Masennus (depressio)

Käyvän hoidon potilasversiot
1.10.2009
Tellervo Aho, Erkki Isometsä, Mikko Mattila, Pekka Jousilahti ja Tiina Tala

Masennus eli depressio on yleinen sairaus, mutta vähemmistö hakee siihen apua. Lievähköstä masennuskaudesta voi selviytyä lyhyellä psykoterapialla. Joskus tarvitaan sekä lääkitystä että terapiaa ja vuosia kestävä hoitosuhde.

Vuosittain viisi suomalaista sadasta kärsii masennuksesta. Masennustilat alkavat yleistyä murrosiässä ja vaivaavat sen jälkeen tasaisesti kaikenikäisiä. Naisilla depressio on liki kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. Toistuvien ja vaikeiden masennustilojen taustalla on usein sekä perinnöllinen alttius että laukaiseva ulkoinen tekijä, kuten kuormittava elämänmuutos, pitkäaikainen psykososiaalinen stressi tai läheisen ihmissuhteen puute. Persoonallisuuden häiriöt, tunne-elämän epävakaisuus, itsetuntovaikeudet, vähäinen koulutus ja matala tulotaso, säännöllinen tupakointi, humalajuominen, krooniset elimelliset sairaudet ja erilaiset mielenterveyden häiriöt liittyvät nekin masennustilojen esiintymiseen.

Kaikki masennus ei ole depressiota. Lähiomaisen kuolema ja muut suuret menetykset masentavat, mutta tavallisesti ihminen selviytyy pahimman yli muutamassa kuukaudessa. Normaali surureaktio ei kestä vaikeana yli kahta kuukautta ja johda esimerkiksi itsetuhosuunnitelmiin.

Enemmistö depressiivisistä henkilöistä kärsii muuta väestöä useammin jostakin muusta psyykkisestä oireyhtymästä, kuten ahdistuneisuus-, persoonallisuus- ja päihdehäiriöistä. Tällöin hänellä voi ilmetä paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, muita pelkotiloja, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai päihdeongelmia. On tavallista, että psyykkinen oirehdinta alkaa ahdistushäiriöllä, ja depressio kehittyy vasta tämän jälkeen. Miehillä päihdehäiriö edeltää depressiota useammin kuin naisilla.

Avunhakeminen ajoissa

Hae ajoissa apua!
  • Jos kärsit masennusoireista, jotka haittaavat selviytymistä arkielämässä tai olet alkanut ajatella itsemurhaa, älä viivyttele lääkärin vastaanottoajan tilaamisessa.
  • Suojaa itseäsi masennusoireilta terveellisten elintapojen avulla, kuten liikkumalla kohtuullisesti, välttämällä liikaa työtaakkaa, humalajuomista ja liikaa alkoholin käyttöä.
  • Depressiota voidaan hoitaa monin keinoin; mitä aikaisemmin hakeutuu hoitoon, sitä nopeammin paraneminen lähtee käyntiin.
  • Puhu rohkeasti lääkärille itsemurha-ajatuksistasi. Sinua voidaan auttaa, vaikka itsestäsi tuntuu, ettei mitään ole tehtävissä. Masennus ei ole omaa syytäsi.
  • Jos masennusjakso iskee avioliiton kriisitilanteessa, parisuhdeterapiasta voi olla apua.
  • Valtaosa masennuspotilaista voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa.
  • Jos läheisesi muuttuu aloitekyvyttömäksi, ei jaksa keskittyä mihinkään, nukkuu huonosti, laihtuu tai lihoo ja menettää kiinnostuksensa aikaisemmin tärkeiltä tuntuneisiin asioihin, keskustele hänen kanssaan lääkäriin menosta. Ellei hän itse saa tilatuksi vastaanottoaikaa, tee se hänen puolestaan ja varmista, että hän menee lääkäriin.
  • Joskus lääkityksen ja psykoterapiankaan yhdistelmä ei auta vaikeasti masentunutta. Nukutuksessa annettava sähköhoito on nykyään tehokasta ja turvallista. Se tuo avun nopeasti.

Kimppu oireita

Masennus on luonteeltaan oireyhtymä, joka todetaan huolellisen haastattelun perusteella. Masennuksen luokittelussa ensimmäinen kriteeri on masennustilan kesto; alle kaksi viikkoa kestäneitä oireita ei vielä lasketa depressioksi.

Masennukseen kuuluvia oireita:

  • mieli on maassa suurimman osan aikaa
  • kiinnostuksen tai mielihyvän katoaminen asioista, jotka ennen tuottivat iloa ja
  • vähentyneet voimavarat ja poikkeuksellisen väsynyt olo.

Depressiossa myös itseluottamus ja omanarvontunto ovat usein vähentyneet. Masentunut kärsii perusteettomista ja kohtuuttomista itsesyytöksistä, ja hänellä on toistuvia kuolemaan tai itsemurhaan liittyviä ajatuksia. Keskittymisvaikeus, psykomotorinen kiihtymys tai hidastuneisuus, unihäiriöt ja ruokahalun muutos, joka ilmenee lihomisena tai laihtumisena, ovat samoin depressioon usein kuuluvia oireita.

Diagnoosia tehdessään lääkäri arvioi, ovatko oireet ja niiden kesto sellaisia, että kyseessä on hoitoa vaativa masennus.

Joskus masennuksen oireet saattavat johtua jostakin elimellisestä sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä, pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että ne ovat masennustilan taustalla. Siksi elimellisestä sairaudesta kärsivät masennuspotilaat onkin tutkittava erityisen tarkkaan. Lähiomaisen kuolema voi aiheuttaa surureaktion, jossa on samankaltaisia oireita kuin masennuksessa. Mikäli surureaktion oireet kuitenkin pitkittyvät ja jatkuvat yli kaksi kuukautta, voidaan todeta depressio.

Monia hoitovaihtoehtoja

Depression akuuttihoidossa voidaan käyttää psykoterapiaa ja lääkehoitoa joko yhdessä tai erikseen. Lisäksi jotkut potilaat hyötyvät sähköhoidosta, kirkasvalohoidosta tai transkraniaalista magneettistimulaatiohoitosta (TMS). TMS on turvallinen hoitomuoto, jossa on vain vähän haittavaikutuksia. Kyseistä hoitoa on vielä kuitenkin saatavilla harvoissa hoitopaikoissa. Säännöllisestä liikunnasta akuuttihoidon tukena voi olla apua, mutta se ei korvaa depression muuta hoitoa.

Hoitomuodon valinta ja lääkitys määräytyvät yksilöllisesti depression vaikeuden ja potilaan elämäntilanteen mukaan. Mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse, sitä tärkeämpää on lääkehoito. Sähköhoito on tehokasta psykoottisesta depressiosta kärsiville potilaille, ja se toteutetaan erikoissairaanhoidossa. Raskauden aikana hoitona on mieluiten psykoterapia. Masennusoireiden ilmetessä toistuvasti ainoastaan pimeän talvikauden aikana, on kyseessä kaamosmasennus, johon tepsii usein pelkkä kirkasvalohoito.

Akuuttihoidon tavoitteena on saada potilas oireettomaksi, jatkohoidon avulla pyritään estämään oireiden palaamista. Ylläpitohoidolla varmistetaan, ettei uusi sairausjakso pääse puhkeamaan. Keskivaikea ja lievä masennustila saattavat parantua pelkällä psykoterapialla. Usein tarvitaan myös lääkettä. Kun masennus on vaikea tai psykoottinen, hoidon kulmakivenä on lääkitys, jota voidaan täydentää psykoterapialla.

Tavanomainen lääkehoito ei aina tehoa riittävästi, joten joskus lääkkeitä täytyy vaihtaa ja yhdistellä. Kun potilaalla on vaikeiden tavanomaisten masennusoireiden lisäksi harhaluuloja ja -aistimuksia ja hänen todellisuudentajunsa on heikentynyt, oikea hoitopaikka on useimmiten psykiatrinen erikoissairaala.

Lievästä masennuksesta kärsivä selviytyy yleensä työssään, vaikeasta masennustilasta kärsivä on lähes aina työkyvytön. Sairausloman tarve riippuu depression vaikeusasteen lisäksi erityisesti myös työn luonteesta; työkyvyn arvioinnissa on aina kyse sairauden tuomien rajoitusten ja työn vaatimusten suhteen arvioinnista.

Huolellista seurantaa

Masentunut potilas tarvitsee akuuttivaiheessa säännöllistä seurantaa 1–3 viikon välein, tarvittaessa useamminkin. Sen aikana arvioidaan, miten lääkitys on vaikuttanut. Noin kaksi kolmasosaa säännöllisesti lääkettä käyttäneistä hyötyy siitä selvästi. Puolella potilaista oireet katoavat jokseenkin kokonaan 6–8 viikossa. Toipuminen jatkuu usein tämän jälkeenkin. Tulokset riippuvat paljolti siitä, kuinka potilas jaksaa noudattaa ohjeita.

Masennuslääkehoitoa on syytä jatkaa pitkäaikaisena estohoitona silloin, kun potilas on elämänsä aikana kärsinyt vähintään kolme kertaa keskivaikeasta tai sitä vaikeammasta masennustilasta. Ylläpitohoitoa suositellaan joskus myös jo toisen, vakavan masennusjakson jälkeen. Ylläpitohoito edellyttää potilaan tilan seuraamista vähintään puolen vuoden väliajoin, vaikkei oireita olisikaan.

Usean vuoden oireeton jakso antaa aiheen harkita, voisiko lääkehoidon lopettaa varovaisesti asteittain. Jos lääkkeistä luovutaan, seurannan on oltava tavanomaista tarkempaa, koska masennus saattaa tuolloin uusiutua.

Psykoterapiaa kuntoutuksena

Psykoterapian tavoitteena on auttaa potilasta toipumaan masennuksesta ja parantaa hänen toimintakykyä.

Hoitoa antavat psykoterapiakoulutuksen saaneet henkilöt, joiden pätevyyttä valvoo Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Lääninhallitus valvoo psykoterapeuttien toimintaa. Kansaneläkelaitos pitää yllä luetteloa psykoterapeuteista, joiden antama hoito voidaan korvata lääkinnällisenä kuntoutuksena.

Vuoden 2009 alussa Suomessa toimi noin 4500 laillistettua psykoterapeuttia, joista suurin osa on saaanut koulutuksen yhteen terapiamuotoon. Kognitiivinen, interpersonaalinen ja psykodynaaminen lyhytpsykoterapia ovat keskeisiä lyhytpsykoterapiamuotoja. Lähinnä lievissä depressioissa voidaan joidenkin potilaiden hoidossa soveltaa myös ongelmanratkaisuterapiaa tai ratkaisu- ja voimavarakeskeistä terapiaa. Lyhytterapiat vaihtelevat kestoltaan muutamasta käyntikerrasta 20–30 kertaan. Käyntejä on tavallisesti kerran viikossa ja käynti kestää noin 45 minuuttia. Pitkäkestoiset terapiat voivat joskus jatkua useita vuosia. Niitä annetaan 2–3 kertaa viikossa. Pitkäkestoiseen psykodynaamiseen tai kognitiiviseen psykoterapiaan ohjaamista harkitaan potilaille, joille lyhytterapian ennakoidaan olevan riittämätön esimerkiksi sen takia, että ongelmat ovat ilmeisen monimuotoisia tai potilaan soveltuvuus lyhytterapiaan on huono.

Uhkana itsemurha

Itsemurhan takana on usein depressio. Psykiatrisessa sairaalahoidossa olleiden, vaikeimmista masennustiloista kärsivien potilaiden itsemurhavaara on noin 20-kertainen normaaliväestöön verrattuna. Kaikista itsemurhista noin 2/3 liittyy masennustiloihin, mikä Suomessa tarkoittaa noin 600–700 itsemurhaa vuodessa. Useimmissa tapauksissa itsemurhan tehnyt henkilö ei ole saanut masennukseen asianmukaista hoitoa.

Itsemurhavaara on sitä suurempi, mitä vakavammasta masennustilasta ihminen kärsii. Siksi itsemurhavaaran arviointi onkin hoidon suunnittelussa tärkeimpiä tekijöitä. Itsetuhoiset depressiopotilaat hoidetaan yleensä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut toimittaja Tellervo Aho. Tekstin on päivittänyt Käypä hoito -oppimateriaalitoimittaja Tiina Tala sen ovat tarkistaneet psykiatrian professori Erkki Isometsä Helsingin yliopistosta ja Käypä hoito -toimittaja, tutkimusprofessori Pekka Jousilahti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.