Takaisin Tulosta

Sairauspoissaolon tarpeen arviointi

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä
19.8.2019

Käypä hoito -suositus «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «The Assessment of sick leave»2

Tausta

  • Vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta sovittaessa päätettiin selvittää mahdollisuudet ottaa käyttöön ohjeisto sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista.
  • Tässä Käypä hoito -suosituksessa esitetään suositus lääkäreille hyvästä toimintatavasta.
  • Lääkärin arvio sairauspoissaolon tarpeesta perustuu potilaan tutkimiseen ja on lääkärin itsenäinen asiantuntija-arvio sairauden vaikutuksesta potilaan toimintakykyyn työssä.
  • Lääkärin on perusteltava kannanottonsa potilaalle ja samalla tarvittaessa ohjeistettava, miten sairauspoissaoloa tulee käyttää toipumisen tukemiseksi.

Keskeiset kannanotot ja rajaukset

  • Hoitosuosituksen tavoite on lisätä lääkärien, soveltuvin osin muun terveydenhuoltohenkilöstön ja potilaiden tietoisuutta sairauspoissaolon arvioinnin periaatteista ja käytännöistä.
  • Edistää sairauspoissaoloja tarkoituksenmukaisesti käyttämällä potilaiden hyvää toipumista.
  • Yhtenäistää sairauspoissaolotodistuksen kirjoittamisen käytäntöjä niin, ettei arvioissa olisi perusteetonta vaihtelua.
  • Sairauspoissaolo perustuu diagnosoituun sairauteen tai vammaan tai aiheelliseen epäilyyn sellaisesta.
  • Lähtökohta on työkyvyn arvio, jossa sairauden heikentämää toimintakykyä verrataan työssä vaadittavaan toimintakykyyn. Työttömän työkykyä arvioidaan yleensä siihen työhön nähden, josta hän on jäänyt työttömäksi.
  • Sairauspoissaolon tarvetta ja kestoa arvioitaessa tarvitaan lääketieteellinen tutkimus: anamneesi mukaan luettuna tieto työtehtävistä ja kliininen tila mukaan luettuna arvio toimintakyvyn heikkenemästä ja sen odotetusta kestosta hoito- ja kuntoutussuunnitelman mukaan.
  • Työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus tai vamma tulee diagnosoida ja hoitaa hoitosuositusten ja hyvien käytäntöjen mukaisesti.
  • Suosituksessa käsitellään ensisijaisesti tilannetta, jossa sairauspoissaolon tarvetta arvioidaan sairauden hoidon alkuvaiheessa. Tarve voidaan arvioida myös etävastaanoton yhteydessä, jos lääkärillä on riittävät tiedot.
  • Lainsäädäntöä, työehtosopimuksia ja työelämän käytäntöjä kuvataan rajoitetusti.
  • Sairauspoissaolon tarpeen arviointi voidaan hahmottaa hoito- ja kuntoutusprosessin osaksi, jossa sairauspoissaolo mahdollistaa toipumisen ja sairauden lääketieteellisesti edellyttämän työstä poissaolon sosiaaliturvajärjestelmän tukemana.
  • Lääkärin tulee osata aktiivisesti kuvata potilaalle työnteon mahdollinen toipumista edistävä vaikutus.
    • Jo sairauspoissaolokauden alkaessa tulee harkita varhaisen terveydelle sopivaan työhön paluun mahdollisuutta, koska työssäkäynti tukee terveyttä ja työkykyä.
  • Työkykyisyyttä käsitteleviin SVB-lausuntoihin tulee kuvata sairauden lisäksi myös objektiiviset toimintakykylöydökset, jotta potilas saa ne sosiaaliturvaetuudet, joihin hänellä on oikeus.
  • Viimeistään sairauspoissaolon pitkittyessä tulee arvioida työhön paluuta tukevien kuntouttavien ja työhön kohdistuvien toimien mahdollisuutta.
  • Paras asiantuntemus asiasta on työterveyshuollolla, jossa voidaan arvioida mahdollisuudet esimerkiksi työn ja työajan muokkaamiseen, asteittaiseen työhönpaluuseen ja osasairauspäivärahaan.

Mitä tiedetään tutkimuksista?

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä

Suosituspaneeli

Jorma Komulainen (pj.)

Leena Ala-Mursula

Kari Haring

Jukkapekka Jousimaa

Lauri Keso

Tanja Laukkala

Kari-Pekka Martimo

Kristiina Mukala

Tuula Oksanen

Riitta Sauni

Jan Schugk

Riitta Työläjärvi

Arto Virtanen

Alpo Vuorio

Kirjoittajaryhmä

Jorma Komulainen

Tanja Laukkala

Kirjoittajaryhmän substanssiasiantuntijat

Leena Ala-Mursula

Alpo Vuorio