Takaisin Tulosta

Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito

Lääkärin käsikirja
6.10.2025 • Viimeisin muutos 6.10.2025
Pekka Raatikainen

Eteisvärinän estohoito: ks. «Eteisvärinän estohoito»1

Keskeistä

  • Akuutissa eteisvärinässä valinta rytmin- ja sykkeenhallinnan välillä tehdään yksilöllisesti; ks. «Eteisvärinän hoitolinjan valinta: sykkeen- vai rytminhallinta?»2.
    • Tiheään toistuvassa eteisvärinässä yleinen periaate on, että rytminsiirto kannattaa jättää tekemättä ja keskittyä sykkeenhallintaan, jos estohoitoa ei voida tehostaa.
  • Tukosvaaran arviointi on oleellinen osa myös akuutin eteisvärinäkohtauksen hoitoa.
    • Tukosvaara riippuu eteisvärinäkohtauksen kestosta ja CHA2DS2VA-pisteytyksen avulla arvioitavista tukosvaaratekijöistä.

Kammiotaajuuden hidastaminen evd

  • Ellei välitön sinusrytmin palauttaminen ole välttämätöntä, eteisvärinäkohtauksen hoidossa pyritään ensin hidastamaan kammiotaajuutta pyrkien syketaajuuteen alle 100/min.
    • Vaste saadaan nopeasti, kun eteis-kammiojohtumista jarruttava lääke annetaan laskimonsisäisesti.
  • Ensisijainen lääke on yleensä beetasalpaaja. Ne ovat turvallisia sepelvaltimotaudissa ja oikein annosteltuina myös sydämen vajaatoiminnassa ja sopivat myös avoterveydenhuollossa käytettäviksi.
  • Kalsiumkanavan salpaajat (verapamiili ja diltiatseemi) ovat hyvin siedettyjä itsenäisessä eteisvärinässä, mutta niitä ei saa käyttää sydämen vajaatoiminnassa.
  • Digoksiinin vaikutus alkaa hitaammin ja teho on huonompi kuin beetasalpaajien ja kalsiumkanavan salpaajien. Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa (esim. keuhkopöhö, ks. «Sydämen akuutti vajaatoiminta ja keuhkopöhö»3) se ei kuitenkaan laske verenpainetta kuten beetasalpaajat tai kalsiumkanavan salpaajat.
  • Erikoissairaanhoidossa eteisvärinän kammiotaajuuden hidastamiseen voidaan joskus käyttää myös amiodaronia. Sen etuna on vähäinen negatiivinen inotrooppinen vaikutus ja pieni proarytmian vaara, minkä ansiosta se sopii myös postoperatiivisten, kriittisesti sairaiden tai muuten hemodynaamisesti epävakaiden potilaiden hoitoon.
  • Dronedaroni on vasta-aiheinen eteisvärinän sykkeenhallinnassa.
  • WPW-oireyhtymään liittyvässä eteisvärinässä sähköinen rytminsiirto on turvallisin vaihtoehto. Jos se ei ole mahdollinen, potilaalle voidaan antaa flekainidia tai amiodaronia, jotka hidastavat johtumista myös oikoradassa.
    • Kalsiumkanavan salpaajat, digoksiini ja beetasalpaajat suosivat kilpailevaa johtumista oikoradassa, minkä takia niitä ei saa käyttää pre-eksitoituneessa eteisvärinässä.
  • Yhteenveto akuutin eteisvärinän kammiotaajuuden hidastamisessa ja rytminsiirrossa käytettävien lääkkeiden annostelusta on taulukossa «Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoidossa käytettävien lääkkeiden annostelu. Yleensä lääkitys annetaan suonensisäisesti, mutta kiireettömissä tapauksissa voidaan käyttää myös suun kautta annosteltavaa lä»1.
Taulukko 1. Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoidossa käytettävien lääkkeiden annostelu. Yleensä lääkitys annetaan suonensisäisesti, mutta kiireettömissä tapauksissa voidaan käyttää myös suun kautta annosteltavaa lääkitystä.
 LääkeAnnostus
  1. 1) Käytetään yleensä vain erikoissairaanhoidossa.
Kammiotaajuuden hidastaminen
BeetasalpaajatMetoprololi5 mg hitaana injektiona, voidaan uusia 2–3 kertaa 5 min:n välein
Esmololi1)Alkuannos 10–50 mg nopeana boluksena, jatkoinfuusio 1–4 mg/min syke- ja verenpainetason mukaan
Kalsiumkanavan salpaajatVerapamiili2.5–5 mg hitaana injektiona, tarvittaessa toistetaan 10 mg:n kokonaisannokseen asti
Muut lääkkeetDigoksiini0.25 mg hitaana injektiona, voidaan uusia 2–3 kertaa 1–2 tunnin välein (maksimiannos 1 mg/vrk)
Amiodaroni1)Alkuannos 150–300 mg infuusiona 10–60 min:ssa, jatkoinfuusio 1 200–1 800 mg/vrk
Rytminsiirto
Ensisijainen lääkeFlekainidi1–2 mg/kg (enintään 150 mg) infuusiona 10–30 min:ssa tai 300 mg suun kautta kerta-annoksena
Vernakalantti1)3 mg/kg (enintään 339 mg) infuusiona 10 min:ssa, tarvittaessa 15 min:n kuluttua 2 mg/kg (enintään 226 mg) 10 min:n infuusiona
Muut lääkkeetAmiodaroni1)Alkuannos 150–300 mg infuusiona 10–60 min:ssa, jatkoinfuusio 1 200–1 800 mg/vrk
Ibutilidi1)1 mg infuusiona 10 min:ssa, voidaan toistaa kertaalleen 10 min:n kuluttua

Rytminsiirto evd

  • Jos akuutti eteisvärinä romahduttaa potilaan hemodynamiikan, sähköinen rytminsiirto on tehtävä välittömästi, vaikka antikoagulaatiohoito ei olisi hoitotasolla tai potilas on juuri syönyt.
  • Sen sijaan hemodynaamisesti vakailla potilailla rytminsiirrolla ei ole kiire, sillä sinusrytmi palautuu itsestään vuorokauden kuluessa jopa 70 %:ssa tapauksista.
  • Jos hoitolinjana on rytminhallinta ja sinusrytmi ei palaudu 1–2 vrk:n kuluessa, tehdään sähköinen tai lääkkeellinen rytminsiirto.
    • Ennen rytminsiirtoa pitää aina arvioida myös tukosvaara, ja tarvittaessa aloitetaan antikoagulaatiohoito jo ennen rytminsiirtoa; ks. «»1.
  • Rytminsiirron vasta-aiheet
    • Tukosvaaratekijöistä riippuen yli 24–48 t kestänyt tai kestoltaan epäselvä eteisvärinä, jos antikoagulaatiohoito ei ole toteutunut suositusten mukaisesti eikä sydämen sisäisiä hyytymiä ole suljettu pois ruokatorven kautta tehdyllä sydämen kaikututkimuksella tai tietokonetomografialla
    • Elektrolyyttihäiriö (hypokalemia) ja digitalismyrkytys
    • Vaikea sinussolmukkeen toimintahäiriö, ellei potilaalla ole tahdistinta
    • Jos rytmi vaihtelee sinusrytmin ja eteisvärinän välillä, sähköinen rytminsiirto on vasta-aiheinen mutta rytmihäiriölääkkeitä voidaan käyttää.
  • Jos eteisvärinän syynä on jokin hoidettavissa oleva tila, kuten akuutti sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta, sydänlihastulehdus, kilpirauhasen toimintahäiriö tai akuutti keuhkosairaus, hoito kohdistetaan ensin perussyyhyn ja rytminsiirtoa harkitaan vasta sen jälkeen.

Sähköinen rytminsiirto

  • Sähköisessä rytminsiirrossa sinusrytmi palautetaan antamalla tasavirtaisku QRS-heilahdukseen synkronoituna (= kardioversio) kevyen anestesian aikana.
    • Elektiivisen kardioversion toteutus: ks. «Sähköisen rytminsiirron suoritus»4
    • Rytmihäiriön kestosta ja muista tekijöistä riippuen sinusrytmi palautuu akuutissa eteisvärinässä yli 90 %:lla potilaista.
  • Lääkkeisiin verrattuna sähköisen rytminsiirron etuna on hyvä teho ja proarytmisten vaikutusten vähäisyys, mutta se vaatii aina anestesian.
  • Jos sinusrytmi ei palaudu maksimienergiallakaan ja sinusrytmin palauttamista pidetään tärkeänä, erikoislääkärin harkinnan mukaan potilaalle voidaan antaa ibutilidia ja toistaa kardioversioyritys saman anestesian aikana.
    • Toinen vaihtoehto on aloittaa rytmihäiriölääkitys suun kautta ja toistaa kardioversioyritys lääkkeen vaikutuksen vakiinnuttua eli lääkkeestä riippuen 1–4 viikon kuluttua (antikoagulaation on oltava hoitotasolla).

Lääkkeellinen rytminsiirto

  • Lääkkeellinen rytminsiirto ei vaadi anestesiaa eikä edeltävää paastoa, minkä ansiosta se on helpommin toteutettavissa kuin sähköinen rytminsiirto.
  • Ensisijaiset valmisteet eteisvärinän lääkkeellisessä rytminsiirrossa ovat flekainidi ja vernakalantti.
  • Flekainidia voidaan antaa joko suonensisäisesti tai suun kautta.
    • Kammiotaajuuden paradoksaalisen nopeutumisen välttämiseksi sitä ei saa käyttää eteislepatuksen rytminsiirrossa, ja eteisvärinässä suositellaan annettavaksi beetasalpaajaa tai muuta eteis-kammiojohtumista hidastavaa lääkettä ennen flekainidin antoa.
  • Flekainidin käyttö eteisvärinän rytminsiirrossa on vasta-aiheista, jos potilaalla on todettu
    • sydäninfarkti, systolinen vajaatoiminta (vasemman kammion ejektiofraktio < 50 %) tai muu vaikea rakenteellinen sydänsairaus
    • sinussolmukkeen toimintahäiriö, toisen tai kolmannen asteen eteis-kammiokatkos ilman tahdistinta
    • leveä QRS-heilahdus (haarakatkos)
    • Brugadan oireyhtymä tai jos
    • rytmihäiriö liittyy akuuttiin sepelvaltimotautikohtaukseen tai sydämen vajaatoiminnan pahenemiseen.
  • Vernakalantin etuna eteisvärinän rytminsiirrossa on nopea vaikutus, mutta sekään ei tehoa eteislepatukseen. Sitä voidaan käyttää lievissä sydänsairauksissa, mutta se on vasta-aiheinen, jos potilaalla on
    • vaikea sydämen vajaatoiminta (NYHA III–IV)
    • vaikea aorttaläpän ahtauma
    • akuutti sepelvaltimotautikohtaus edellisen kuukauden aikana
    • systolinen verenpaine alle 100 mmHg
    • pitkä QT-aika (korjaamattomana > 440 ms), vaikea bradykardia, sinussolmukkeen toimintahäiriö tai toisen tai kolmannen asteen eteis-kammiokatkos ilman tahdistinta.
  • Vernakalantin yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ohimenevät makutuntemukset, puutumisoireet, pahoinvointi ja aivastelu.
    • Proarytmia on harvinainen, koska lääkkeen vaikutus kohdistuu pääasiassa eteisten sähköiseen toimintaan eikä QT-aika pitene merkittävästi.
    • Verenpaineen säännöllinen seuranta lääkeinfuusion aikana on tärkeää, vaikka hypotonian vaara on pieni.
  • Amiodaronin teho akuutin eteisvärinän rytminsiirrossa vaihtelee, ja sen vaikutus on hitaampi kuin muiden eteisvärinän rytminsiirtoon käytettävien lääkkeiden.
  • Ibutilidin etuna on hyvä teho eteislepatukseen, mutta kääntyvien kärkien kammiotakykardian vaaran takia sen käyttö on syytä rajata rytmihäiriöihin perehtyneiden erikoislääkärien vastuulle.
  • Hoitokäytäntö, jossa potilas ottaa rytmihäiriölääkkeen itsenäisesti heti rytmihäiriön alettua (”pill in the pocket”), edellyttää erikoislääkärin arviota ja aiemmin sairaalassa samalla valmisteella turvallisesti suoritettua rytminsiirtoa. Tähän tarkoitukseen sopivista lääkkeistä on Suomessa saatavana flekainidi (300 mg p.o.).
  • Yhteenveto eteisvärinän lääkkeellisen rytminsiirron suorituksesta on esitetty taulukossa «Eteisvärinän lääkkeellisen rytminsiirron suoritus. Lähde: Eteisvärinän Käypä Hoito suositus 2025 (muokattu).»2.
Taulukko 2. Eteisvärinän lääkkeellisen rytminsiirron suoritus. Lähde: Eteisvärinän Käypä Hoito suositus 2025 (muokattu).
1.Varmista, että käytettävissä on riittävät seurantavälineet (mm. EKG-monitorointi, verenpaineen mittaus) ja valmius mahdollisen proarytmian hoitoon (defibrillaattori).
2.Kytke potilas EKG-monitoriin.
3.Avaa suoniyhteys ja aloita nesteytys esim. fysiologisella keittosuolaliuoksella.
4.Hidasta kammiotaajuutta beetasalpaajalla (tai kalsiumkanavan salpaajalla/digoksiinilla).
5.Anna varsinainen rytmihäiriölääke.
  • Flekainidi 1–2 mg/kg (max 150 mg) 30 min:n infuusiona tai 300 mg suun kautta kerta-annoksena
  • Vernakalantti 3 mg/kg (max 339 mg) 10 min:n infuusiona, tarvittaessa 15 min:n kuluttua toinen annos 2 mg/kg (max 226 mg) 10 min:n infuusiona
  • Älä käytä ryhmän IC lääkkeitä ja vernakalanttia eteislepatuksen rytminsiirrossa.
  • Ibutilidi tehoaa myös eteislepatukseen, mutta sen käyttö edellyttää monia varotoimia ja seurantaa proarytmian välttämiseksi.
  • Proarytmisten vaikutusten tai niitä ennakoivien muutosten (esim. QRS-heilahduksen tai QT-ajan voimakas piteneminen) ilmaantuessa lääkkeen anto lopetetaan välittömästi.
6.Sinusrytmin palautumisen jälkeen infuusio lopetetaan ja EKG-monitorointia jatketaan lääkkeestä riippuen vähintään 3–4 t:n ajan, minkä jälkeen hyväkuntoiset potilaat voidaan kotiuttaa.
7.Ellei sinusrytmi palaudu lääkkeen annon jälkeen, potilas on turvallisempaa ohjata sähköiseen rytminsiirtoon kuin yrittää lääkkeellistä rytminsiirtoa toisella valmisteella.

Antikoagulaatiohoito eteisvärinän rytminsiirron yhteydessä

Ruokatorven kautta tehtävä sydämen kaikututkimus (TEE) eteisvärinän rytminsiirron yhteydessä

  • Jos eteisvärinän kesto on epäselvä tai yli 24–48 t eikä potilaalla ole antikoagulaatiolääkitystä tai se ei ole toteutunut suositusten mukaisesti, vaikeaoireiset potilaat voidaan lähettää kiireelliseen ruokatorven kautta tehtävään sydämen kaikututkimukseen (TEE).
    • Suora antikoagulantti tai varfariini ja pienimolekyylinen hepariini aloitetaan jo ennen rytminsiirtoa samaan tapaan kuin akuutissa eteisvärinässä.
  • Jos TEE-tutkimuksessa ei havaita sydämen sisäisiä hyytymiä, voidaan rytminsiirto tehdä saman tien.
    • Rytminsiirron jälkeen antikoagulaatiohoitoa jatketaan vähintään 4 viikon ajan tai pysyvästi muista tukoksille altistavista tekijöistä riippuen.
  • TEE-ohjatun kardioversion etu on oireiden nopea lievittyminen, ja lisäksi se saattaa parantaa rytminsiirron onnistumismahdollisuuksia hoitoviiveen lyhentyessä.

Kirjallisuutta

  1. Eteisvärinä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 7.7.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50036»1.
  2. Van Gelder IC, Rienstra M, Bunting KV, ym. 2024 ESC Guidelines for the management of atrial fibrillation developed in collaboration with the European Association for Cardio-Thoracic Surgery (EACTS). Eur Heart J 2024;45(36):3314-3414 «PMID: 39210723»PubMed
  3. Schmidt AS, Lauridsen KG, Torp P, ym. Maximum-fixed energy shocks for cardioverting atrial fibrillation. Eur Heart J 2020;41(5):626-631 «PMID: 31504412»PubMed