Takaisin Tulosta

Traumaattisen haavan ja haavainfektion hoito

Lääkärin käsikirja

1.4.2022 • Viimeisin muutos 1.4.2022

Eero Hirvensalo ja Erkki Tukiainen

Keskeistä

Traumaattisen haavan hoidossa on oleellista tunnistaa mahdollinen lihas-, hermo-, jänne- tai verisuonivamma. Oheisvammojen hoidon ajankohta riippuu vauriosta.
- Raajan verenkiertoa uhkaavat verisuonivammat tulee hoitaa heti.
- Hermo-, jänne- ja lihasvammat tulee hoitaa lähipäivinä tai kirurgin arvion mukaan, viimeistään 3 viikon kuluessa. Jänteiden tutkiminen kämmenvammoissa: ks. «Jänteiden eheyden tutkiminen kämmenen vammassa»1.
- Esim. illalla tapahtunut sormen viiltohaava ja koukistajajänteen katkeaminen: heti haavan puhdistus ja ihon atraumaattinen sulku 5–0-langalla sekä potilaan ohjaaminen seuraavaksi aamuksi käsikirurgiseen yksikköön
Ns. asfaltti-ihottuma (naarmuuntuneeseen ihoon on hieroutunut likaa, joka ei lähde kevyellä huuhtelulla) on hoidettava alkuvaiheessa, jotta vierasesineet eivät jää pysyvästi pigmentaatioiksi ihoon, kun epiteeli kasvaa lian päälle. Laajassa kontaminaatiossa puhdistus tehdään tarvittaessa leikkaussalissa ja yleisanestesiassa.
Laajat purema- «Puremahaavat»1, ruhje- ja ampumavammat ohjataan kirurgiseen yksikköön.
Lasten haavat: ks. myös «Lasten haavat ja nirhaumat»2.
Tetanusprofylaksista huolehditaan tarvittaessa; ks. «Jäykkäkouristus»3.

Se, voidaanko haava sulkea, riippuu tulehdusriskistä ja anatomisesta sijainnista. Haavainfektion mahdollisuutta lisäävät viive hoitoon pääsyssä, potilaskohtaiset infektioriskiä lisäävät tekijät sekä haavan kontaminaatio ja sijainti.
- Hyvin likaiset haavat tai puremahaavat puhdistetaan ja jätetään herkästi auki odottamaan viivästettyä sulkua.
Aikataulu haavan suluissa on yksilöllinen.
- Puhtaat haavat hyvin verisuonitetuilla alueilla, kuten kasvoissa tai päässä, voidaan yleensä sulkea vielä 24 t:n kuluttua vammasta.
- Vartalon ja raajojen puhtaat haavat tulisi sulkea 12 t:n kuluessa.
- Viivästetyssä haavan hoidossa puhdistetut haavat jätetään pääsääntöisesti auki ja aloitetaan mikrobilääkeprofylaksi 3–5 päivän ajaksi. Haavat tarkistetaan 1–3 vrk:n kuluttua, ja kun on todettu, että infektiota ei ole kehittynyt tai se on saatu hoidettua, ne voidaan sulkea. Ellei haavassa ole mitään merkkejä tulehdusreaktiosta, haava on hyvin verisuonitetulla alueella ja potilaan terveydentila on hyvä, haava voidaan huolellisen puhdistuksen ja mahdollisen revision jälkeen sulkea suoraan myös 12 t:n rajan jälkeen.

Hermo-, lihas- ja jännefunktiot tutkitaan ennen puudutusta.
Haava pestään ja puudutetaan. Puudutuksen jälkeen tehdään haavan tarkempi puhdistus ja tarkastus.
Ennen ompelua haavan reunat siistitään, jotta haava pääsee paranemaan.
- Haavan reunat verestetään terveelle kudospinnalle, jos ne ovat kuivuneet tai likaiset.
- Repaleiset, paranemisen kannalta liian pienet ihokielekkeet poistetaan.
Haavan ompelussa on vältettävä liian paksujen lankojen käyttöä. Yleensä valitaan
- kasvoihin ja kaulaan 5–0 (tai 6–0)
- käteen 5–0
- muualle 4–0 tai 3–0.
Ompelussa tulee välttää kiristystä sekä ontelon jäämistä haavaan. Tarvittaessa voidaan laittaa kudoksensisäisiä syviä ompeleita tai tukiompeleita.

Puutikku, pensasaidan piikki, hiekanjyvät ja hajonneen tuulilasin kappaleet ovat todennäköisiä kudoksen sisään jääviä kappaleita. Viiltävästä lasista jää harvoin kappaleita kudoksiin.
Vierasesine poistetaan heti, jos se käy helposti, tai potilas ohjataan paikkaan, jossa diagnostiikka voidaan varmentaa ja vierasesine poistaa leikkaussalissa.
- Kuvantaminen harkitaan tapauskohtaisesti.

Mikrobilääkeprofylaksi on tarpeen hyvin likaisissa haavoissa, puremahaavoissa (ks. «Puremahaavat»1) ja syvissä pistohaavoissa.
- Terveen potilaan puhdas traumaattinen haava ei yleensä edellytä mikrobilääkeprofylaksia.
Ensisijainen valinta likaisten haavojen mikrobilääkeprofylaksiin on amoksisilliini-klavulaanihappo 500 mg × 3, jota käytetään 3–5 päivän ajan.

Infektio havaitaan usein ompeleiden poiston yhteydessä.
- Merkkeinä voivat olla mm. paha haju, haavan aukeaminen, ympäristön punoitus, laajempi turvotus, alkava kudosnesteen eritys ja lämmönnousu.
Jos infektoituneeseen leikkaushaavaan liittyy vierasesine (esim. lonkka- tai polviproteesi), otetaan aina yhteys leikanneeseen yksikköön, joka päättää jatkotutkimuksista ja mahdollisen mikrobilääkehoidon aloittamisesta.
Mikrobilääkehoidon on aina katettava Staph. aureus (esim. flukloksasilliini, kefaleksiini, klindamysiini, kefuroksiimi).
- Suolisto- ja gynekologisten leikkaushaavainfektioiden lääkehoidon on syytä kattaa myös anaerobit (metronidatsoli).

Iho-ompeleiden poisto ja haavan avaus
- Bakteeriviljelynäyte haavan pohjalta
- Jos haavassa on märkivä ontelo, siihen laitetaan tarvittaessa kumiliuska tai dreneeraava sidos, jotta märkä pääsee ulos haavasta.
Avoimeen haavaan laitetaan tarttumaton haavasidos ja se peitetään ilmavasti. Sidevaihto sekä haavan puhdistus ja tarkastus tehdään aluksi päivittäin.
Ellei ompeleiden poiston yhteydessä auennut haava ole selvästi infektoitunut, voidaan harkita sen uutta verestystä ja sulkua.

Kipua ja kiristystä aiheuttava akuutti leikkauksen jälkeinen haavan hematooma hoidetaan leikanneessa yksikössä. Jos haavasta on ollut vuotoa ulospäin, tarkasta verenvuodon kliiniset merkit ja tarvittaessa Hb.
Ruhjeen aiheuttama rajatun alueen verenpurkauma voidaan tyhjentää punktiolla. Laaja verenpurkauma esim. säären tai reiden alueella voi aiheuttaa painevaikutuksella ihon ja ihonalaisen kudoksen kuolioitumisen. Päivystyksellinen kirurginen hoito ja verenpurkauman ja vuodon hoito on tällöin perusteltu ennen kudosvaurioiden syntyä.
Nestekertymä tyhjennetään punktiolla tarvittaessa kaikuohjatusti.
- Neulana 18G (verineula) ja 20–60 ml:n ruisku
- Bakteeriviljely punktionäytteestä, jos infektion merkkejä
Jos todetaan infektion merkkejä eikä serooma tai hematooma tyhjene punktiolla, tulee harkita haavan avaamista ja pesäkkeen kirurgista tyhjennystä (ks. «Infektoituneen hematooman tyhjennys»2).
Toistuvasti täyttyvä, steriili seroomaontelo punktoidaan, ja se voidaan hoitaa ontelon sisäisellä glukokortikoidipistoksella, joka vähentää nesteen erittymistä. Sitkeästi uusiutuvat, kookkaana pysyvät seroomat voivat edellyttää kirurgista hoitoa.