Takaisin Tulosta

Klinefelterin oireyhtymä

Lääkärin käsikirja
15.1.2024 • Viimeisin muutos 15.1.2024
Kirsimari Aaltonen

Keskeistä

  • Klinefelterin oireyhtymässä miehellä on ylimääräinen X-kromosomi: karyotyyppi 47,XXY.
  • Esiintyvyydeksi arvioidaan n. 1/660 vastasyntynyttä poikaa. Kyseessä on miesten yleisin kromosomien lukumäärämuutos.
  • Oireyhtymässä lähes kaikilla miehillä on pienet kivekset, hypergonadotrooppinen hypogonadismi ja hedelmättömyys. Muu oirekuva on hyvin vaihteleva.
  • Merkittävä osa (50–75 %) elää koko elämänsä tietämättä kromosomimuutoksesta.
  • Vaikka 47,XXY-miehet ovat yleensä lieväoireisia, tiettyjen suurentuneiden sairastumisriskien vuoksi kromosomimuutos tulee huomioida aikuisiän terveydentilan seurannassa.

Etiologia

  • Oireyhtymä ei ole perinnöllinen vaan sattumasta johtuva, yleensä sukusolun jakautumishäiriönä syntyvä kromosomimuutos.
  • Karyotyyppi 47,XXY on yleisin.
  • Osalla (n. 15 %:lla) 47,XXY on mosaiikkimuotoisena eli esiintyy vain osassa elimistön soluja, jolloin oirekuva voi olla lievempi.
  • Isommat kromosomiylimäärät, kuten 48,XXXY tai 49,XXXXY, ovat harvinaisempia, ja oirekuva on tällöin usein vaikeampi.

Diagnoosi

  • Todetaan joskus sattumalöydöksenä muusta syystä tehtävän raskaus- tai lapsuusaikaisen kromosomitutkimuksen yhteydessä.
  • Useimmiten löydetään lapsettomuustutkimuksissa atsoospermian syytä selvitettäessä.
  • Todetaan veren (tai muun kudoksen, kuten istukan tai lapsiveden) kromosomitutkimuksella (karyotyyppi), ja näkyy yleensä myös molekyylikaryotyypityksessä (vertaileva genominen hybridisaatio, arrayCGH).
  • Raskaudenaikainen diagnoosi suositellaan varmistamaan verinäytteen kromosomitutkimuksella syntymän jälkeen.
  • Kromosomitutkimus tulisi tehdä osana atsoospermian tai vaikean oligotsoospermian samoin kuin primaarisen hypogonadismin ja suurentuneiden LH- ja FSH-pitoisuuksien tutkimuksia.

Oireet

  • Lapsuus- ja kouluiässä
    • Ei yleensä havaittavissa vauva- tai lapsuusiässä
    • Oireyhtymän merkkejä voivat olla laskeutumattomat kivekset, hypospadia tai harvemmin pienikokoinen penis.
    • Osalla on hieman viiveinen motoriikan tai puheen kehitys.
    • Kouluiässä on suurentunut riski etenkin lukemiseen tai kirjoittamiseen liittyviin oppimisvaikeuksiin.
    • Voi ilmetä autismikirjon häiriön piirteitä, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöitä sekä haasteita sosiaalisissa taidoissa tai tunne-elämässä.
    • Pituuskasvu on usein odotuspituutta suurempaa, ja raajat ovat pitkät.
  • Murrosiässä ja nuoruudessa
    • Murrosiän kehitys käynnistyy yleensä tavanomaisesti.
    • Murrosiän keskivaiheilla kehittyy usein hypergonadotrooppinen hypogonadismi ja sekundaariset sukupuoliominaisuudet muodostuvat heikommin: kivekset ovat pienet ja kiinteät, lihaksisto on usein hento, ja parrankasvu ja muu karvoitus voi olla normaalia vähäisempää «Puberteettikehitys ja sen häiriöt»1.
    • Osalla pojista on gynekomastiaa, joka useimmiten on lievää eikä vaadi toimenpiteitä.
    • Aikuispituus on yleensä hieman odotuspituutta pidempi (keskimäärin n. 186 cm).
    • Ei ole este asepalvelukselle.
  • Aikuisena
    • Suurin osa miehistä on hedelmättömiä siittiöiden puutteen tai vähäisen tuotannon vuoksi.
    • Usein todetaan klassinen hypergonadotrooppinen hypogonadismi (primaarinen kivesten vajaatoiminta): testosteronipitoisuus voi olla hyvin pieni tai varsin normaalikin, mutta seerumin gonadotropiinipitoisuudet ovat yleensä selvästi normaalia suuremmat. Kivekset ovat huomattavasti normaalia pienemmät.
    • Vartalon ja viskeraalisen rasvan osuus on yleensä lisääntynyt, ja tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskit ovat suurentuneet.
    • Osteopenia tai osteoporoosi todetaan n. 40 %:lla; toteaminen ei välttämättä korreloi seerumin testosteronipitoisuuden kanssa.
    • Autoimmuunisairauksien, esim. reuman, Sjögrenin oireyhtymän ja SLE:n, riski on jonkin verran suurentunut.
    • Seksuaalihäiriöt, esim. alentunut libido tai erektiohäiriöt, vaikuttavat olevan hieman tavanomaista yleisempiä. Testosteronihoito korjaa niitä mutta ei välttämättä täysin, ainakaan erektiohäiriötä.
    • Psyykkisten oireiden, kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden, riski on aikuisiällä suurentunut.
    • Kohonneen estrogeenitason vuoksi riski sairastua rintasyöpään saattaa olla hieman suurentunut mutta on selvästi pienempi kuin naisten yleinen rintasyöpäriski, eikä rutiininomaisesta kuvantamisseurannasta ole suositusta.
    • Klinefelterin oireyhtymä ei vaikuta merkittävästi eliniän odotteeseen.

Hoito

  • Lapsuus- ja kouluiässä osa pojista tarvitsee puheterapiaa tai oppimisen tukitoimia; arvio näiden tarpeesta tulee tehdä herkästi.
  • Jos kromosomimuutos on tiedossa, poika tulisi ohjata lastenendokrinologin arvioon ennen oletettua murrosiän alkamista (n. 10–12-vuotiaana). Murrosiän kehitystä seurataan ja harkitaan testosteronihoitoa, jos murrosiän käynnistyminen tai eteneminen on viiveistä tai jos todetaan hypogonadismin oireita sekä seerumin pienentynyt testosteroni- ja suurentunut LH-pitoisuus.
  • Pojan tai viimeistään nuoren aikuisen tulee saada ikätason mukainen ohjeistus hedelmällisyyteen liittyvistä asioista ja hoitomahdollisuuksista.
  • Jos gynekomastia on vaikea, voidaan harkita kirurgista hoitoa, mutta tämä on harvoin tarpeen.
  • Siittiöiden kerääminen mikrokirurgisella menetelmällä (mikro-TESE) ja siihen yhdistetty siittiön mikroinjektio munasoluun (ICSI, intracytoplasmic sperm injection) voivat joillekin tuoda mahdollisuuden saada omia biologisia lapsia.
  • Vaihtoehtoja lapsettomuuden hoidossa ovat luovutettujen siittiöiden käyttö tai adoptio.
  • Murrosiässä ennen testosteronihoidon aloittamista tehtävä muutamia siittiöitä sisältävän siemennesteen pakastaminen voi tuoda mahdollisuuden lapsettomuuden hoitoon.
  • Aikuisena testosteronihoito vaikuttaa hyödyttävän ainakin niitä miehiä, joilla todetaan hypogonadismi. Hoito suositellaan toteuttamaan kuten hypogonadismissa yleensä «Miehen hypogonadismi ja hormonikorvaus»2. Testosteronihoito yleensä kohentaa hypogonadisen miehen elämänlaatua.
  • 47,XXY-miehelle tai tarvittaessa pojan vanhemmille tulee tarjota mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan.

Seurannassa huomioitavaa

  • Aikuisiässä suositellaan seuraamaan säännöllisesti verensokeri- ja lipidiarvoja, verenpainetta, painoa ja vyötärönympärystä.
  • Elintapaneuvonta sekä mahdollisen diabeteksen, ylipainon ja dyslipidemian hyvä hoito on tärkeää.
  • Seurannassa on huomioitava muut suurentuneet sairastumisriskit (osteoporoosi, autoimmuunisairaudet, psykiatrinen sairastavuus) ja tehtävä herkästi tarvittavat tutkimukset, jos epäily näistä sairauksista herää.
  • Jos testosteronihoitoa ei aikuisiällä ole käytössä, tulisi säännöllisesti seurata LH-, FSH- ja testosteronipitoisuuksia sekä mahdollisia hypogonadismin oireita.

Kirjallisuutta

  1. Zitzmann M, Aksglaede L, Corona G ym. European academy of andrology guidelines on Klinefelter Syndrome Endorsing Organization: European Society of Endocrinology. Andrology 2021;9(1):145-167. «PMID: 32959490»PubMed
  2. Zitzmann M, Rohayem J. Gonadal dysfunction and beyond: Clinical challenges in children, adolescents, and adults with 47,XXY Klinefelter syndrome. Am J Med Genet C Semin Med Genet 2020;184(2):302-312. «PMID: 32415901»PubMed
  3. Pizzocaro A, Vena W, Condorelli R ym. Testosterone treatment in male patients with Klinefelter syndrome: a systematic review and meta-analysis. J Endocrinol Invest 2020;43(12):1675-1687. «PMID: 32567016»PubMed
  4. Berglund A, Stochholm K, Gravholt CH. The epidemiology of sex chromosome abnormalities. Am J Med Genet C Semin Med Genet 2020;184(2):202-215. «PMID: 32506765»PubMed
  5. Brinton LA. Breast cancer risk among patients with Klinefelter syndrome. Acta Paediatr 2011;100(6):814-8. «PMID: 21241366»PubMed