Takaisin Tulosta

Periytyvä syöpäalttius

Lääkärin käsikirja
26.3.2025 • Viimeisin muutos 26.3.2025
Kirsimari Aaltonen

Keskeistä

  • Arviolta n. 5–10 %:ssa syövistä sairastumisen taustalla on periytyvä alttius. Sen osuus vaihtelee syöpätyypeittäin.
  • Periytyvään alttiuteen voi viitata saman syöpätyypin toteaminen usealla lähisukulaisella, sairastuminen poikkeuksellisen nuorena tai tietty kasvaintyyppi, esim. medullaarinen kilpirauhassyöpä tai nuoren naisen kolmoisnegatiivinen rintasyöpä.
  • Periytyvän syöpäalttiuden tunnistaminen on merkityksellistä
    • syöpään sairastuneen henkilön seurannan suunnittelemiseksi
    • joskus myös syövän hoidon suunnittelussa, esim. leikkaustekniikan valinnassa.
  • Periytyvän alttiuden tunnistaminen mahdollistaa myös sukulaisten ennustavat geenitutkimukset.
    • Tehostettuun seurantaan osataan tällöin ohjata ne sukulaiset, joilla sairastumisriski on merkittävästi suurentunut, ja toisaalta säästää tältä ne sukulaiset, jotka eivät kanna geenivirhettä.
    • Ennustava geenitutkimus tehdään pääasiassa vasta aikuisena, ellei todettuun geenivirheeseen liity sairastumisriski ja tehostettu seuranta jo lapsuus- tai nuoruusiässä.
  • Kullakin syöpäalttiusoireyhtymällä on tyypillinen sairastumiskirjo. Erityyppisten syöpien esiintyminen usealla lähisukulaisella ei välttämättä viittaa periytyvään syöpäalttiuteen, elleivät syövät kuulu yhden syöpäalttiusoireyhtymän kirjoon tai sairastumiset ole tapahtuneet poikkeuksellisen nuorena.

Perinnöllisyyslääkärille lähettäminen

  • Perusterveydenhuollon lääkärin tehtävä on tunnistaa sukunsa syöpäriskistä huolestuneiden potilaiden joukosta ne, jotka hyötyvät tarkemmasta arviosta ja selvityksistä perinnöllisyyslääketieteen yksikössä. Heitä voivat olla poikkeuksellisen nuorena sairastuneet sekä henkilöt, joiden suvussa on samaa syöpätyyppiä useammassa sukupolvessa.
  • Lähetteeseen tulisi kirjata tiedot potilaan itsensä sairastamasta syövästä sekä mahdollisimman tarkasti, ketkä lähisukulaiset ovat sairastaneet syövän, mikä on syövän tyyppi ja mitkä ovat sairastumisiät.
    • Koska potilaalla ei useimmiten ole dokumentoituja tietoja sukulaisistaan, lähete voidaan tehdä anamnestisten tietojen perusteella.
    • Lähettämisen indikaatioista voi konsultoida oman alueen yliopistosairaalan perinnöllisyyslääketieteen yksikköä.
  • Lähete perinnöllisyyslääkärin arvioon tulisi ensisijaisesti tehdä syövän sairastaneesta suvun jäsenestä, sillä diagnostinen geenitutkimus sen selvittämiseksi, löytyykö suvusta syöpäalttiutta aiheuttava geenivirhe, tehdään yleensä syöpään sairastuneelle henkilölle.
    • Jos kaikki syövän sairastaneet perheenjäsenet ovat kuolleet, lähetteen voi tehdä myös terveestä suvun jäsenestä. Lähetteessä tulisi tällöin mainita tästä.
  • Periytyvän syöpäalttiuden tutkimukset ovat aina vapaaehtoisia.
  • Syöpää sairastavan henkilön kasvainnäytteestä voidaan tehdä geenitutkimus, jolla tutkitaan syövän lääkehoitoon mahdollisesti vaikuttavia syöpäkasvaimen geenimuutoksia.
    • Tällaisen geenimuutoksen toteaminen ei useimmiten tarkoita periytyvää syöpäalttiutta. Hoitavat lääkärit arvioivat periytyvän alttiuden tutkimisen tarpeen tapauskohtaisesti.

Tutkiminen perinnöllisyyslääketieteen yksikössä

  • Perinnöllisyyslääketieteen yksikössä arvioidaan, täyttyvätkö potilaan tai perheen kohdalla kriteerit kyseisen syöpäalttiusoireyhtymän diagnostiselle geenitutkimukselle. Potilaalta kerätään usein tarkempi sukuhistoria erillisellä sukutietolomakkeella, ja sukulaisten syöpädiagnooseja varmistetaan sairauskertomusten tai patologian tiedoista heidän luvallaan.
  • Tutkimuksena käytetään yleensä geenipaneelitutkimusta, joka kattaa erotusdiagnostiikassa kyseeseen tulevat geenit.
  • Diagnostinen geenitutkimus tehdään perinnöllisyyslääketieteen yksikössä tai yhteistyössä syöpää hoitavien kliinikoiden ja perinnöllisyyslääkärien kanssa.
  • Suurin osa periytyvän syövän geenivirheistä on vallitsevasti periytyviä, mutta niiden penetranssi on vajaa, ts. kaikki geenivirheen kantajat eivät sairastu syöpään.
  • Ennustava geenitutkimus voidaan tehdä terveelle riskissä olevalle sukulaiselle sen jälkeen, kun alttiusgeenivirhe on tunnistettu syöpään sairastuneelta. Ennustavat geenitutkimukset tehdään perinnöllisyyslääketieteen yksiköissä perinnöllisyysneuvonnan jälkeen, jos henkilö itse toivoo tutkimusta.
    • Indeksihenkilön perinnöllisyysneuvonnassa ja sairauskertomustekstissä ohjeistetaan, ketkä sukulaiset ja missä iässä voivat halutessaan hakeutua ennustavaan geenitutkimukseen. Indeksihenkilö itse informoi sukulaisia todetusta geenivirheestä perinnöllisyysneuvonnassa saamiensa ohjeiden mukaan.
  • Ennustava geenitutkimus tehdään pääasiassa vasta aikuisena (yli 18-vuotiaana ja usein myöhemminkin), jolloin täysi-ikäiseksi tullut henkilö saa itse päättää, toivooko hän geenitutkimuksen tekemistä. Poikkeuksena ovat ne syöpäalttiusoireyhtymät, joissa sairastumisriski on suurentunut jo lapsuus- tai nuoruusiässä ja joissa suositellaan seurantaa tai toimenpiteitä ennen täysi-ikäisyyttä.
  • Geenivirheen kantajille annetaan seurantasuositukset todettuun geenivirheeseen liittyvien syöpäriskien ja kansainvälisten suositusten mukaisesti.
    • Seuranta toteutetaan usein erikoissairaanhoidossa mutta joissain tapauksissa myös perusterveydenhuollossa erikoissairaanhoidon ohjeistuksen mukaan.

Yleisimpiä periytyvän syövän alttiuksia

Periytyvä rintasyöpä- ja/tai munasarjasyöpäalttius

  • Suomalaisista rintasyöpään sairastuneista naisista n. 5–10 %:lla on kohtalaisen tai suuren sairastumisriskin periytyvä rintasyöpäalttius. Geenivirhe voi olla esim. BRCA1-, BRCA2-, PALB2- tai CHEK2-geenissä. Monitekijäinen alttius vaikuttaa selittävän suuren osan rintasyöpien suvuittaisesta kasaantumisesta.
  • Jos epäillään periytyvää rintasyöpäalttiutta, tarvetta tutkimuksille perinnöllisyyslääketieteen yksikössä voidaan arvioida esim. alla mainituissa tilanteissa.
    • Lähisuvussa vähintään kolme rinta- ja/tai munasarjasyöpätapausta, joista joku on ilmennyt alle 50-vuotiaalla
    • Rintasyöpä alle 40-vuotiaalla
    • Kolmoisnegatiivinen rintasyöpä alle 60-vuotiaalla
    • Molemminpuolinen rintasyöpä alle 50-vuotiaalla
    • Rinta- ja munasarjasyöpä samalla naisella
    • Miehen rintasyöpä
    • Lähisuvussa vähintään kaksi munasarjasyöpää
    • Rinta- ja munasarjasyövän lisäksi itsellä tai lähisuvussa muita syöpiä, jotka herättävät epäilyn jostakin tunnetusta syöpäalttiusoireyhtymästä
  • Hyvinvointialueilla voi olla käytössä paikallisesti sovitut tutkimuksiin lähettämisen kriteerit.
  • Ks. myös «Periytyvä rintasyöpäalttius»1.

Periytyvä suolistosyöpäalttius

  • Yleisin periytyvä suolistosyöpäalttius on Lynchin oireyhtymässä, johon liittyy suurentunut riski suoliston sekä kohdun runko-osan syöpään ja vähäisemmässä määrin joihinkin muihin syöpiin «Lynchin oireyhtymä»2.
  • Kaikilta paksu- tai peräsuolisyöpään sairastuneilta suositellaan seulottavaksi Lynchin oireyhtymää kasvainnäytteestä tehtävällä immunohistokemiallisella tai mikrosatelliitti-instabiliteetti-tutkimuksella. Poikkeava tulos ei aina johdu Lynchin oireyhtymästä mutta auttaa tunnistamaan oikeat henkilöt perinnöllisyysneuvontaan ja diagnostiseen geenitutkimukseen «Kolorektaalisyövän kansalliset hoitosuositukset»3.
  • Myös perinnöllisiin polypooseihin liittyy suurentunut suolistosyöpäriski. Niistä yleisin on familiaalinen adenomatoottinen polypoosi (FAP) «Suvuittainen adenomatoottinen polyyppitauti (Orphanet)»4 ja harvinaisempia esim. MUTYH-polypoosi, juveniili polypoosi ja Peutz–Jeghersin oireyhtymä «Peutz-Jeghersin oireyhtymä (Orphanet)»5.
  • Myös joidenkin muiden geenien, esim. POLE ja POLD1, geenivirheisiin näyttää liittyvän suurentunut suolistosyöpäriski. Merkittävä osa suolistosyövän suvuittaisesta kasautumisesta selittyy monitekijäisellä alttiudella.
  • Jos aiempia tutkimuksia ei ole tehty, periytyvän alttiuden mahdollisuutta tulisi epäillä ainakin, jos
    • suolistosyöpä on todettu alle 40-vuotiaalla
    • kolmella tai useammalla lähisukulaisella on suolisto- tai kohdun runko-osan syöpä tai yhdellä henkilöllä on useita tällaisia syöpiä
    • on todettu polypoosi.

Endokriininen syöpäalttius

  • MEN1 (multippeli endokriininen neoplasia tyyppi 1) -oireyhtymää «Harvinaiset endokriiniset kasvaimet»6 tulisi epäillä henkilöllä, jolla on kaksi tai useampia tähän sopivia ilmentymiä tai yksikin, jos sukulaisella on todettu MEN1.
    • Hyperparatyreoosi ja hyperkalsemia
    • Aivolisäkkeen adenooma
    • Haiman, mahalaukun tai ohutsuolen neuroendokriininen kasvain
    • Tautiin voi liittyä myös lisämunuaiskasvaimia, lipoomia, angiofibroomia tai kollagenoomia.
  • RET-geenivirheen aiheuttamaa MEN2-oireyhtymää «Harvinaiset endokriiniset kasvaimet»6 tulisi epäillä medullaariseen kilpirauhassyöpään sairastuneella. Oireyhtymään voi liittyä osalla myös feokromosytooma ja hyperparatyreoosi.
  • Kaikilla feokromosytoomaan tai paraganglioomaan sairastuneilla tulisi arvioida periytyvän alttiuden mahdollisuutta. Geenivirhe löytyy n. 40 %:lta. Taustalla voi olla
    • paragangliooma–feokromosytooma-alttiusoireyhtymä (esim. SDHA-, SDHAF2-, SDHB-, SDHC-, SDHD-, MAX-, TMEM127-geenien virheet)
    • von Hippel–Lindaun, MEN2- tai NF1 (neurofibromatoosi 1) -oireyhtymä
    • mahdollisesti jonkin muunkin, esim. FH-geenin, virhe.

Munuaisten ja virtsateiden syöpä

  • N. 3–8 %:lla on suuren sairastumisriskin periytyvä alttius. Useimmiten kyseessä on syöpäalttiusoireyhtymä, johon liittyy myös muu sairastumisriski ja riski juuri tietyn tyyppisen histologian munuaissyöpään.
  • Periytyvään alttiuteen voi viitata
    • nuori sairastumisikä (alle 45 v)
    • molempien munuaisten tai multifokaalinen munuaissyöpä
    • munuaissyöpä kahdella keskenään ensimmäisen asteen sukulaisella
    • syöpäalttiusoireyhtymälle tyypillinen munuaiskasvaimen histologia
    • muut syöpäalttiusoireyhtymään viittaavat löydökset sairastuneella tai lähisukulaisella, esim.
      • verkkokalvojen tai keskushermoston hemangioblastoomat, feokromosytooma, haiman neuroendokriininen kasvain tai multippelit munuaisten ja haiman kystat von Hippel–Lindaun oireyhtymässä
      • ihon leiomyoomat perinnöllinen leiomyomatoosi ja munuaissyöpä (HLRCC) -oireyhtymässä
      • keuhkokystat ja spontaani ilmarinta tai ihon fibrofollikuloomat Birt–Hogg–Duben-oireyhtymässä
      • Lynchin oireyhtymään «Lynchin oireyhtymä»2 viittaava lähisuvun syöpähistoria
      • silmämelanooma tai pahanlaatuinen mesoteliooma BAP1-syöpäalttiusoireyhtymässä
      • paragangliooma tai feokromosytooma paragangliooma–feokromosytooma-alttiusoireyhtymässä
      • PTEN-hamartooma-kasvainalttiusoireyhtymään «Cowdenin syndrooma (Orphanet)»7 tai tuberoosiskleroosiin «Tuberoosiskleroosi (Orphanet)»8 sopiva sairaushistoria.

Haimasyöpä

  • N. 10–15 %:n arvioidaan johtuvan periytyvästä alttiudesta.
  • Kyseessä voi olla syöpäalttiusoireyhtymä, jossa haimasyövän lisäksi on suurentunut riski joihinkin muihin syöpiin (CDKN2A-, STK11-, BRCA2-, PALB2-, TP53- tai ATM-geenivirheet), perinnöllinen haimatulehdus (esim. PRSS1-geenivirhe) tai suvuittain esiintyvä haimasyöpäalttius ilman tunnistettua geenivirhettä.
    • Suurimmassa osassa sukuja alttiutta aiheuttavaa geenivirhettä ei tunnisteta.
  • Haiman duktaaliseen adenokarsinoomaan sairastunut henkilö voidaan lähettää perinnöllisen haimasyöpäalttiuden selvityksiin, jos
    • haimasyöpä on todettu alle 50-vuotiaana
    • aiemmin on todettu syöpäalttiusoireyhtymään sopiva toinen syöpä (melanooma, suolistosyöpä, rintasyöpä tai gynekologinen syöpä) tai
    • myös lähisuvussa on ollut haimasyöpää.
  • Terveen henkilön voi hänen niin toivoessaan lähettää perinnöllisyyslääketieteen yksikköön, jos saman puolen lähisuvussa on todettu vähintään 2 haimasyöpää eikä sukua ole aiemmin tutkittu asian vuoksi.
  • Jos perinnöllisyysselvityksissä arvioidaan, että henkilön riski sairastua haimasyöpään on selvästi suurentunut, voidaan harkita haiman vuosittaista seurantaa ylävatsan magneettikuvauksella ja osalla myös endoskooppisella kaikukuvauksella.

Mahasyöpä

  • Diffuusi mahasyöpä alle 50-vuotiaana tai iäkkäämpänäkin, jos lähisukulaisella on ollut mahasyöpä tai lobulaarinen rintasyöpä, voi viitata CDH1-geenivirheen aiheuttamaan perinnölliseen diffuusin mahasyövän alttiusoireyhtymään (hereditary diffuse gastric cancer, HDGC).
  • Intestinaalisen mahasyövän taustalla on usein muita kuin perinnöllisiä riskitekijöitä, kuten helikobakteeri-infektio. Suurentunut sairastumisriski voi liittyä esim. Lynchin oireyhtymään.

Eturauhassyöpä

  • BRCA2- (ja mahdollisesti myös BRCA1) -geenivirheisiin voi liittyä suurentunut keskimääräistä nuoremmalla iällä ilmenevän ja aggressiivisesti käyttäytyvän eturauhassyövän riski «Periytyvä rintasyöpäalttius»1.
  • Ainakin osaan Lynchin oireyhtymää «Lynchin oireyhtymä»2 aiheuttavista geeneistä voi liittyä myös suurentunut eturauhassyövän riski.
  • Myös HOXB13-geenissä tunnetaan eturauhassyöpäriskiä suurentava geenimuutos.
  • Monitekijäinen alttius todennäköisesti selittää merkittävän osan eturauhassyövän suvuittaisesta kasautumisesta.
  • Perinnöllisyyslääkärin arvioon voidaan lähettää ainakin ne eturauhassyöpään sairastuneet miehet, joiden lähisuvussa on useita eturauhassyöpään alle 60-vuotiaana sairastuneita tai rinta- ja/tai munasarjasyöpää BRCA1/2-geenivirheisiin viitaten.
  • Kasvainnäytteestä voidaan joissakin tilanteissa tehdä geenitutkimus hoidon valintaan vaikuttavan kasvaimen geenivirheen etsimiseksi. Osassa näistä on myös periytyvä alttius.

Muita syöpäalttiusoireyhtymiä

  • Joihinkin harvinaisiin syöpäalttiusoireyhtymiin liittyy suurentunut riski useille syöpätyypeille. Monialainen seuranta suunnitellaan perinnöllisyyslääketieteen yksikössä seurantaa toteuttavien erikoisalojen kanssa.
    • Esim. TP53-geenivirheen aiheuttamaan syöpäalttiusoireyhtymään (Li–Fraumenin oireyhtymä) liittyy suurentunut sairastumisriski moniin syöpätyyppeihin (nuoren iän rintasyöpä naisella, pehmytkudos- ja luusarkooma, lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain, aivokasvain; vähäisemmässä määrin monet muut syöpätyypit, esim. leukemia, melanooma ja suolistosyöpä).
      • Syöpäriski voi olla suurentunut ja seuranta hyödyllinen jo lapsuusiässä.
      • Geenivirheen kantajilla voidaan toteuttaa säännöllistä kuvantamis- ja kliinistä seurantaa, jonka hyödystä on saatu alustavaa näyttöä.
      • Sädehoitoa tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää, samoin tupakointia ja UV-säteilylle sekä muille tunnetuille karsinogeeneille altistumista.
  • Joihinkin perinnöllisiin sairauksiin saattaa muun sairastavuuden lisäksi liittyä suurentunut syöpäriski.
    • Esim. neurofibromatoosi 1 (NF1) -oireyhtymässä «Neurofibromatoosi tyyppi 1 (NF1) (Orphanet)»9 on suurentunut kasvainriski (esim. lapsuusiän optikusgliooma, aivokasvaimet, alle 50-vuotiaan rintasyöpä ja pahanlaatuinen hermotuppikasvain MPNST).
      • Aiemmasta poikkeavien oireiden tai muutosten ilmaantuessa on pidettävä mielessä syövän mahdollisuus ja ohjattava potilas lisätutkimuksiin.
      • Naisille suositellaan rintojen magneettikuvantamisseurantaa 30–49 v:n iässä. Jos NF1-oireyhtymää sairastava nainen ei ole tässä seurannassa, tulee siitä konsultoida erikoissairaanhoitoa.

Kirjallisuutta

  1. Hall R, Bancroft E, Pashayan N, ym. Genetics of prostate cancer: a review of latest evidence. J Med Genet 2024;61(10):915-926 «PMID: 39137963»PubMed
  2. Keskinen S, Ahola R, Aittomäki K. Perinnöllinen haimasyöpäalttius – kansallinen seurantasuositus. Suom Lääkäril 2024;79:e41191 (julkaistu 4.9.2024) «https://www.laakarilehti.fi/e41191»1
  3. Glennon KI, Endo M, Usui Y, ym. Germline Susceptibility to Renal Cell Carcinoma and Implications for Genetic Screening. JCO Precis Oncol 2024;8:e2400094 «PMID: 39088769»PubMed
  4. McDevitt T, Durkie M, Arnold N, ym. EMQN best practice guidelines for genetic testing in hereditary breast and ovarian cancer. Eur J Hum Genet 2024;32(5):479-488 «PMID: 38443545»PubMed
  5. Paiella S, Capurso G, Carrara S, ym. Outcomes of a 3-Year Prospective Surveillance in Individuals at High Risk of Pancreatic Cancer. Am J Gastroenterol 2024;119(4):739-747 «PMID: 37787643»PubMed
  6. Carton C, Evans DG, Blanco I, ym. ERN GENTURIS tumour surveillance guidelines for individuals with neurofibromatosis type 1. EClinicalMedicine 2023;56:101818 «PMID: 36684394»PubMed
  7. Horton C, LaDuca H, Deckman A, ym. Universal Germline Panel Testing for Individuals With Pheochromocytoma and Paraganglioma Produces High Diagnostic Yield. J Clin Endocrinol Metab 2022;107(5):e1917-e1923 «PMID: 35026032»PubMed
  8. Seppälä TT, Latchford A, Negoi I ym. European guidelines from the EHTG and ESCP for Lynch syndrome: an updated third edition of the Mallorca guidelines based on gene and gender. Br J Surg 2021;108(5):484-498. «PMID: 34043773»PubMed
  9. Blair VR, McLeod M, Carneiro F ym. Hereditary diffuse gastric cancer: updated clinical practice guidelines. Lancet Oncol 2020;21(8):e386-e397. «PMID: 32758476»PubMed
  10. Huang KL, Mashl RJ, Wu Y ym. Pathogenic Germline Variants in 10,389 Adult Cancers. Cell 2018;173(2):355-370.e14. «PMID: 29625052»PubMed