CAPTIM-tutkimuksessa (The Comparison of Angioplasty and Prehospital Thrombolysis In acute Myocardial infarction) «Bonnefoy E, Lapostolle F, Leizorovicz A ym. Primar...»1 sokkoutettiin ST-nousuinfarktipotilaat (n = 840) joko kohteessa annettavaan liuotushoitoon (ja välittömään kuljetukseen PCI-keskukseen) tai välittömään pallolaajennukseen. Ensisijaisena päätetapahtumana oli kuoleman, uusintasydäninfarktin ja aivohalvauksen yhdistelmämuuttuja 30 päivän seuranta-aikana. Siinä ei ollut eroa hoitoryhmien välillä (FT-kohteessa vs. pPCI; 8,2 vs. 6,2 %, p = 0,29). Hoitoryhmien välillä ei ollut eroa myöskään silloin, kun eriteltiin kuolleisuuden, uusintasydäninfarktien tai aivohalvausten ilmaantuvuus.
CAPTIM-tutkimuksesta on tehty myös 5-vuotisseuranta, jonka ainoana päätetapahtumana oli kokonaiskuolleisuus «Bonnefoy E, Steg PG, Boutitie F ym. Comparison of ...»2. Kyseinen tieto saatiin selvitettyä 795/840 (94,6 %) potilaan kohdalta. Kokonaiskuolleisuus oli FT-hoitoryhmässä 9,7 % ja pPCI-hoidetuilla potilailla 12,6 % (HR 0,75, 95 % luottamusväli 0,50–1,14, p = 0,18).
Ruotsalaisessa etenevässä rekisteritutkimuksessa (the Register of Information and Knowledge about Swedish Heart Intensive Care Admissions, RIKS-HIA) «Stenestrand U, Lindbäck J, Wallentin L ym. Long-te...»3 oli mukana 26 205 perättäistä ST-nousuinfarktipotilasta, jotka saivat reperfuusiohoidon (kohteessa annettu liuotushoito (prehospital thrombolysis, PHT), sairaalassa annetun liuotushoidon (in-hospital thrombolysis, IHT) tai välittömän pallolaajennuksen (primary percutaneous coronary intervention, pPCI)) 15 tunnin sisällä oireiden alkamisesta vuosina 1999–2004. Aikaviiveen mediaani oireiden alusta hoidon aloitukseen oli IHT-ryhmässä (n = 16 043) 167 minuuttia. PHT-ryhmässä (n = 3 078) viive oli 47 minuuttia lyhyempi ja pPCI-ryhmässä (n = 7 084) 43 minuuttia pidempi kuin IHT-ryhmässä.
Monimuuttuja-analyysissa pPCI:llä hoidettujen potilaiden kuolleisuus oli pienempi verrattuna IHT-ryhmän potilaisiin sekä 30 päivän (4,9 vs. 11,4 %, HR 0,61, 95 % luottamusväli 0,53–0,71) että 1 vuoden seuranta-aikana (7,6 vs. 15,9 %, HR 0,68, 95 % luottamusväli 0,60–0,76). Kuolleisuus oli myös pienempi pPCI:llä hoidettujen potilaiden ryhmässä, kun sitä verrattiin PHT-ryhmän potilaisiin sekä 30 päivän (4,9 vs. 7,6 %, HR 0,70, 95 % luottamusväli 0,58–0,85) että 1 vuoden seuranta-aikana (7,6 vs. 10,3 %, HR 0,81, 95 % luottamusväli 0,69–0,94). Monimuuttuja-analyysissä pPCI-hoitoryhmässä uusintasydäninfarktien määrä sairaalavaiheen aikana oli vähäisempää verrattuna IHT-hoidon saaneisiin potilaisiin (2,0 vs. 4,0 %, HR 0,79, 95 % luottamusväli 0,70–0,88) ja sairaalahoitojakson aiheuttaneita uusinta sydäninfarktin oli vähemmän 1 vuoden seuranta-aikana (4,8 vs. 9,6 %, HR 0,61, 95 % luottamusväli 0,53–0,71).
Kun monimuuttuja-analyysissä verrattiin pPCI-hoitoryhmää PHT-hoidon saaneisiin potilaisiin, todettiin pPCI-hoidetuilla vähemmän uusintasydäninfarkteja sairaalavaiheen aikana (2,0 vs. 3,4 %, HR 0,64, 95 % luottamusväli 0,46–0,89) sekä uuden sydäninfarktin aiheuttamia sairaalahoitojaksoja 1 vuoden seurannan aikana (4,8 vs. 9,0 %, HR 0,60, 95 % luottamusväli 0,50–0,71).
Kommentit:
«Bonnefoy E, Lapostolle F, Leizorovicz A ym. Primar...»1: Huomionarvoista CAPTIM-tutkimuksessa on se, että FT-ryhmässä pelaste-PCI tehtiin välittömästi liuotushoidon jälkeen 106/419 (26 %) potilaalle sekä 30 päivän seurannan aikana tutkimussuunnitelmaan kuulumaton sepelvaltimoiden varjoainekuvaus 358/419 (85,4 %) ja PCI 295/419 (70,4 %) potilaalle.
Lisäksi ensisijaisen päätetapahtuman suhteen tehdyn voima-analyysin mukaan tutkimukseen oli tarkoitus sokkouttaa 1 200 potilasta, mutta potilaiden sisäänotto lopetettiin ennenaikaisesti. Syyksi ilmoitettiin tutkimusapurahojen loppuminen. Siten tutkimuksen voima ei riitä osoittamaan mahdollista eroa ensisijaisessa päätemuuttujassa.