Takaisin Tulosta

Eteisvärinän estohoito

Lääkärin käsikirja
6.10.2025 • Viimeisin muutos 6.10.2025
Pekka Raatikainen

Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito: ks. «Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito»1

Keskeistä

  • Eteisvärinän estohoitoa on harkittava, jos potilas sietää eteisvärinää huonosti. Ilman hoitoa rytmihäiriö toistuu 80–90 %:lla potilaista vuoden kuluessa.
  • Estohoito suunnitellaan yksilöllisesti unohtamatta rytmihäiriölle altistavien tekijöiden, kuten elektrolyytti- tai endokrinologisten häiriöiden, korjaamista sekä sydän- ja muiden perussairauksien hyvää hoitoa.
  • Rytmihäiriölääkkeillä voidaan vain harvoin estää eteisvärinä kokonaan, minkä takia realistinen tavoite on oireiden lievittyminen ja kohtausten harventuminen.
  • Ellei lääkehoito tehoa, potilas on syytä lähettää rytmikardiologille katetriablaatiohoidon ja muiden invasiivisten hoitojen arvioon.

Lääkehoito

  • Eteisvärinän estolääkityksen valintaan vaikuttavat oleellisesti potilaan muut (sydän)sairaudet ja niiden lääkitys (ks. tarkemmin Käypä hoito -suosituksen kuva «Eteisvärinän estolääkityksen valinta»1).
  • Varsinaisten rytmihäiriölääkkeiden (amiodaroni, dronedaroni, flekainidi, sotaloli) aloitus kuuluu erikoislääkärille, mutta potilaan oma lääkäri voi huolehtia jatkoseurannasta erikoissairaanhoidon ohjeiden mukaisesti.
  • Objektiivista näyttöä lääkityksen tehosta saadaan esim. EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnillä tai kliinisellä rasituskokeella. Tehoa arvioitaessa on varmistettava, että lääkkeen vaikutus on ehtinyt vakiintua.

Beetasalpaajat evd

  • Avohoidossa ensisijainen lääke eteisvärinän estohoidossa on beetasalpaaja.
  • Beetasalpaajat sopivat erityisesti potilaille, joilla on kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti tai sydämen vajaatoiminta tai joilla rytmihäiriö alkaa fyysisen rasituksen tai stressin yhteydessä.
    • Sydämen vajaatoiminnassa hoito on aloitettava varovaisesti pienellä annoksella.
    • Yhteiskäytössä ne vahvistavat muiden rytmihäiriölääkkeiden vaikutusta ja estävät niiden proarytmisia vaikutuksia.
    • Vagaalisessa eteisvärinässä, jossa rytmihäiriö alkaa sykkeen hidastuessa esim. ruokailun jälkeen tai yöllä potilaan nukkuessa, ne voivat kuitenkin jopa pahentaa tilannetta.
  • Beetasalpaajat voivat muuttaa eteisvärinän oireettomaksi hidastamalla kammiotaajuutta, mikä vaikeuttaa hoidon tulosten arviointia.
  • Vaikka erot eri beetasalpaajien välillä lienevät pieniä, hoidossa kannattaa suosia kerran päivässä otettavia valmisteita, joista näyttö liitännäissairauksien hoidossa on vahvin (bisoprololi 5–10 mg × 1, metoprololi 50–200 mg × 1).

Kalsiumkanavan salpaajat

  • Kalsiumkanavan salpaajat (verapamiili ja diltiatseemi) eivät estä eteisvärinän uusiutumista, mutta samoin kuin beetasalpaajat ne helpottavat potilaan oireita hidastamalla kammiotaajuutta ja tehostavat muiden rytmihäiriölääkkeiden vaikutusta ja vähentävät proarytmian vaaraa.

Digoksiini

  • Digoksiini ei estä eteisvärinän uusiutumista, vaan saattaa jopa lisätä ja pidentää eteisvärinäkohtauksia. Eteisvärinän uusiutuessa se voi kuitenkin estää nopean kammiovasteen, mikä puolustaa sen käyttöä sydämen vajaatoimintaa potevilla.
  • Digoksiinin vaikutus eteisvärinäpotilaiden ennusteeseen on kiistanalainen.

Varsinaiset rytmihäiriölääkkeet evd

  • Nykyään eteisvärinän estohoidossa käytettävät lääkkeet ovat ryhmän IC lääke flekainidi ja ryhmän III lääkkeet amiodaroni, dronedaroni ja sotaloli.
  • Flekainidi (100–200 mg × 1) on tehokas ja turvallinen itsenäisen eteisvärinän hoidossa, mutta vasta-aiheinen sydäninfarktin sairastaneilla, sydämen vajaatoiminnassa ja muissa rakenteellisissa sydänsairauksissa.
  • Käyttö edellyttää potilaan huolellista tutkimista ja muiden sydänsairauksien poissulkemista ennen hoidon aloitusta ja hyvää seurantaa (ks. tarkemmin Käypä hoito -suosituksen kuva «Ryhmän IC rytmihäiriölääkityksen aloittaminen ja potilaan seuranta»2).
  • Ennen hoidon aloittamista tehtävät tutkimukset, kuten sydämen kaikututkimus ja tarvittaessa kliininen rasituskoe, voidaan tehdä polikliinisesti, eikä potilasta tarvitse yleensä ottaa sairaalaan lääkityksen aloittamista varten.
  • Seuranta voidaan toteuttaa avoterveydenhuollossa.
    • Jos kontrollikäynnin yhteydessä todetaan rakenteelliseen sydänsairauteen viittaavia oireita tai löydöksiä, potilas on ohjattava kardiologin arvioon jatkotutkimuksia ja mahdollista lääkkeen vaihtoa varten.
    • Sydäninfarktin, vaikean sydämen vajaatoiminnan tai muun vakavaan rakenteelliseen sydänvikaan viittaavan oireen tai löydöksen ilmaantuessa flekainidilääkitys on lopetettava välittömästi.
    • Lääkityksen jatkaminen on vasta-aiheista myös, jos potilaalle ilmaantuu haarakatkos.
  • Proarytmisten vaikutusten vähentämiseksi ryhmän IC lääkkeisiin kannattaa yhdistää beetasalpaaja tai jokin muu eteis-kammiojohtumista hidastava lääke.
  • Amiodaroni estää eteisvärinän uusiutumista tehokkaammin kuin muut rytmihäiriölääkkeet. Sen pitkäaikaiskäyttöä vaikeuttavat kuitenkin monet sydämen ulkoiset haittavaikutukset ja interaktiot muiden lääkkeiden kanssa (esim. varfariini, suorat antikoagulantit), minkä takia sitä ei voida pitää ensivaiheen lääkkeenä eteisvärinän hoidossa.
    • Käyttö edellyttää huolellista potilasvalintaa ja seurantaa mm. kilpirauhasen, maksan tai keuhkojen toiminnan häiriöiden varalta. Toisaalta amiodaroni aiheuttaa harvoin proarytmiaa ja sitä voidaan käyttää myös sydäninfarktin sairastaneilla ja sydämen vajaatoimintaa potevilla.
    • Haittavaikutusten välttämiseksi latausannoksen (esim. 600 mg/vrk 2 viikon ajan) antamisen jälkeen on pyrittävä käyttämään mahdollisimman pientä annosta (100–200 mg/vrk).
    • Amiodaronin tehoa arvioitaessa on muistettava, että vaikutuksen vakiintuminen voi kestää useita viikkoja.
    • Vuotokomplikaatioiden välttämiseksi varfariinin annos on puolitettava amiodaronia aloitettaessa ja samalla INR-arvojen seurantaa on tehostettava.
  • Dronedaroni on amiodaronin johdos, jossa ei ole jodia, ja siihen on liitetty lipofiilisyyttä vähentävä metyylisulfonamidiryhmä. Vaikka näiden rakennemuutosten ansiosta dronedaroni aiheuttanee vähemmän vakavia haittavaikutuksia kuin amiodaroni, sen käyttö edellyttää huolellista potilasvalintaa ja säännöllistä seurantaa (aloitus- ja seurantaohjeet: ks. Käypä hoito -suosituksen kuva «Dronedaronin käyttö eteisvärinän estohoidossa»3).
    • Dronedaronin (400 mg × 2) teho eteisvärinän estohoidossa on osoitettu laajoissa tutkimuksissa. Teho on kuitenkin huonompi kuin amiodaronin ja useiden muiden rytmihäiriölääkkeiden.
    • Dronedaroni sopii erityisesti sepelvaltimotautiin liittyvän eteisvärinän estohoitoon, mutta vakavien haittavaikutusten takia se on vasta-aiheinen sydämen vajaatoiminnassa ja pysyvässä eteisvärinässä sekä potilailla, joilla on todettu maksan tai keuhkojen toksisuus amiodaronihoidon aikana. Myös yhteiskäyttö dabigatraanin kanssa on vasta-aiheista.
  • Sotaloli on beetasalpaaja, jolla suurina annoksina (> 160 mg/vrk) on myös ryhmän III mukainen QT-aikaa pidentävä vaikutus.
    • Sotaloli estää kohtauksittaisen ja jatkuvan eteisvärinän uusiutumisen sähköisen tai lääkkeellä tehdyn rytminsiirron jälkeen tehokkaammin kuin lumelääke, mutta kääntyvien kärkien kammiotakykardian vaaran takia sen käyttö on vähentynyt huomattavasti viime vuosina.
  • Muiden rytmihäiriölääkkeiden käyttö eteisvärinän estohoidossa on vähäistä. Vain erityisluvalla saatavissa olevat ryhmän IA lääkkeet kinidiini ja disopyramidi estävät erityisesti ns. vagaalista eteisvärinää, mutta niiden käyttö on proarytmian vaaran takia syytä jättää kardiologille.

Katetriablaatiohoito evd

  • Eteisvärinän katetriablaatiohoito estää kohtauksittaisen ja jatkuvan eteisvärinän uusiutumista tehokkaammin kuin lääkehoito ja parantaa merkitsevästi potilaiden elämänlaatua. Lisäksi se saattaa parantaa valikoitujen vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ennustetta.
    • Kohtauksittaisessa eteisvärinässä radiotaajuusenergialla, jäädyttämällä (ns. kryopallohoito) ja pulssikenttämenetelmällä tehtyjen toimenpiteiden tehossa ja komplikaatioiden määrässä ei ole merkittävää eroa.
  • Katetriablaation pääasiallisena aiheena on voimakasoireinen (EHRA 3–4), lääkehoitoon reagoimaton eteisvärinä. Parhaiten ablaatiohoitoon soveltuvat potilaat, joilla
    • on kohtauksittainen eteisvärinä
    • ei ole todettu merkittävää sydänsairautta
    • vasemman eteisen poikkimitta on < 5 cm
    • on todettu runsaasti T-aallon päälle ajoittuvia eteislisälyöntejä.
  • Ensivaiheen hoitona ablaatiota voidaan harkita voimakasoireisille, itsenäistä kohtauksittaista eteisvärinää sairastaville potilaille.
  • Eteisvärinän katetriablaatio on monimutkainen elektrofysiologinen toimenpide, johon liittyy pieni vakavien komplikaatioiden vaara (esim. tamponaatio, keuhkolaskimon ahtautuminen, tromboembolisia komplikaatioita, ruokatorven perforaatio).
  • Jos eteisvärinän laukaisijana toimii jokin muu supraventrikulaarinen arytmia, kuten eteis-kammiosolmukkeen kiertoaktivaatiotakykardia tai WPW-oireyhtymään liittyvä takykardia, laukaisevan rytmihäiriön katetriablaatio estää myös eteisvärinää.
    • WPW-oireyhtymään liittyvä nopea eteisvärinä on hengenvaarallinen, ja näille potilaille pitäisi ehdottomasti tehdä oikoradan katetriablaatio.
    • Eteislepatuksen katetriablaatio voi vähentää eteisvärinää, muttei poista sitä kokonaan.
  • Katetriablaatio ei poista antikoagulaatiohoidon tarvetta, vaan se arvioidaan toimenpiteen jälkeenkin CHA2DS2VA-pisteytystä käyttäen.

Tahdistinhoito evd

  • Tahdistinhoito ei estä eteisvärinän uusiutumista, mutta jos tahdistinhoito on aiheellinen muusta syystä, tahdistintyypin valinnalla voidaan vaikuttaa eteisvärinän ilmaantumiseen.
    • Sinussolmukkeen toimintahäiriössä kannattaa suosia eteistahdistusta ja välttää kammiotahdistusta.
    • Vajaatoimintatahdistinhoito ja johtoratatahdistus voivat parantaa vasemman kammion toimintaa ja vähentää mitraalivuotoa, millä saattaa olla suotuisa vaikutus eteisvärinään.
    • Sinusbradykardiaan taipuvaisilla kohtauksittaista eteisvärinää sairastavilla potilailla tahdistinhoito helpottaa rytmihäiriölääkityksen toteuttamista ja voi siten estää eteisvärinää.

Rytmihäiriökirurgia

  • Sydänkirurgian yhteydessä tehtävä sokkeloleikkaus tai kirurginen ablaatiohoito estää tehokkaasti eteisvärinän uusiutumista.
    • Kirurgista hoitoa käytetään eteisvärinäpotilailla lähinnä muusta syystä tehtävän sydänkirurgian yhteydessä tai kun muut hoidot ovat osoittautuneet tuloksettomiksi tai ne ovat vasta-aiheisia.
  • Kokemukset mini-invasiivisista ja tähystyksen avulla tehtävistä toimenpiteistä sekä ns. hybriditoimenpiteistä ovat lupaavia. Niitä voidaan harkita, jos katetriablaatiohoito ei ole tuottanut toivottua tulosta tai on syytä pidättäytyä transseptaalisesta katetrihoidosta esim. eteisväliseinän sulkulaitteen takia.

Eteisvärinälle altistavien tekijöiden hoito evd

Taulukko 1. Eteisvärinän tavallisimpien taustatekijöiden hoitotavoitteita ja hoitomuotoja. Lähde: Eteisvärinän Käypä hoito -suositus 2025.
Taustatekijä Hoidon tavoite Hoitokeinot
* Beetasalpaaja, angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) estäjä, angiotensiinireseptorin (ATR) salpaaja, mineralokortikoidireseptorin salpaaja (MRA), ATR-salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmä, natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjä
Kohonnut verenpaine < 130 mmHg / 80 mmHg ACE:n estäjä / ATR-salpaaja yleensä ensisijainen vaihtoehto
Sydämen vajaatoimintaNestekertymän välttäminen
Oireiden hallinta		Hoitosuositusten mukainen lääkitys* ja muu hoito
Optimaalinen diureettien käyttö
Tyypin 2 diabetes HbA1c < 48–53 mmol/mol
Paastosokeri < 6–7 mmo/l 		Hoitosuositusten mukainen diabeteslääkitys (erityisesti SGLT2:n estäjä tai GLP-1-reseptoriagonisti)
Lihavuus (obesiteetti)BMI < 27 kg/m2 tai vähintään 10 %:n painonpudotusRavitsemusohjeet
Lääkehoito
Lihavuusleikkaus
Obstruktiivinen uniapneaApneajaksojen minimointi CPAP-hoito
Vähäinen fyysinen rasitus Yksilöllinen ohjaus säännölliseen liikuntaan Liikkumisresepti
Alkoholin liikakäyttöKorkeintaan 3 alkoholiannosta viikossa Ohjaus ja vertaistuki
TupakointiTäysi tupakoimattomuus Ohjaus ja vertaistuki
Vieroitusoireiden lääkehoito
Muut taustatekijätVarhainen tunnistaminen Suositusten mukainen hoito

Kirjallisuutta

  1. Eteisvärinä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 7.7.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50036»1
  2. Raatikainen P, Aro A. Eteisvärinän katetriablaatiohoidon komplikaatiot. Duodecim 2025;141(11):881–8. «Eteisvärinän katetriablaatiohoidon komplikaatiot (11/2025)»2
  3. Kowalewski M, Dąbrowski EJ, Kurasz A, ym. Surgical ablation of atrial fibrillation with concomitant cardiac surgery: a state-of-the-art review. Eur J Cardiothorac Surg 2025;67(7):ezaf187 «PMID: 40574669»PubMed
  4. Ko D, Chung MK, Evans PT, ym. Atrial Fibrillation: A Review. JAMA 2025;333(4):329-342 «PMID: 39680399»PubMed
  5. Natale A, Mohanty S, Sanders P, ym. Catheter ablation for atrial fibrillation: indications and future perspective. Eur Heart J 2024;45(41):4383-4398 «PMID: 39322413»PubMed
  6. Van Gelder IC, Rienstra M, Bunting KV, ym. 2024 ESC Guidelines for the management of atrial fibrillation developed in collaboration with the European Association for Cardio-Thoracic Surgery (EACTS). Eur Heart J 2024;45(36):3314-3414 «PMID: 39210723»PubMed
  7. Raatikainen P. Rytmihäiriölääkkeiden kliininen käyttö. Teoksessa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024, s. 692–713. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04502»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  8. Raatikainen M, Junttila J. Eteisvärinä. Teoksessa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, ym. (toim.). Kardiologia. 4., uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2024, s. 557–584. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04502»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).