Sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulonta

Varhainen seerumiseulonta

• Ensimmäisellä raskauskolmanneksella (8.–13. raskausviikko) kromosomipoikkeavuuksien riskiä arvioidaan istukkaproteiinin (PAPP-A) ja istukkahormonin (hCG-β) seerumipitoisuuksien määrityksillä «First trimester serum tests involving PAPP-A and free beta-hCG with maternal age are effective for Down apos;s syndrome screening compared with other tests. The combination detects seven out of ten Down apos;s affected pregnancies for a fixed 5% false positive rate.»A. Näistä PAPP-A-pitoisuus on keskimääräistä pienempi ja hCG-β keskimääräistä suurempi Downin oireyhtymässä (keskimäärin 0.5 ja 2.3 MoM [= mediaanin kerrannaista]). 18- ja 13-trisomioissa molemmat pitoisuudet ovat keskimääräistä pienempiä (alle 0.5 MoM).

Sikiön niskaturvotuksen mittaus evd

• Sikiön niskaturvotus kaikututkimuksessa raskausviikoilla 10–13 toimii sikiön kromosomipoikkeavuuksien riskin osoittajana.
• Korostunut niskaturvotus lisää sikiön riskiä myös erilaisiin muihin poikkeavuuksiin, esim. synnynnäiseen sydänvikaan (riski n. 5–10 %).
• Niskaturvotus on yleensä ohimenevää, mutta osassa tapauksista turvotus lisääntyy ja johtaa raskauden spontaaniin keskeytymiseen riippumatta siitä, ovatko sikiön kromosomit poikkeavat vai normaalit.
• Lisääntynyt niskaturvotus voi olla ohimenevää sekä normaalit että poikkeavat kromosomit omaavilla sikiöillä. Jos sikiön kromosomit ovat normaalit, niskaturvotus ohimenevä ja rakennekaikututkimuksen tulos on normaali, syntyvä lapsi on yleensä terve.
• Jos perhe ei halua kromosomipoikkeavuuksien seulontaa, ensimmäisen raskauskolmanneksen kaikukuvaus voidaan tehdä ilman niskaturvotuksen mittausta.

Varhaisraskauden yhdistelmäseulonta evd

• Ensimmäisen raskauskolmanneksen yhdistetyssä kaikututkimus- ja seerumiseulonnassa määritetään odottajan seerumin istukkaproteiinin (PAPP-A) ja istukkahormonin (hCG-β) pitoisuudet «Combination of ultrasound (nuchal translucency) with serum markers, especially PAPP-A and free betahCG, and maternal age in first trimester detect about 85% of Down’s affected pregnancies for a fixed 5% false positive rate.»A.
• Riskiarviota laskettaessa huomioidaan myös sikiön niskaturvotuksen paksuus (mm), sikiön koko (pää-perämitta) ja odottajan ikä.
• Näiden avulla tietokoneohjelma laskee 21- ja 18-trisomian tilastollisen todennäköisyyden kyseisessä raskaudessa.
• Varhaisraskauden yhdistelmäseulonnassa riskiryhmään joutuu hieman alle 5 % kaikista seulontaan osallistuneista synnyttäjistä. Vain pienessä osassa näistä raskauksista sikiöllä todetaan jatkotutkimuksissa kromosomipoikkeavuus. Varhaisraskauden yhdistelmäseulonta löytää n. 85 % trisomioista.

Keskiraskauden seerumiseulonta evd

• Toisella raskauskolmanneksella (15.–17. raskausviikko) arvio voidaan tehdä tavallisimmin istukkahormonin ja sikiön muodostaman alfa-1-fetoproteiinin (AFP) määrityksin.
  • Downin oireyhtymässä hCG-β-pitoisuus on keskimääräistä suurempi ja AFP-pitoisuus keskimääräistä pienempi.
• Käyttö on nykyisin vähäistä.
• Suurentunut AFP-pitoisuus voi viitata myös sikiön
  • hermostoputken «Spina bifida eli selkärankahalkio (Orphanet)»4 «Anenkefalia (Orphanet)»5 tai vatsanpeitteiden sulkeutumishäiriöön «Gastroskiisi (Orphanet)»6
  • kongenitaalinefroosiin «Suomalaistyyppinen synnynnäinen nefroosi (CNF, NPHS1)»7 tai
  • eräisiin muihin rakennepoikkeavuuksiin.

NIPT

• Odottajan verinäytteestä tehtävä sikiöperäisen DNA:n määritykseen perustuva tarkempi seulontatutkimus
  • NIPT:n arvioidaan yleensä löytävän yli 99 % kaikista 21-trisomioista.
  • 18- ja 13-trisomioiden suhteen herkkyys on pienempi; tarkka luku vaihtelee käytetyn tutkimusmenetelmän mukaan.
• Voidaan yleensä tehdä 10. raskausviikon jälkeen.
• Kajoamaton tutkimus, johon ei liity suurentunutta keskenmenon riskiä
• Positiivinen tulos varmistetaan pääsääntöisesti lapsivesinäytteestä tehtävällä diagnostisella tutkimuksella.
• Käytetään yleensä yleisimpien trisomioiden seulontaan tai sukupuolen määritykseen. Myös pienempien kromosominosien kopiolukumuutoksia voidaan seuloa niihin suunnitellulla NIPT:llä, mutta herkkyys ja tarkkuus eivät ole yhtä hyvät.

Rakennekaikututkimus

Istukkanäytetutkimus

• Istukkanäytteen voi ottaa 11. raskausviikon jälkeen. Näyte otetaan neulalla vatsanpeitteiden läpi. Neula pistetään kaikuohjauksessa istukan alueelle, josta saadaan ruiskuun hiukan istukkakudosta.
• Trisomia-PCR-tutkimuksen tulos saadaan n. viikossa ja molekyylikaryotyypityksen muutamassa, usein 1–2 viikossa.

Lapsivesitutkimus

• Lapsivesitutkimus voidaan tehdä 15. raskausviikon jälkeen. Lapsivesinäyte otetaan neulalla vatsanpeitteiden läpi kaikuohjauksessa, jolloin nähdään neulan kulku kohtuonteloon.
• Trisomia-PCR-tutkimuksen tulos saadaan n. viikossa ja molekyylikaryotyypityksen yleensä n. 1–2 viikossa.
• Lapsivesinäytteestä voidaan tarvittaessa määrittää myös alfa-fetoproteiinin (AFP) pitoisuus, joka voi suurentua esim., jos sikiöllä on keskushermostoputken sulkeutumishäiriö tai kongenitaalinefroosi.

Kromosomitutkimusten aiheet

• Niskaturvotusmittauksessa, yhdistetyssä kaikututkimus- ja seerumiseulonnassa, seerumiseulonnassa tai NIPT:ssa suurentunutta kromosomipoikkeavuuden riskiä osoittava tulos
• Kaikututkimuksessa havaittuja sikiön poikkeavuuksia, joiden perusteella harkitaan trisomia-PCR- ja molekyylikaryotyypitystutkimusta
  • Kaikututkimuksessa havaittu rakennepoikkeavuus, johon liittyy suurentunut riski kromosomipoikkeavuuteen, esim. napatyrä, palleatyrä tai sydänvika
  • Sikiön kasvunhidastuma
• Perheessä jommallakummalla vanhemmista tai aikaisemmalla lapsella todettu kromosomipoikkeavuus