Alkoholin vieroitusoireiden hoito
Lääkärin käsikirja
15.6.2020 • Viimeisin muutos 8.4.2021
Keskeistä
- Elimistö totutetaan asteittain alkoholittomaan tilaan ja vältetään kouristusten, rytmihäiriöiden tai sekavuuden kehittyminen.
- Luodaan turvallinen ja moralisoimaton hoitoympäristö, joka motivoi alkoholiongelman jatkoselvittelyyn. Ks. myös STM:n ohje päihtyneiden käsittelystä
«https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/71221»1.
- Estetään tiamiinin puutoksesta (Wernicken enkefalopatiasta
«Alkoholin suurkulutuksen aiheuttamat neurologiset sairaudet»1) aiheutuva pysyvä aivovaurio. - Kuntoutuksen ja jatkohoidon perustana on aina vieroitushoito. Pelkkä vieroitushoito ilman kuntoutusta johtaa harvoin alkoholiongelmasta toipumiseen.
Patologia
- Kliinisesti merkittävien vieroitusoireiden ilmaantuminen edellyttää muutaman päivän kestänyttä runsasta alkoholinkäyttöä (vähintään 80 g puhdasta alkoholia/vrk).
- Vakavat vieroitusoireet ovat merkki yli 180 g:n päivittäisestä etanoliannoksesta viikkojen ajan. Oireet tulevat 1–6 vrk:n (tavallisimmin 3–4 vrk:n) kuluessa.
Lääkehoidon käyttö
- (Lääke)hoidon tarvetta arvioitaessa tulisi käyttää CIWA-Ar-arviointia
«CIWA-Ar-laskuri»1.
- Tiamiinia kaikille säännöllisesti alkoholia väärinkäyttäville lihakseen 250 mg (125 mg kumpaankin pakaraan) kolmena peräkkäisenä päivänä «Thiamine appears to be effective for prevention of Wernicke-Korsakoff syndrome due to alcohol abuse, however there is insufficient evidence about the dose, frequency, or duration of thiamine treatment for prophylaxis against or treatment of Wernicke-Korsakoff syndrome.»B. Suun kautta riittävä imeytyminen on epävarmaa.
- Lieviin vieroitusoireisiin (CIWA-Ar-pistemäärä korkeintaan 8
«CIWA-Ar-laskuri»1) ei yleensä tarvita sedatiivista lääkitystä. Pistemäärällä 9 tai yli tarvitaan lääkitystä. 20 pistettä tai enemmän on merkki vakavista vieroitusoireista ja edellyttää todennäköisesti sairaalahoitoa ja seurantaa. - Diatsepaami on tehokas vaikeisiin vieroitusoireisiin «Benzodiazepines are effective against alcohol withdrawal symptoms when compared to placebo.»A. Pistemäärä ≥ 19 on aihe diatsepaamikyllästyshoitoon. Sitä voidaan käyttää myös keskivaikeiden oireiden hoitoon, mikäli potilaan yleistilanne kliinisesti arvioiden antaa siihen aihetta.
- Iäkkäillä ja maksasairailla harkitaan lyhytvaikutteista oksatsepaamia vasteen mukaan, yleensä ei yli 60 mg × 3.
- Karbamatsepiinia voidaan käyttää, jos potilaalla on aiemmin esiintynyt vieroituskouristuksia, mutta se ei ole ensisijainen vieroituslääke.
- Dehydraatio-suolavajaus korjataan lievissä vieroitusoireissa suun kautta urheilujuomalla tai vähärasvaisella maidolla. Vaikeissa tiloissa tarvitaan infuusiona myös kaliumia ja magnesiumia «Low serum magnesium in patients with alcohol withdrawal syndrome (AWS) may be associated with more severe AWS and mortality at 1-year follow-up .»C. Huom.! Ei glukoosiliuosta alkuvaiheessa.
- Vieroitusoireisiin ei määrätä kotiin lääkkeitä reseptillä ilman valvontaa, koska seka- ja väärinkäytön vaara on suuri.
- Tutulle potilaalle voi avohoidossa toteutettavassa vieroituksessa antaa mukaan kerrallaan yhden päivän lääkityksen, esim. klooridiatsepoksidia annoksella 25–50(–75) mg × 2–4/vrk «Benzodiazepines are effective against alcohol withdrawal symptoms when compared to placebo.»A.
- Klooridiatsepoksidi on erityislupavalmiste. Jos yksikössä toteutetaan säännönmukaisesti avovieroituksia, voidaan hakea yksikkökohtaista erityislupaa.
- Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää oksatsepaamia 15–30 mg × 1–3/vrk tai diatsepaamia 5–10 mg × 1–3/vrk riippuen avovieroituksen vaiheesta.
- Lääkitystä voidaan jatkaa pienenevin annoksin muutaman päivän ajan. Tuttu potilas voi noutaa 1(–3) päivän välein lääkkeen hoitopaikasta, jos on lääkettä noutaessaan selvä.
- Jos hoitovaste on heikko tai juominen jatkuu, on potilas ohjattava laitosvieroitushoitoon.
- Jos ulkopaikkakuntalaisella potilaalla akuutin vieroitushoidon kriteerit täyttyvät, hänet voidaan hoitaa antamalla lääkitys valvotusti hoitopaikasta.
Diatsepaamikyllästyshoito
Muistettava
- Ennen hoitoa on suljettava pois kallovamma, infektio, lääkemyrkytys ja diabetes.
- Hoitamaton delirium voi olla hengenvaarallinen.
Annostelu
- Annetaan 20 mg diatsepaamimikstuuraa «Benzodiazepines are effective against alcohol withdrawal symptoms when compared to placebo.»A suun kautta 1.5–2 t:n välein, kunnes potilas nukkuu rauhallisesti. Jos potilas on yli yhden promillen humalassa, alkuannos on 10 mg.
- Keskimääräinen kyllästysannos on 80–100 mg diatsepaamia (4–5 kpl 20 mg:n annosta 8–10 t:n kuluessa). Yli 90 % potilaista on hoidettavissa alle 180 mg:n kokonaisannoksella. Delirioottisella potilaalla saatetaan tarvita suurempiakin annoksia.
- Tarvittaessa hoitoa voidaan tehostaa antamalla 5 mg haloperidolia per os, jos potilas on väkivaltainen ja varsinkin jos hänellä on aistiharhoja.
- Tavallisin virhe on diatsepaamin liian hidas annostelu.
Jälkihoito
- Potilasta on seurattava sairaalassa vähintään 2 vrk:n ajan diatsepaamihoidon aloittamisesta. Diatsepaamiannos riittää unilääkkeeksi useaksi yöksi. Tarvittaessa voidaan unettomuuteen antaa tematsepaamia 20 mg yöksi 5–10 vrk:n ajan.
- Potilaalle kerrotaan kotiutettaessa (mieluimmin kirjalliset ohjeet), että lääke vaikuttaa suorituskykyyn viiden vuorokauden ajan. Alkoholin nauttiminen kielletään tänä aikana.
- Suuriannoksisten psykoosilääkkeiden käyttö vieroitusoireiden hoidossa ei ole suositeltavaa, koska ne alentavat kouristuskynnystä ja verenpainetta.
- Potilas ohjataan jatkohoidon arvioimiseksi ja järjestämiseksi työterveysasemalle, terveyskeskuksen vastaanotolle tai A-klinikalle tilasta riippuen 1–3 viikon sisällä «Päihteiden käyttäjän hoitoonohjaus»2.
Kirjallisuutta
- Rossinen J. Alkoholivieroitusoireyhtymän hoito. Kirjassa: Mäkijärvi M, Harjola V-P, Päivä H, Valli J, Vaula E (toim.). Akuuttihoito-opas. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 561–3
- Nimmerrichter AA, Walter H, Gutierrez-Lobos KE, Lesch OM. Double-blind controlled trial of gamma-hydroxybutyrate and clomethiazole in the treatment of alcohol withdrawal. Alcohol Alcohol 2002 Jan-Feb;37(1):67-73. «PMID: 11825860»PubMed
- Päihtyneen henkilön akuuttihoito - sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet. Helsinki, 2006. 30 s. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:65 «https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/71221»1