Takaisin Tulosta

Krooninen alaraajahaava

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä
9.4.2021

Käypä hoito -suositus «Krooninen alaraajahaava»1

  • Suosituksen tavoitteena on parantaa ja yhdenmukaistaa kroonista alaraajahaavaa sairastavien diagnostiikkaa, hoitoa ja ennustetta sekä tuoda esiin hoidon kokonaisvaltaisuutta ja moniammatillisuutta.

Epidemiologia

  • Kroonisen alaraajahaavan saa jossakin vaiheessa elämäänsä 1–4 % väestöstä.
  • Valtaosa haavoista on verenkiertoperäisiä.
  • Haavaklinikoiden aineistoissa epätyypillisten haavojen osuus haavoista on ollut noin 10–20 %.
  • Lähes kolmasosa haavaa sairastavista sairastaa diabetesta, ja myös muut pitkäaikaissairaudet ovat potilailla yleisiä.

Diagnostiikka ja lähettäminen

  • Lääkärin tulee selvittää kroonisen haavan syy mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Esitiedot ja kliininen tutkimus muodostavat perustan haavan etiologian selvittelylle, ja niiden pohjalta tehdään tarvittavia lisätutkimuksia.
  • Haavan lisäksi potilasta tutkittaessa tulee huomioida potilaan yleinen terveydentila ja pitkäaikaissairaudet, lääkitykset, toimintakyky ja ravitsemustila.
  • Tutkimuksen tueksi suositellaan tarkistuslistan käyttöä. Iskemia, infektio, diabetes, turvotus, paine ja haavan epätyypilliset syyt tulee aina pyrkiä sulkemaan pois. Lisäksi tulee huomioida, että yhä useammat haavat ovat monietiologisia.
  • Valtimoverenkierron riittävyys on aina varmistettava alkututkimuksen yhteydessä tunnustelemalla jalan valtimosykkeet ja määrittämällä tarvittaessa nilkka-olkavarsipainesuhde. Haavaa sairastava tulee lähettää verisuonikirurgin arvioon, jos epäillään valtimoverenkierron riittämättömyyttä haavan taustalla.
  • Potilas tulee lähettää verisuonikirurgin arvioon myös, jos haavaa epäillään laskimohaavaksi.
  • Epätyypillistä haavaa tulee epäillä, jos haava on sijainniltaan tai ulkonäöltään epätyypillinen, tai ei asianmukaisesta hoidosta huolimatta osoita paranemisen merkkejä 4–12 viikon kuluessa.
  • Vaskuliitti-, pyoderma gangrenosum-, kalsifylaksia- ja Martorellin haavat diagnosoidaan ja hoidetaan erikoissairaanhoidossa.
  • Jos haavaa epäillään kasvaimen aiheuttamaksi, haavasta tulee ottaa koepala jo avoterveydenhuollossa.

Hoito

  • Hoidon tulee kohdistua haavan taustalla olevan perussyyn korjaamiseen.
  • Kompressiohoito tulee aloittaa kaikille alaraajahaavaa sairastaville, kun raajan merkittävä valtimoverenkierron vajaus ja keuhkopöhö on suljettu pois.
  • Haavan paikallishoidon tavoitteina on puhdistaa haava ja luoda haavan paranemiselle suotuisat olosuhteet.
  • Haavan korjausleikkausta tulee harkita kookkaan tai pitkään avoinna olleen haavan hoidoksi, tai jos haavapohjassa on luu, nivel tai jänne näkyvissä.
    • Haavan etiologian tulee olla varmistettu ja hoidon optimoitu ennen korjausleikkausta.
    • Leikkauksen tavoitteena on haavan lopullinen paraneminen, mutta kirurginen haavarevisio on myös tehokas tapa puhdistaa haava, jossa on runsaasti katetta.

Infektiot kroonisessa haavassa

  • Haavan bakteerikolonisaatio ilman kliinistä infektiota ei näytä hidastavan haavan pienenemistä.
  • Haavassa olevan biofilmin kliininen merkitys on epäselvä.
  • Jos haava on kliinisesti arvioiden infektoitunut, puhdistetun haavan pohjalta otetaan kyretillä kudosta bakteeriviljelynäytteeksi.
  • Kliininen haavainfektio vaatii systeemistä antibioottihoitoa, mutta infektoitumattoman haavan hoidossa antibiootista ei näytä olevan hyötyä «Systeeminen antibioottihoito ei näytä nopeuttavan laskimohaavan paranemista, mutta se lisännee lääkeresistenttien bakteerikantojen ilmaantumista.»C.
    • Empiirisen antibioottihoidon on katettava tärkeimmät haavainfektiopatogeenit eli beetahemolyyttiset streptokokit ja Staphylococcus aureus.
    • Avohoidossa ensisijaisia antibiootteja ovat stafylokokkipenisilliini (flukloksasilliini) ja ensimmäisen polven kefalosporiinit, toissijaisesti klindamysiini.
  • Haavan etiologian mukaisella, hoitosuosituksiin perustuvalla hoidolla voidaan vähentää antibioottien käyttöä ja parantaa hoitotuloksia.

Kokonaisvaltainen hoito

  • Potilaan kivunhoidosta on huolehdittava, ja säännöllisen kipulääkityksen lisäksi kivunlievitys tulee huomioida myös haavanhoidon yhteydessä.
  • Tupakoinnin lopettamiseen tulee kannustaa, sillä tupakoinnilla on merkitystä niin valtimohaavan riskitekijänä kuin haavan paranemisen ja leikkaushoidon onnistumisen kannalta.
  • Ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä kroonista haavaa sairastavilla «Ravitsemukseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä kroonista alaraajahaavaa sairastavilla potilailla»A, ja vajaaravitsemus hidastaa haavan paranemista.
    • Ravitsemusterapeutin ohjausta tarvitsevat kroonista haavaa sairastavat, joilla on todettu kohtalainen tai vakava vajaaravitsemus, sekä ne haavaa sairastavat, joiden painoindeksi on yli 35 kg/m2, joilla on ravitsemushoitoa vaativa sairaus tai jotka ovat monisairaita.
  • Hoidon tulee olla yksilöllistä ja kokonaisvaltaista.
    • Hoidon suunnittelussa otetaan huomioon potilaan tarpeet ja hoidolle asetetaan yksilölliset tavoitteet yhdessä hänen kanssaan.
    • Hoitomyöntyvyyttä ja hoitoon sitoutumista voidaan parantaa antamalla potilaalle tietoa hoidon tärkeydestä ja suunnittelemalla hoito yhdessä potilaan kanssa.
  • Kroonisten haavojen hoidossa moniammatillisella lähestymistavalla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia hoitotuloksiin.
    • Moniammatillisuuden tulee toteutua sekä avoterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä

Kirsi Isoherranen (puheenjohtaja)

Teea Salmi (kokoava kirjoittaja)

Ilkka Kaartinen

Matti Karppelin

Tarja Kemppainen

Emilia Kielo-Viljamaa

Opri Kuokkanen

Ville Mattila (Käypä hoito -toimittaja)

Jaakko Viljamaa