Insuliininpuutosdiabetes
Käypä hoito -suositus Insuliininpuutosdiabetes «Insuliininpuutosdiabetes»1
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF) «khp00125.pdf»1
- Patientinformation på svenska «Diabetes (insulinberoende)»2 (päivitettävänä)
Diabetes on sairaus, jossa verenglukoosi (verensokeri) on koholla – yleensä jatkuvasti. Insuliininpuutosdiabeteksella tarkoitetaan tässä yhteydessä tyypin 1 diabetesta ja siihen verrattavia tiloja. Insuliininpuutos johtuu ensisijaisesti puutteellisesta insuliinin erityksestä, jota insuliiniresistenssi eli heikentynyt insuliinin vaikutus saattaa voimistaa entisestään. Harvinaisia diabetesmuotoja lukuun ottamatta insuliininpuutosdiabetesta hoidetaan insuliinilla, ja hoidosta vastaa pääosin potilas itse.
Käypä hoito -suositus koskien diabetesta on jaettu kahteen erilliseen hoitosuositukseen: Insuliininpuutosdiabetes «Insuliininpuutosdiabetes»1 ja Tyypin 2 diabetes «Tyypin 2 diabetes»3. Potilasversion lopusta löytyy myös luettelo muista diabetes-aiheisista Käypä hoito -potilasversioista.
Yleistä
Diabetes ei ole yhtenäinen sairaus, vaan se voidaan jakaa useisiin eri tyyppeihin, joista yleisimmät ovat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes sekä sekundaarinen diabetes.
Diabetekseen voi liittyä äkillisiä ja pitkäaikaisia eli kroonisia lisäsairauksia, jotka oleellisesti vaikuttavat sairastuneen elämänlaatuun ja ennusteeseen.
Myös alun perin "tavallista" tyypin 2 diabetesta sairastavalle voi ajan myötä kehittyä merkittävä insuliininpuutos, jolloin hoitona on insuliini.
Diabetekseen liittyviä termejä ja käsitteitä on selitetty potilasversion lopussa.
Tyypin 1 diabetes
Tyypin 1 diabetesta sairastaa Suomessa noin 45 000 henkilöä, joista 13 % on alle 18-vuotiaita ja 7 % yli 75-vuotiaita.
Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt Suomessa 38 % vuodesta 1992 vuoteen 2002 (3,2 %vuodessa). Jos nykytrendi jatkuu, tyypin 1 diabetesta sairastavien määrä kasvaa kolmanneksen tulevien 10 vuoden aikana (Lähde: Diabetesrekisteri).
Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on Suomessa maailman suurin.
Tyypin 1 diabeteksen ehkäisykeinoja ei nykyisin tunneta.
Oireet
Tyypillisiä hyperglykemian eli korkean verenglukoositason oireita ovat – jo siinä vaiheessa, kun henkilö ei välttämättä edes tiedä vielä sairastuneensa – jatkuva jano, suuret virtsamäärät, selittämätön laihtuminen ja väsymys.
Oireet ilmaantuvat yleensä nopeasti, muutaman päivän tai viikon kuluessa. Aikuisilla oireita on voinut olla jo kuukausiakin ennen diagnoosia.
Miten diabetes todetaan?
Alkuvaiheessa on oleellista selvittää, voiko kyseessä olla merkittävä insuliininpuutos, jolloin insuliinihoito tulee aloittaa nopeasti.
Diagnoosi perustuu kahteen mitattuun verenglukoosiarvoon tai yhteen HbA1c-tason määritykseen.
Jos potilaalla on oireita (esim. jano, suuri virtsamäärä, selittämätön laihtuminen), diagnoosi voi perustua yksittäiseen plasman glukoosiarvoon, joka on mittauksessa yli 11 mmol/l.
Jos potilas on oireeton, mutta paastoglukoosi on tasolla 7–11 mmol/l, on tulos tarkistettava uudestaan 2–4 viikon kuluessa. Jos arvo on tuolloin yli 11 mmol/l, aloitetaan hoito.
Lisätietoa aiheesta, ks. suosituksen taulukko Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu laskimoverestä otetun plasmanäytteen glukoosipitoisuuden perusteella «https://www.kaypahoito.fi/hoi50116#T1»1.
Glukoosin omamittaukset
Glukoosipitoisuuden omaseuranta toteutetaan insuliininpuutosdiabeteksessa ensisijaisesti jatkuvan kudosglukoosin seurannan avulla. Lisäksi sormenpäämittauksin tulee voida tarkistaa glukoosipitoisuus tarvittaessa.
Jos insuliininpuutosdiabetesta sairastava potilas ei voi tai halua käyttää jatkuvaa kudosglukoosinseurantaa, häntä tulisi kannustaa sormenpäämittaukseen 8–15 kertaa vuorokaudessa.
Alhainen verenglukoosi (hypoglykemia)
Alhaiseen verenglukoosiin liittyvät kokemukset voivat olla traumaattisia, ja jo yksikin kokemus voi saada aikaan pelon. Pelko taas saattaa vaikuttaa omahoitoon, vaikkei se olisi tietoista.
Ensioireita ovat vapina, hikoilu, sydämentykytys, kihelmöinti, kalpeus, paniikkioireet, ahdistuneisuus, levottomuus ja nälän tunne.
Hypoglykemian edetessä ilmaantuu hermosto-oireita, kuten huulien pistelyä, näön sumentumista tai näkökentän kapeutumista, korvien soimista ja sormien ja varpaiden puutumista. Vakavampia hermosto-oireita ovat keskittymisvaikeudet, ajatustoiminnan ja harkintakyvyn heikentyminen, aggressiivisuus, sekavuus, kouristelu ja tajuttomuus.
Lievä hypoglykemia (arvo 3,9 mmol/l tai alle) voidaan hoitaa itse suun kautta nopeasti imeytyvällä hiilihydraattipitoisella syötävällä tai juotavalla (esim. glukoositabletti, sokeri, hunaja, tuoremehu tai hedelmä) tai pikainsuliinin annoksen vähentämisellä ennen ateriaa.
Silloin, kun hypoglykemia on vakava, potilaan toimintakyky on heikentynyt ja tilanne vaatii korjaantuakseen toisen henkilön apua.
Matalan verenglukoosin oireista on hyvä kertoa perheenjäsenille ja ystäville, jotta he osaisivat tunnistaa oireet ja tarjoaisivat hiilihydraattipitoista syötävää ajoissa.
Lisätietoa aiheesta, ks. lisätietoaineisto Insuliinihoitoista diabetesta sairastavan äkillisen hypoglykemian hoito «Insuliinihoitoista diabetesta sairastavan äkillisen hypoglykemian hoito»1.
Ketoasidoosi (happomyrkytys)
Kun elimistöstä puuttuu insuliinia, rasvakudoksesta vapautuu rasvahappoja, joiden suuri määrä johtaa ketoosiin ja lopulta ketoasidoosiin.
Ketoasidoosin oireita ovat pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu ja asetonin haju hengityksessä. Usein yhtä aikaa esiintyvä hyperglykemia aiheuttaa virtsanerityksen ja janon lisääntymistä.
Ketoasidoosiin sopivien oireiden yhteydessä potilas tarvitsee päivystyksellistä arviota (ambulanssi, päivystys).
Insuliinihoito
Terveen ihmisen verenkierrossa on aina insuliinia. Insuliininpuutosdiabeteksen hoitona on insuliini (harvinaisia diabetesmuotoja lukuun ottamatta).
Insuliinivalmisteita on erilaisia: pika-, lyhyt-, keskipitkä-, pitkä- ja ylipitkävaikutteisia. Näistä on kerrottu tarkemmin Käypä hoito -suosituksessa kohdassa Insuliinihoito «https://www.kaypahoito.fi/hoi50116#s13»2.
Lääkäri kirjoittaa B-lausunnon erityiskorvattavia lääkkeitä varten.
Insuliinipumppu ja glukoosisensori
Insuliinipumput ja glukoosisensorit ovat potilaalle kotiin luovutettavia lääkinnällisiä laitteita.
Yksilöllisesti asetettuihin glukoositavoitteisiin tulee pyrkiä aktiivisesti, ja insuliininpuutosdiabeteksen hoidossa tulee tarjota glukoosisensorointia ja harkita automatisoitua (AID)-pumppuhoitoa siitä hyötyville.
Hoidon aluksi annetaan peruskoulutus insuliinipumpun käyttöön, ja jatkossa huolehditaan myös insuliinipumppua käyttävien päivityskoulutuksesta.
Jokaisella pumppuhoitoa käyttävällä tulee olla lisäksi verenglukoosimittari, pistosvälineet ja resepti pistettävälle varainsuliinille (ateria- ja perusinsuliini) ohjeineen esimerkiksi pumpun toimintahäiriön tai muun erityistilanteen varalta.
Jatkuva glukoosisensorointi
Ihon alle asetettava glukoosisensori mittaa ihonalaista kudosglukoosin pitoisuutta ja lähettää tulokset 1–5 minuutin välein päätelaitteeseen, johon voi säätää hälytyksiä. Päätelaitteena voi toimia puhelin, erillinen lukulaite tai insuliinipumppu.
Glukoosisensori auttaa havaitsemaan oireettomia hypoglykemioita ja ennakoimaan verenglukoosipitoisuuden pienenemistä esimerkiksi ennen liikuntaa. Näin sensorointi helpottaa huomattavasti omahoitoa.
Hoitopaikka vastaa potilaan kouluttamisesta sensoroinnin käyttöön ja sen hyödyntämiseen hoidossa.
Diabeteksen hoidon ja omahoidon tavoitteet
Hoidon ja omahoidon tavoitteina ovat mahdollisimman hyvä elämä, lisäsairauksien välttäminen sekä sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia.
Yksilölliset tavoitteet
Hoidon tavoitteet asetetaan yhdessä potilaan kanssa yksilöllisesti siten, että huomioidaan potilaan elämäntilanne ja omahoidon voimavarat. Tavoitteet kirjataan hoitosuunnitelmaan perusteluineen. Yksilölliset tavoitteet voivat olla tiukempia tai väljempiä kuin yleiset tavoitteet.
Yleiset tavoitteet
- HbA1c-taso yksilöllisesti alle 48–53 mmol/mol (6,5–7,0 %), tietyillä potilasryhmillä tätä korkeampi.
- LDL-kolesteroli: riippuu diabeteksen kestosta ja lisäsairauksista.
- Verenpaine
- mitattuna vastaanotolla alle 140/80 mmHg
- kotona alle 135/80 mmHg.
Omahoidon keinoja tavoitteiden saavuttamiseen
Tavoitteisiin pyritään lisäksi
- terveyttä edistävällä ruokavaliolla
- tarvittaessa painonhallinnalla
- säännöllisellä liikunnalla ja
- kohtuullisella alkoholinkäytöllä (naisilla korkeintaan 1 ja miehillä 2 ravintola-annosta päivässä).
- Tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettaminen on osa diabeteksen hoitoa.
Ruokavalio
Niin sanottu Välimeren ruokavalio on eräs tapa toteuttaa diabetesta sairastavalle suositeltua ruokavaliota. Välimeren ruokavaliolla tarkoitetaan runsaasti vihanneksia, palkokasveja ja hedelmiä, kalaa, oliiviöljyä, pähkinöitä ja täysjyväviljatuotteita sekä niukasti lihaa, sokeria ja vähäkuituista viljaa.
Välimeren ruokavaliota voidaan soveltaa käyttämällä niin sanottua terveyttä edistävää pohjoismaista ruokavaliota, jossa ruokavalion perustana ovat marjat, kasvikset, kala, rypsiöljy ja täysjyvävilja, etenkin ruis, ohra ja kaura.
Kasvispainotteinen ruokavalio muodostaa ruokavaliohoidon pohjan ja on yleisesti suositeltava kaikille.
Proteiinin määrään tulee kiinnittää huomiota. Hyviä proteiinin lähteitä ovat kala, siipikarjanliha, palkokasvit ja rasvattomat tai vähärasvaiset maitovalmisteet. Punaista lihaa ja lihavalmisteita suositellaan nauttimaan korkeintaan 350 g viikossa. Rasvasta vähintään 2/3 tulisi olla pehmeää (tyydyttymätöntä) ja korkeintaan 1/3 kovaa (tyydyttyneitä tai transrasvoja).
Insuliinihoidon ja ruoan onnistunut yhteensovittaminen edellyttää taitoa arvioida hiilihydraattien määrää.
Hiilihydraatit: on tärkeää valita arkiruokailuun kuitupitoisista lähteistä (täysjyväviljavalmisteet, juurekset, vihannekset, hedelmät ja marjat). Sokerin osuuden tulisi olla enintään 50 g/vrk.
Janojuomana tulisi ensisijaisesti suosia vettä.
Säännöllinen liikunta suositeltavaa
Diabetesta sairastaville sopivat samat yleiset liikuntasuositukset kuin muillekin, mutta tulee ottaa huomioon, että veren glukoosipitoisuus voi pienentyä tai suurentua liikaa liikunnan aikana tai heti liikunnan jälkeen. Ks. suosituksen lisätietoaineisto Insuliinihoito ja liikunta «Insuliinihoito ja liikunta»2.
Painonhallinta
Energiansaanti tulee suhteuttaa kulutukseen.
Paastoa ei suositella laihdutuskeinoksi insuliinihoitoiselle diabetesta sairastavalle kuten ei kenellekään muullekaan.
Tyypin 1 diabetes ja muu merkittävä insuliininpuutos on vasta-aihe erittäin niukkaenergiaisen ruokavalion (ENE) käytölle.
Lihavuusleikkausta voidaan harkita myös insuliininpuutospotilaalle, mutta diabeteksen hoitoon perehtyneen erikoislääkärin arvio on tarpeen, sillä leikkauksen jälkeen voi ilmaantua hankala hypoglykemiaongelma.
Diabetes ja erityistilanteet
Ajokelpoisuus
Diabetesta sairastavien ajoterveysedellytyksistä on säädetty EU-direktiivissä ja tieliikennelaissa.
Diabetesta sairastavien tarkastusväli on henkilöauton kuljettajilla 1–5 ja raskaassa ja ammattiliikenteessä 1–3 vuotta.
Jos lääkäri arvioi, että ajokyvyttömyyden kesto on lyhytaikainen (alle 6 kuukautta), hän ilmoittaa ajokiellosta potilaalle ja merkitsee sen potilasasiakirjoihin. Jos ajokyvyttömyyden arvioidaan olevan pitkäaikainen (vähintään 6 kuukautta), lääkärin on ilmoitettava asiasta poliisille.
Ammatinvalinta
Insuliinihoitoista diabetesta sairastavalle suositellaan ammatinvalinnan ohjausta. Ks. Diabetesliiton opas (kohta Ammatinvalinta ja työelämä «https://diabetes.fi/tukea-ja-palveluja/diabetes-ja-vaihtuvat-elamantilanteet/#ammatti»3).
Tietyt ammatit – esimerkiksi lentäjä, veturin- tai metronkuljettaja, sukeltaja, savusukeltaja (myös vapaapalokunnat) tai merimies – eivät sovi insuliinihoitoa tarvitseville mahdollisten liian matalaan verenglukoosiin liittyvien ongelmien vuoksi.
Yksilöllisesti harkittavia ammatteja ovat lentoemäntä tai stuertti, poliisi, erilaiset valvontatehtävät, rakennustyöntekijä (rakennustelineillä työskentely) tai nuohooja.
Diabetes on toistaiseksi (5/2026) este varusmiespalvelukselle; poikkeuksena MODY2-diabetes, joka ei vaadi lääkehoitoa eikä aiheuta hypoglykemiariskiä.
Ikääntyneet
Alle 75-vuotiaiden muuten terveiden henkilöiden kohdalla voidaan noudattaa samoja diabeteksen hoidon tavoitteita ja periaatteita kuin nuoremmillakin. Kun hoidetaan kohtalaisen tervettä yli 75-vuotiasta, jolla on todettu yksi elinajanodotteeseen vaikuttava sairaus, voidaan noudattaa samoja tavoitteita kuin nuorempienkin hoidossa, ellei hoito aiheuta komplikaatioita.
Ikääntyneiden henkilöiden hoidossa on liian matalan verenglukoosin välttämisen lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota toiminta- ja liikuntakyvyn ja lihaskunnon ylläpitämiseen, monipuolisen ravitsemuksen turvaamiseen (liikaa laihtumista on vältettävä), jalkaongelmien ehkäisyyn sekä munuaisten ja sydämen toimintaan.
Seuranta
Seurantakontaktit sovitaan yksilöllisesti siten, että otetaan huomioon muun muassa diabeteksen kesto, hoitotapa, diabetesta sairastavan ikä ja muut sairaudet. Vuosittain tehdään kattavampi tarkastus ja arvioidaan potilaan tuen ja ohjauksen tarpeita, ja 1–3 vuoden välein seurataan muun muassa veren rasva-arvoja, silmien tilannetta, fyysistä suorituskykyä ja ajoterveyttä.
Diabetesta sairastavan aikuisen arviokäynnin sisältö, katso suosituksen taulukko Diabetesta sairastavien aikuisten arviokäynnin sisältö «https://www.kaypahoito.fi/hoi50116#T3»4.
Insuliininpuutosdiabetesta sairastavan omahoidonohjauksesta «Insuliininpuutosdiabetesta sairastavan omahoidon ohjaus»3 vastaa diabeteshoitaja. Diabeteshoitajan lisäksi apuna hyödynnetään sähköisiä omahoidon tukipalveluita ja vertaistukea. Osa vastaanottokäynneistä voidaan korvata myös puhelin- tai tietokoneyhteydellä.
Diabetekseen liittyvät muut Käypä hoito -potilasversiot
- Diabeettinen retinopatia «Diabeettinen retinopatia»4 (2024)
- Diabeteksen munuaistauti «Diabeteksen munuaistauti»5 (2026)
- Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat «Diabetekseen liittyvät jalkaongelmat»6 (2021)
- Raskausdiabetes «Raskausdiabetes»7 (2023)
- Tyypin 2 diabetes «Tyypin 2 diabetes»8 (2024)
Lisätietoa aiheesta
- Diabetesliitto: Tyypin 1 diabetes «https://diabetes.fi/diabetestietoa/tyypin-1-diabetes/»5
- Terveyskirjasto: Tyypin 1 diabeteksen hoito «https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00774/tyypin-1-diabeteksen-hoito?q=diabetes»6
- Terveyskylä: Diabetestalo «https://www.terveyskyla.fi/diabetestalo»7
- Diabetesta sairastavan sosiaaliturvaopas «https://www.diabetes.fi/diabetes/sosiaaliturva_oikeudet_ja_velvollisuudet»8
Diabetesliitto «https://diabetes.fi/»9 on potilas- ja kansanterveysjärjestö, jonka tavoitteena on varmistaa paras mahdollinen hoito ja hyvä elämä diabetesta sairastaville ja heidän läheisilleen.
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Termejä ja käsitteitä
Glukoosi = puhekielessä verensokeri
HbA1c = puhekielessä ns. pitkä sokeri. Mittaa veren punasolujen hemoglobiinin sokeroitumista. Verikoe, jonka avulla arvioidaan edeltävän noin 2 kuukauden glukoositasoa. Verikoetta varten ei tarvitse olla ravinnotta.
Hyperglykemia = korkea glukoosiarvo. Saattaa johtua insuliinin puutteesta, insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta tai molemmista. Oireita voivat olla jano, normaalia tiheämpi virtsaamisen tarve, väsymys etenkin ruokailun jälkeen, uneliaisuus tai näön hämärtyminen.
Hypoglykemia = liian matala glukoosiarvo. Hypoglykemia jaetaan lievään, merkittävään ja vakavaan. Vakavassa hypoglykemiassa tarvitaan toisen henkilön apua. Oireita ovat muun muassa hikoilu, vapina, aggressiivisuus ja tajuttomuus. Vakavasta hypoglykemiasta puhutaan myös nimellä insuliinisokki.
Ketoasidoosi = happomyrkytys. Tila, jossa elimistöön kertyy runsaasti ketoaineita (ketoosi) ja näistä aiheutuu veren ja kudosten happamuus (asidoosi). Ketoasidoosiin liittyy tyypillisesti myös vakava kuivuminen (dehydraatio). Potilas tarvitsee sairaalahoitoa.
Tekijät
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen «Insuliininpuutosdiabetes»1 pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.
Tekstin ovat tarkistaneet suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi HUS:sta ja Käypä hoito toimittaja, sisätautien erikoislääkäri ja kardiologian erikoislääkäri, terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri Tuula Meinander Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.