Takaisin Tulosta

Piiskaniskuvamma (whiplash)

Lääkärin käsikirja
10.3.2021 • Viimeisin muutos 10.3.2021
Teemu Luoto

Keskeistä

  • Akuutti piiskanisku- eli whiplash-vamma syntyy tyypillisesti peräänajokolarissa.
  • Neurologiset löydökset ja kuvantamislöydökset ovat normaalit, eikä selkäydinvammaa ole todettavissa.
  • Kipu saattaa kroonistua, ja osalle potilaista saattaa kehittyä piiskaniskuvammaan liittyvä oireyhtymä (whiplash-associated disorder = WAD).
  • Vammaa edeltäneet niskavaivat sekä psyykkiset tekijät ovat kroonistumisen riskitekijöitä.
  • Hoidon kulmakiviä ovat asianmukainen ohjeistus, kaularangan liikkuvuuden säilyttäminen ja kohentaminen sekä kivun lievitys.
  • Tukikaulurihoitoa tulee välttää.

Piiskaniskuvamma

  • Whiplash- eli piiskaniskuvamma on niskan retkahdusvamma, joka syntyy pään heilahtaessa äkillisesti ja hallitsemattomasti taaksepäin ja sen jälkeen voimakkaaseen etutaivutukseen.
  • Tyypillinen vammamekanismi on peräänajokolari, mutta vamma voi syntyä myös muulla mekanismilla.

Piiskaniskuvammaan liittyvä oireyhtymä (WAD)

  • Piiskaniskuvamman jälkeen voi kehittyä itse vammatapahtumasta alkava oireyhtymä, josta käytetään nimeä whiplash-associated disorder (WAD) l. piiskaniskuvammaan liittyvä oireyhtymä.
  • WAD:n kriteerit
    • Edellä kuvattu tyypillinen vammamekanismi
    • Ei kaularangan murtumia, välilevytyriä eikä selkäydinvammaa
    • Ei objektiivisia neurologisia puutosoireita
    • Ei kuvantamislöydöksiä
  • WAD:n vuosittaisesta ilmaantuvuudesta on raportoitu hyvin vaihtelevia lukuja, 28–834/100 000.
    • Ilmaantuvuus on korkeimmillaan 20–24-vuotiaiden naisten keskuudessa.
  • Valtaosa paranee WAD:sta viikoissa, 14–42 %:lla oireet pitkittyvät.
  • WAD:n oireiden alkamisaika vaihtelee muutamasta tunnista useisiin päiviin tapahtumasta.
    • Tyypillisiä oireita ovat niska-/hartiakipu (100 %), päänsärky (78–86 %), huimaus (41–48 %) ja yläraajojen puutuminen/pistely (38–46 %).
    • Niska on jäykkä ja liikearka.
    • Neurologisen tutkimuksen tulokset ovat normaalit.
  • Kaularangan röntgen- tai TT-kuvissa ei näy poikkeavaa. Myös MK-löydökset ovat epäspesifisiä, eivätkä ne ole yhteydessä oireiden luonteeseen tai voimakkuuteen.
  • WAD:n kehittymisen ajatellaan johtuvan nosiseptiivisen, kudosvaurioon liittyvän kipuprosessin laajenemisesta ja sensorisesta yliherkistymisestä (vrt. esim. fibromyalgia «Fibromyalgia»1).
  • Psyykkisillä tekijöillä (mm. traumaperäinen stressihäiriö «Äkillinen stressireaktio ja traumaperäinen stressihäiriö»2, heikko resilienssi, kipua välttävä käyttäytyminen) on osuutta WAD:n kehittymiseen.
  • Systeemisen inflammaatioprosessin on esitetty liittyvän WAD:n kehittymiseen. Veren interleukiini 1 beetan ja tuumorinekroositekijä alfan pitoisuuksien on todettu olevan koholla kroonisesta niskakivusta kärsivillä.
  • WAD:n riskitekijöitä
    • Voimakas niskakipu, päänsärky tai molemmat heti vamman jälkeen
    • Matala koulutustaso
    • Naissukupuoli
    • Vammaa edeltäneet niskavaivat
    • Katastrofointi ja pessimistiset toipumisodotukset

Hoito

  • Piiskaniskuvamman jälkeisten oireiden pitkittyessä on tärkeää poissulkea mahdolliset hoidettavissa olevat tekijät (murtumat, traumaattiset välilevypullistumat, kaularangan instabiliteetti) ja varmistua diagnoosista.
    • Usein tarvitaan kaularangan MK.
  • WAD:n hoidossa keskeistä on aktiivinen mobilisaatio sekä kaularangan liikkuvuuden säilyttäminen ja kohentaminen.
  • Asianmukainen ohjeistaminen vaivan luonteesta ja turvallisesta mobilisaatiosta edistää toipumista.
  • Hoitoon on syytä yhdistää psyykkistä tukea, jos esiintyy viitteitä esim. traumaperäisestä stressireaktiosta.
  • Mobilisaatio voidaan toteuttaa kotiharjoitteluohjelmana, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa voi auttaa fysioterapeutti.
  • Kivun hoitona käytetään ensisijaisesti tulehduskipulääkkeitä ja parasetamolia, alkuvaiheessa harkinnan mukaan lyhytaikaisesti voimakkaaseen kipuun mietoja opioideja.
  • Hieronnasta, kinesioteippauksesta ja rintarangan manipulaatiosta voi olla apua.
  • Tukikaulurihoitoa, lihasrelaksantteja ja botuliini-injektioita tulee välttää.
  • Leikkaushoidot ovat hyödyttömiä.
  • Kroonistunut kipu muodostaa usein vakuutusoikeudellisen ongelman.

Kirjallisuutta

  1. Farrell SF, de Zoete RMJ, Cabot PJ ym. Systemic inflammatory markers in neck pain: A systematic review with meta-analysis. Eur J Pain 2020;24(9):1666-1686. «PMID: 32621397»PubMed
  2. Guidelines for the management of acute whiplash associated disorders for health professionals 2014 «https://www.sira.nsw.gov.au/resources-library/motor-accident-resources/publications/for-professionals/whiplash-resources/SIRA08104-Whiplash-Guidelines-1117-396479.pdf»1
  3. Michaleff ZA, Maher CG, Lin CW ym. Comprehensive physiotherapy exercise programme or advice for chronic whiplash (PROMISE): a pragmatic randomised controlled trial. Lancet 2014;384(9938):133-41. «PMID: 24703832»PubMed
  4. Li Q, Shen H, Li M. Magnetic resonance imaging signal changes of alar and transverse ligaments not correlated with whiplash-associated disorders: a meta-analysis of case-control studies. Eur Spine J 2013;22(1):14-20. «PMID: 23143091»PubMed
  5. Walton DM, Macdermid JC, Giorgianni AA ym. Risk factors for persistent problems following acute whiplash injury: update of a systematic review and meta-analysis. J Orthop Sports Phys Ther 2013;43(2):31-43. «PMID: 23322093»PubMed.
  6. Styrke J, Stålnacke BM, Bylund PO ym. A 10-year incidence of acute whiplash injuries after road traffic crashes in a defined population in northern Sweden. PM R 2012;4(10):739-47. «PMID: 22819305»PubMed
  7. Carroll LJ, Holm LW, Hogg-Johnson S ym. Course and prognostic factors for neck pain in whiplash-associated disorders (WAD): results of the Bone and Joint Decade 2000-2010 Task Force on Neck Pain and Its Associated Disorders. Spine (Phila Pa 1976) 2008;33(4 Suppl):S83-92. «PMID: 18204405»PubMed
  8. Ferrari R, Russell AS, Carroll LJ ym. A re-examination of the whiplash associated disorders (WAD) as a systemic illness. Ann Rheum Dis 2005;64(9):1337-42. «PMID: 15731286»PubMed