Takaisin Tulosta

Alkoholin suurkulutuksen aiheuttamat neurologiset sairaudet

Lääkärin käsikirja
6.3.2025 • Viimeisin muutos 6.3.2025
Toimitus

Keskeistä

  • Yleisenä varotoimena suositellaan päivystykseen tuleville potilaille, joilla tiedetään olevan runsasta alkoholin käyttöä, annettavaksi välittömästi tiamiinia 250 mg i.v.
  • Alkoholi kulkeutuu aivoihin ja aiheuttaa useimmiten etanolista johtuvia keskushermosto-oireita. Alkoholin vieroitusoireiden hoito: ks. «Alkoholin vieroitusoireiden hoito»1.
  • Krapula on lievin alkoholinkäytön aiheuttama vieroitustila. Siihen ei yleensä liity vieroituskouristuksia, ellei jokin muu syy (aivojen arpikudos, kasvain ym.) alenna aivojen kouristuskynnystä.
  • Pitkäkestoisen juomisen keskeytyessä seuraa krapulaa vaikeampi vieroitusoireisto, johon voi liittyä kouristuskohtauksia tai delirium tremens.
  • Vieroitusoireiden erotusdiagnostiikassa on muistettava aivoruhjevamma, kallonsisäiset vuodot, keskushermoston infektiot ja muut tajuntaa alentavat tilat.

Kouristuskohtaukset ja epilepsia

  • Alkoholin tai joidenkin keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden (esim. bentsodiatsepiinit) runsaan käytön loputtua ilmaantuu usein vieroitukseen liittyviä kouristuskohtauksia merkkinä aivojen ohimenevästä yliärtyvyystilasta. Kouristuskohtaukset tulevat usein monen kohtauksen sarjana, jolloin puhutaan sarjakouristuksista.
  • Huumeet (heroiini, kokaiini, amfetamiinit) eivät aiheuta kohtauksia runsaan käytön loputtua, vaan intoksikaation (= yliannostelun) yhteydessä.
  • Alkoholin suurkuluttajalla on muuhun väestöön verrattuna 10-kertainen vaara saada kouristuskohtaus.

Vieroituskouristukset

  • Humalahakuinen alkoholin käyttö lisää selvästi kouristuskohtausten riskiä.
  • Diagnoosin edellytys on vieroitusoireiden ja riittävän voimakkaan altistuksen ajallisen yhteyden toteaminen.
  • Suoraan yleistyvät tajuttomuus-kouristuskohtaukset tai paikallisalkuiset kohtaukset ilmaantuvat muiden vieroitusoireiden kanssa 1–2 vrk:n sisällä alkoholin tai rauhoittavan lääkkeen pitkäaikaisen, vähintään useita vuorokausia kestäneen ja runsaan käytön loputtua.
  • Kohtausten ilmaantuessa vasta myöhemmin juomisen loppumisen jälkeen on syynä joko rauhoittavan lääkkeen käytön loppuminen tai orgaaninen aivosairaus (esim. subduraalihematooma «Traumaattiset aivoverenvuodot»2).
  • Vieroitustilaan liittyvät kouristuskohtaukset tutkitaan kuten muutkin vastaavat kohtaukset «Epilepsian diagnostiikka: määritelmät ja tutkiminen»3.
    • Aivosairauteen viittaavien statuslöydösten puuttuessa hoitoa vaativan sairauden (kallonsisäinen vuoto, aivovamma, aivoverenkiertohäiriö) todennäköisyys on n. 6 %.
    • Plasman Na, K ja fP-Gluk on syytä tutkia.
  • Ensimmäisen vieroituskohtauksen jälkeen tehdään aivojen TT-kuvaus kertaalleen. Samantyyppisten kohtausten uusiessa kuvantaminen uusitaan vain, jos kohtauksessa on joko uusi paikallisalkuinen piirre tai uusi neurologinen puutosoire.
  • Vieroitustila lisää status epilepticuksen «Pitkittyneen epilepsiakohtauksen ja status epilepticuksen hoito»4 ilmaantumisen vaaraa. Jopa neljäsosalla potilaista, jotka ovat tulleet hoitoon status epilepticuksen vuoksi, kohtaus johtuu alkoholista «Alcohol consumption appears to be associated with the risk of onset of epilepsy or seizures.»B. Tämän vuoksi suositellaan nopeasti vaikuttavaa lääkettä heti ensimmäisen vieroituskouristuksen ilmaannuttua. Lääkkeinä käytetään

Epilepsialääkkeet ja alkoholi

  • Alkoholin suurkuluttajalle ei aloiteta epilepsialääkkeitä, jos kohtauksia tulee vain juomisen yhteydessä, vaan hoitona on tällöin alkoholin käytön lopettaminen.
    • Usein lääkkeen käyttö loppuu runsaan alkoholinkäytön ajaksi, ja epäsäännöllinen käyttö lisää kohtausriskiä. Tämä kannattaa muistaa etenkin, kun potilaana on esim. posttraumaattista epilepsiaa sairastava alkoholin suurkuluttaja.
    • Alkoholin käyttö muuttaa epilepsialääkkeiden metaboliaa.
  • Epilepsiaa sairastavan kohtuullinen alkoholinkäyttö (1–2 ravintola-annosta) ruokailun yhteydessä ei lisää kohtausten määrää tai vaikuta epilepsialääkkeen metaboliaan. Alkoholin käytön yhteydessäkin epilepsialääkkeet tulee ottaa säännöllisesti.

Alkoholi, epilepsia ja ajoterveys

  • Yleiset ajoterveysvaatimukset: ks. «Ajoterveyden arviointiohjeet lääkäreille»5
  • Provosoivien tekijöiden jälkeisiä kohtauksia (esim. alkoholivieroituskohtaukset) käsitellään samoin kuin muitakin epileptisiä kohtauksia huolimatta siitä, että potilas ilmoittaisi korjanneensa elämäntapojaan tältä osin.
  • Ryhmän 2 ajo-oikeutta (ammattiajokortti) ei puolleta henkilölle, joka on saanut alkoholivieroitukseen liittyvän yhdenkin kouristuskohtauksen.

Alkoholin suurkulutuksen aiheuttama pikkuaivoatrofia

  • Yleisin alkoholin suurkuluttajan kävelyhäiriön syy ja tavallisempi kuin esim. merkittävä polyneuropatia

Kliininen kuva

  • Oireisto kehittyy subakuutisti runsaan ja pitkäaikaisen alkoholinkäytön seurauksena ja näkyy selvimmin krapulan aikana.
  • Kävely on leveäraiteista, ja suoraa viivaa pitkin kävely (tandemkävely) on vaikeaa.
  • Kantapää-polvikokeessa ilmenee symmetristä ataksiaa.
  • Alaraajavapina tulee esiin, kun potilas makuulla kohottaa alaraajansa ja koukistaa polven 90°:n kulmaan.

Erotusdiagnoosi

  • Oireiden esiintyminen puhtaasti alaraajoissa on tyypillistä alkoholin suurkuluttajan pikkuaivodegeneraatiolle. Muissa pikkuaivosairauksissa (aivoverenkiertohäiriöt, MS-tauti, perinnölliset sairaudet) on oireita yleensä myös yläraajoissa ja aivohermojen alueella.

Hoito

  • Alkoholin käyttö on lopetettava.

Alkoholin suurkuluttajan kognitio

  • Älyllisten toimintojen heikkeneminen on alkoholisteilla huomattavasti yleisempää kuin normaaliväestöllä. Pysyvä raitistuminen voi kuitenkin johtaa heikentymisen pysähtymiseen.
  • Alkoholidementiadiagnoosi edellyttää, että muut muistisairauden syyt on suljettu pois.

Aivosillan myelinolyysi

  • Iatrogeeninen sairaus, joka aiheutuu huomattavan hyponatremian (Na < 120 mmol/l) nopeasta korjaamisesta «Hyponatremia»6.
    • Alkoholi aiheuttaa usein hyponatremiaa.
  • Potilaat ovat useimmiten alkoholisteja, mutta sairaus voi kehittyä muistakin syistä aiheutuneen hyponatremian yhteydessä.
  • Myelinolyysi ei rajoitu vain aivosillan (ponsin) alueelle, vaan sitä nähdään myös mm. pikkuaivoissa, tyvitumakealueella ja talamuksessa.

Kliininen kuva

  • Lievänä sairaus on usein huomaamaton tai löydökset vähäisiä, mutta vaikeassa muodossa oirekuvaan kuuluu tetrapareesi, hämärtynyt tajunta ja aivohermo-oireita (nielemishäiriö, dysartria, nystagmus, katsepareesi). Vaikea muoto voi johtaa kuolemaan. Kliiniset löydökset ilmaantuvat ennen kuvantamislöydöksiä.

Hoito

  • Alkoholin suurkuluttajan lievää hyponatremiaa ei ole syytä korjata infuusioin.
  • Oireisen hyponatremian hoidon tavoitteena on P-Na:n suureneminen 5 mmol/l/24 t. Vaikeiden oireiden perusteella enintään 8 mmol/l/24 t, kunnes P-Na on > 130 mmol/l, ja yleensä aktiivinen hyponatremian hoito voidaan lopettaa «Hyponatremia»6.
  • Jos potilaan vointi muuttuu huonompaan suuntaan Na-korjauksen aikana, korjaaminen on keskeytettävä ja Na-tasoa on pyrittävä uudelleen laskemaan.

Wernicken tauti

  • Johtuu B1-vitamiinin eli tiamiinin puutoksesta.
  • Riskiryhmiä ovat alkoholin suurkuluttajien lisäksi vanhukset, joiden ravitsemustila on heikentynyt, parenteraalista ravintoa saavat, syöpäpotilaat ja kroonista suolistosairautta potevat.
  • Tiamiinia tarvitaan hiilihydraattiaineenvaihdunnassa, joten esim. glukoosin anto lisää sen tarvetta.

Oireet

  • Täydellinen oirekuva on harvinainen, ja lieviä tapauksia jää paljon tunnistamatta; taudin epäily on tärkeä.
  • Silmäoireet: nystagmus, abducens-pareesi, konjugoitu katsepareesi, hidas mustuaisreaktio, anisokoria, ptoosi, verkkokalvon verenvuodot, papilliturvotus
  • Psyykkiset oireet: Korsakoffin psykoosi (mieleenpainamiskyvyn puute, desorientaatio, amnesia, satuilu), euforia, harhat, keskittymiskyvyn puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, kiihtyneisyys
  • Kävely- ja tasapainohäiriö (ataksia ja polyneuropatia)
  • Tajunnan häiriö: uneliaisuus, tajuttomuus
  • Hypo- tai hypertermia
  • Hypotensio

Hoito evd

  • Sairaus voi johtaa kuolemaan, joten hoito on aloitettava jo epäilyn pohjalta.
  • Hoidoksi annetaan 250 mg tiamiinia i.v. 8 t:n välein 3–5 vrk ajan ja sen jälkeen vielä 250 mg i.v. tai i.m. kerran päivässä 5–7 vrk ajan. Suolistosta tiamiini ei imeydy riittävästi. Glukoosi-infuusiota ei saa antaa ennen tiamiinin antoa (voi pahentaa tilannetta). Jatkohoidoksi suositellaan monivitamiinivalmistetta.

Pellagra

  • Suomessa hyvin harvinainen alkoholisteilla esiintyvä puutostauti, jonka syynä on nikotiinihapon tai sen esiasteen tryptofaanin puute

Oireet

  • Ihottuma, muistisairaus ja ripuli (tai ummetus); lisänä voi esiintyä esim. spastinen pareesi, polyneuropatia, primitiivisiä heijasteita, ruokahaluttomuutta, inkontinenssia, kielikipua, epileptisiä kohtauksia ja sekavuutta.

Muut

  • Polyneuropatia «Polyneuropatiat»7 ja paineneuropatiat «Hermojen pinne- ja kompressiotilat»8 ovat alkoholisteilla melko yleisiä, samoin lievä myopatia «Perinnölliset lihastaudit»9. Vaikea myopatia on harvinainen.
  • Alkoholin suurkuluttajilla on selvästi suurentunut vaara sairastua alla mainittuihin keskushermoston sairauksiin.
    • Aivovammat
      • Kolme kertaa yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin. Lievät vammat jäävät usein havaitsematta.
    • Krooninen subduraalihematooma
    • Aivoverenkierron häiriöt
      • Jatkuva runsas alkoholinkäyttö (> 60 g etanolia/vrk) on osoittautunut sekä aivoverenvuodon, subaraknoidaalivuodon että aivoinfarktin vaaratekijäksi.
    • Hepaattinen enkefalopatia
      • Aiheutuu maksan vajaatoiminnasta.
      • Oireina tarkkaavaisuuden väheneminen, asentovapina, asterixis (vapinaa muistuttava hidas liikehäiriö) ja myokloniat. EEG:ssä nähdään hidasjaksoista toimintaa. Aivovaurio näkyy MK:ssa globus palliduksen ylitiheytenä, joka häviää maksan vajaatoiminnan korjaantuessa.
    • Liikehäiriöt
      • Alkoholin vieroitustilaan kuuluu kannatusvapina, joka muistuttaa essentiaalista vapinaa. Alkoholin vieroitustilaan liittyy joskus parkinsonismi «Parkinsonin tauti»10, joka ei kuitenkaan johda varsinaisen Parkinsonin taudin kehittymiseen. Pikkuaivodegeneraatioon ja hepaattiseen enkefalopatiaan liittyy myös vapina (ks. yllä).
    • Unihäiriöt
      • Humala lisää nukkumiseen liittyviä hengityskatkoja ja huonontaa unen laatua.
    • Infektiot
      • Erityisesti listeria- ja pneumokokkimeningiitit ovat tavallisia alkoholin suurkuluttajilla.
  • Tiamiinin puutos saattaa myös aiheuttaa polyneuropatiaa, beriberin ja Marchiafava–Bignamin oireyhtymän (aivokurkiaisen nekroosi).

Sikiön alkoholioireyhtymä (FAS)

Kirjallisuutta

  1. Sato I, Yoshioka A, Uchida N, ym. Diagnosis and treatment of Wernicke's encephalopathy: A systematic literature review. Gen Hosp Psychiatry 2024;90():176-177 «PMID: 38705771»PubMed
  2. Eva L, Brehar FM, Florian IA, ym. Neuropsychiatric and Neuropsychological Aspects of Alcohol-Related Cognitive Disorders: An In-Depth Review of Wernicke's Encephalopathy and Korsakoff's Syndrome. J Clin Med 2023;12(18): «PMID: 37763040»PubMed
  3. Weis S, Büttner A. Alcohol-related diseases. Handb Clin Neurol 2017;145():175-180 «PMID: 28987168»PubMed
  4. Jesse S, Bråthen G, Ferrara M ym. Alcohol withdrawal syndrome: mechanisms, manifestations, and management. Acta Neurol Scand 2017;135(1):4-16. «PMID: 27586815»PubMed