Takaisin Tulosta

Lihavuuden leikkaushoito

Lääkärin käsikirja
22.1.2026 • Viimeisin muutos 22.1.2026
Tuula Pekkarinen

Keskeistä

  • Leikkaushoitoa voidaan harkita vaikeasti lihavalle potilaalle elintapamuutoksen tueksi parantamaan painonlaskun pysyvyyttä.
    • BMI yli 40 kg/m2
    • BMI yli 35 kg/m2 ja liitännäissairaus tai sen vaaratekijä
    • BMI 30–35 kg/m2 tyypin 2 diabetesta sairastavalla, jos lihavuuden ja diabeteksen konservatiivinen hoito ei ole tuottanut riittävää tulosta
  • Edellytyksenä on läpikäyty n. 6 kk:n konservatiivinen hoito, joka on johtanut elämäntapamuutoksiin ja n. 5 %:n suuruiseen laihtumiseen. Tämä toteutetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä.
  • Lihavuuden leikkaushoidon pitkäaikaistulokset ovat yleensä selvästi konservatiivista hoitoa paremmat.
  • Leikkaushoidon suurin hyöty ilmenee lihavuuden liitännäissairauksien vähentymisenä ja niiden hoidon helpottumisena sekä koetun elämänlaadun parantumisena.
  • Yleisimmät menetelmät ovat mahalaukun ohitusleikkaus ja mahalaukun kavennusleikkaus.
  • Kaikki lihavuusleikatut potilaat tarvitsevat pysyvän vitamiini- ja hivenainekorvauksen sekä vuosittaisen seurannan verikokeineen avoterveydenhuollossa.

Leikkauskriteerit

  • Potilaan ikä on 18–65 v. Poikkeustapauksissa leikkausta voidaan harkita jo 13–17-vuotiaille.
  • Ikääntyvät (> 65-vuotiaat) potilaat hyötyvät leikkauksen aikaansaamasta painonlaskusta ja siitä seuraavista edullisista vaikutuksista, mutta vakavien komplikaatioiden ja leikkauskuolleisuuden riski näyttää olevan suurentunut.
    • Nopean laihtumisen yhteydessä menetetään myös huomattavan paljon lihasmassaa, mikä voi iäkkäillä johtaa uusiin haasteisiin.
    • Huolellinen kokonaisarvio leikkauksen hyödyistä suhteessa haittoihin tarvitaan, jos lihavuusleikkausta harkitaan iäkkäälle potilaalle.
  • Ennen leikkaushoitoa potilas on läpikäynyt tuloksellisesti (laihtuminen n. 5 %) terveydenhuollon toimintayksikön toteuttaman painonhallintahoidon (ryhmä-, yksilö- tai internetpohjainen 6 kk:n hoito), mutta tulos ei ole ollut laihtumistavoitteen kannalta riittävä tai on hoidon jälkeen menetetty.
  • On oleellista, että potilas on osoittanut pystyvänsä tekemään elintapamuutoksia, eikä tulos ole pelkästään ENE-dieetillä saavutettu.
  • Painoindeksi (laskuri «Kehon painoindeksi (BMI)»1) on
    • yli 40 kg/m2
    • yli 35 kg/m2, kun potilaalla on jokin liitännäissairaus tai sen vaaratekijöitä, kuten
      • tyypin 2 diabetes
      • hypertensio
      • uniapnea
      • kantavien nivelten nivelrikko
      • munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)
      • muu sairaus, jonka voidaan olettaa lievittyvän lihavuusleikkauksella (esim. refluksitauti, kun potilaalle suunnitellaan mahalaukun ohitusleikkausta).
    • 30–35 kg/m2 tyypin 2 diabetesta sairastavalla, kun lihavuuden ja diabeteksen konservatiivinen hoito ei ole tuottanut riittävää tulosta.
  • Kyky muuttaa syömistottumuksia leikkauksen edellyttämällä tavalla (pienet ateriakoot, tasaiset ateriavälit ja rauhallinen syömisrytmi), sitoutua pysyvään vitamiini- ja hivenainekorvaukseen ja sopeutua henkisesti leikkauksen aiheuttamaan minäkuvan muutokseen
  • Potilaalla tulee olla realistinen käsitys toimenpiteen vaikutuksista keskimääräiseen painonlaskuun ja liitännäissairauksiin.
  • Yleinen leikkauskelpoisuus

Vasta-aiheet

  • Vaikea hoitoa edellyttävä syömishäiriö, jolloin potilas ohjataan psykiatriseen konsultaatioon
  • Runsas alkoholin käyttö (ks. «Päihteiden käytön tunnistaminen»1 «Alkoholin riskikuluttajan lyhytneuvonta»2, AUDIT-kysely «AUDIT-kysely»2), jolloin tarvittaessa konsultoidaan päihdeklinikkaa
  • Vaikea hoitoa edellyttävä mielenterveysongelma, jolloin potilas ohjataan psykiatriseen konsultaatioon
  • Vaikeat yleissairaudet (mm. maksakirroosi ja vaikea sydänsairaus)
  • Yläruoansulatuskanavan sairaudet, jotka vaativat tähystysseurantaa
  • Pysyvä tulehduskipulääkkeiden käytön tarve
  • Potilas ei ole lainkaan, edes väliaikaisesti, kyennyt laihtumaan konservatiivisessa hoidossa.

Kirurgiset menetelmät

Mahalaukun ohitusleikkaus (gastric bypass, RYGB)

  • Lähes koko mahalaukku, pohjukaissuoli ja ohutsuolen alkuosa ohitetaan n. metrin matkalta (kuva «»1).
  • Syöty ruoka kulkee mahalaukun yläosasta ohutsuoleen, ja ravinto kohtaa sappi- ja haimanesteet vasta yhteisessä ohutsuolen osassa.
  • Mahalaukku, pohjukaissuoli ja sappi- ja haimatiehyet eivät ole leikkauksen jälkeen tutkittavissa tavanomaisin tähystys- tai varjoainekuvauksin.
  • Ruoan nopea pääsy suoleen voi nopeuttaa hiilihydraattien imeytymistä ja aiheuttaa suuria verensokerin muutoksia.
  • Leikkaus voi vähentää refluksioireilua.
  • Tavallisin uusintaleikkauksen syy on vatsaontelon sisäinen tyrä.

Mahalaukun kavennusleikkaus (sleeve gastrectomy)

  • Tähystystoimenpiteenä mahalaukusta poistetaan pystysaumalla suurin osa, ja jäljelle jääneestä mahalaukusta muodostuu hihamainen putki (kuva «»1).
  • Ruoka kulkee normaalisti mahan kautta pohjukaissuoleen.
  • Kavennettu mahalaukku vetää kerralla 1–2 dl ruokaa, joten leikkaus yksinomaan rajoittaa nautitun ravinnon määrää.
  • On huomioitava mahdollinen leikkauksen jälkeen paheneva tai kehittyvä refluksitauti ja Barrettin ruokatorvi.
  • Tavallisin uusintaleikkauksen syy on refluksitauti.

Valmistautuminen leikkaukseen

  • Tavallisesti lihavuuden hoitoon perehtynyt endokrinologi/sisätautilääkäri ja ravitsemusterapeutti tai eri erikoisaloista koostuva tiimi arvioi potilaan soveltuvuuden lihavuuden leikkaushoitoon. Lasten leikkauksen yhteydessä pediatri on mukana arvioimassa soveltuvuutta.
  • Tarvittaessa psykiatrin konsultaatio, esim. jos potilaalla on psykiatrinen sairaus ja pohditaan potilaan kykyä sopeutua ja sitoutua leikkauksen jälkeiseen syömisen muutokseen ja seurantaan
  • Harkinnan mukaan gastroskopia, maksan kaikututkimus ja uniapnean selvitys
  • Tutkitaan mahdollinen helikobakteeri-infektio gastroskopian yhteydessä tai ulostenäytteestä.
    • Todetun helikobakteeri-infektion häätöhoito ja sen tuloksen tarkistaminen
  • Tupakointi on syytä lopettaa vähintään 1 kk ennen leikkausta, koska se hidastaa GI-saumojen parantumista ja suurentaa leikkausriskejä.
  • Kirurgin harkinnan mukaan leikkausta edeltävästi voidaan tarvita 2–6 viikon ENE-dieettijakso maksan koon pienentämiseksi.
  • Kirurgi ja potilas sopivat leikkausmenetelmästä usein yhdessä.

Leikkaushoidon vaikutukset evd

  • Pitkäaikaiset laihtumistulokset ovat yleensä selvästi konservatiivista hoitoa paremmat.
    • Suomalaisessa 200 potilaan aineistossa keskimääräinen painonlasku oli 10 v:n kuluttua ohitusleikkauksesta n. 27 % ja typistysleikkauksen jälkeen n. 23 %.
  • Leikkaus ei estä uudelleen lihomista, vaan pysyvään laihtumiseen tarvitaan pysyvät muutokset elintavoissa.
  • Paino laskee yleensä 1–2 v:n ajan leikkauksesta, minkä jälkeen paino pyrkii nousemaan. Tämä on yhteydessä suurentuneeseen energiansaantiin ja vähentyneeseen fyysiseen aktiivisuuteen.
  • Leikkauksella saavutettu laihtuminen pienentää jonkin verran kardiovaskulaaritapahtumien sekä sydän- ja kokonaiskuolleisuuden riskiä.
  • Suurin hyöty ilmenee lihavuuden liitännäissairauksien vähentymisenä ja niiden hoidon helpottumisena sekä koetun elämänlaadun parantumisena.
  • Lihavuusleikkaus vähentää tyypin 2 diabetesta sairastavien lääkehoidon tarvetta usein 5–10 v:ksi leikkauksesta. Diabeteksen remissio (ilman lääkitystä normoglykemia) voi kestää jopa 12 v.
  • Lihavuusleikkaus parantaa lähes aina diabeteksen hoitotasapainoa ja vähentää insuliinihoidon tarvetta, vaikkei täyttä remissiota saavutettaisi. Myös diabeteksen mikro- ja makrovaskulaarikomplikaatioiden riski pienenee.
  • Leikkauksen aiheuttama laihtuminen johtaa usein veren rasva-arvojen normaalistumiseen (Trigly, Kol-LDL pienenee, Kol-HDL suurenee), uniapnean lievittymiseen, verenpainelääkityksen ja astmalääkityksen tarpeen vähentymiseen sekä mielialan kohentumiseen.
  • Nuorilla naisilla hedelmällisyys usein paranee. Leikkaus pienentää raskausdiabeteksen, makrosomian, verenpainekomplikaatioiden ja keisarileikkauksen riskiä, mutta se voi suurentaa sikiön pienikasvuisuuden riskiä. Raskautta ei suositella nopean laihtumisen aikana, 1–2 v:n sisällä leikkauksesta, jolloin ehkäisystä on huolehdittava (esim. hormonikierukka).

Komplikaatiot

  • Leikkauskuolleisuus on alle 0.2 % mutta erittäin lihavilla ja iäkkäillä tätä suurempi.
  • Yleisimpiä leikkauskomplikaatiota ovat keuhko-ongelmat, syvät tulehdukset, haavakomplikaatiot, laskimotukos tai keuhkoembolia sekä vuoto-ongelmat.
  • Välitön uusintaleikkaus yleensä verenvuodon tai sauman pettämisen vuoksi on tarpeen n. 3 %:lla potilaista.
  • Erilaisia välittömiä ja toipumista pitkittäviä kirurgisia komplikaatioita ilmenee n. 10 %:lla leikatuista. Suolen tukkeutumisen riski on suurin kuukauden ajan leikkauksen jälkeen.
  • Myöhemmin kirurgisia toimenpiteitä (mm. saumastenoosien laajennus, leikkausporttiin syntyneiden tyrien hoito) tarvitsee n. 10 % leikatuista.
  • Sappikivitaudin, ravitsemuksellisten puutosten, murtumien ja alkoholin ongelmakäytön riski suurenee leikkauksen jälkeen.
  • N. 10 %:lla leikatuista painonlasku jää riittämättömäksi (alle 10 %:n painonlasku). Syy tähän on yleensä vaikeus sopeutua leikkauksen jälkeiseen terveelliseen, vähärasvaiseen syömiseen.
  • Ks. myös Käypä hoito -suosituksen lisätietoartikkeli Lihavuusleikkauksen jälkeen oireilevan potilaan hoito «Lihavuusleikkauksen jälkeen oireilevan potilaan hoito»1.

Leikkauksen jälkeen

  • Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokailu: ks. Käypä hoito -suosituksen lisätietoartikkeli «Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokailu»2.
  • Leikkauksen jälkeen on kiinnitettävä huomiota riittävään valkuaisen saantiin; suositeltava minimimäärä on 80–130 g vrk:ssa.
  • Leikkaus heikentää joidenkin ravintoaineiden imeytymistä. Kaikille pysyvästi:
  • Oksentelevalla leikatulla potilaalla on muistettava myös mahdollinen tiamiinin (B1-vitamiinin) puute, joka on korvattava heti epäilyn herättyä suonensisäisesti (Neuramin® 200–250 mg päivittäin).
  • Leikkauksen jälkeen potilaat käyttävät 3 kk:n ajan mahahapon eritystä vähentävää lääkitystä sauma-alueiden haavaumien ehkäisemiseksi.
  • Tulehduskipulääkkeitä vältetään mahdollisuuksien mukaan loppuelämän ajan, koska ne lisäävät sauma-alueiden haavaumariskiä.
  • Pahoinvointi ja oksentelu ovat yleisiä heti leikkauksen jälkeen mutta yleensä hallittavissa annoskoon, huolellisen pureskelun ja säännöllisen syömisen keinoin.
  • Ns. dumping-oireita (hikoilu, heikotus, sydämentykytys, vatsavaivat, pahoinvointi, ripuli) voivat aiheuttaa runsassokeriset juomat ja ruoat, liian nopea syöminen ja suuret annoskoot.
  • N. 6–12 kk leikkauksen jälkeen voi ilmaantua reaktiivista hypoglykemiaa, johon voi auttaa ruokavalio (hiilihydraattirajoitus ja nopeavaikutteisten hiilihydraattien välttäminen). Ks. tarkemmin Käypä hoito -suosituksen lisätietoartikkeli Lihavuusleikkauksen jälkeinen hypoglykemia «Lihavuusleikkauksen jälkeinen hypoglykemia»3.

Seuranta

  • Erikoissairaanhoidossa yleensä vähintään vuoden ajan, minkä jälkeen seuranta siirtyy perusterveydenhuoltoon.
  • Tarvittaessa plastiikkakirurginen arvio 1–2 v:n kuluttua, jos laihtumisen myötä muodostuneista roikkuvista ihopoimuista on potilaalle lääketieteellistä haittaa. Tällöin painoindeksin tulee olla korkeintaan n. 30 kg/m2 ja painonlaskun loppunut.
  • Perusterveydenhuollossa vuosittain
  • Luuntiheys on aiheellista tutkia, jos potilaalla ilmenee murtumia, hän on runsaasti laihtunut, seerumin D-vitamiinipitoisuudet ovat leikkauksen jälkeen pienet tai potilaalla on muita osteoporoosille altistavia tekijöitä. Osteoporoosin lääkehoidossa ei käytetä peroraalisia lääkkeitä.
  • Ruoan kulun vaikeutuminen ja siihen liittyvät vatsakivut ovat aina aihe lähettää potilas leikkauksen tehneeseen kirurgiseen yksikköön.
  • Raudanpuuteanemian kehittyminen voi johtua riittämättömästä raudan saannista, mutta voi olla vihje liitoskohtiin ilmaantuneesta haavasta tai suolistosyövästä (tarvittaessa gastroskopia/kolonoskopia).

Kirjallisuutta

  1. Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 11.1.2026). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50124»1
  2. Courcoulas AP, Patti ME, Hu B, ym. Long-Term Outcomes of Medical Management vs Bariatric Surgery in Type 2 Diabetes. JAMA 2024;331(8):654-664 «PMID: 38411644»PubMed
  3. Courcoulas AP, Daigle CR, Arterburn DE. Long term outcomes of metabolic/bariatric surgery in adults. BMJ 2023;383():e071027 «PMID: 38110235»PubMed
  4. Liao J, Yin Y, Zhong J, ym. Bariatric surgery and health outcomes: An umbrella analysis. Front Endocrinol (Lausanne) 2022;13():1016613 «PMID: 36387921»PubMed
  5. Salminen P, Grönroos S, Helmiö M, ym. Effect of Laparoscopic Sleeve Gastrectomy vs Roux-en-Y Gastric Bypass on Weight Loss, Comorbidities, and Reflux at 10 Years in Adult Patients With Obesity: The SLEEVEPASS Randomized Clinical Trial. JAMA Surg 2022;157(8):656-666 «PMID: 35731535»PubMed
  6. Teema: Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Duodecim 2019;135(16):1487-1545