Takaisin Tulosta

Eteislepatuksen hoito

Lääkärin käsikirja
6.10.2025 • Viimeisin muutos 6.10.2025
Pekka Raatikainen

Keskeistä

  • Eteislepatus (”flutter”, ”flatteri”) on eteisvärinän jälkeen tavallisin ja tärkein eteisperäinen rytmihäiriö.
  • Tyypillisen eteislepatuksen tunnistaa EKG-kytkennöissä II, III ja aVF näkyvästä säännöllisestä, sahalaitamaisesta F-aallosta (”flutter wave”), jonka taajuus on 240–350/min (kuva «»1).
  • Rytmihäiriölääkkeiden osoittauduttua teholtaan huonoiksi ja joskus jopa vaarallisiksi katetriablaatio on syrjäyttänyt rytmihäiriölääkityksen tyypillisen eteislepatuksen estohoidossa.
  • Itsenäisen eteisvärinän hoidossa yleisesti käytettyä flekainidia on vältettävä eteislepatuksen hoidossa proarytmian vaaran takia (ns. 1:1 eteislepatus).

Syntymekanismi

  • Eteislepatuksen mekanismina on ns. makrokiertoaktivaatio, ja rytmihäiriön käynnistäjänä toimivat eteislisälyönnit samaan tapaan kuin eteisvärinässä.
  • Tyypillisessä eteislepatuksessa makrokiertoaktivaatio tapahtuu oikeassa eteisessä.
    • Rytmihäiriön ylläpidon ja ablaatiohoidon kannalta kriittinen rakenne on trikuspidaaliläppäaukon ja alaonttolaskimon välinen kannas (”isthmus”).
  • Poikkeavalla eteislepatuksella tarkoitetaan muualla oikeassa tai vasemmassa eteisessä syntyvää makrokiertoaktivaatiota. Siinä EKG:ssä havaittavan eteisheilahduksen muoto ja taajuus vaihtelevat rytmihäiriösilmukan paikasta ja koosta riippuen.
    • Tällaisia rytmihäiriöitä esiintyy esim. eteisiin kohdistuneiden sydänleikkausten jälkeen (”arpitakykardia”) ja eteisvärinän katetriablaation jälkeen.

Akuuttihoito

  • Kammiotaajuuden hidastamiseen voidaan käyttää beetasalpaajia, kalsiumkanavan salpaajia (verapamiili, diltiatseemi) ja digoksiinia kuten eteisvärinässäkin (ks. «Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito»1). Digoksiini saattaa muuttaa eteislepatuksen paremmin siedetyksi eteisvärinäksi.
  • Sinusrytmin palauttamisessa ensisijainen vaihtoehto on sähköinen rytminsiirto «Sähköisen rytminsiirron suoritus»2 bifaasista defibrillaattoria käyttäen (aloitusenergia 100 J), ellei rytminsiirto eteistä ylitahdistamalla joko ruokatorvielektrodia tai pysyvää tahdistinta käyttäen ole mahdollista.
  • Lääkkeelliseen rytminsiirtoon voidaan sairaalaolosuhteissa käyttää ibutilidia.
    • Se tehoaa eteislepatukseen paremmin kuin eteisvärinään ja palauttaa sinusrytmin vajaassa tunnissa n. 60 %:ssa akuuteista tapauksista.
    • Proarytmian (kääntyvien kärkien kammiotakykardia) välttämiseksi ennen lääkkeen antoa on varmistettava, että kalium on yli 4.0 mmol/l eikä QT-aika ole pidentynyt.
    • Lääkkeen anto lopetetaan heti sinusrytmin palauduttua.
  • Antikoagulaatiohoito rytminsiirron yhteydessä toteutetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eteisvärinässä «Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito»1.
  • Flekainidia ei suositella käytettäväksi eteislepatuksen rytminsiirrossa huonon tehon ja proarytmian (ns. 1:1 eteislepaus, jossa kaikki eteisimpulssit johtuvat kammioihin) vaaran takia.
  • Vernakalantti ei tehoa eteislepatukseen.

Estohoito

  • Rytmihäiriölääkkeiden teho eteislepatukseen on huono, ja niiden käyttöön liittyy monia haittavaikutuksia.
  • Kammiotaajuuden optimointi on vaikeaa, sillä eteislepatuksessa syketaajuus vaihtelee tyypillisesti hyppäyksittäin eteis-kammiojohtumisen muuttuessa esim. 2:1-johtumisesta 3:1-johtumiseksi tai päinvastoin.
  • Ensisijainen hoito tyypillisen eteislepatuksen estossa onkin katetriablaatio, jossa radiotaajuista sähkövirtaa kohdistetaan erityisen hoitokatetrin avulla sydämen sisälle niin, että eteislepatusta ylläpitävä ”rytmihäiriösilmukka” poistuu pysyvästi.
    • Tyypillisen eteislepatuksen ns. isthmusablaatio onnistuu lähes kaikissa tapauksissa ja eteislepatus uusiutuu toimenpiteen jälkeen harvoin (< 10 %).
    • Korkea ikä, rakenteellinen sydänvika tai krooninen eteislepatus ei ole este eteislepatuksen katetriablaatiolle.
    • Katetriablaatio tehoaa usein myös tilanteissa, joissa eteisvärinä on muuttunut rytmihäiriölääkityksen (esim. flekainidi tai amiodaroni) vaikutuksesta eteislepatukseksi.
  • Jos potilaalla esiintyy sekä eteislepatusta että -värinää, ablaatiohoidon tarvetta voidaan arvioida taulukon «Katetriablaatiohoidon aiheet toistuvan tyypillisen eteislepatuksen hoidossa»1 avulla.
  • Arpitakykardioiden ja muiden poikkeavien eteislepatusten ablaatiohoito on vaikeampaa. Uusilla kartoitusmenetelmillä niidenkin hoitotulokset ovat kuitenkin niin hyviä, että lääkehoitoon huonosti reagoivat potilaat kannattaa lähettää ablaatioarvioon.
Taulukko 1. Katetriablaatiohoidon aiheet toistuvan tyypillisen eteislepatuksen hoidossa
Kliininen kuva Hoitoon lähettämisen aiheet
Tyypillinen eteislepatus ainoa dokumentoitu rytmihäiriöLähetä ablaatiohoitoon.
Tyypillistä eteislepatusta esiintyy enemmän kuin eteisvärinää.Lähetä ablaatiohoitoon, ellei lääkitys auta.
Eteisvärinää esiintyy enemmän kuin tyypillistä eteislepatusta. Lääkehoito on ensisijainen vaihtoehto.
Rytmihäiriölääkitys muuttaa eteisvärinän tyypilliseksi eteislepatukseksi. Lähetä ablaatiohoitoon.

Antikoagulaatiohoito

Kirjallisuutta

  1. Van Gelder IC, Rienstra M, Bunting KV, ym. 2024 ESC Guidelines for the management of atrial fibrillation developed in collaboration with the European Association for Cardio-Thoracic Surgery (EACTS). Eur Heart J 2024;45(36):3314-3414 «PMID: 39210723»PubMed
  2. Raatikainen P, Hakalahti A. Eteislepatus. Teoksessa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024, s. 546–55. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04502»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  3. Patel RS, Khayata M, De Ponti R, ym. Relationships Between Atrial Flutter and Fibrillation: The Border Zone. Card Electrophysiol Clin 2022;14(3):421-434 «PMID: 36153124»PubMed
  4. Brugada J, Katritsis DG, Arbelo E, ym. 2019 ESC Guidelines for the management of patients with supraventricular tachycardiaThe Task Force for the management of patients with supraventricular tachycardia of the European Society of Cardiology (ESC). Eur Heart J 2020;41(5):655-720 «PMID: 31504425»PubMed