Takaisin Tulosta

Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) ja visuaalinen hahmottaminen

Lisätietoa aiheesta
Kati Rantanen
15.3.2024
  • Visuaalisella hahmottamisella tarkoitetaan yleisesti näköaistiin perustuvaa aistitiedon käsittelyä, suunta- ja tilasuhteiden ymmärtämistä sekä kykyä havaita osa-kokonaisuussuhteita.
  • Käsitettä visuaalinen hahmottaminen saatetaan toisinaan käyttää synonyyminä avaruudelliselle hahmottamiselle eli spatiaalisille taidoille (visuospatial skills).
  • Kyse on aistimuksen eli aistihavainnon jälkeen tapahtuvista prosesseista, jolloin olennaista on erottaa aistihavainto (sensation) sen jälkeen syntyvästä merkityksen ja tulkinnan liittämisestä siihen eli visuaalisesta hahmottamisesta (perception).
  • Visuaalisista prosesseista voidaan erottaa visuaalinen vastaanotto (input) eli ärsykkeiden tarkka vastaanotto visuaalisesta tuottamisesta (output), joka tarkoittaa aktiivista visuaalisen tiedon integrointia kontekstiin ja toimintaan.
  • Myös suurin osa motorisista toiminnoista tapahtuu näönvaraisesti ohjattuina tai etenee visuaaliseen palautteeseen nojautuen.
  • Näköinformaation käsittely tapahtuu aivokuoressa kahdessa ratajärjestelmässä:
    1. ventraalisessa, jossa radan hermoverkot huolehtivat nähtyjen objektien tunnistamisesta (esineiden, kasvojen, muotojen, symboleiden) ja myös erilaisista suunnista
    2. dorsaalisessa, jossa radan hermoverkot vastaavat visuomotorisesta koordinaatiosta, visuospatiaalisista taidoista (mm. liikkeen suunta ja tarkkuus, tilasuhteiden hahmottaminen) sekä tarkkaavuuden säätelystä (valikoiva visuaalinen tarkkaavuus, kuvio-taustaerottelu).
  • Visuaalisia prosesseja voidaan tarkastella Warrenin «Warren M. A hierarchical model for evaluation and ...»1, (kuva «Warrenin visuaalisten taitojen hierarkkinen malli»1) alun perin aikuisten aivovammoihin esittämän visuaalisten taitojen hierarkkisen mallin avulla. Tämän hierarkian mukaan alemman tason perustaidot ovat edellytys ylemmän tason kompleksisille taidoille. Voidaan ajatella, että mitä ensisijaisemmasta taidosta on kysymys, sitä laajemmalle sen vaikutukset ulottuvat. Ylemmän tason ongelmat voivat olla seurausta tai heijastusta alemman tason ongelmista, mutta ei toisinpäin.
Kuva 1.

Warrenin visuaalisten taitojen hierarkkinen malli, jossa alimman tason toiminnot ovat edellytyksiä ylemmän tason toiminnoille. Muokattu Warrenin kuviosta: Warren M. A hierarchical model for evaluation and treatment of visual perceptual dysfunction in adult acquired brain injury, Part 1. Am J Occup Ther 1993;47(1):42-54 «PMID: 8418676»PubMed

  • Hierarkian alimmalle tasolle kuuluvat näkökyky, silmänliikkeet ja näkökentät, sillä ne ovat edellytys visuaalisen tiedon onnistuneelle prosessoinnille. Tämä taso mahdollistaa visuaalisen syötteen (input) näköaivokuorelle.
  • Toisella tasolla visuaalisen etsinnän ja tarkkaavuuden avulla poimitaan ympäristön jatkuvasta ärsyketulvasta tavoitteen ja toiminnan kannalta olennainen tieto. Tähän liittyy sekä tahattomia ja tahdonalaisia tietoa valikoivia prosesseja. Visuaalisen tarkkaavuuden lisäksi etenkin inhibition häiriökontrolli liittyy keskeisesti tämän tason prosessointiin, sillä sen avulla ärsykkeistä pystytään ehkäisemään epäolennaiset ja toimintaa häiritsevät.
  • Kolmas taso sisältää visuaalisen tunnistamisen ja avaruudellisen hahmottamisen eli merkityksen antamista nähdylle. Visuaalinen täydentäminen tai hahmon sulkeutuminen (visual closure) liittyy sekundaarisen näköaivokuoren toimintaan, ja sen avulla pystymme tunnistamaan epätäydellisiä tai vain osittain näkyvissä olevia tuttuja objekteja. Tilanne, konteksti ja yksilön kyky muodostaa mielikuvia tukevat osaltaan tunnistamista. Avaruudellisen hahmottamisen avulla tunnistetaan esineitä eri suunnista ja niiden liikkuessa sekä pystytään arvioimaan ja analysoimaan esimerkiksi esineiden syvyyttä, etäisyyksiä, kokoa tai liikkumisnopeutta.
  • Hierarkian korkeinta tasoa edustaa visuaalinen päättely ja muisti, jotka ovat myös hyvin herkkiä prosesseja häiriintymään alempien tasojen ongelmista. Tähän tasoon viitataan myös käsitteillä visuaalisen prosessoinnin organisaatio tai visuaalinen kognitio, jolloin korostetaan havainto- ja hahmottamistoimintojen toiminnallista käyttöä.
  • Visuaalisten prosessien hierarkkisuus heijastuu taitojen kliiniseen arviointiin: ylimmän tason vaikeuksien tai heikon suoriutumisen perusteella ei voi päätellä, minkälainen (minkä tason) visuaalisen hahmottamisen vaikeus heikon suoriutumisen taustalla on. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heikko suoriutuminen kompleksisissa, havainnon organisointia ja visuaalisia osatoimintoja integroivissa rakentelu- tai kopiointitehtävissä ei kerro vielä siitä, millaisia (ts. minkä tason) visuaalisen hahmottamisen vaikeuksia taustalla on. Arvioinnissa pitää tällöin tarkistaa myös alimpien tasojen toiminnot (näkökyvyn lisäksi tunnistus- ja tarkkaavuustoiminnot). Vastaavasti visuaalisten taitojen kuntoutuksessa pitäisi varmistaa alimpien tasojen prosessien sujuminen ennen kuin lähdetään harjoittelemaan ylätason monimutkaisia taitoja.
  • Kuntoutuksen ja tukitoimien suunnittelussa painotetaan visuaalisen hahmottamisen toiminnallista näkökulmaa. Arjen toiminnoissa korostuu visuaalisen hahmottamisen dynaaminen luonne ja osa-alueista avaruudellinen eli spatiaalinen hahmottaminen (kyky hahmottaa kolmiulotteista tilaa ja etäisyyksiä). Tähän liittyy keskeisesti kyky kuvitella ja muokata tietoa mentaalisesti. «Uttal DH, Meadow NG, Tipton E, ym. The malleabilit...»7
    • Spatiaalisen hahmottamisen vaikeuksien ilmenemistä yksilön toiminnassa voidaan jäsentää ja kuvailla alla olevan Uttalin ja kumppaneiden «Uttal DH, Meadow NG, Tipton E, ym. The malleabilit...»7 esittämän nelikentän avulla (kuva «Hahmottamisen taitoalueiden nelikenttä»2). Siinä hahmottamisen taitoalueita jaotellaan suhteessa kahteen ulottuvuuteen (pieneen tai suureen mittakaavaan), joilla molemmilla on kaksi tasoa (muuttumaton eli staattinen vs. muuttuva eli dynaaminen). Ensimmäisellä taitoalueella havainnon kohteena on pienessä mittakaavassa yksi staattinen asia (kuten kasvot, esine, kuva) ja tehtävänä on löytää tai tunnistaa se. Tehtävä monimutkaistuu, jos tarkastellaan edelleen yhtä kohdetta, mutta kokonaisuus muuttuu (esim. sijoitetaan palapelin paloja oikeille paikoille). Vastaavasti suuressa mittakaavassa havainnon kohteita voi olla useampia ja tehtävänä sijoittaa tai suhteuttaa niitä (esim. sijoittaa taulu seinälle). Haastavin ja arjessa hyvin tuttu spatiaalista hahmottamista edellyttävä tilanne muodostuu silloin, kun kohteita on useampia ja ne liikkuvat samanaikaisesti havaitsijan kanssa. Tällöin etäisyydet ja suhteet muuttuvat jatkuvasti (esim. jalkapallopelissä).
    • Tätä nelikenttää voidaan hyödyntää kuvattaessa ja arvioitaessa visuaalisten hahmottamisvaikeuksien ilmenemistä lapsen tai nuoren arjen tilanteissa sekä yksilöllisen harjoittelun sisältöjä suunniteltaessa.
Kuva 2.

Hahmottamisen taitoalueiden nelikenttä.

Mukailtu lähteistä: Uttal DH, Meadow NG, Tipton E, ym. The malleability of spatial skills: a meta-analysis of training studies. Psychol Bull 2013;139(2):352-402 «PMID: 22663761»PubMed ja Räsänen P, Ylönen S, Talvinen A. Hahmotusvaikeudet. Kirjassa: Oppimisen vaikeudet. Ahonen T, Aro M, Aro T ym. (toim.). Jyväskylä: Niilo Mäki Instituutti 2019:374-91

  • DCD:n oirekuva on visuaalisen hahmottamisen ja visuomotorisen integraation osalta heterogeeninen. Tutkijat ovatkin pyrkineet selvittämään DCD:n kliinisen oirekuvan perusteella alaryhmiä «Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) ja alaryhmäluokittelu»3. Lähes kaikissa niitä selvittäneissä tutkimuksissa on johdonmukaisesti raportoitu alaryhmä, jota kuvaa laaja-alainen toimintahäiriö (ml. muissa kognitiivisissa toiminnoissa) sekä alaryhmä, johon liittyy ensisijaisesti visuaalisen hahmottamisen ja siihen perustuvien toimintojen vaikeuksia. Vaikuttaa siltä, että osalla lapsista, joilla on DCD, on ongelmia jo visuaalisten taitojen hierarkian alimmalla tasolla, kun taas osalla vaikeudet näkyvät ainoastaan monimutkaisimmissa visuaalisen tiedon organisointia ja integraatiota edellyttävissä suorituksissa.
  • Visuaalisen, etenkin visuospatiaalisen, hahmottamisen ja mielikuvien muodostamisen vaikeudet voivat heijastua oppimiseen ja erityisesti matemaattisten taitojen, kuten lukukäsitteen ja lukujärjestelmätiedon sekä geometristen taitojen oppimiseen «Fang X ym. Is Spatial Ability Related to Mathemati...»8.
    • Akateemisten vaikeuksien yhteen laskettua esiintyvyyttä ja laajuutta tarkastelevassa meta-analyysissa (k = 24) «Dionne E, Bolduc MÈ, Majnemer A, ym. Academic Chal...»9 todettiin kouluikäisillä lapsilla, joilla oli DCD, olevan vaikeuksia erityisesti matematiikassa (89,5 %:lla, g = -1,199) sekä käsin kirjoittamisessa (84 %:lla, käsialan luettavuuden g = -1,312). Lukemisen osalta yhteen laskettua esiintyvyyttä ei voitu laskea, mutta kirjoittamisen nopeudessa (g = -0,931), kirjoittamisessa (g = -0,859) ja lukemisessa (g = -1,193) tuli esille myös vaikeuksia. Tutkimus korostaa oppimisvaikeuksien, etenkin matematiikan, arvioimisen tärkeyden lapsilla, joilla on DCD.

Kirjallisuutta

  1. Warren M. A hierarchical model for evaluation and treatment of visual perceptual dysfunction in adult acquired brain injury, Part 1. Am J Occup Ther 1993;47(1):42-54 «PMID: 8418676»PubMed
  2. Adams IL, Lust JM, Wilson PH, ym. Compromised motor control in children with DCD: a deficit in the internal model?—A systematic review. Neurosci Biobehav Rev 2014;47():225-44 «PMID: 25193246»PubMed
  3. Pinero-Pinto E, Romero-Galisteo RP, Sánchez-González MC, ym. Motor Skills and Visual Deficits in Developmental Coordination Disorder: A Narrative Review. J Clin Med 2022;11(24): «PMID: 36556062»PubMed
  4. Subara-Zukic E, Cole MH, McGuckian TB, ym. Behavioral and Neuroimaging Research on Developmental Coordination Disorder (DCD): A Combined Systematic Review and Meta-Analysis of Recent Findings. Front Psychol 2022;13():809455 «PMID: 35153960»PubMed
  5. Lachambre C, Proteau-Lemieux M, Lepage JF, ym. Attentional and executive functions in children and adolescents with developmental coordination disorder and the influence of comorbid disorders: A systematic review of the literature. PLoS One 2021;16(6):e0252043 «PMID: 34086687»PubMed
  6. Wilson PH, McKenzie BE. Information processing deficits associated with developmental coordination disorder: a meta-analysis of research findings. J Child Psychol Psychiatry 1998;39(6):829-40 «PMID: 9758192»PubMed
  7. Uttal DH, Meadow NG, Tipton E, ym. The malleability of spatial skills: a meta-analysis of training studies. Psychol Bull 2013;139(2):352-402 «PMID: 22663761»PubMed
  8. Fang X ym. Is Spatial Ability Related to Mathematical Ability: a Meta-Analysis. Educational psychology review 2020;32.1:113–155
  9. Dionne E, Bolduc MÈ, Majnemer A, ym. Academic Challenges in Developmental Coordination Disorder: A Systematic Review and Meta-Analysis. Phys Occup Ther Pediatr 2023;43(1):34-57 «PMID: 35611495»PubMed
Artikkelin tunnus: nix03402 (050.132)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Käypä hoito -suositus

Anna palautetta
Linkkien värikoodit