Tulostuksen esikatselu   Tekstikoko: A A A

Aikuisiän harmaakaihi

Käypä hoito
19.8.2005
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Silmälääkäriyhdistyksen asettama työryhmä

Suosituksen tulostettava versio (pdf) «»1

Käypä hoito -tiivistelmä suomeksi «Aikuisiän harmaakaihi»1 ja englanniksi «Adult-age cataracts»2

Potilasversio suomeksi «Harmaakaihi aikuisilla»3 ja ruotsiksi «Grå starr, ett vanligt besvär hos äldre»4

Suosituksen keskeinen sanoma

  • Yleislääkärin tulee tunnistaa harmaakaihin oireet ja tuntea tämän sairauden hoitoketju.
  • Jos potilaan näöntarkkuus on huonontunut oleellisesti ja heikentänyt näin elämänlaatua, hänet tulee ohjata silmälääkärin tutkimuksiin.
  • Eri hoitotahojen välillä tiedonkulun varmistaminen tukee hoitoa ja seurantaa ja auttaa potilasta selviytymään leikkauksenjälkeisestä tilanteesta.
  • Suositukseen liittyvää alan termistöä on koottu taulukkoon «Kaihiin liittyvää termistöä. »1.
Taulukko 1. Kaihiin liittyvää termistöä.
Termi Selitys
Amblyopia Heikkonäköisyys
Aniseikonia Potilaan aistima tila, jossa oikean ja vasemman silmän verkkokalvoille muodostuneet kuvat ovat erikokoiset
Anisometropia Oikean ja vasemman silmän eritaitteisuus (silmien taittovirheet poikkeavat toisistaan)
Applanaatiotonometri Silmälääkäreiden käyttämä silmänpainemittari, joka perustuu Imbert–Fickin periaatteeseen P = F/A (P = silmänsisäinen paine, F = voima, joka litistää pallon pinnan, A = litistynyt ala)
Asteroidi hyaloosi Lasiaisrappeuma, jossa lasiaiseen syntyy saippuamaisen aineen kertymiä
Astigmatismi Hajataittoisuus
Biomikroskopia Elävän kohteen mikroskopia, esimerkiksi silmän rakovalomikroskooppitutkimus
Coloboma Ks. Kolobooma
Cornea guttata Sarveiskalvon takaosan dystrofia, jossa kollageenia kertyy Descemetin kalvon takapinnalle endoteelilla
Endoftalmiitti Silmänsisäinen tulehdus
Fakoanafylaksi Fakolyyttinen glaukooma (linssiproteiinit liukenevat etukammioon aiheuttaen tulehdusreaktion)
Fakodoneesi Mykiön värinä (mykiön ripustinsäikeiden löystyessä ja pettäessä)
Fakoemulsifikaatio Kaihin poisto ultraäänitaajuisesti liikkuvan neulan avulla
Fakolyysi Mykiön liukeneminen
Fuchsin dystrofia Sarveiskalvon takaosan endoteelin dystrofia, joka voi johtaa sarveiskalvon ja endoteelin turpoamiseen ja samentumiseen
Hoffer Q -kaava Tekomykiön vahvuuden määrityksessä käytettävä laskennallinen kaava
Kapsulorreksis Mykiön etukapseliin tehtävä pyöreä avaus, jonka kautta kaihi poistetaan
Keratometria Sarveiskalvon kaarevuusmittaus
Kolobooma Silmän osan kiilamainen osapuutos
Monokulaarinen kaksoiskuva Yhden silmän välittämän kuvan näkeminen kahtena
Pseudoeksfoliaatio Tyvikalvomaisen materiaalin kertyminen mykiön, sädekehän ja värikalvon pinnalle
Snellenin taulu E-kirjaintaulu näöntarkkuuden tutkimusta varten
SRK-T-kaava Tekomykiön vahvuuden määrityksessä käytettävä laskennallinen kaava
Stafylooma Silmän osan (esimerkiksi kovakalvon) pullistuma
Subtenonpuudutus Tenonin kalvon alainen puudutus
Topografia Pinnan muotojen kuvaus, esimerkiksi sarveiskalvon pintarakenteiden suhteiden kuvaus (kolmiulotteisuus ilmaistaan värein)
Trikiaasi Tila, jossa sisäänpäin kääntyneet ripset hankaavat silmän sarveiskalvoa
Uveiitti Silmämunan seinämän keskimmäisen kerroksen eli uvean (sis. suonikalvon, sädekehän ja värikalvon) tulehdus
Vitrektomia Lasiaisen poisto

Kohderyhmä

  • Silmälääkärit
  • Perusterveydenhuollon lääkärit

Tavoitteet

  • Hoitosuosituksen tavoitteena on selkeyttää hoitokäytäntöä ja antaa tieteelliset perusteet sen yhdenmukaistamiselle.
  • Silmälääketieteessä niin kuin muillakin erikoisaloilla potilaan tarpeet ovat toiminnassa ensisijaisia ja hoitoaiheet lääketieteellisiä ja potilaslähtöisiä.
  • Silmäpotilaita hoidetaan sekä julkisessa että yksityisessä erikoissairaanhoidossa.

Määritelmä

  • Kaihilla tarkoitetaan mykiön samentumista, jonka vuoksi valon kulku verkkokalvolle vaikeutuu ja näkö heikkenee.
  • Yleisin syy kaihin kehittymiseen on ikääntyminen, joka aiheuttaa mykiössä aineenvaihdunnan muutoksia, kuten läpinäkyvän valkuaisaineen denaturoitumista. Myös kalsiumin määrä mykiön sisällä lisääntyy, mikä aiheuttaa nesteen imeytymistä mykiöön ja mykiön turpoamista.
  • Kaihi luokitellaan useisiin alatyyppeihin:
    • tumakaihi (nukleaarinen)
    • kuorikaihi (kortikaalinen)
    • etukapselin alainen kaihi (anteriorinen subkapsulaarinen)
    • takakapselin alainen kaihi (posteriorinen subkapsulaarinen)
    • sekatyyppinen kaihi.
  • Jokaisella kaihityypillä on oma anatominen sijaintinsa ja omat riskitekijänsä:
    • Tumakaihilla tarkoitetaan mykiön keskiosien samentumista (kuva «Tumakaihi»1).
      • Tumakaihi etenee yleensä hitaasti ja vaikeuttaa enemmän kauko- kuin lähinäköä.
      • Pitkälle edenneessä tumakaihissa mykiö on samea ja ruskehtava.
    • Kuorikaihia aiheuttavat muutokset mykiön kuorikerroksen ionikoostumuksessa ja hydraatiossa.
    • Takakapselin alainen (subkapsulaarinen) kaihi aiheutuu mykiön epiteelisolujen siirtymisestä takakapselialueelle, minkä jälkeen solut suurentuvat ja voivat aiheuttaa näön merkittävää huononemista.

Epidemiologia

Riskitekijät

Kaihin ehkäisy

Kaihileikkausten määrä Suomessa

Taulukko 2. Kaihileikkausten vuosittaisia määriä Suomessa aikavälillä 1990 – 2002 (vuosien 1990 – 1997 luvut ovat peräisin Pharmacian epävirallisesta rekisteristä).
Vuosi Kaihileikkauksia yhteensä Leikkauksia/1 000 asukasta Fakokirurgisten leikkausten osuus %
1990 12 167 2.7 4.3
1993 20 744 4.1 53.7
1995 26 131 5.1 85.2
1997 31 315 6.8 96.3
2002 41 000 7.9 yli 96

Hoitoketju diagnoosista toimenpiteeseen

  • Näön hidas heikkeneminen on yleisin syy hakeutumiseen silmätautien erikoislääkärille.
  • Tavallisimmin ongelmana on vaikeutunut lähityö tai lukeminen taikka silmien häikäistyminen ja väsyminen autolla ajaessa tai lukiessa.
  • Ongelmia esiintyy usein myös henkilöiden tunnistamisessa läheltä.
  • Jokapäiväisten askareiden suorittamisessa saattaa ilmetä vaikeuksia.
  • Potilas voi tällaisten oireiden takia hakeutua terveyskeskuslääkärille tai suoraan omalla kustannuksellaan erikoislääkärille tai optikolle hakemaan parempia silmälaseja.
  • Jos potilaan näöntarkkuuden todetaan huonontuneen, hänet ohjataan silmätautien erikoislääkärin vastaanotolle.
  • Silmälääkäri tekee diagnoosin ja lähettää tarvittaessa potilaan edelleen kaihileikkaukseen yliopisto-, keskus- tai aluesairaalaan tai yksityissairaalaan potilaan niin halutessa.

Lähetekriteerit

  • Määräävimpänä tekijänä leikkausaiheita määritettäessä ovat potilaan tarpeet.
  • Potilas tulisi ohjata leikkaukseen, jos hänellä todettu kaihi huonontaa elämänlaatua ja selviytymistä päivittäisissä toiminnoissa tai ammatissa ja hän toivoo leikkaukseen pääsyä saatuaan riittävästi tietoa leikkauksen odotettavissa olevasta hyödystä ja riskitekijöistä.
  • Lääkärin toteama kaihi tai näöntarkkuuden huononeminen Snellenin taulun mukaan eivät ole riittäviä syitä kaihileikkaukseen, ellei potilas koe kaihista olevan haittaa.
  • Erityisaiheita kaihileikkaukselle ovat silmän takaosan sairauksien hoito ja seuranta (esimerkiksi diabeettinen retinopatia, verkkokalvosairaudet), avokulmaglaukooma, fakodoneesi ja anisometropian korjaaminen.
  • Kaihileikkaus on myös aiheellinen, jos ylikypsä kaihi aiheuttaa silmään tulehduksen (fakolyysi, fakoanafylaksi), kammiokulman ahtauman tai vaikeahoitoisen avokulmaglaukooman.
  • Kaihileikkauksen valtakunnalliset hoitoon pääsyn kriteerit (perustuvat ylilääkäreiden keskinäiseen sopimukseen) ovat seuraavat:
    • Näöntarkkuus paremmassa silmässä on 0.5 tai huonompi (paras lasikorjaus).
      1. Jos paremman silmän näöntarkkuus on parempi kuin 0.5, huonomman silmän leikkauskriteerinä on näöntarkkuus 0.3 tai huonompi (paras lasikorjaus).
      2. Selviytyminen päivittäisistä toiminnoista on kaihin vuoksi merkittävästi vaikeutunut.
      3. Ensimmäisen silmän leikkauksen jälkeen on syntynyt potilasta haittaava anisometropia (yli 2 D).
      4. Potilaalle on kaihista muuta oleellista haittaa.
  • Kaihileikkaus on vasta-aiheinen silloin, kun
    • potilas ei sitä halua
    • silmälasit tai apuvälineet täyttävät potilaan tarpeet
    • leikkaus ei paranna näköä
    • potilaan elämänlaatu ei ole huonontunut
    • leikkausta ei voida järjestää turvallisesti systeemisairauden tai muun silmäsairauden takia tai
    • asianmukaista jälkihoitoa ei voida järjestää.

Kaihin aiheuttaman haitan arviointimenetelmät

Diagnostiikka

Kaihin oireet

  • Näöntarkkuuden asteittainen huononeminen, joka ei parane lasikorjauksella.
  • Taittovoiman muutos:
    • Mykiön paksuuntuessa aiemmin lukulaseja käyttänyt saattaa nähdä alkuvaiheessa lähelle paremmin ilman laseja mutta kaukonäkö heikentyy.
    • Kaihin edetessä lopulta myös lukunäkö vaikeutuu.
  • Häikäisy, joka johtuu mykiön samentumien aiheuttamasta valon hajonnasta.
  • Kontrastiherkkyyden huononeminen, joka aiheuttaa näkövaikeuksia etenkin hämärässä valaistuksessa.
  • Monokulaariset kaksoiskuvat, jotka aiheutuvat näköakselin jakautumisesta mykiösamentumien takia.
  • Värinäön muutokset.

Tutkimukset kaihileikkausta varten

  • Kaihileikkausta varten potilaalle tehdään esitutkimukset, joiden tarkoituksena on
    • varmistaa leikkausaihe ja potilaan soveltuvuus toimenpiteeseen
    • valita leikkausmenetelmä ja mahdollisesti implantoitava tekomykiö sekä
    • leikkauksenaikainen puudutusmuoto ja
    • antaa potilasohjaus.

Esitutkimukset

  • Suositeltavaa on, että leikkaava silmälääkäri suorittaa itse esitutkimukset. Tällöin hän voi leikkaussuunnitelmaa tehdessään luoda luottamuksellisen suhteen potilaaseen ennen leikkausta.
  • Saman lääkärin kohtaaminen esitutkimuksen yhteydessä ja leikkauksessa antaa potilaalle mahdollisuuden keskustella toimenpiteestä ja luo turvallisen ilmapiirin.
  • Leikkaava silmälääkäri on vastuussa esitutkimuksista ja tulosten oikeasta tulkinnasta, mutta osan esitutkimuksista voi suorittaa asianmukaisesti koulutettu henkilökunta.
  • Silmälääkärin tehtävänä on arvioida myös yleissairaudet ja lääkitykset (muun muassa antikoagulanttihoito ja immunosuppressiivinen lääkitys), joilla voi olla vaikutusta leikkaukseen tai infektioriskiin.

Näöntarkkuus

  • Näöntarkkuus mitataan ilman lasikorjauksia ja parhaalla lasikorjauksella käyttäen Snellenin taulua.
  • Ellei potilaalla ole riittävää taulunäköä, arvioidaan hänen kykynsä erottaa sormia ja havaita kädenliikkeet tai valoprojektio eri suunnista.
  • Näöntarkkuus on tavallisesti huonontunut, mutta esimerkiksi takakapselin alaisen kaihin yhteydessä näöntarkkuus saattaa olla hyvä muista näköoireista huolimatta.

Biomikroskopia

  • Rakolamppututkimuksella arvioidaan mykiön eri osien samentumat ja poikkeamat normaalista (kuva «Rakovalo»2).
  • Määritellään kaihityyppi.
  • Silmänpaine mitataan applanaatiotonometrilla.
  • Arvioidaan silmän tai silmää ympäröivien kudosten tulehdustilat (konjunktiviitti, blefariitti, trikiaasi, luomien virheasennot tai kyyneltiehyen tulehdukset), jotka voivat lisätä endoftalmiittiriskiä.
  • Silmänpohjat tutkitaan mustuaiset laajennettuna Volkin linssillä tai epäsuoralla oftalmoskoopilla. Tutkimuksella kartoitetaan mahdollisia verkkokalvon liitännäissairauksia ja niiden merkitystä leikkaustuloksen kannalta.
  • Huomioidaan tekijät, jotka voivat vaikeuttaa kaihileikkausta, kuten
    • aiemmat silmäleikkaukset (erityisesti glaukoomaleikkaukset)
    • pseudoeksfoliaatio
    • aiemmat iriitit ja
    • sarveiskalvosairaudet (muun muassa cornea guttata, Fuchsin dystrofia)
    • pienet mustuaiset
    • syvällä sijaitsevat silmät ja
    • kaularangan jäykkyys.

Erikoistutkimukset

  • Jos näkyvyys silmänpohjaan on huono, voidaan saada hyödyllistä lisätietoa B-scan-kaikututkimuksella. Sen avulla pystytään toteamaan verkkokalvon irtauma, vuodot ja silmänsisäiset tuumorit.

Biometria

Mitattavat parametrit

  • Silmän aksiaalipituus kaikututkimuksella (A-scan) tai optisella biometrialla (laserinterferometri).
  • Sarveiskalvon kaarevuusmittaukset (keratometria, K1 ja K2). Jos potilaalle on suoritettu aikaisemmin sarveiskalvokirurgisia toimenpiteitä (sarveiskalvonsiirto, LASIK, PRK, RK) tai sarveiskalvossa on merkittäviä arpia, tulisi keratometriamittausten perustua sarveiskalvon topografiaan.
  • Peräkkäisten mittausten ja molemmista silmistä tehtyjen mittausten tulisi olla yhdenmukaisia.
  • Biometriamittausten tarkkuutta tulisi säännöllisesti arvioida vertaamalla tavoiterefraktiota saavutettuun.

Mittaustulosten analysointi

Taulukko 3. Tekomykiön vahvuuden laskentakaavoja «Fledelius HC. Refraction and eye size in the elderly. Acta Ophtahlmol 1988;66:241-8»25, «Hoffer KJ. Biometry of 7500 cataractous eyes. Am J Ophthalmol 1980;90:360-8»26, «Retzlaff JA, Sanders DR, Kraff MC. Development of the SRK/T intraocular lens implant power calculation formula. J Cataract Refract Surg 1990;16:333-40, correction 1990;16:528»27, «Holladay JT, Prager TC, Chandler TY ym. A three-part system for refining intraocular lens power calculations. J Cataract Refract Surg 1988;14:17-24»28, «Hoffer KJ. The Hoffer Q formula: A comparison of theoretic and regression formulas. J Cataract Refract Surg 1993;19:700-12, erratum 1994;20:177»29.
Aksiaalimitta (mm) Kaava
alle 22 Hoffer Q
22 – 24.5 Hoffer Q, Holladay ja SRK/T
24.6 - 26 Holladay
yli 26 SRK/T

Elämänlaatua mittaavat tutkimukset (VF-7 tai VF-14)

Potilasohjaus

  • Ohjauksen avulla on tarkoitus auttaa potilasta sitoutumaan hoitoon.
  • Onnistuneella ohjauksella on myönteinen vaikutus toipumiseen.
  • Sopivan tietomäärän antaminen on keskeinen tekijä pyrittäessä vaikuttamaan potilaan jännitykseen tai pelkoon «Mitchell M. Guidance for the psychological care of day case surgery patients. Nurs Stand 2002;16:41-3»33.
  • Ohjausta on tuettava kirjallisin ohjein, joiden tulee olla ajan tasalla, täsmällisiä ja yksiselitteisiä «Stanford P. Pre-operative assessment for ophthalmic patients. Nurs Stand 1998;12:49-56»34.
  • Leikkauksen jälkihoito ja kotiutus suunnitellaan jo esitutkimuskäynnillä «Cooper J. Teaching patients in post-operative eye care: the demands of day surgery. Nurs Stand 1999;13:42-6»35.
    • Määritetään potilaan kyky selviytyä esimerkiksi silmätippojen tiputtamisesta.
    • Jos osaaminen jää epävarmaksi tai tiputus ei onnistu lainkaan omatoimisesti, potilaalle järjestetään apua käyttäen hyväksi kotisairaanhoitoa, kodinhoitopalvelua tai potilaan läheisiä.
    • Omaisten tai ystävän mukanaolo esitutkimuskäynnillä lieventää potilaan pelkoa ja auttaa muistamaan asioita «Cooper J. Teaching patients in post-operative eye care: the demands of day surgery. Nurs Stand 1999;13:42-6»35.
    • Esitutkimuskäynnillä potilaalle tulee antaa tarkat tiedot leikkauspäivästä ja kellonajasta, jolloin hänen tulee saapua sairaalaan sekä ilmoittautumispaikasta.
  • Leikkauspäivän aamuna potilas voi syödä tavalliseen tapaan ja ottaa omat aamulääkkeensä.
  • Potilaan tulee käydä suihkussa ja pestä hiuksensa joko toimenpidepäivän aamuna tai leikkausta edeltävänä iltana.
  • Päiväkirurginen kaihileikkaus ei edellytä potilaan pukeutumista sairaalavaatteisiin, mutta jalkineet vaihdetaan sisäkenkiin.
  • Leikkausta odotellessaan potilaat tarvitsevat tietoa tulevista tapahtumista. Ennen leikkauksen alkua potilaalle tulisi kertoa hänen vastaanottokykynsä mukaan, mitä toimenpiteen aikana tapahtuu «Mitchell M. Guidance for the psychological care of day case surgery patients. Nurs Stand 2002;16:41-3»33.
  • Kotiutusvaiheessa on tärkeintä auttaa potilasta saavuttamaan omatoimisuus.
    • Potilasta tulee rohkaista itsehoitoon ja luoda positiivinen kuva toipumisesta «Mitchell M. Guidance for the psychological care of day case surgery patients. Nurs Stand 2002;16:41-3»33.
    • Potilaalle annetaan hoitavan yksikön puhelinnumero ja kehotetaan ottamaan yhteyttä, jos leikatun silmän suhteen tulee ongelmia.
    • Leikattu silmä puhdistetaan puhtaaseen veteen kostutetulla pumpulitupolla kevyesti silmän ulkonurkasta nenään päin aamuin illoin viikon ajan. Silmäluomet suljetaan ja pyyhitään kevyesti ohimon suunnalta nenään päin. Jos molemmat silmät on leikattu samanaikaisesti, neuvotaan käyttämään kumpaankin silmään eri pumpulituppoa.
    • Suihkussa saa käydä, mutta pesuveden joutumista silmään tulee välttää, joten hiusten pesua ei suositella ensimmäisen viikon aikana leikkauksen jälkeen.
    • Saunominen tai uiminen ei ole suotavaa kahteen viikkoon edellä mainitusta syystä.
    • Myös silmän hierominen saattaa aiheuttaa bakteerien pääsyn haavaan tai leikkaushaavan aukeamisen.
    • Leikatun silmän hieromista ja raskaita ponnisteluja tulee välttää kuukauden ajan leikkauksen jälkeen.
    • Nukkuessa tulee käyttää suojakilpeä leikatun silmän päällä ensimmäisen viikon aikana.

Anestesia kaihileikkauksen yhteydessä

Leikkauksenaikainen anestesia ja potilaan valvonta

  • Kaihileikkauksen sujuvuuden kannalta on tärkeää muodostaa käsitys tarvittavasta anestesiasta, jotta erityisiä palveluja (esimerkiksi anestesialääkäriä) tarvitsevat potilaat voidaan ohjata heti oikeaan paikkaan.
  • Leikkaava lääkäri voi silmän esitutkimuksen perusteella arvioida tarvittavan anestesiamuodon, johon vaikuttavat myös potilaan somaattiset ja psyykkiset sairaudet sekä yleiskunto.
  • Yhteistyökykyinen potilas, jolla on komplisoitumaton harmaakaihi, leikataan tavallisesti pintapuudutuksessa.
  • Tarvittaessa käytetään invasiivista puuduttamista.
  • Pintapuudutuksen ja invasiivisen puudutuksen lisäksi sedaatio saattaa olla välttämätön, jotta potilas pystyy olemaan leikkaustasolla vaadittavassa asennossa toimenpiteen ajan.
  • Yleisanestesiaa ei yleensä suositella siihen liittyvien merkittävien systeemisten riskien vuoksi.
  • Puudutus on suositeltava erityisesti iäkkäille henkilöille, joilla on verenkiertoelimistön tai keuhkojen sairauksia tai neurologisia sairauksia.

Pintapuudutus

Invasiiviset puudutukset

Sedaatio

  • Kaikki potilaat eivät tarvitse sedaatiota kaihileikkausta varten, eikä sen käyttö paranna leikkausolosuhteita tai tulosta «Kallio H, Uusitalo RJ, Maunuksela EL. Topical anesthesia with or without propofol sedation versus retrobulbar/peribulbar anesthesia for cataract extraction: prospective randomized trial. J Cataract Re»52.
  • Suun kautta annettavaa rauhoittavaa lääkitystä ei suositella, koska sen vaikutus on hidas ja vaihteleva eikä ole ennakoitavissa; vaikutus kestää tunteja.
  • Jos sedaatiota tarvitaan, se tulee antaa suoneen. Tällöin saadaan aikaan pienillä yksilöllisesti säädetyillä lääkemäärillä oikea-aikainen vaikutus, joka häviää minuuteissa.
  • Silmäkirurgiassa sedaatiolla ei ole mahdollista korjata puutteellista puudutusta. Rauhallinenkin dementiapotilas on syytä puuduttaa niin, ettei hän tunne leikkauksen aikana silmässään mitään.
  • Sedaation käyttöaiheet:
    • pelokkuus
    • yhteistyökyvyttömyys, dementia
    • kontrolloimaton yskä, hengitysvaikeudet
    • vapina, Parkinsonin tauti
    • kiputilat, jotka estävät selällään makuun (niska, olkapäät).
  • Sedaation tavoitteet:
    • rentous, liikkumattomuus
    • verenpaineen ja laskimopaineen tasainen, matalahko taso
    • riittävä hengitys, ei hiilidioksidin kerääntymistä eikä hypoksiaa.
  • Anestesialääkärin käyttöön suositeltavia lääkkeitä:
    • Midatsolaami (1 mg laskimoon)
      • pelon ja jännityksen lievittämiseen ja näistä johtuvan korkean verenpaineen hoitoon
      • vapinan hallintaan.
    • Fentanyyli (1 mikrog/kg laskimoon)
      • ennen kipua tuottavaa toimenpidettä tai kivun hoitoon.
    • Midatsolaami ja fentanyyli potentoivat toisiaan.
    • Propofoli (0.2 mg/kg boluksena toistetaan tarvittaessa 5 – 10 minuutin välein tai annetaan boluksen jälkeen infuusiona 1.0 – 1.5 mg/kg/h).

Potilaan valvonta

  • Leikkauksen aikana potilasta tulisi valvoa EKG-monitorilla, pulssioksimetrilla, verenpaineen mittauksella ja hengityksen seurannalla.
  • Potilasta valvomassa tulisi olla leikkaavan kirurgin lisäksi henkilö, joka pystyy tarvittaessa hoitamaan häiriötilanteet.
  • Laskimokanyylin asettaminen ennen toimenpiteen alkua on erittäin suositeltavaa.

Infektioprofylaksia

Leikkausmenetelmän valinta

  • Pienen viillon menetelmät, joissa käytetään fakoemulsifikaatiota tuman hajottamiseen, ovat vakiintuneet normaalin kaihin leikkaukseen. Näiden menetelmien ylivoimaisuus aikaisempiin verrattuna johtuu niiden turvallisuudesta ja näön nopeasta paranemisesta.
  • Aikaisempia yleisesti käytössä olleita menetelmiä (ekstra- ja intrakapsulaarinen kaihileikkaus) käytetään nykyisin vain poikkeustapauksissa – komplisoituneessa kaihileikkauksessa samentuneen mykiön ollessa luksoitunut paikoiltaan tai silloin, kun kaihileikkaus yhdistetään sarveiskalvonsiirtoon. Näiden menetelmien harvinaisuuden (1 – 2 %) vuoksi tässä rajoitutaan vain pienen viillon menetelmien tarkasteluun.

Pienen viillon menetelmät

Viiltokohdan valinta

Kapsulorreksis

Tekomykiön valinta, taitettavat linssit ja jälkikaihi

Samalla kerralla tehtävä molemminpuolinen kaihileikkaus

Jälkihoito

  • Asianmukaisen seurannan järjestäminen on leikkauksen jälkeen leikkaavan yksikön vastuulla.
  • Jälkitarkastusten suositeltavat ajankohdat ovat yhden päivän, yhden kuukauden ja yhden vuoden kuluttua leikkauksesta.
  • Mahdolliset komplikaatiot ilmaantuvat tavallisimmin ensimmäisten viikkojen aikana, jolloin paras mahdollinen näkökyky saavutetaan.
  • Leikkaavan lääkärin tulee huolehtia siitä, että potilas on tietoinen
    • vakavien komplikaatioiden oireista (särky silmässä ja näön äkillinen heikkeneminen)
    • silmän suojaamisesta
    • sallituista toiminnoista
    • käytettävistä lääkkeistä ja
    • siitä, miten leikkaavaan yksikköön tai lääkäriin saa yhteyden.
  • Potilaalla tulee olla aina mahdollisuus ottaa yhteys hoitaneeseen yksikköön vakavien oireiden ilmaantuessa (särky silmässä ja näön äkillinen heikkeneminen).
  • Potilaan tulee saada leikkauksesta kirjallinen tiivistelmä, johon on kirjattu myös leikkauksenjälkeinen hoito ja jälkitarkastukset.

Leikkauksenjälkeinen lääkitys

  • Silmänpaineen hoito leikkauksen jälkeen on yksilöllistä. Tavallisesti siihen riittää potilaan ennen leikkausta käyttämä silmänpainetta alentava lääkitys.
  • Kontrolloituja tutkimuksia postoperatiivisen antibioottilääkityksen tarpeellisuudesta tai pituudesta ei ole. Normaali käytäntö on tiputtaa laajaspektristä antibioottia silmään 4 – 5 kertaa vuorokaudessa 3 – 4 viikon ajan leikkauksen jälkeen. Paikallisen kortikosteroidin käyttö saman ajan vähentää silmänsisäistä tulehdusreaktiota ja silmän ärtymistä ja on suositeltavaa.
  • Leikkaavan lääkärin vastuulle jää riittävän antibioottisuojan tarjoaminen potilaalle.
  • Jos silmänpaine on leikkauksenjälkeisenä päivänä yli 30 mmHg tai sarveiskalvossa on subepiteliaalista samentumaa, tulee painetta laskea joko mekaanisesti tai lääkkeillä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Silmälääkäriyhdistyksen asettama työryhmä

Puheenjohtaja

Risto Uusitalo, LKT, silmätautiopin dosentti, osastonylilääkäri; HUS:n silmätautien klinikka

Jäsenet

Päivi Hagesund, sairaanhoitaja; HUS:n silmätautien klinikka

Matti Kontkanen, LT, ylilääkäri; Pohjois-Karjalan keskussairaala, silmätautien klinikka

Reijo Linnola LT, silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi; PlusTerveys Oy, Wasaborgin Näkökeskus

Eeva-Liisa Maunuksela, LKT, anestesiologian dosentti; Helsinki

Hannele Nykänen, LL, silmätautien erikoislääkäri; Tuusulan Lääkärikeskus

Riitta Ristolainen, yleislääketieteen erikoislääkäri, johtava lääkäri; Tuusulan terveyskeskus

Anna-Ulrika Sarikkola, LL, erikoistuva lääkäri; HUS:n silmätautien klinikka

Annikki Savolainen, LT; Tampereen sosiaali- ja terveystoimi, Työterveyshuollon palvelukeskus (Käypä hoito -toimittaja)

Sidonnaisuudet

Päivi Hagesund: Ei sidonnaisuuksia.

Matti Kontkanen: Osallistunut ulkomaan kongressimatkaan lääkealan yrityksen tukemana (Alcon Finland, AMO, Fuchs Medical).

Reijo Linnola: Osallistunut ulkomaan kongressimatkaan lääkealan yrityksen tukemana (Alcon Finland).

Eeva-Liisa Maunuksela: Ei sidonnaisuuksia.

Hannele Nykänen: Ei sidonnaisuuksia.

Riitta Ristolainen: Ei sidonnaisuuksia.

Anna-Ulrika Sarikkola: Ei sidonnaisuuksia.

Annikki Savolainen: Ei sidonnaisuuksia.

Risto Uusitalo: Ei sidonnaisuuksia.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Kirjallisuutta

  1. Ventura L, Lam KW, Lin TYM. The differences between brunecent and opalescent nucleosclerosis. Lens Research 1987;4:79-86
  2. Klein BE, Klein R, Moss SE. Incident Cataract surgery: the Beaver Dam eye study. Ophthalmol 1997;104:573-80
  3. Reidy A, Minassian DC, Vafidis G ym. Prevalence of serious eye diseases and visual impairment in a north London population: population-based, cross sectional study. Br Med J 1998;316:1643-6
  4. Desai P, Reidy A, Minassian DC. Profile of patients presenting for cataract surgery in the UK: National data collection. Br J Ophthalmol 1999;83:893-6
  5. Lundström M, Barry P, Leite E ym. 1998 European cataract outcome study: Report from the European cataract outcome study group. J Cataract Refract Surg 2001;27:1176-84
  6. Jayamanne DG, Allen ED, Wood CM, Currie S. Correlation between early, measurable improvement in quality of life and speed of visual rehabilitation after phacoemulsification. J Cataract Refract Surg 1999;25:1135-9
  7. Hammond CJ, Duncan DD, Snieder H ym. The heritability of age- related cortical cataract: the twin eye study. Invest Ophthalmol Vis Sci 2001;42:602-5
  8. Age-Related Eye Disease Study Group. Risk factors assosiated with age-related nuclear and cortical cataract. A case-control study in the age-related eye disease study, AREDS Report No 5. Ophthalmol 2001;108:1400-7
  9. West SK, Valmadrid CT. Epidemiology of risk factors for age-related cataract. Surv Ophthalmol 1995;39:323-34
  10. Urban RC Jr, Cotlier E. Corticosteroid-induced cataracts. Surv Ophthalmol 1986;31:102-10
  11. Jick SS, Vasilakis-Scaramozza C, Maier WC. The risk of cataract among users of inhaled steroids. Epidemiology 2001;12:229-34
  12. Glynn RJ, Christen WG, Manson JE ym. Body mass index. An independent predictor of cataract. Arch Ophthalmol 1995;113:1331-7
  13. Manson JE, Christen WG, Seddon JM. A prospective study of alcohol consumption and risk of cataract. Am J Prev Med 1994;10:156-61
  14. Taylor HR. Epidemiology of age related cataract. Eye 1999;13:445-8
  15. West S, Munoz B, Emmat EA, Raylor HR. Cigarette smoking and risk of nuclear cataracts. Arch Ophthalmol 1989;107:1166-9
  16. Mares-Perlman JA, Brady WE, Klein BE ym. Serum carotenoids and tocopherols and severity of nuclear and cortical opacities. Invest Ophthalmol Vis Sci 1995;36:276-88
  17. Spaeth GL. Why measuring quality of care, a vitally important task, is presently being done improperly. Ophthalmic Surgery 1989;20:165-7
  18. Legro MW. Quality of life and cataracts: a review of patient-centered studies of cataract surgery outcomes. Ophthalmic Surgery 1991;22:431-43
  19. Elliott DB, Hurst MA, Weatherill J. Comparing clinical tests of visual function in cataract with the patient´s perceived disability. Eye 1990;4;712-7
  20. Friedman DS, Schein OD. Assessing disability in the patients with cataract. Curr Opin Ophthalmol 1998;9:1-4
  21. Alonso J, Espallargues M, Andersen TF ym. International applicability of the VF-14. An index of visual function in patients with cataracts. Ophthalmol 1997;104:799-807
  22. The Royal College of Ophthalmologist. Cataract Surgery Guidelines 2001, http://www.rcophth.ac.uk/members/members-documents/cataract2001.pdf
  23. American Academy of Ophthalmology, Anterior Segment Panel. Cataract in the adult eye. San Francisco. Am Acad Ophthalmol 2001;62
  24. Findl O, Kriechbaum K, Sacu S ym. Influence of operator experience on the performance of ultrasound biometry compared to optical biometry before cataract surgery. J Cataract Refr Surg 2003;29:1950-5
  25. Fledelius HC. Refraction and eye size in the elderly. Acta Ophtahlmol 1988;66:241-8
  26. Hoffer KJ. Biometry of 7500 cataractous eyes. Am J Ophthalmol 1980;90:360-8
  27. Retzlaff JA, Sanders DR, Kraff MC. Development of the SRK/T intraocular lens implant power calculation formula. J Cataract Refract Surg 1990;16:333-40, correction 1990;16:528
  28. Holladay JT, Prager TC, Chandler TY ym. A three-part system for refining intraocular lens power calculations. J Cataract Refract Surg 1988;14:17-24
  29. Hoffer KJ. The Hoffer Q formula: A comparison of theoretic and regression formulas. J Cataract Refract Surg 1993;19:700-12, erratum 1994;20:177
  30. Steinberg EP, Tielsch JM, Schein OD ym. The VF-14. An index of functional impairment in patients with cataract. Arch Ophthalmol 1994;112:630-8
  31. Uusitalo RJ, Brans T, Pessi T, Tarkkanen A. Evaluating cataract surgery gains by assessing patients' quality of life using the VF-7. J Cataract Refract Surg 1999;25:989-94
  32. Uusitalo RJ, Tarkkanen A. Outcomes of small incision cataract surgery. J Cataract Refract Surg 1998;24:212-21
  33. Mitchell M. Guidance for the psychological care of day case surgery patients. Nurs Stand 2002;16:41-3
  34. Stanford P. Pre-operative assessment for ophthalmic patients. Nurs Stand 1998;12:49-56
  35. Cooper J. Teaching patients in post-operative eye care: the demands of day surgery. Nurs Stand 1999;13:42-6
  36. Katz J, Feldman MA, Bass EB, Lubomski LH ym. Adverse intraoperative medical events and their association with anesthesia management strategies in cataract surgery. Ophthalmol 2001;108:1721-6
  37. Katz J, Feldman MA, Bass EB ym. Injectable versus topical anesthesia for cataract surgery: patient perceptions of pain and side effects. The Study of Medical Testing for Cataract Surgery study team. Ophthalmol 2000;107:2054-60
  38. Kallio H. Studies on regional and topical ophthalmic anesthesia. Applications related to the development of modern ophthalmology. Dissertation. Helsingin yliopisto 1.12.2001
  39. Grabow HB. Topical anesthesia for cataract surgery. Eur J Implant Refract Surg 1993;5:20-4
  40. Hamilton RC, Gimbel HV, Javitt JC. The prevention of complications of regional anesthesia for ophthalmology. Ophthalmol Clin North Am 1990;3:111-25
  41. Murdoch IE. Peribulbar versus retrobulbar anesthesia. Eye 1990;4:445-9
  42. Davis DB II, Mandel MR. Efficacy and complication rate of 16 224 consecutive peribulbar blocks. A prospective multicenter study. J Cataract Refract Surg 1994;20:327-37
  43. Sanders R, MacEwen CJ, Haining WM. A comparison of prophylactic, topical and subconjunctival treatment in cataract surgery. Eye 1992;6:105-10
  44. Duguid IG, Claoue CM, Thamby-Rajah Y ym. Topical anesthesia for phacoemulsification surgery. Eye 1995;9:456-9
  45. Maclean H, Burton T, Murray A. Patient comfort during cataract surgery with modified topical and peribulbar anesthesia. J Cataract Refract Surg 1997;23:277-83
  46. Patel BCK, Burns TA, Crandall A ym. A comparison of topical and retrobulbar anesthesia for surgery. Ophthalmol 1996;103:1196-203
  47. Uusitalo RJ, Maunuksela EL, Paloheimo M ym. Converting to topical anesthesia in cataract surgery. J Cataract Refract Surg 1999;25:432-40
  48. Covino BG. Clinical pharmacology of local anesthetic agents. Kirjassa: Cousins MJ, Brindenbaugh PO (toim.) Neural blockade in clinical anestesia and management of pain, 2. painos. Philadelphia: JP Lippincott Co, 1987:111-44
  49. John T. Simplified anesthesia technique for scleral tunnel phacoemulsification. J Catarct Refract Surg 1998;24:1562-65
  50. Ropo A. Regional anaesthesia of the eye: studies on technique mechanism and complications. Dissertation. Helsingin yliopisto 23.4.1993
  51. Sarvela J. Regional anesthesia for cataract surgery: Studies on technique, local anesthetics, hyaluronidase, and epinephrine. Dissertation. Helsingin yliopisto 3.6.1994
  52. Kallio H, Uusitalo RJ, Maunuksela EL. Topical anesthesia with or without propofol sedation versus retrobulbar/peribulbar anesthesia for cataract extraction: prospective randomized trial. J Cataract Refract Surg 2001;27:1372-9
  53. Starr MB. Prophylactic antibiotics for ophthalmic surgery. Surv Ophthalmol 1983;27:353-73
  54. Speaker MG, Menikoff JA. Prophylaxis of endophthalmitis with topical povidone-iodine. Ophthalmol 1991;98:1769-75
  55. Ciulla TA, Starr MB, Masket S. Bacterial endophthalmitis prophylaxis for cataract surgery: an evidence-based update. J Cataract Refract Surg 2002;109:13-23
  56. Liesegang TJ. Prophylactic antibiotics in cataract operations. Mayo Clin Proc 1997;72:149-59
  57. Schmitz S, Dick HB, Krummenauer F, Pfeiffer N. Endophthalmitis in cataract surgery: results of a German survey. Opthalmol 1999;106:1869-77
  58. Montan PG, Wejde G, Setterquist H ym. Prophylactic intracameral cefuroxime. Evaluation of safety and kinetics in cataract surgery. J Cataract Refract Surg 2002;28:982-7
  59. Montan PG, Wejde G, Koranyi G ym. Prophylactic intracameral cefuroxime. Efficacy in preventing endophthalmitis after cataract surgery. J Cataract Refract Surg 2002;28:977-81
  60. Assia EI, Legler UFC, Merril C ym. Clinicopathologic study of the effect of radial tears and loop fixation on intraocular lens decentration. Ophthalmology 1993;100:153-8
  61. Beatty S, Aggarwal RK, David DB ym. Simultaneous bilateral cataract extraction in the UK. Br J Ophthalmol 1995;79:1111-4
  62. Diaper CJM, Beirouty ZAY, Saba SN. Simultaneous bilateral phacoemulsification. Eur J Implant Refr Surg 1995;7:232-5
  63. Ramsay AL, Diaper CJ, Saba SN ym. Simultaneous bilateral cataract extraction. J Cataract Refract Surg 1999;25:753-62
  64. Sharma TK, Worstmann T. Simultaneous bilateral cataract extraction. J Cataract Refract Surg 2001;27:741-4
  65. Smith GT, Liu CS. Is it time for a new attitude to "simultaneous" bilateral cataract surgery? Br J Ophthalmol 2001;85:1489-96
  66. Arshinoff SA, Strube YN, Yagev R. Simultaneous bilateral cataract surgery. J Cataract Refract Surg 2003;29:1281-91
  67. Age-Related Eye Disease Study Group. A randomized, placebo-controlled, clinical trial of high-dose supplementation with vitamins C and E and beta carotene for age-related cataract and vision loss: AREDS Report No.9. Arch Ophthalmol 2001;119:1439-52
  68. Auffarth GU, Golescu A, Becker KA, Völcker HE. Quantification of posterior capsule opacification with round and sharp edge intraocular lenses. Ophthalmol 2003;110:772-80
  69. Boyce JF, Bhermi GS, Spalton DJ, El-Osta AR. Mathematical modeling of the forces between an intraocular lens and the capsule. J Cataract Refract Surg 2002;28:1853-9
  70. Cassard SD, Patrick DL, Damiano AM ym. Reproducibility and responsiveness of the VF-14; an indexof functional impairment in patients with cataracts. Arch Ophthalmol 1995;113:1508-13
  71. Delcourt C, Carriere I, Ponton-Sanchez A ym. Light exposure and the risk of cortical, nuclear, and posterior subcapsular cataracts: the Pathologies Oculaires Liees a l`Age (POLA) study. Arch Ophthalmol 2000;118:385-92
  72. Dick HB, Schwenn O, Krummenauer F, Krist R, Pfeiffer N. Inflammation after sclerocorneal versus clear corneal tunnel phacoemulsification. Ophthalmol 2000;107:241-7
  73. Ernest P, Tipperman R, Eagle R, Kardasis C ym. Is there difference in incision healing based on location? J Cataract Refract Surg 1998;24:482-6
  74. Friedman DS, Tielsch JM, Vitale S ym. VF-14 item specific responses in patients undergoing first eye cataract surgery: can the length of the VF-14 be reduced. Br J Ophthalmol 2002;86:885-91
  75. Gimbel HV, Neuhann T. Development, advantages, and methods of continuous circular capsulorhexis technique. J Cataract Refract Surg 1990;16:31-7
  76. Izak AM, Werner L, Pandey SK, Apple DJ. Calcification of modern foldable hydrogel intraocular lens designs. Eye 2003;17:393-406
  77. Kershner RM. Retinal image contrast and functional visual performance with aspheric, silicone, and acrylic intraocular lenses. Prospective evaluation. J Cataract Refract Surg 2003;29:1684-94
  78. Leske MC, Wu SY, Nemesure B ym. Risk factors for incident nuclear opacities. Ophthalmol 2002;109:1303-8
  79. Leske MC, Wu Sy, Hennis A ym. Diabetes, hypertension, and central obesity as cataract risk factors in a black population. The Barbados Eye Study. Ophthalmol 1999;106:35-41
  80. Linnola RJ (a), Werner L, Pandey SK, Escobar-Gomez M, Znoiko S, Apple DJ. Adhesion of fibronectin, vitronectin, laminin and collagen type IV to intraocular lens materials in pseudophakic human autopsy eyes. Part 1: Histological sections. J Cataract Refract Surg 2000;26:1792-806
  81. Linnola RJ (b), Werner L, Pandey SK, Escobar-Gomez M, Znoiko S, Apple DJ. Adhesion of fibronectin, vitronectin, laminin and collagen type IV to intraocular lens materials in pseudophakic human autopsy eyes. Part 2: Explanted intraocular lenses. J Cataract Refract Surg 2000;26:1807-18
  82. Nagaki Y, Hayasaka S, Kadoi C ym. Bacterial endophthalmitis after small-incision cataract surgery. Effect of incision placement and intraocular lens type. J Cataract Refract Surg 2003;29:20-6
  83. Roman SJ, Auclin FX, Chong-Sit DA, Ullern MM. Surgically induced astigmatism with superior and temporal incisions in cases of with-the-rule preoperative astigmatism. J Cataract Refract Surg 1998;24:1636-41
  84. Schmidbauer JM, Vargas LG, Apple DJ ym. Evaluation of Neodymium: yttrium-aluminium-garnet capsulotomies in eyes implanted with AcrySof intraocular lenses. Ophthalmol 2002;109:1421-6
  85. Steinberg EP, Tielsch JM, Schein OD ym. National study of cataract surgery outcomes; variation in 4-month postoperative outcomes as reflected in multiple outcome measures. Ophthalmology 1994;101:1131-40
  86. Teikari JM, Rautalahti M, Haukka J ym. Incidence of cataract operations in Finnish male smokers unaffected by alpha tocopherol or beta carotene supplements. J Epidemiol Community Health 1998;52:468-72
  87. Werner L, Pandey SK, Apple DJ, Escobar-Gomez M, McLendon, Macky TA. Anterior capsule opacification. Correlation of pathologic findings with clinical sequelae. Ophthalmol 2001;108:1675-81