Takaisin Tulosta

Migreeni

Lääkärin käsikirja
18.12.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Marja-Liisa Sumelahti

Keskeistä

  • Migreeni on yleinen päänsärkysairaus, jonka diagnoosi ja hoito tapahtuvat perusterveydenhuollossa. Vaikeahoitoisissa ja estohoidoille vasteettomissa tilanteissa suositellaan neurologin arviota.
  • Kohtaukset kestävät aikuisella 4–72 t. Samalla potilaalla voi esiintyä kestoltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevia kohtauksia, sekä aurallisena että aurattomana.
  • Lääkehoidossa keskeistä on kivun onnistunut hoito koko kohtauksen keston ajan. Tavoitteena on kivun lievittyminen tai päättyminen 2 t:n kuluessa lääkkeen otosta.
  • Kohtauslääkkeenä käytetään joko tulehduskipulääkkeitä, triptaania, parasetamolia tai rimegepanttia.
  • Estohoidon aloitusta suositellaan perusterveydenhuollossa, jos kohtaushoito on tehotonta tai vasta-aiheista tai jos kohtauksia esiintyy jatkuvasti potilaan toimintakykyä haittaavina.
  • Vastetta seurataan päänsärkypäiväkirjan tai kalenterin avulla. Tavoitteena on kuukauden kohtauspäivien merkittävä väheneminen. Hoidon kesto on yksilöllinen.
  • Neurologi voi aloittaa CGRP-reitin estolääkkeet ja kroonisessa migreenissä onabotuliinitoksiini A -pistoshoidot.

Esiintyvyys ja taustatekijät

  • Migreeni on yleinen päänsärkysairaus, jonka esiintyvyys väestössä on n. 15 %.
  • Aurallisia kohtauksia esiintyy n. 30 %:lla sairastavista.
  • Naisilla esiintyvyys korostuu hedelmällisessä iässä.
  • Migreenikivun syntyyn vaikuttaa keskeisesti CGRP (calcitonin gene-related peptide) -välittäjäaine, jota vapautuu kolmoishermosta yhdessä muiden verisuonia laajentavien tulehdusvälittäjäaineiden kanssa.

Oireet

  • Päänsärky voimistuu liikkeessä, ja siihen liittyvä aistiherkkyys (valo, äänet, hajut) sekä eriasteinen pahoinvointi heikentävät usein työ- ja toimintakykyä.
  • Kohtausaltisteet ovat yksilöllisiä. Tunnetuimpia ovat unen puute, stressi, vilkkuvalo ja naisilla hormonitason vaihtelut.
  • Kohtauksessa esiintyy ennakko-oireita, toisinaan auravaihe, niitä seuraava päänsärky ja jälkioireita (Käypä hoito -suosituksen kuva «Migreenikohtauksen vaiheet»1).
  • Migreeni määritellään vaikeahoitoiseksi, kun kohtauksia esiintyy jatkuvasti vähintään 8 kertaa kuukaudessa ja kun tavanomaiset estohoidot ovat vasteettomia.
  • Kroonisessa migreenissä (3–5 % sairastavista) päänsärkypäiviä on kuukaudessa jatkuvasti vähintään 15. Kroonistumisen riskitekijöitä ovat epäonnistunut kohtaushoito, lääkepäänsärky ja oheissairauksista masennus, unihäiriöt ja ylipaino.

Auralliset kohtaukset

  • Tavanomainen aura on yleisimmin näkökenttäoire, harvemmin tuntohäiriö tai puheentuoton ongelma. Auraoire kestää 5–60 min. Auraa seuraa yleensä päänsärkyvaihe.
  • Toisinaan aura esiintyy ilman kipuvaihetta, jolloin erotusdiagnostiikassa huomioidaan silmäperäiset ja neurologiset syyt.
  • Harvinaiset auralliset migreenit edellyttävät neurologin arviota ja erotusdiagnostisia selvityksiä.
    • Aivorunkomigreenissä esiintyy monimuotoisia aivorunkotason oireita.
    • Hemiplegisessä migreenissä esiintyy halvausoireita.
    • Retinaalisessa migreenissä esiintyy toisen silmän näköoireita.

Tunnistaminen ja diagnoosi

  • Migreenidiagnoosi perustuu kohtauskuvaukseen.
  • ID Migraine™ -seulontakysely on validoitu kolmen kysymyksen mittari, joka on kehitetty migreenin nopeaan tunnistamiseen perusterveydenhuollossa. Jos potilas vastaa kyllä kahteen kolmesta kysymyksestä, migreenin todennäköisyys on noin 93 %. Kaikki kolme myönteistä vastausta nostavat todennäköisyyden 98 %:iin.
    • Onko päänsärkyyn liittynyt pahoinvointia?
    • Onko päänsärky häirinnyt päivittäistä toimintaa vähintään yhden päivän ajan viimeisten kolmen kuukauden aikana?
    • Onko päänsärkyyn liittynyt valoherkkyyttä?
  • Diagnostiset kriteerit on määritelty kansainvälisessä ICHD-3 (International Classification of Headache Disorders) -luokituksessa.
  • Aurattoman migreenin kriteerit: ks. taulukko «Aurattoman migreenin diagnostiset kriteerit (ICHD-3)»1.
  • Aurallisen migreenin diagnoosit esitellään migreenin Käypä hoito -suosituksessa «Migreeni»1.
Taulukko 1. Aurattoman migreenin diagnostiset kriteerit (ICHD-3)
Tyypillinen auraton migreeni – muokatut ICHD-3-kriteerit (1.2.1)
AAinakin 5 kohtausta, jotka täyttävät kriteerit B–D
BPäänsärkykohtaus kestää 4–72 t (ilman hoitoa tai hoito ei tehoa).
CAinakin 2 seuraavista päänsäryn 4 piirteestä täyttyy.
1Päänsärky on toispuolista.
2Päänsärky on sykkivää.
3Päänsärky on kohtalaista tai kovaa.
4Päänsärkyä pahentaa tavanomainen ruumiillinen rasitus, tai se johtaa ruumiillisen rasituksen välttämiseen.
DPäänsäryn aikana esiintyy ainakin toista seuraavista:
1pahoinvointi tai oksentelu
2valo- ja ääniarkuus.
EMuu ICHD-3-diagnoosi ei selitä oireistoa paremmin «https://ihs-headache.org/en/resources/guidelines/»1.

Tutkimukset

  • Anamneesissa huomioidaan migreeniä voimistavat muut sairaudet, sekundaarista päänsärkyä aiheuttavat tilat ja käytössä oleva lääkitys.
  • Migreenipotilaan kiireettömässä statustutkimuksessa huomioitavat asiat
    • Valtimotautien riskitekijöihin liittyvät löydökset (verenpaine, paino)
    • Neurologisessa statuksessa aivohermotoiminnoista silmänliikkeet, puheentuotto ja tasapaino sekä raajojen motoriikka ja sensoriikka (voimatason ja liikesuoritusten symmetria, ihon kosketustunto)
    • Statuslöydösten tulee migreenikohtausten ulkopuolella olla normaalit.
  • Aikuispotilaan tyypillisessä migreenissä lisätutkimukset eivät ole aiheellisia jos neurologinen status on normaali.
    • Neuroradiologista kuvantamista tai verikokeita tarvitaan yleensä vain sekundaaristen päänsärkyjen diagnostiikassa.

Erotusdiagnoosi

  • Päänsärkyjen erotusdiagnostiikkaa kiireellisissä ja kiireettömissä tilanteissa on käsitelty laajemmin Lääkärin käsikirjan artikkeleissa Päänsärky «Päänsärky»2 ja Sarjoittainen päänsärky «Sarjoittainen päänsärky (cluster-päänsärky, Hortonin oireyhtymä)»3.
  • Migreenipotilaalla voi esiintyä muita primaarisia päänsärkyjä, joiden tunnistaminen on tärkeää hoitojen erotessa.
    • Sarjoittaisessa päänsärkykohtauksessa 15–180 min kestävä kipu on erittäin voimakas ja paikantuu toisen silmän seutuun. Lisäoireena havaitaan usein kivun puolella nenän tukkoisuus, sieraineritys ja kyynelvuoto. Migreenistä poiketen potilas on usein motorisesti levoton, kun taas migreenipotilas hakeutuu lepäämään.
    • Jännityspäänsärky on tyypillisesti pelkkä puristava ja molemminpuolinen päänsärky, jota liikunta helpottaa. Kipu on harvoin voimakasta, eikä siihen liity migreenikohtauksen ennakko- tai liitännäisoireita, kuten pahoinvointia tai aistiherkkyyttä.
  • Kiireellistä neurologin arviota vaativia sekundaarisia päänsärkyjä
    • Subaraknoidaalivuodossa kipu alkaa räjähtävänä.
    • Bakteerimeningiitissä esiintyy infektio-oireita, kuumeilua, niskajäykkyyttä, neurologisia oireita ja löydöksiä sekä usein tajunnantason laskua.
    • TIA-kohtauksessa näköoirein ilmenevä ohimenevä aivoverenkiertohäiriö on useimmiten kivuton, alkaa äkillisesti ja täydellä voimalla ja eroaa hitaasti alkavasta näköaurasta.

Kohtaushoito

Lääkkeetön hoito

  • Tunnistettavia ja yksilöllisiä altisteita suositellaan välttämään. Näitä ovat esim. stressitilan muutos, uni-valverytmin muutos ja verensokerin vaihtelu.
  • Lääkkeetön hoito sisältää lepoa rauhallisessa, äänettömässä ja pimeässä ympäristössä.

Lääkehoito

  • Tavoitteena on kivuttomuus tai kivun merkittävä väheneminen 2 t:n kuluessa lääkkeen otosta, vaikutuksen kesto 24 t:n ajan sekä lisäksi lääkkeen vähäiset haittavaikutukset ja toimintakyvyn palautuminen.
  • Pitkittyvissä kohtauksissa kipulääkitys uusitaan tarvittaessa kohtauksen keston aikana.
Taulukko 2. Aikuisten migreenikohtauksen lääkehoidon annostelu; vaihtoehtoinen annosreitti nasaalisesti (i.n.) tai ihon alle (s.c.). Lähde: Migreenin Käypä hoito -suositus 2024 (muokattu).
Kerta-annos (mg)Enimmäisannos/vrk (mg)
Toisen annoksen tehoa kohtaushoidossa ei ole tutkittu. Naratriptaanin toisesta annoksesta ei ole saatu hyötyä. Annosväli on 2 t.
Triptaanit «Triptans are more effective than placebo and well tolerated in the treatment of migraine.»A
Almotriptaani12.5 25
Eletriptaani40–80 80
Frovatriptaani2.5 5
Naratriptaani2.5–5 5
Ritsatriptaani5–10 20
Sumatriptaani*50–100
20 i.n.
6 s.c.		300
40 i.n.
12 s.c.
Tsolmitriptaani «Zolmitriptan is effective for acute migraine attack.»A2.5–5
5 i.n.		10
10 i.n.
Parasetamoli
Parasetamoli «Paracetamol 1 000 mg is effective in acute migraine, and the addition of metoclopramide 10 mg gives short-term efficacy equivalent to oral sumatriptan 100 mg. Adverse events with paracetamol do not differ from placebo.»A↑↑1 000 p.o./p.r.3 000 p.o./p.r.
Tulehduskipulääkkeet
Diklofenaakki «Oral diclofenac 50 mg appears to be effective for acute migraine.»B50–75
100 p.r.		150 p.o./ p.r.
Ibuprofeeni «Ibuprofen is effective for acute migraine headaches, providing pain relief in about half of sufferers.»A800–1 200 2 400
Ketoprofeeni100–200 200
Naprokseeni «Naproxen is better than placebo in acute migraine, but the NNT of 11 for pain-free response at 2 hours suggests that is not as good as some other medicines such as ibuprofen or sumatriptan with lower NNT results.»A500–1 1001 100
CGRP-antagonistit
Rimegepantti7575

Tulehduskipulääkkeet

  • Tulehduskipulääkkeiden välillä ei ole selkeitä tehoeroja. Kertalääkeannoksen tulee olla riittävän suuri, esim. ibuprofeeni 600–1 200 mg p.o.
  • Yksilöllisiä teho- ja turvallisuusprofiileja tulee seurata huolellisesti. Parasetamoli on suositeltavin kipulääke raskauden aikana ja iäkkäillä henkilöillä.

Triptaanit

  • Triptaanit ovat migreenikohtauksen täsmälääkkeitä ja päänsärkyvaiheen ensisijaislääkkeitä vaikeissa kohtauksissa sekä aurattoman että tavanomaisen aurallisen kohtauksen hoidossa.
  • Tabletti- ja nenäsuihkevalmisteiden vaikutus alkaa yleensä tunnin kuluessa. Sumatriptaani pistettynä ihon alle imeytyy nopeasti.
  • Tablettivalmisteiden vaikutusaikojen kesto vaihtelee. Pisin vaikutusaika on hitaimmin imeytyvällä frovatriptaanilla (26 t).
  • Triptaani voidaan annostella kahdesti vuorokaudessa.
  • Triptaanien vertailussa paras vaste on saavutettu rasvaliukoisimmilla ele-, suma-, ritsa- ja tsolmitriptaanilla. Vähiten lääkehaittoja on raportoitu frova-, nara- ja almotripaanilla.
  • Haittavaikutuksista tyypillisimmät ovat väsymys ja paineen tunne rintakehällä. Haitat vaihtelevat valmisteiden välillä jonkin verran, joten kannattaa kokeilla eri triptaaneja ja valmistemuotoja.
  • Triptaanit ovat turvallisia terveillä aikuisilla. Vasta-aiheita ovat iskeeminen sydänsairaus, Prinzmetalin angiina, TIA, aivoinfarkti, SAV, hoitamaton tai muuten korkea verenpaine ja vaikea munuaisten vajaatoiminta.
  • Triptaaneja ei tule käyttää migreenissä, jossa auraoireena esiintyy toispuolinen halvausoire tai aivorunkotason oireita (huimaus, näönmenetys, puheentuoton häiriö, silmän liikehäiriö, tinnitus, raajakömpelyys, vireystason lasku).

Rimegepantti

  • Rimegepantti on tarkoitettu migreenin kohtaushoitoon aikuisilla. Toinen käyttöaihe on episodisen migreenin estohoito.
  • Valmiste ei aiheuta vasokonstriktiota, joten sydän- ja verisuoniriskit ovat vähäisempiä. Rimegepantin käyttöön ei ole liitetty lääkepäänsäryn riskiä.
  • 75 mg:n rimegepantti-tabletti annostellaan kipuvaiheen alkaessa, kerran vuorokaudessa.
  • Rimegepantin rajoitettu Kelan peruskorvattavuus saadaan reseptimerkinnällä valitsemalla lääkemääräyksen kohdassa Erillisselvitys: ”Akuutti migreeni, triptaanit eivät sovellu”.

Estohoito evd

Taulukko 3. Perusterveydenhuollossa yleisesti käytössä olevat migreenin estohoitolääkkeet, suositusannos ja tutkitut annokset
BeetasalpaajaPropranololi (p.o.) 160 mg/vrk 20–240 mg/vrk
ATR:n salpaajaKandesartaani (p.o.) 16 mg/vrk «Candesartan may be effective in migraine prophylaxis, being probably more effective than telmisartan.»C4–16 mg/vrk
MasennuslääkeAmitriptyliini (p.o.) 25 mg/ vrk iltaisin 10–50 mg/vrk
Taulukko 4. Erikoissairaanhoidossa aloitettavat migreenin estohoitolääkkeet
* Krooninen migreeni
** Episodinen migreeni
Onabotuliinitoksiini A*Onabotuliinitoksiini A (s.c.) 155–195 ky 3–4 kk:n välein
CGRP-vasta-aineetEptinetsumabi (i.v.)**100 mg tai 300 mg 3 kk:n välein
Erenumabi (s.c.) 70 mg tai 140 mg 4 viikon välein
Fremanetsumabi (s.c.) 225 mg kerran kuukaudessa tai 675 mg 3 kk:n välein
Galkanetsumabi (s.c.)*, **120 mg kerran kuukaudessa; aloitusannos 240 mg
GepantitAtogepantti 60 mg p.o. 1 tabl iltaisin
Rimegepantti 75 mg p.o.**1 tabl joka toinen päivä

Estohoitolääkkeen aloittaminen

  • Ehdotonta rajaa kohtausten tiheydelle aloitusvaiheessa ei ole. Jatkuvasti ja tiheästi esiintyvissä kohtauksissa suositellaan estolääkkeen aloitusta. Migreenin kroonistumisriski kasvaa, jos kohtauksia on jatkuvasti 4 tai enemmän kuukaudessa tai jos kipulääkkeiden käyttö on runsasta.
  • Hoidon tavoitteena on kuukauden migreenipäivien puolittuminen tai huomattava väheneminen. Tehon seurannassa käytetään päänsärkypäiväkirjaa.
  • Potilaan ohjauksessa tulisi antaa selkeä ohje aloitusvaiheen annostelusta ja korostaa lääkkeen säännöllistä käyttöä sovitun hoitojakson ajan. Tavanomaisista haitoista ja niiden vakavuudesta tulee antaa riittävästi tietoa.
  • Vastetta voidaan arvioida 3 kk:n kuluttua, kun tavoiteannos on saavutettu. Jos ensimmäinen migreeniä ehkäisevä lääke on tehoton tai huonosti siedetty, suositellaan lääkevaihtoa.
  • Tehokasta ennaltaehkäisevää hoitoa suositellaan jatkettavaksi vähintään 6 kk suun kautta otettavien lääkkeiden osalta ennen kuin harkitaan hoidon lopettamista.
  • Jos tilanne lopetuksen jälkeen voimistuu, suositellaan hoidon jatkamista.

Estohoidossa käytetyt lääkkeet

Verenpaineryhmän lääkkeet

  • Propranololi kannattaa aloittaa mahdollisimman pienellä annoksella ja sovittaa yksilöllisesti. Jos potilas sietää lääkkeen, sen annos kannattaa suurentaa riittäväksi tasolle 20–160 mg/ vrk. Lääke annostellaan yleensä 3 kertaa/vrk (taulukko «Perusterveydenhuollossa yleisesti käytössä olevat migreenin estohoitolääkkeet, suositusannos ja tutkitut annokset»3).
  • Muista beetasalpaajista metoprololi on todennäköisesti tehokas. Sitä vastoin atenololin, bisoprololin ja timololin hyödyt vaikuttavat heikoilta, ja asebutololin, alprenololin ja nadololin on havaittu olevan tehottomia.
  • Verenpaineen ja syketason seurantaa suositellaan aloitusvaiheessa ja hoidon kestäessä.
  • Vasta-aiheita ovat astma, krooninen keuhkoahtaumatauti, diabetes, sydämen toiminnan häiriöt ja perifeeriset verenkiertohäiriöt.
  • Kandesartaani kannattaa aloittaa 4 mg:n annoksella. Suositusannos on 8–16 mg/vrk. Teho vertautuu propranolin tehoon.
  • Kandesartaani on yleensä hyvin siedetty, tyypillisin haitta on huimaus.
  • Käytössä on huomioitava valmisteyhteenvedossa mainitut vasta-aiheet, raskauden suunnittelu ja mahdolliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa.

Masennuslääkeryhmä

  • Amitriptyliinin käytöstä on pitkäaikaista kokemusta. Amitriptyliiniä suositellaan aikuisille lähinnä episodisen migreenin estohoitoon kipukynnystä nostavalla 10–50 mg:n kerta-annoksena iltaisin. Tällä annoksella ei ole vaikutusta masennuksen hoidossa.
  • Aloitusannosta 10 mg iltaisin tulee tarvittaessa nostaa hitaasti siedon ja vasteen mukaan viikoittain 10–25 mg:n lisäyksin. Lääkettä tulee käyttää jatkossa pienimmällä tehokkaalla annoksella.
  • Samanaikaisesti esiintyvän jännityspäänsäryn, masennuksen tai unihäiriöiden yhteydessä amitriptyliiniä suositellaan 10–100 mg:n annoksella iltaisin.
  • Yleisin haittavaikutus on vireystason lasku ja suun kuivuminen, ummetus ja takykardia. Joissain tapauksissa amitriptyliini voi provosoida glaukoomaoireita, eturauhasen liikakasvua ja EKG.ssä johtumisaikojen pitenemistä.
  • Aloitusvaiheessa on huomioitava potilaan ikä, muut sairaudet ja yhteisvaikutukset muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Amitriptyliinin käytön vasta-aiheet on huomioitava: sydäninfarkti, sydämen rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta, vaikea-asteinen maksasairaus.
  • Muiden masennuslääkkeiden tehosta on vähän tutkimusnäyttöä. Nortriptyliiniä on käytetty annoksilla 10–50 mg iltaisin. Se saattaa aiheuttaa jonkin verran vähemmän haittavaikutuksia kuin amitriptyliini.

Epilepsialääkkeet

Onabotuliinitoksiini A

CGRP-reittiä estävät lääkkeet

  • Aikuisten migreenin estohoidossa CGRP:n reittiä salpaavat biologiset lääkkeet ovat pistettäviä monoklonaalisia vasta-aineita, jotka kohdistuvat joko ligandiin (fremanetsumabi, galkanetsumabi, eptinetsumabi) tai reseptoriin (erenumabi).
  • Pienimolekyyliset atogepanttti ja rimegepantti sitoutuvat CGRP-reseptoriin.
  • Vakavia haittoja on kuvattu harvoin. Pistopaikan reaktiot, ummetus ja ruoansulatuskanavan oireet väistyvät usein ensimmäisten käyttökuukausien aikana.
  • Vaikka CGRP-reittiä salpaavat valmisteet eivät supista verisuonia, suositellaan varovaisuutta jos potilaalla on tuore infarkti, vaikea angina pectoris tai hallitsematon hypertensio
  • Käyttörajoitus koskee raskauden suunnittelua ja raskausaikaa. Käytännössä monoklonaaliset vasta-ainevalmisteet lopetetaan 5–6 kuukautta ja gepantit 3 vrk ennen hedelmöitystä. Jos käyttö on jatkunut raskauden aikana, tulee tehdä ilmoitus valmistajan raskausrekisteriin ja FIMEAan.
  • Gepanttien käyttörajoitukset liittyvät muiden lääkkeiden käyttöön perustuen metaboliareitteihin sekä vaikeaan maksan ja munuaisten vajaatoimintaan.
  • Jos migreenitaajuus on jatkuvasti alle 4 kohtausta kuukaudessa, suositellaan taukoa, päänsärkyseurantaa ja uudelleenaloitusta, jos migreenitaajuus lisääntyy.
  • Korvattavuus
    • CGRP-reittiä salpaavien valmisteiden aloituksen ja rajoitetun peruskorvattavuuden perusteena on lääkärinlausunto B.
    • Korvattavuus myönnetään ainoastaan vaikeahoitoisessa migreenissä, jossa kohtauksia on 8 tai enemmän kuukaudessa 3 kk:n seurannassa ja on käytetty 2 estohoitolääkettä tehottomina tai haittavaikutuksia aiheuttavina.
    • Erikoissairaanhoidon neurologian yksikkö tai alan erikoislääkäri laatii ensimmäiset 6 kuukauden ja 2 vuoden kestoiset lausunnot ja aloittaa hoidon.
    • Vastetta arvioidaan potilaan täyttämän päänsärkypäiväkirjan avulla, johon on hyvä merkitä erikseen migreenipäivät, mahdolliset muut päänsärkypäivät ja kohtauslääkkeiden käyttö.
    • Jatkokorvausoikeus voidaan myöntää, jos migreenipäivien määrä on vähentynyt viikoilla 9–12 vähintään puoleen lähtötilanteesta.
    • Jatkossa hyväksytään myös muun potilasta hoitavan lääkärin laatima B-lausunto.

Erityiskysymyksiä

Raskauden ehkäisy ja hormonivalmisteiden käyttö

  • Progestiinivalmisteet ja hormoniton kierukka ovat kaikille migreenipotilaille suositeltavia ehkäisymuotoja.
  • Yhdistelmäehkäisyvalmisteet ja keltarauhashormonivalmisteet sopivat aurattomassa migreenissä.
  • Estrogeenia sisältävät ehkäisypillerit ovat vasta-aiheisia aurallisessa migreenissä, jossa sallitaan vain keltarauhashormonivalmisteet.
  • Jos ensimmäisiä auraoireita esiintyy yhdistelmäehkäisyvalmistetta aloitettaessa tai jos migreeni voimistuu, on yhdistelmäehkäisy keskeytettävä.
  • Yhdistelmäehkäisyn tai progestiinipillerin tauoton käyttö aiheuttaa ovulaation estymisen, jolla saavutetaan suojavaikutusta aurattoman kuukautismigreenin hoidossa.
  • Keltarauhashormonia sisältävän hormonikierukan vaikutusmekanismi on pääosin paikallinen. Vaste kuukautismigreenin hoidossa on usein rajoittunut.
  • Vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoito on sallittua myös aurallisessa migreenissä.

Kuukautismigreeni

  • Ks. «Migreeni»4.
  • Kuukautismigreeniä laukaisevista tekijöistä voimakkain on kuukautiskierron lopun nopea estrogeenitason lasku. Kohtaus on auraton, ja se voi alkaa 2 vrk ennen tai jälkeen ensimmäisen vuotopäivän. Kuukautismigreeni on usein pitkittyvä ja voimakas.
  • Kuukautismigreeni ilmenee päänsärkykalenterista säännöllisesti toistuvana pitkittyvänä ja voimakkaana kipujaksona. Hormonikierukkaa käyttävillä, vuodottomissa tilanteissa sitä voidaan epäillä kivun jaksottaisuuden perusteella.
  • Lyhytkestoisena estohoitona voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä.
    • Esim. naprokseeni annoksella 500 mg 2 kertaa päivässä, alkaen 2 päivää ennen kuukautisia ja jatkuen niiden loppuun (enintään 7 päivää)
    • Samalla annostelulla voi käyttää triptaaneja, joista voidaan suosia pitkävaikutteisimpia, kuten frovatriptaania (2.5 mg 2 kertaa päivässä) tai naratriptaania (2.5 mg 2 kertaa päivässä).
  • Migreenin estolääkkeiden vaikutus kuukautismigreenin hoidossa on usein rajallinen.
  • Kuukautismigreenissä pitkiin hoitojaksoihin liittyy lääkkeiden liikakäytön ja lääkepäänsäryn riski. Näissä tilanteissa suositellaan gynekologin konsultaatiota ja hormonaalisen, tauottoman ehkäisyvalmisteen aloitusta.
    • Tavoitteena on anovulatorinen kierto käytettäessä jatkuvaa yhdistelmä- tai progestiinipillerihoitoa, joista progestiinipilleri sopii myös aurallista migreeniä potevalle.

Raskausaika ja imetys

  • Suurimmalla osalla naisista, n. 60–80 %:lla sairastavista, migreenit vähenevät viimeistään raskauden toisella ja kolmannella trimesterillä. Raskauden alkuvaiheessa estrogeenitasojen noustessa auraoireet saattavat ilmaantua tai voimistua.
  • Raskausaikana lääkehoitoa pyritään välttämään, mutta tarvittaessa kohtaushoidossa voi käyttää parasetamolia ja satunnaisesti sumatriptaania, josta on eniten tutkimusnäyttöä.
  • Rimegepanttia ei suositella, sitä ei ole tutkittu raskaana olevilla.
  • Metoklopramidia voi käyttää pahoinvoinnin hoitona.
  • Estolääkkeistä on käyttökokemusta sekä propranololista että amitriptyliinistä. Estolääkitys pyritään lopettamaan raskauden aikana oireiden helpottuessa.
  • Lamotrigiinia voidaan harkita neurologin ja synnytyslääkärin toimesta vaikeiden auraoireiden estohoidossa.
  • Kiellettyjä hoitoja raskauden aikana ovat esim. CGRP-reittiä salpaavat lääkkeet, kandesartaani ja epilepsiaryhmän lääkkeet sekä verisuonia supistavat rohdosvalmisteet.
  • Synnytyksen jälkeen imetyksen suojavaikutus säilyy usein ensimmäisten kuukautisten alkamiseen saakka.
  • Sumatriptaani erittyy vähäisessä määrin äidinmaitoon; tavanomaisia annoksia käytettäessä ei ole odotettavissa haittoja imeväiselle. Rimegepanttia voi harkita imetysvaiheessa: sen erittyminen äidinmaitoon on vähäistä.

Lääkepäänsärky

  • Lääkepäänsärky kehittyy, kun kipulääkkeitä tai triptaaneja käytetään säännöllisesti ja runsaasti. Lääkepäänsärkyä esiintyy vaikeahoitoisessa ja kroonisessa migreenissä.
  • Potilas voi kertoa uusina, lääkepäänsärkyyn liitettyinä piirteinä kohtaushoidon heikosta ja lyhyestä vasteesta, mahdollisista haitoista, vireystason laskusta, aamupäänsärystä ja suolisto-oireista. Päänsärkyanamneesissa ja päiväkirjassa paljastuu liikakäyttö.
  • Kohtauslääkkeiden turvarajana on triptaaneille sovittu korkeintaan 9 käyttöpäivää ja muille kipulääkkeille 14 käyttöpäivää kuukaudessa jatkuvassa käytössä (ICHD-3; Duodecim-lehden Näin hoidan -artikkeli Lääkepäänsärky «Lääkepäänsärky (5/2025)»5), riippumatta vuorokausiannostelusta.
  • Lääkepäänsäryn tunnistaminen on merkityksellistä, koska se on kroonistumisen riskitekijä.
    • Ensimmäinen toimenpide on liikakäytön vähentäminen turvarajoihin, ja tähän suositellaan liitettäväksi samanaikainen estolääkitys.
    • Käytännössä lääkevierotus esim. 2–4 viikon ajan on perusteltu viimeistään, jos lääkepäänsärky jatkuu migreenityyppiin sopivasta estohoidosta huolimatta.
    • Lääkevierotuksen aikana kaikki kohtauslääkkeet tauotetaan. Vierotusoireita hoidetaan pahoinvointilääkkeillä. 1–2 viikon sairausloma on usein tarpeen.
  • Kohtaushoitoon palataan turvarajoissa vierotuksen jälkeen.
  • Tilanteeseen sopiva estolääkitys tulisi aloittaa lääkepäänsäryn diagnoosin yhteydessä.
  • Vaikeahoitoisen migreenin hoitoon tarkoitetut CGRP-reitin lääkkeet ja onabotuliinitoksiini A ovat tuoneet hoitovastetta myös lääkepäänsärkypotilailla.

Status migrenosus: pitkittyneen migreenikohtauksen hoito aikuisilla

  • Status migrenosus on yli 72 t kestävä voimakasoireinen migreenikohtaus.
  • Hoito aloitetaan päivystysosastolla viiveettä, kun potilas kertoo tyypillisestä migreenioireistostaan eikä epäillä sekundaarisia syitä.
  • Status migrenosuksen lääkitys on ihon alle annosteltava sumatriptaani ja parenteraalisesti annosteltava kipu- ja pahoinvointilääke.
  • Laskimonsisäisesti tai lihakseen pistettynä voidaan käyttää ketoprofeenia 30 mg, deksketoprofeenia 50 mg tai diklofenaakkia 75 mg ja pahoinvointiin metoklopramidia 10 mg tai ondansetronia 4 mg.
  • Päänsäryn uusimisen estossa voidaan käyttää deksametasonia annoksella 4 mg i.v.
  • Kotiutusvaiheessa potilas ohjataan ottamaan yhteyttä perusterveydenhuoltoon migreenin hoitosuunnitelman tarkistamiseksi.
  • Pitkittyneen auravaiheen hoito kuuluun neurologian päivystykseen.

Katso myös artikkeli Migreeniä sairastavan ohjaus vastaanotolla «Migreeniä sairastavan ohjaus vastaanotolla»6.

Kirjallisuutta

  1. Ornello R, Caponnetto V, Ahmed F, ym. Evidence-based guidelines for the pharmacological treatment of migraine, summary version. Cephalalgia 2025;45(4):3331024251321500 «PMID: 40277321»PubMed
  2. Migreeni. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2024 (päivitetty 28.3.2024; viitattu 2.9.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi36050»2.
  3. Sacco S, Tassorelli C, Jensen R, et al. International Headache Society (IHS) global recommendations for the acute treatment of migraine: Consensus statement from the IHS Acute Treatment Task Force. Cephalalgia 2024;44(1):33–62. «https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/39133176/»3
  4. Puledda F, Sacco S, Diener HC, ym. International Headache Society Global Practice Recommendations for Preventive Pharmacological Treatment of Migraine. Cephalalgia 2024;44(9):3331024241269735 «PMID: 39262214»PubMed
  5. Friedman BW, Solorzano C, Kessler BD, ym. Randomized Trial Comparing Low- vs High-Dose IV Dexamethasone for Patients With Moderate to Severe Migraine. Neurology 2023;101(14):e1448-e1454 «PMID: 37604662»PubMed
  6. Steiner TJ, Stovner LJ. Global epidemiology of migraine and its implications for public health and health policy. Nat Rev Neurol 2023;19(2):109-117 «PMID: 36693999»PubMed
  7. Eigenbrodt AK, Ashina H, Khan S, ym. Diagnosis and management of migraine in ten steps. Nat Rev Neurol 2021;17(8):501-514 «PMID: 34145431»PubMed
  8. Burch R. Epidemiology and Treatment of Menstrual Migraine and Migraine During Pregnancy and Lactation: A Narrative Review. Headache 2020;60(1):200-216 «https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31579938/»4
  9. Edvinsson L, Haanes KA, Warfvinge K, ym. CGRP as the target of new migraine therapies - successful translation from bench to clinic. Nat Rev Neurol 2018;14(6):338-350 «PMID: 29691490»PubMed
  10. . Headache Classification Committee of the International Headache Society (IHS) The International Classification of Headache Disorders, 3rd edition. Cephalalgia 2018;38(1):1-211 «PMID: 29368949»PubMed
  11. Dodick DW. A Phase-by-Phase Review of Migraine Pathophysiology. Headache 2018;58 Suppl 1():4-16 «PMID: 29697154»PubMed
  12. Lipton RB, Stewart WF, Ryan RE. Validation of the Migraine Diagnosis Using a Self-Administered Questionnaire. Headache. 1998;38(6):373–8.