Krooninen alaraajahaava
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä
9.4.2021
Käypä hoito -suositus «Krooninen alaraajahaava»1
- Suosituksen tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa kroonista alaraajahaavaa sairastavien
diagnostiikkaa, hoitoa ja ennustetta sekä tuoda esiin hoidon kokonaisvaltaisuutta
ja moniammatillisuutta.
Epidemiologia
- Kroonisen alaraajahaavan saa jossakin vaiheessa elämäänsä 1–4 % väestöstä.
- Valtaosa haavoista on verenkiertoperäisiä.
- Haavaklinikoiden aineistoissa epätyypillisten haavojen osuus haavoista on ollut noin
10–20 %.
- Lähes kolmasosa haavaa sairastavista sairastaa diabetesta, ja myös muut pitkäaikaissairaudet
ovat potilailla yleisiä.
Diagnostiikka ja lähettäminen
- Lääkärin tulee selvittää kroonisen haavan syy mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Esitiedot ja kliininen tutkimus muodostavat perustan haavan etiologian selvittelylle,
ja niiden pohjalta tehdään tarvittavia lisätutkimuksia.
- Haavan lisäksi potilasta tutkittaessa tulee huomioida potilaan yleinen terveydentila
ja pitkäaikaissairaudet, lääkitykset, toimintakyky ja ravitsemustila.
- Tutkimuksen tueksi suositellaan tarkistuslistan käyttöä. Iskemia, infektio, diabetes,
turvotus, paine ja haavan epätyypilliset syyt tulee aina pyrkiä sulkemaan pois. Lisäksi
tulee huomioida, että yhä useammat haavat ovat monietiologisia.
- Valtimoverenkierron riittävyys on aina varmistettava alkututkimuksen yhteydessä tunnustelemalla
jalan valtimosykkeet ja määrittämällä tarvittaessa nilkka-olkavarsipainesuhde. Haavaa
sairastava tulee lähettää verisuonikirurgin arvioon, jos epäillään valtimoverenkierron
riittämättömyyttä haavan taustalla.
- Potilas tulee lähettää verisuonikirurgin arvioon myös, jos haavaa epäillään laskimohaavaksi.
- Epätyypillistä haavaa tulee epäillä, jos haava on sijainniltaan tai ulkonäöltään epätyypillinen,
tai ei asianmukaisesta hoidosta huolimatta osoita paranemisen merkkejä 4–12
viikon kuluessa.
- Vaskuliitti-, pyoderma gangrenosum-, kalsifylaksia- ja Martorellin haavat diagnosoidaan
ja hoidetaan erikoissairaanhoidossa.
- Jos haavaa epäillään kasvaimen aiheuttamaksi, haavasta tulee ottaa koepala jo avoterveydenhuollossa.
Hoito
- Hoidon tulee kohdistua haavan taustalla olevan perussyyn korjaamiseen.
- Kompressiohoito tulee aloittaa kaikille alaraajahaavaa sairastaville, kun raajan merkittävä
valtimoverenkierron vajaus ja keuhkopöhö on suljettu pois.
- Haavan paikallishoidon tavoitteina on puhdistaa haava ja luoda haavan paranemiselle
suotuisat olosuhteet.
- Haavan korjausleikkausta tulee harkita kookkaan tai pitkään avoinna olleen haavan
hoidoksi, tai jos haavapohjassa on luu, nivel tai jänne näkyvissä.
- Haavan etiologian tulee olla varmistettu ja hoidon optimoitu ennen korjausleikkausta.
- Leikkauksen tavoitteena on haavan lopullinen paraneminen, mutta kirurginen haavarevisio
on myös tehokas tapa puhdistaa haava, jossa on runsaasti katetta.
Infektiot kroonisessa haavassa
- Haavan bakteerikolonisaatio ilman kliinistä infektiota ei näytä hidastavan haavan
pienenemistä.
- Haavassa olevan biofilmin kliininen merkitys on epäselvä.
- Jos haava on kliinisesti arvioiden infektoitunut, puhdistetun haavan pohjalta otetaan
kyretillä kudosta bakteeriviljelynäytteeksi.
- Kliininen haavainfektio vaatii systeemistä antibioottihoitoa, mutta infektoitumattoman
haavan hoidossa antibiootista ei näytä olevan hyötyä «Systeeminen antibioottihoito ei näytä nopeuttavan laskimohaavan paranemista, mutta se lisännee lääkeresistenttien bakteerikantojen ilmaantumista.»C.
- Empiirisen antibioottihoidon on katettava tärkeimmät haavainfektiopatogeenit eli beetahemolyyttiset
streptokokit ja Staphylococcus aureus.
- Avohoidossa ensisijaisia antibiootteja ovat stafylokokkipenisilliini (flukloksasilliini)
ja ensimmäisen polven kefalosporiinit, toissijaisesti klindamysiini.
- Haavan etiologian mukaisella, hoitosuosituksiin perustuvalla hoidolla voidaan vähentää
antibioottien käyttöä ja parantaa hoitotuloksia.
Kokonaisvaltainen hoito
- Potilaan kivunhoidosta on huolehdittava, ja säännöllisen kipulääkityksen lisäksi kivunlievitys
tulee huomioida myös haavanhoidon yhteydessä.
- Tupakoinnin lopettamiseen tulee kannustaa, sillä tupakoinnilla on merkitystä niin
valtimohaavan riskitekijänä kuin haavan paranemisen ja leikkaushoidon onnistumisen
kannalta.
- Ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä kroonista haavaa sairastavilla «Ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä kroonista alaraajahaavaa sairastavilla potilailla»A, ja vajaaravitsemus hidastaa haavan paranemista.
- Ravitsemusterapeutin ohjausta tarvitsevat kroonista haavaa sairastavat, joilla on
todettu kohtalainen tai vakava vajaaravitsemus, sekä ne haavaa sairastavat, joiden
painoindeksi on yli 35 kg/m2, joilla on ravitsemushoitoa vaativa sairaus tai jotka ovat monisairaita.
- Hoidon tulee olla yksilöllistä ja kokonaisvaltaista.
- Hoidon suunnittelussa otetaan huomioon potilaan tarpeet ja hoidolle asetetaan yksilölliset
tavoitteet yhdessä hänen kanssaan.
- Hoitomyöntyvyyttä ja hoitoon sitoutumista voidaan parantaa antamalla potilaalle tietoa
hoidon tärkeydestä ja suunnittelemalla hoito yhdessä potilaan kanssa.
- Kroonisten haavojen hoidossa moniammatillisella lähestymistavalla on todettu olevan
myönteisiä vaikutuksia hoitotuloksiin.
- Moniammatillisuuden tulee toteutua sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama
työryhmä
Kirsi Isoherranen (puheenjohtaja)
Teea Salmi (kokoava kirjoittaja)
Ilkka Kaartinen
Matti Karppelin
Tarja Kemppainen
Emilia Kielo-Viljamaa
Opri Kuokkanen
Ville Mattila (Käypä hoito -toimittaja)
Jaakko Viljamaa
Artikkelin tunnus: kht00069 (050.058)
© 2022 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim