Takaisin Tulosta

Aikuisen hypoglykemia ilman diabetesta

Lääkärin käsikirja
17.12.2025 • Viimeisin muutos 17.12.2025
Saara Metso

Keskeistä

  • Verensokeri tulee mitata viipymättä potilailta, joiden kognitiivisissa toiminnoissa tai tajunnan tasossa on tapahtunut nopea muutos.
  • Kliinisen hypoglykemian määritelmä (Whipplen triadi)
    • P-Gluk < 3 mmol/l ja
    • hypoglykemiaan sopivia neuroglykopeenisiä oireita tai löydöksiä, jotka
    • korjaantuvat glukoosipitoisuuden suurentuessa.
  • Hypoglykemian syy tulee selvittää potilailla, joilla on todettu Whipplen triadi.
    • Yleisin hypoglykemian syy on lääkitys tai krooninen sairaus.
    • Mahan ohitusleikkauksen jälkeen voi kehittyä myöhäiskomplikaationa aterianjälkeinen hypoglykemiataipumus.
    • Aikaisemmin terveellä potilaalla syynä voi olla endogeeninen hyperinsulinismi: insulinooma, haiman beetasolujen toimintahäiriö tai autoimmuunimekanismi.
  • Kliininen hypoglykemia ilman diabetesta ja diabeteslääkehoitoa on hyvin harvinaista.
  • Hypoglykemiaan sopivat oireet ilman luotettavalla menetelmällä todennettua pientä (< 3 mmol/l) plasman glukoosipitoisuutta eivät vaadi jatkoselvityksiä, koska terveilläkin ihmisillä lievä hypoglykemia voi aiheuttaa adrenergisiä oireita.

Oireet

  • Plasman glukoosipitoisuuden täytyy pysyä fysiologisella alueella aivojen energiansaannin takia. Terveellä henkilöllä verensokerin vaihtelu on hyvin vähäistä elimistön säätelyjärjestelmän vuoksi.
  • Hypoglykemian oireet jaetaan autonomisiin ja neuroglykopeenisiin (taulukko «Hypoglykemian oireet»1).
  • Autonomiset oireet johtuvat hormoneista, joita alkaa erittyä plasman glukoosipitoisuuden pienentyessä alle 3.8 mmol:iin/l (adrenaliini, kortisoli, glukagoni ja kasvuhormoni). Ne lisäävät glukoosin uudismuodostusta ja glykogeenin hajoamista maksassa sekä estävät lihasten glukoosin käyttöä ehkäisten vakavat, neuroglykopeeniset oireet.
  • Neuroglykopeeniset oireet alkavat yleensä plasman glukoosipitoisuuden pienentyessä alle 3 mmol:iin/l ja johtuvat aivojen glukoosivajeesta.
Taulukko 1. Hypoglykemian oireet
Autonomisia oireitaNeuroglykopeenisiä oireita
VapinaPäänsärky
HikoiluVäsymys, huimaus
SydämentykytysKäytöshäiriöt, aggressiivisuus
LevottomuusNäköhäiriöt
ÄrtyisyysHarkintakyvyn heikkous, muistihäiriöt
NäläntunneSekavuus
Ihon kalpeusKouristelu, tajunnan menetys

Syyt

  • Muuten sairaalla ja etenkin sairaalahoitoon joutuneella potilaalla kliinisen hypoglykemian syy on yleensä sairauteen tai lääkitykseen liittyvä.
  • Sairauteen liittyvä hypoglykemia johtuu yleensä glukoosin käytön lisääntymisestä ja nopeutumisesta, glukoosin uudismuodostuksen häiriöstä ja maksan glykogeenivarastojen ehtymisestä.
    • Maksan tai munuaisten vajaatoiminta
    • Vaikea bakteeri-infektio
    • Vajaaravitsemus (anoreksia tai muu syy)
    • Lisämunuaisten kuorikerroksen vajaatoiminta: primaarinen ja sekundaarinen glukokortikoidien puute
    • Pahanlaatuiset kasvaimet: Myeloomaan ja Hodgkinin tautiin voi liittyä hypoglykemia insuliinivasta-aineiden muodostuksesta johtuen. Sarkoomaan, mesotelioomaan ja maksaan tai lisämunuaisiin levinneisiin kasvaimiin voi liittyä hypoglykemia vähentyneen maksan glukoosin tuoton tai lisääntyneen glukoosin kulutuksen mekanismeilla.
  • Lääkkeisiin liittyvä hypoglykemia johtuu yleensä insuliinivaikutuksen lisääntymisestä tai maksan glukoosin tuoton vähenemisestä. Krooniset sairaudet, etenkin maksan tai munuaisten vajaatoiminta, altistavat lääkkeiden aiheuttamalle hypoglykemialle.
  • Alkoholi
    • Alkoholin käyttöön liittyvä hypoglykemia johtuu maksan glykogeenivajauksesta ja häiriintyneestä glukoneogeneesistä.
    • Usein hypoglykemia liittyy säännölliseen, useita päiviä kestäneeseen alkoholinkäyttöön, huonoon ravitsemustilaan ja akuuttiin sairauteen.
  • Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkitilan harvinaisena myöhäiskomplikaationa voi kehittyä aterianjälkeinen hypoglykemiataipumus (ks. artikkeli Lihavuuden leikkaushoito «Lihavuuden leikkaushoito»1).
    • Aikaisintaan vuoden kuluttua leikkauksesta ilmenevä oireinen hypoglykemia 1–3 t:n kuluessa nopeiden hiilihydraattien syömisestä
    • Lievissä tapauksissa saadaan hallintaan ravitsemusterapeutin ohjeistamalla ruokavaliohoidolla ja nopeavaikutteisten hiilihydraattien välttämisellä. Vaikeammissa tilanteissa selvittelyt ja hoito erikoissairaanhoidossa.
    • Ks. tarkemmin Duodecim-lehden artikkeli Lihavuusleikkaukseen liittyvä hypoglykemia «Lihavuusleikkaukseen liittyvä hypoglykemia (16/2019)»2.
  • Aikaisemmin terveillä henkilöillä korostuvat endogeenisen hyperinsulinismin aiheuttamat hypoglykemian syyt.
    • Insulinooma: paastossa ilmenevä hypoglykemia (ks. artikkeli Harvinaiset endokriiniset kasvaimet «Harvinaiset endokriiniset kasvaimet»3)
    • Haiman beetasoluhyperplasia: aterianjälkeinen hypoglykemia
    • Autoimmuunihypoglykemia: vasta-aineita insuliinia tai insuliinireseptoria vastaan
    • Harvinainen, voimakkaaseen rasitukseen liittyvä hyperinsulineeminen hypoglykemia (exercise-induced hyperinsulinism, EIHI)
  • Perinnölliset metaboliset sairaudet (ks. Lääkärilehden artikkeli «Milloin epäillä perinnöllistä aineenvaihduntasairautta aikuisella? (4/2014)»4)
    • Perinnölliseen metaboliseen sairauteen viittaa hypoglykemian lisäksi esiintyvä lyhytkasvuisuus, hypogonadismi, suurentunut maksa, metabolinen asidoosi, lihasoireet tai hyperammonemia. Tarvittaessa selvittelyt erikoissairaanhoidossa.

Tutkiminen

Perusterveydenhuollossa

  • Anamneesi
    • Lääkitys
    • Alkoholinkäyttö
    • Krooniset sairaudet (maksan ja munuaisten vajaatoiminta, syöpäsairaudet, diabetes)
    • Mahalaukun tai suoliston alueelle tehdyt leikkaukset
    • Ravitsemustila
  • Oirekartoitus
    • Oireet (erityisesti neuroglykopeeniset oireet)
    • Painon muutos
    • Tiheä syömistarve
    • Oireita provosoivat tekijät
  • Status
    • Erityisesti paino, pituus, BMI
    • Pigmentaatiot
    • Kroonisen sairauden merkit
  • Laboratoriotutkimukset

Erikoissairaanhoidossa

  • 72 t:n paastokoe:4 t:n välein plasman glukoosin, insuliinin, C-peptidin mittaukset
    • Tutkimus keskeytetään aiemmin, jos plasman glukoosipitoisuus pienenee alle 3 mmol:iin/l potilailla, joilla on todettu selvä Whipplen triadi tai alle 2.5 mmol:iin/l, jos ei ole selvää Whipplen triadia.
    • Endogeeniseen hyperinsulinemiaan viittaavat hypoglykemian oireet ja samaan aikaan P-Gluk < 3 mmol/l, P-Gluk < 2.5 mmol/l oireettomalla potilaalla. Samaan aikaan otetut insuliini > 3 mU/l, C-peptidi > 0.2 nmol/l ja OHButyr < 2.7 mmol/l varmistavat diagnoosin.
    • Kokeen jälkeen voidaan antaa glukagonia 1 mg i.v., jolloin 30 min:n kuluttua tapahtuva verensokerin nousu yli 1.4 mmol/l viittaa endogeeniseen hyperinsulineemiseen hypoglykemiaan.
  • Oraalinen sekaruokarasitustesti (mixed-meal tolerance test)
    • Voidaan tehdä potilaille, joilla oireisto painottuu aterianjälkeisiin hypoglykeemisiin oireisiin.
    • Kokeessa mitataan P-Gluk, C-peptidi ja insuliini ajankohtina 0, 15, 30, 60, 90, 120, 180 ja 240 min Nutridrink®- tai Resource Teho 1.5® -testiaterian (200 ml) jälkeen.
    • Ateriassa on energiaa n. 300 kcal, hiilihydraattia n. 40 g, proteiinia n. 11–12 g, rasvaa 10–11 g, kuitua 0 g ja laktoosia < 0.5 g.
    • Koe tulkitaan samoin kuin paastokoe.
  • Jos todetaan hyperinsulineeminen hypoglykemia, tulisi tutkia myös insuliinivasta-aineet ja insuliinireseptorivasta-aineet autoimmuunimekanismin poissulkemiseksi.
  • Vain, jos biokemiallisissa tutkimuksissa todetaan viitteet endogeenisesta hyperinsulineemisesta hypoglykemiasta, edetään insulinooman paikantamiseen tähtääviin tutkimuksiin.
    • Insulinooman paikantaminen on haastavaa ja vaatii usein kahta tai useampaa kuvantamista, koska haiman insuliinia erittävät kasvaimet ovat pieniä ja insulinoomat pyritään hoitamaan enukleoimalla.
    • Usein tehdään haiman tietokonetomografia- ja magneettikuvaus sekä gastroenterologin tekemä endoskooppinen kaikututkimus.
    • Jos tutkimuksissa ei erotu insulinoomaa tai kahden kuvantamistutkimuksen välillä on ristiriita, potilas lähetetään 68gallium- tai L-dopa-PET-tutkimukseen.

Hoito

  • Lievässä hypoglykemiassa voidaan antaa nopeasti imeytyvää hiilihydraattia suun kautta.
    • 4 rypälesokeritablettia (10 g)
    • 3–5 sokeripalaa
    • Hedelmätuoremehua
  • Vaikeassa hypoglykemiassa tai tajuttomalle
    • G10 % -infuusio i.v. (100 ml boluksena nostaa P-Gluk-pitoisuutta hetkellisesti n. 2–3 mmol/l).
    • 1 ampulli glukagonia i.m., jos suoniyhteyttä ei heti saada (vaikutus hidas)
    • Tiamiinia 200 mg i.v., jos vakava aliravitsemus (esim. alkoholiriippuvuus), annetaan ennen i.v.-glukoosia.
  • Akuutin hypoglykemian lisäksi pyritään hoitamaan potilasta hypoglykemian syyn mukaisesti siten, että vakavilta hypoglykemioilta vältyttäisiin. Vakavan hypoglykemian syyn selvittely ja hoito tapahtuvat erikoissairaanhoidossa.

Kirjallisuutta

  1. Arola OJ. Hypoglykemia. Teoksessa: Mäkijärvi M, Alakare J, Harjola V-P, ym. (toim.). Akuuttihoito-opas. Kustannus Oy Duodecim 2025. Saatavilla sähköisenä: «https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/aho/article/aho01821»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  2. Kauppinen-Mäkelin R, Otonkoski T. Hypoglykemia. Kirjassa: Välimäki R, Sane T, Dunkel L (toim.). Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim, 2009, s. 785-798. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04489»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  3. Cryer PE, Axelrod L, Grossman AB ym. Evaluation and management of adult hypoglycemic disorders: an Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab 2009;94(3):709-28. «PMID: 19088155»PubMed