Takaisin Tulosta

Suun limakalvolöydösten arviointi

Lääkärin käsikirja
27.4.2023 • Viimeisin muutos 27.4.2023
Tuula Salo ja Maria Siponen

Suun limakalvolöydökset

Taulukko 1. Suun limakalvolöydöksiä kliinisen kuvan mukaan ja niiden mahdollisia aiheuttajia
Muutoksen kliininen kuvaMahdollisia aiheuttajia
Vaalea
  • Irti raaputettavissa
Pseudomembranoottinen kandidiaasi, hammastahnan aiheuttama limakalvon pintakerroksen kuoriutuminen
  • Ei irti raaputettavissa
Hankaushyperkeratoosi, likenoidi reaktio, lääkeainereaktio, lichen planus, hyperplastinen kandidiaasi, leukoplakia, white sponge nevus*, posken tai huulen pureminen (morsicatio)*, nuuskaan liittyvä muutos, nikotiinistomatiitti, solaarikeiliitti, karvakieli, suun submukoosi fibroosi, Fordycen granulat, ektooppinen lymfakudos, ienkysta, ienabsessi, lipooma
—
* Pinta saattaa hilseillä.
PunoittavaKarttakieli, atrofinen kandidiaasi, lichen planus, lääkeainereaktio, kontaktiallergia, pemfigoidi, raudan, folaatin tai B12-vitamiinin puutos, hemangiooma/vaskulaarinen malformaatio, pyogeeninen granulooma, mediaaninen romboidinen glossiitti, petekiat ja mustelmat (trauma, veritauti), erytroplakia, granulomatoottinen polyangiitti, Kaposin sarkooma
Haavainen
  • Akuutti
Trauma, afta, lääkeainereaktio, erythema multiforme, lichen planus, lupus erythematosus, Behçetin tauti, reaktiivinen artriitti (aik. Reiterin oireyhtymä), tippuri, syklinen neutropenia
  • Krooninen
Trauma, kuppa, tuberkuloosi, aktinomykoosi, lupus erythematosus, lääkeainereaktio, kontaktiallergia, granulomatoottinen polyangiitti, sieni-infektio, levyepiteelikarsinooma, poskiontelon karsinooma
Rakkulainen
  • Vesikkeli
Herpes simplex -infektio, Herpes varicella-zoster -infektio, enterorokko, herpangiina, dermatitis herpetiformis
  • Bulla
Pemfigoidi, pemfigus, dermatitis herpetiformis, epidermolysis bullosa, lääkeainereaktio, kontaktiallergia
Papillaarinen tai verrukoottinenSuulaen papillomatoosi, levyepiteelipapillooma, visvasyylä, tavallinen syylä, multifokaalinen epiteliaalinen hyperplasia, verrukoottinen leukoplakia, verrukoottinen karsinooma, verrukiforminen ksantooma
Hyperpigmentaatio
  • Yksittäinen läiskä
Amalgaamitatuointi, melanoottinen makula, luomi, melanooma, lapsuuden neuroektodermaalinen tuumori
  • Diffuusit läiskät
Fysiologinen pigmentaatio; tupakointiin, inflammaatioon, lääkeaineeseen tai raskasmetallialtistukseen liittyvä pigmentaatio; Addisonin tauti, Peutz–Jeghersin oireyhtymä, Laugier–Hunzikerin oireyhtymä
Limakalvon alainen turvotus
  • Ien
Pyogeeninen granulooma, perifeerinen jättisolugranulooma, perifeerinen fibrooma, ienabsessi, eksostoosi, ienkysta, eruptiokysta, vastasyntyneen ienkasvain, yleistynyt ienhyperplasia
  • Suunpohja
Sylkirauhasen retentiokysta, dermoidikysta, lymfoepiteliaalinen kysta, sylkirauhaskasvain, mesenkymaalinen kasvain
  • Huulen ja posken limakalvo
Traumaattinen fibrooma, mukoseele, pyogeeninen granulooma, sylkirauhaskasvain, mesenkymaalinen kasvain
  • Kieli
Traumaattinen fibrooma, pyogeeninen granulooma, granulaarisolukasvain, neurofibrooma, traumaattinen neurooma, sylkirauhaskasvain, hemangiooma, lymfangiooma
  • Suulaki
Hyvänlaatuinen luukyhmy (torus palatinus), hammasperäinen absessi, sylkirauhaskasvain, lymfooma, mesenkymaalinen kasvain, yläleuan tai poskiontelon kasvain, mukoseele
Muokattu teoksesta: Regezi J, Sciubba J, Jordan R. Oral pathology - Clinical pathologic correlations. 7. painos. Saunders Elsevier 2016

Suurentunut suusyöpäriski

  • Seuraaviin suun limakalvomuutoksiin voi liittyä suurentunut suusyöpäriski.

Leukoplakia

  • Leukoplakia määritellään pääosin vaaleaksi läikäksi, johon liittyy mahdollinen syöpäriski, kun muut tunnetut taudit tai tilat (mm. muut suusyöpäriskiä mahdollisesti lisäävät muutokset) on suljettu pois (WHO 2021).
  • Esiintyy 1–4 %:lla väestöstä, yleensä yli 60-vuotiailla.
  • Valtaosa on tupakoinnin aiheuttamia, osa idiopaattisia.
  • Kliinisesti leukoplakia on tarkkarajainen, ei irti raaputettavissa oleva ja yleensä pinnaltaan tasaisen vaalea (homogeeninen; kuva «»1).
  • Epähomogeeniset (nodulaarinen, verrukoottinen, proliferatiivinen verrukoottinen tai erytroleukoplakinen) kliiniset muodot ovat harvinaisia.
  • Homogeenisen leukoplakian malignisoitumisriski on keskimäärin 4 %, epähomogeenisillä huomattavasti suurempi.
  • Proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia (PVL) on harvinainen, vuosien kuluessa laajeneva multifokaalinen leukoplakian muoto, joka yli puolessa tapauksista muuttuu lopulta karsinoomaksi. PVL:n diagnoosi vaatii kliinisten ja histopatologisten piirteiden korrelaation retrospektiivisesti ja prospektiivisesti. Alkuvaiheessa ei useinkaan esiinny dysplasiaa, vaan PAD:ssa voi olla epiteelin hyperplasia, hyperkeratoosi ja/tai likenoidi reaktio.
  • Vaarallisin alue tilastollisesti on suun pohja ja kielen alapinta.
  • Diagnoosi tehdään kliinisen ja histologisen kuvan perusteella.
  • Hoitona on usein muutoksen kirurginen poisto, erityisesti jos biopsiassa on todettu dysplasiaa tai muutos sijaitsee riskipaikassa. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää. Kliininen seuranta tulee järjestää vähintään 3–12 kk:n välein. On todettu, että leukoplakian poistaminen tai poistamatta jättäminen ei korreloi muutoksen ennusteeseen; potilaan huolellinen seuranta on tärkeintä!

Erytroplakia

  • Erytroplakia tarkoittaa pääosin punoittavaa, useimmiten tarkkarajaista limakalvomuutosta, jota ei voida muuksi sairaudeksi diagnosoida (kuva «»2).
  • Erytroplakiassa on lähes aina dysplasiaa sijaintipaikasta riippumatta, ja 20–45 % muuttuu syöväksi «Pään ja kaulan alueen syövät»1. Erytroplakialta kliinisesti näyttävissä muutoksissa jopa puolessa todetaan karsinooma jo ensidiagnosointivaiheessa.
  • Erytroplakia on aina poistettava kokonaisuudessaan.

Suun punajäkälä ja punajäkälän kaltainen (likenoidi) muutos

  • Suun punajäkälään liittyy arviolta n. 1 %:n malignisoitumisriski. Ks. erillinen artikkeli «Suun punajäkälä»2.

Ihon punahukka (diskoidi lupus erythematosus, DLE)

  • Suumuutokset ovat pyöreähköjä, epätarkkarajaisia punoittavia alueita, joihin saattaa liittyä valkoisia laikkuja ja joiden ympärillä on säteittäinen vaalea juostereunus (kuva «»3). Yleisimmät esiintymispaikat suussa ovat posket, suulaki ja alahuuli.
  • Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja koepalan histopatologisiin löydöksiin. DLE:tä epäiltäessä koepala tulisi ottaa leesioalueelta ja lähettää näytteen toinen puoli tuorenäytteenä IF-tutkimukseen.
  • Suun DLE-muutoksia pidetään mahdollisesti syöpävaaraa lisäävinä, varsinkin huulissa.
  • Ks. myös «Ihon punahukka (lupus erythematosus discoides)»3.

Suusyöpävaaraa lisääviä oireyhtymiä

Suun limakalvon pigmenttimuutokset

  • Fysiologinen pigmentaatio sijaitsee tavallisesti ikenillä symmetrisesti (kuva «»4).
  • Tulehdussairaudet, kuten punajäkälä «Suun punajäkälä»2, voivat aiheuttaa limakalvon pigmentaatiota.
  • Tupakoinnin aiheuttama melanoosi esiintyy tavallisesti ikenillä labiaalisesti.
  • Tavallisin suun limakalvon pigmenttimuutos on amalgaamitatuointi, joka johtuu amalgaamipartikkelien joutumisesta limakalvoon (kuvat «»5 «»6). Amalgaamitatuointi on tumma, harmahtavan sininen läiskä, joka sijaitsee yleensä ikenellä paikan läheisyydessä tai poistetun hampaan kohdalla, mutta voi sijaita missä tahansa suun limakalvolla.
  • Osa pigmentaatioista on lääkeaineiden aiheuttamia (esim. malarialääkkeet, solunsalpaajat, tsidovudiini, imatinibi; kuva «Suulaen hyperpigmentaatio imatinibihoidon aikana (17/2015)»1).
  • Laaja-alaisen pigmentaation taustalla saattaa olla jokin yleissairaus, kuten Addisonin tauti, Peutz–Jeghersin tauti, Albrightin oireyhtymä tai neurofibromatoosi. Jos potilaalla on diffuusia suun limakalvojen ja huulien pigmentaatiota ilman systeemistä tautia, saattaa kyseessä olla Laugier–Hunzikerin oireyhtymä.
  • Melanoottinen makula on termi, joka tarkoittaa paikallista pigmenttileesiota. Se voi olla idiopaattinen, tai sen taustalla voi olla esim. jokin yllä mainituista tekijöistä.
  • Luomet ja melanooma ovat harvinaisia mutta mahdollisia suun limakalvoilla.
  • Epävarmoissa tapauksissa diagnoosi varmennettava koepalalla.

Kirjallisuutta

  1. Lorenzo-Pouso AI, Lafuente-Ibáñez de Mendoza I, Pérez-Sayáns M ym. Critical update, systematic review, and meta-analysis of oral erythroplakia as an oral potentially malignant disorder. J Oral Pathol Med 2022;51(7):585-593. «PMID: 35488780»PubMed
  2. Warnakulasuriya S, Kujan O, Aguirre-Urizar JM ym. Oral potentially malignant disorders: A consensus report from an international seminar on nomenclature and classification, convened by the WHO Collaborating Centre for Oral Cancer. Oral Dis 2021;27(8):1862-1880. «PMID: 33128420»PubMed
  3. Regezi JA, Sciubba J, Jordan R. Oral pathology. Clinical pathologic correlations. 7. edition. Elsevier Saunders, 2017
  4. Neville BW, Damm DD, Allen CM, Chi AC. Oral and maxillofacial pathology. 4. edition. Elsevier Saunders, 2016