä polttoprosesseista. Niitä kulkeutuu sisäilmaan ulkoa ja syntyy sisällä (tupakointi, puun pienpoltto, kynttilät). Altistuminen pienhiukkasille lisää sydän- ja verisuonisairauksien sekä keuhkosairauksien (COPD, astma) ja keuhkosyövän riskiä, ja se lisää oireita erityisesti sydän- ja hengityselinsairailla.
  • Passiivisen tupakoinnin haitat muistuttavat aktiivisen tupakoinnin ja pienhiukkasten haittoja.
  • Radon on hajuton ja mauton radioaktiivinen kaasu, jota vapautuu maaperästä. Se on keuhkosyövän riskitekijä, erityisesti tupakoijilla.
  • Rakennusten kosteusvauriot lisäävät astman riskiä erityisesti lapsuudessa sekä oireilua erityisesti hengitysteissä.
    • Kosteusvaurioita on vakavuudeltaan hyvin erilaisia, ja niihin liittyy moninaista altistumista.
    • Vaikka mikrobikasvu on todennäköisin tekijä terveysvaikutusten taustalla, näyttö siitä on heikkoa ja ristiriitaista. Myöskään mikrobitoksiinien merkityksestä ei ole näyttöä.
  • Allergeenit (siitepölyt, koira, kissa ym.) voivat aiheuttaa allergia- ja hengitystieoireita niille herkistyneille (IgE-välitteinen herkistyminen), mutta niiden välttämisellä on vain vähän merkitystä allergisten sairauksien ennaltaehkäisyssä.
  • Teolliset mineraalikuidut, kuten lasikuidut (lasivilla) ja kivikuidut (vuorivilla), voivat aiheuttaa korkeina pitoisuuksina ärsytysoireita. Mitatut pitoisuudet ovat kuitenkin toimistotiloissa olleet matalia ja haitalliset terveysvaikutukset epätodennäköisiä «Pekkanen J, Salmela A, Hyvärinen A ym. Faktantarkistusta: sisäilma ja terveys. Duodecim 2023;139(1):31-7 »1. Asbesti, jonka käyttö kiellettiin Suomessa v. 1993, aiheuttaa asbestoosia ja syöpää. Asbestoosi: ks. «Asbestisairaudet»3.
  • Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) voi olla sisäilmassa satojatuhansia erilaisia «Wallenius K, Hovi H, Mahiout S ym. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet toimistotyyppisissä työympäristöissä. Päästölähteet, mittausmenetelmät, pitoisuustasot ja terveysvaikutukset. Työterveyslaitos 2021. »3. VOC-yhdisteiden terveyshaitat ovat epätodennäköisiä suomalaisissa toimistoissa ja asunnoissa. Tyypillisesti niiden mittausta käytetään indikoimaan sisäilmaongelmia.

Lisääntynyt oireilu tietyssä rakennuksessa

  • Rakennusten sisäilman tulee olla terveellistä ja turvallista. Lisäksi käyttäjien tulee voida luottaa sen terveellisyyteen.
  • Asuntojen, koulujen ja muiden tilojen sisäilman terveellisyydestä vastaa rakennuksen omistaja, ja toimintaa valvoo terveydensuojeluviranomainen. Työpaikoilla sisäilman terveellisyydestä vastaa työnantaja työterveyshuollon avustuksella, ja toimintaa valvoo työsuojeluviranomainen.
  • Sisäilman epäpuhtauksille ja olosuhteille asunnoissa, kouluissa ja muissa tiloissa on annettu pääosin varsin tiukat, ennaltaehkäisevät toimenpiderajat asetuksella (545/2015) «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150545»2. Toimenpiderajojen ylittyminen ei siis tarkoita, että kyseisellä epäpuhtaudella tai olosuhteella olisi tärkeä merkitys oireilun aiheuttajana.
    • Toimenpiderajat on annettu mm. lämpötilalle, kosteudelle, vedolle, ilmanvaihdolle, useille haihtuville orgaanisille yhdisteille, hiukkasille, kuiduille, tupakansavulle, mikrobeille ja melulle.
    • Samoja toimenpiderajoja käytetään myös toimistotyyppisissä työpaikoissa.
  • Hankalissa tilanteissa ongelmia on usein monia, kuten huono ilmanvaihto, johon yhdistyy joukko pieninä pitoisuuksina esiintyviä epäpuhtauksia. Tilannetta saattavat vaikeuttaa epämiellyttäviksi koetut hajut ja lämpöolosuhteet, käyttäjien epäluottamus sekä toisaalta rakennusteknisiin ratkaisuihin liittyvät merkittävät taloudelliset vaikutukset.
  • Oireilua ei voi käyttää suoraan rakennuksen kunnon ja sisäilman epäpuhtauksien mittarina. Korjauspäätösten pitää perustua ensisijaisesti tutkittuun tietoon rakennusten kunnosta.
  • Onnistuneessa ongelmatilanteiden ratkaisussa oleellista on moniammatillinen ja tavoitteellinen työote, tilanteiden kokonaisvaltainen tarkastelu sekä säännöllinen ja avoin viestintä.

Sisäilmaan liittyvistä oireista kärsivä potilas

  • Sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen hoitosuositus: ks. «Sisäilmaan liittyvän oireilun ja sairastumisen hoitosuositus»1
  • Havaitut oireet ja todetut sairaudet hoidetaan tavanomaisten hoitosuositusten mukaisesti etiologiasta riippumatta.
  • Oireita ei pidä vähätellä. Laadukas erotusdiagnostiikka on tärkeä osa selvittelyjä, koska moniin sairauksiin liittyy samankaltaista oirekuvaa kuin sisäilmaoireiluun.
  • Vaikea ja monialainen oireilu ilman todettuja merkittäviä puutteita sisäilman laadussa voi viitata pitkäaikaiseen oireiluherkkyyteen (ympäristöherkkyys), joka on toiminnallinen häiriö.
  • Potilas voi kokea lievätkin oireet uhkaaviksi. Lääkärin tulee selittää oireilun luonne selkeästi, antaa näyttöön perustuvaa tietoa sisäilmaongelmien terveyshaitoista sekä tukea potilaan toipumista ja mahdollisuuksia jatkaa työssä.
  • Rakennuksen sisäilman rooliin potilaan oireessa tai sairaudessa ei tule ottaa kantaa ilman, että käytettävissä on luotettava selvitys rakennuksen tilanteesta. Silti arvio jää aina epävarmaksi.

Kirjallisuutta

  1. Pekkanen J, Salmela A, Hyvärinen A ym. Faktantarkistusta: sisäilma ja terveys. Duodecim 2023;139(1):31-7 «Faktantarkistusta: sisäilma ja terveys (1/2023)»4
  2. Tuomi T, Wallenius K, Mahiout S ym. Teolliset mineraalikuidut toimistotyyppisissä työtiloissa: Esiintyminen, altistumisen arviointi, terveysvaikutukset ja päästöjen hallinta. Työterveyslaitos 2020. «https://urn.fi/URN:ISBN:9789522619167»3
  3. Wallenius K, Hovi H, Mahiout S ym. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet toimistotyyppisissä työympäristöissä. Päästölähteet, mittausmenetelmät, pitoisuustasot ja terveysvaikutukset. Työterveyslaitos 2021. «https://urn.fi/URN:ISBN:9789522619570»4
  4. Juntunen M, Salmela A, Jalkanen K ym. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet asunnoissa: Pitoisuustasot, yleisimmät yhdisteet ja terveysvaikutukset. (Työpaperi 5/2022). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. «https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-809-5»5