Lasten astman diagnostiikka ja hoito
Lääkärin käsikirja
8.1.2026 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Péter Csonka ja Mika Mäkelä
Keskeistä
- Astmaa tulee epäillä, kun lapsella esiintyy toistuvaa vinkunaa, yskää, rasitus- tai yöoireita ja selvä oirevaste avaavalle lääkkeelle.
- Akuutissa obstruktiossa annosaerosoli (pMDI) tilanjatkeen kanssa on ensisijainen annostelutapa; nebulisaattoria tarvitaan vain poikkeustapauksissa.
- Inhaloitava kortikosteroidi (ICS) on ensisijainen hoito. Annos pidetään pienimpänä mahdollisena, jolla oireet pysyvät hallinnassa. Hoitoa pelkällä nopeavaikutteisella avaavalla valmisteella (SABA) ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön.
- Ennen lääkehoidon tehostamista tulee tarkistaa inhalaatiotekniikka, hoitoon sitoutuminen ja altisteet.
- Kaikille tulee antaa kirjallinen omahoitosuunnitelma ja toimintaohje pahenemisvaiheeseen.
- Diagnoosi tehdään erikoissairaanhoidossa alle kouluikäisillä lapsilla sekä alle 12-vuotiailla, kun diagnoosi ei perustu spirometriaan ja siihen liitettyyn bronkodilataatio- tai altistuskokeeseen. Yli 12-vuotiailla diagnoosi voidaan tehdä kuten aikuisilla.
- Potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon, jos ei saavuteta riittävää hoitovastetta.
Epidemiologia
- Astma on lasten tavallisin Kelan erityiskorvaukseen oikeuttava krooninen sairaus.
- Ensimmäisten ikävuosien aikana uloshengityksen vinkunaa esiintyy ainakin kerran arviolta n. 20 %:lla lapsista, toistuvaa vinkunaa n. 10 %:lla, ja n. 2 % tarvitsee sairaalahoitoa.
- Valtaosa leikki-iässä oireilevista on oireettomia kouluikään mennessä.
- Lääkärin toteamaa astmaa sairastaa ikäryhmästä riippuen 3–6 % lapsista ja nuorista, ja yhtä suurella joukolla esiintyy ajoittain astman kaltaisia oireita ilman varmistettua diagnoosia.
Riskitekijät ja altisteet
- IgE-välitteinen allerginen herkistyminen hengitystievälitteisille tai ruoka-allergeeneille
- Allerginen nuha «Lapsen allerginen nuha»1
- Atooppinen ihottuma «Lapsen atooppinen ihottuma: taudinkuvat, tutkiminen ja hoito»2
- Eosinofilia: suurentunut veren eosinofiilimäärä (B-Eos > 0.3 × 109/l) viittaa suurentuneeseen astmariskiin.
- Sukuanamneesi: vanhempien tai sisarusten astma
- Altisteet: virusinfektiot, allergeenialtisteet, kuten siitepölyt ja eläimet, tupakansavu, ärsykkeet (esim. kylmä ilma, kemikaalit)
Esitiedot
- Oireiden kuvaus: alku, esiintymistiheys, vaikeusaste, pahentavat ja helpottavat tekijät, vuodenaikavaihtelu sekä oireilu tietyissä ympäristöissä
- Huoltajien havainnot hyödynnetään: oirepäiväkirja, äänitteet tai videot (esim. onko vinkuna ulos- vai sisäänhengityksessä).
- Toistuvat mikrobilääkekuurit hengitystieinfektioihin voivat viitata alidiagnosoituun astmaan.
Oireet
- Toistuva uloshengitysvaikeus tai uloshengityksen vinkuna
- Rasituksessa ilmaantuva yskä tai hengenahdistus sekä alentunut rasituksen sieto
- Yöaikaiset oireet (heräily yskän tai hengenahdistuksen vuoksi)
- Toistuvat ”keuhkoputkitulehdukset” anamneesissa
- Pitkittynyt yskä (> 8 viikkoa) on harvoin ainoa oire. Jos siihen liittyy hengenahdistusta, tulee epäillä astmaa.
- Oireiden helpottuminen keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä
- Yleisoireet ilman muuta selittävää syytä (väsymys, haluttomuus, toiminnasta vetäytyminen)
Status
- Rintakehän inspektio: ryhti, rintakehän muoto ja liikkuvuus
- Hengityksen tarkkailu: hengitystiheys, apuhengityslihasten käyttö, hengityksen luonne (pinnallinen, ponnistava, työläs)
- Auskultaatio, myös voimistetussa uloshengityksessä (rohina, uloshengityksen vinkuna, hiljentyneet hengitysäänet)
- Ylähengitystiet: suu, nielu, nenä ja korvat
- Iho: atooppisen ekseeman merkit
- Kasvukäyrä: pitkäaikaisen hoidon vaikutusten ja liitännäissairauksien arvio
- Akuutissa obstruktiossa pulssioksimetria
Diagnoosi
- Anamneesi on keskeisin.
- Keuhkojen toimintakokeilla pyritään osoittamaan lääkehoidolla korjaantuva keuhkoputkien ahtautuminen tai ärsykkeiden (esim. rasitus, metakoliini) laukaisema lisääntynyt supistumisherkkyys.
- Juoksurasituskoe lisää keuhkofunktiotutkimusten herkkyyttä, koska se provosoi ahtautumisen; perusspirometria voi olla normaali, jos obstruktiota ei tutkimushetkellä esiinny.
- Allergiatutkimukset, veren eosinofiilisolujen määritys ja FeNO-mittaus tukevat diagnoosia (atooppinen fenotyyppi).
- Keuhkojen röntgenkuvaa suositellaan, jos taudinkulku poikkeaa tavanomaisesta tai erotusdiagnostiikka on epäselvä; tarvittaessa vähintään yksi normaali kuva ennen pysyvää diagnoosia.
Keuhkofunktiotutkimukset
- Rasitusimpulssioskillometria (n. 3 v:n iästä alkaen)
- Merkittävä vaste: oskillometrialla mitattu resistanssi (Rrs5) pienenee ≥ 40 % bronkodilataation jälkeen tai suurenee ≥ 40 % juoksukokeessa. Molemmissa kokeissa 35–39 %:n muutos on viitteellinen.
- Spirometria ja bronkodilataatiokoe (kouluikäisestä alkaen)
- FEV1:n tai FVC:n paraneminen ≥ 12 % (ja vähintään 200 ml) on merkitsevä.
- Rasitusspirometria (kouluikäiset)
- FEV1 pienenee vähintään 15 % (oireisella lapsella 10–14 %:n muutos on viitteellinen).
- Metakoliinialtistus (≥ 12-vuotiaat)
- Merkittävä löydös: 0.6 mg tai pienempi kumulatiivinen annos pienentää FEV1-arvoa vähintään 20 %.
- Eukapninen hyperventilaatiokoe (≥ 10-vuotiaat)
- FEV1 pienenee vähintään 15 % (oireisella lapsella 10–14 %:n muutos on viitteellinen).
- Kahden viikon PEF-seuranta diagnostiikassa (vasta ≥ 12-vuotiaat)
- PEF-arvot suurenevat vähintään 15 % ja 60 l/min vähintään 3 kertaa avaavalla lääkkeellä, tai PEF-arvojen vuorokausivaihtelu on vähintään 20 % ja 60 l/min vähintään 3 kertaa. PEF-puhalluksia tehdään myös, kun ilmenee oireita ja kun käytetään avaavaa lääkettä.
- PEF-seurannassa salbutamoli 400 µg. Ks. Käypä hoito -suosituksen lisämateriaali Ohje astmapotilaan PEF-kotiseurantaan «Ohje astmapotilaan PEF-kotiseurantaan»1.
Laboratoriotutkimukset
- Spesifiset IgE-vasta-aineet (tai tarvittaessa ihopistokokeet) siitepölyille ja eläinepiteelille; alle 3-vuotiailta määritetään myös herkistyminen ruoka-allergeeneille.
- Eosinofilia: B-Eos > 0.3 × 109/l viittaa suurentuneeseen astmariskiin.
- FeNO >35 ppb viittaa tyypin 2 tulehdukseen; pieni arvo ei kuitenkaan sulje astmaa pois.
Erotusdiagnostiikka
- Infektiot ja niiden jälkitilat
- Virusperäinen bronkioliitti, bronkiitti, RSV, hinkuyskä, mykoplasma voivat aiheuttaa pitkittynyttä yskää ja vinkunaa ja ajoittaista hengitysvaikeutta viikkojen ajan.
- Krooninen rinosinuiitti ja toistuvat välikorvatulehdukset aiheuttavat nenän tukkoisuutta, yskää ja limaisuutta ja voivat oirekuvaltaan muistuttaa astmaa.
- Toiminnalliset hengityshäiriöt
- Epäile, jos SABA-vaste on heikko, spirometria/reversibiliteetti toistuvasti normaali, sisäänhengityspainotteiset oireet tai kurkun ahtaus, ja oireet loppuvat nopeasti rasituksen jälkeen.
- Usein rasituksen laukaisema laryngeaalinen ahtauma (inducible laryngeal obstruction, ILO)
- Dysfunktionaalinen hengitys (dysfunctional breathing, DB), ml. hyperventilaatiopiirteet ja epäedulliset hengitysmallit
- Muut syyt
- Synnynnäiset ja rakenteelliset syyt: trakeomalasia, bronkomalasia, trakeoesofageaalinen fisteli ja suurten verisuonten anomaliat (”vascular ring”, truncus brachiocephalicus -oireyhtymä)
- Hengitysteitä ahtauttavat tekijät: suuri kitarisa, vierasesine, kasvain, suurentuneet imusolmukkeet
- Kystinen fibroosi, värekarvojen toimintahäiriö (primaarinen siliaarinen dyskinesia, PCD)
- Sydänperäiset syyt
Oirelääkitys – avaavan käyttö
- Nopeavaikutteinen avaava lääkitys (SABA, salbutamoli, terbutaliini) tai nopea- ja pitkävaikutteinen (formoteroli) lievittää oireita tarvittaessa.
- Ei pitkäaikaiseen tai säännölliseen käyttöön
- Toistuva käyttö (> 2 kertaa viikossa) viittaa puutteelliseen astman hallintaan.
Inhaloitava kortikosteroidilääkitys (ICS)
- Inhaloitava kortikosteroidi (ICS) on ensisijainen hoito heti, kun astma todetaan.
- Hoidon tavoitteena on oireettomuus ja normaali rasituksen sieto.
- Annos pidetään pienimpänä tehokkaana. Valmistekohtaiset enimmäisrajat huomioidaan, ja kasvua seurataan pitkäaikaishoidossa.
- Ennen hoidon tehostamista tulee varmistaa säännöllinen lääkkeen käyttö (hoitoon sitoutuminen), oikea inhalaatiotekniikka sekä altisteiden hallinta (tupakansavu, allergeenit ym.).
- Rutiininomaista ICS-annoksen nostoa infektion aikana ei suositella.
- ICS:n ja LABAn yhdistelmähoitoa harkitaan, kun ICS yksin ei riitä (taso 3).
Alle 3-vuotiaat (erityisryhmä)
- 3 kk:n hoitokokeilu ICS:llä, jos säännöllistä lääkitystä ei ole aiemmin ollut ja lapsi hyötyy avaavasta lääkkeestä sekä
Taulukko 1. Kliininen indeksi astmariskin määrittämiseen (vähintään yksi pääkriteeri tai kaksi sivukriteeriä toistuvasti vinkuvalla lapsella) | Pääkriteerit | Sivukriteerit |
|---|
| Lääkärin toteama astma isällä tai äidillä | IgE-välitteinen herkistyminen ruoille |
| Lääkärin toteama atooppinen ekseema | Hengityksen vinkuna myös silloin, kun lapsella ei ole flunssaa |
| Varmistettu allerginen herkistyminen hengitystieallergeeneille | Eosinofilia > 0.3 × 109/l |
ICS+LABA-yhdistelmähoito (taso 3)
- Voidaan käyttää 4-vuotiaista alkaen, jos hoitotasapainoa ei saavuteta pelkällä ICS:llä (asianmukaisesta tekniikasta ja hoitoon sitoutumisesta huolimatta).
- Aloittaminen ja seuranta suositellaan tehtäväksi erikoissairaanhoidossa; konsultoi lastenallergologia tai lasten keuhkolääkäriä.
Inhalaatiolaitteet ja tekniikka
- Vauvat ja leikki-ikäiset: ensisijainen annostelutapa on annosaerosoli (pMDI) + tilanjatke. Maski yleensä < 3-vuotiailla, suukappale, kun yhteistyö onnistuu. Lääke annostellaan tilanjatkeeseen yksi annos kerralla: rauhallinen hengitys tilanjatkeen kautta n. 5–8 kertaa jokaisen annoksen jälkeen. Ks. Käypä hoito -suosituksen lisämateriaalit Alle 5-vuotiaiden inhaloitavat astmalääkkeet «Alle 5-vuotiaiden lasten inhaloitavat astmalääkkeet»2 ja Tilanjatkeiden valinta ja oikea käyttö «Tilajatkeiden valinta ja oikea käyttö (video)»3.
- Kouluikäiset: voidaan käyttää jauheinhalaattoria, jos lapsi hallitsee oikean hengitystekniikan ja hänen sisäänhengitysvoimansa ja -kestonsa ovat riittävät (virtausvaatimus on laitekohtainen 30–60 l/min).
- Lääkkeenottotekniikka näytetään ja harjoitellaan vastaanotolla; puutteellinen tekniikka on yleisin hoidon tehottomuuden syy.
Muu lääkehoito
- Tiotropium: harkitse lisälääkkeenä, jos obstruktio muusta hoidosta huolimatta (≥ 6-vuotiaat).
- Montelukasti on vaihtoehtona lievässä astmassa tai allergisen nuhan yhteydessä. Teho on keskimäärin ICS:ää heikompi; hyöty arvioidaan yksilöllisesti.
Vaikea astma ja biologiset lääkkeet
- Vaikeaa astmaa tulee epäillä, jos maksimaalisesta tason 3 lääkityksestä huolimatta esiintyy
- ≥ 2 pahenemisvaihetta vuodessa tai
- vähintään yksi sairaalahoitoa vaatinut pahenemisvaihe.
- Ennen vaikean astman arviota tulee varmistaa hoitoon sitoutuminen, oikea inhalaatiotekniikka, liitännäissairauksien ja altisteiden (esim. allerginen nuha, tupakansavu) asianmukainen hoito ja hallinta. Esim. ympärivuotisen allergeenin välttämistä suositellaan, jos on todettu merkittävä IgE-herkistyminen ja altistuminen heikentää astman hallintaa; välttämisohjeistus tehdään tapauskohtaisesti oire–altistus-yhteyden perusteella (ei kategorisesti).
- Biologisten lääkkeiden käyttö edellyttää huolellista diagnoosin varmistamista ja fenotyypitystä (esim. IgE-välitteinen / tyypin 2 tulehdus, eosinofilia); toteutus kuuluu erikoissairaanhoitoon.
Pahentavien tekijöiden hallinta ja liitännäissairauksien hoito
- Allerginen nuha hoidetaan asianmukaisesti (nenäkortikosteroidi, antihistamiini, silmätipat, siedätyshoito).
- Tunnistetaan ja hoidetaan krooninen rinosinuiitti, adenoidipolypoosi.
- Altisteet minimoidaan: tupakka- ja sähkösavualtistus, allergeenit ja muut ärsykkeet.
Omahoitosuunnitelma ja pahenemisvaihe
- Kirjallinen omahoitosuunnitelma annetaan kaikille; sisältö pidetään ajan tasalla (lääkkeet, annokset, toimintaohjeet).
- Pahenemisvaiheen hoito kotona: salbutamoli 200–400 µg, toistetaan 20–30 min:n välein 3 kertaa (ns. loudaus), minkä jälkeen salbutamoli 200–400 µg 3–6 t:n välein asteittain harventaen.
- Hakeutumista päivystykseen suositellaan, jos helpotusta ei tule nopeasti tai oireet ovat vaikeat.
- Rutiininomaista ICS-annoksen nostoa infektion yhteydessä ei suositella.
Säännöllisen lääkityksen vähentäminen ja lopettaminen
- ICS-hoitoa voidaan asteittain vähentää tai lopettaa, kun lapsi on ollut 6–12 kk oireeton ja keuhkotoiminta on normaali.
- Vähentäminen tehdään vaiheittain, ja hoitotasapaino arvioidaan esim. 3–6 kk:n välein.
- Jaksoittainen hoito (1–4 viikkoa) voidaan valita, jos oireet rajoittuvat selvästi esim. siitepölyaikaan.
- Vointi ja keuhkofunktio kontrolloidaan lääkkeettömässä vaiheessa; tarvittaessa palataan edelliseen toimivaan annokseen.
Seuranta
- Tavoitteena on oireettomuus ja normaali rasituksen sieto pienimmällä tehokkaalla ICS-annoksella.
- Seurantakäynnillä arvioidaan lääkehoidon toteutuminen (inhalaatiotekniikka ja ostetut astmalääkkeet), astman hallinta, pahenemisvaiheet, rasituksensieto, keuhkofunktio.
- Tavanomaisia ICS-annoksia saavia kouluikäisiä lapsia voidaan seurata perusterveydenhuollossa paikallisten hoitoketjujen mukaisesti, kun astman hallinta on hyvä.
- 7–11-vuotiailla perusterveydenhuolto hoitaa välikontrollit, jos hallinta on hyvä; muutoin diagnostiikka ja hoito toteutuvat pääosin erikoissairaanhoidossa.
- Ensimmäistä kontrollia suositellaan 1–3 kk:n kuluttua hoidon aloituksesta ja aina lääkityksen muutoksen jälkeen.
- Seurantaväli kouluikäisillä on ½–2 v astman hallinnasta riippuen; spirometria tehdään yleensä 1–2 v:n välein.
- Jaksoittaisella lääkityksellä olevat (säännöllinen astmalääkitys lopetettu) kuuluvat perusterveydenhuollon seurantaan.
- Kontrollikäynnillä tarkistetaan inhalaatiotekniikka ja hoitoon sitoutuminen, kasvukäyrä, hoitotasapaino (astmakontrollitesti «https://www.asthmacontroltest.com/fi-fi/welcome/»1) ja mahdolliset haittavaikutukset.
- Arvioi hoitovaste ja jätä pois sellaiset lisälääkkeet, joista ei ollut hyötyä tai tuli merkittäviä haittoja.
- Jos tehdään merkittävä muutos säännöllisessä lääkityksessä, suositellaan vaikutuksen kontrollointia erillisellä käynnillä.
Vastaanottokäynnin yhteydessä tarkistettavat asiat evd
- Lääkitys kirjataan: valmiste, annostus, todellinen käyttö ja hoitoon sitoutuminen.
- Lääkkeenottotekniikka tarkistetaan aina (laitevalinta, tilanjatkeen/maskin käyttö).
- Oireet seuranta-aikana (oirepäiväkirja, äänitteet/videot): yskä, rasituksen sieto, yöoireet, pahenemisvaiheet, avaavan lääkkeen tarve (käytä mielellään rakenteellista mittaria, kuten astmatesti)
- PEF-kotiseuranta harkitaan yksilöllisesti (ei ole tarpeen lievää astmaa sairastavilla jokaisella kontrollikäynnillä).
- Status: yleistila, ryhti/rintakehä, hengitys, auskultaatio, iho, nenä ja nielu (tarvittaessa PEF erityisesti, jos oireinen)
- Kasvukäyrä tarkistetaan pitkäaikaishoidossa (lääkärin vastuulla).
- Liitännäissairaudet: allerginen nuha, ruoka-allergiat, atooppinen ihottuma (hoidon toteutuminen arvioidaan).
- Altisteet: tupakansavu, allergeenit ja muut ärsykkeet kartoitetaan ja hallinta varmistetaan.
- Keuhkofunktiotutkimukset yleensä 1–2 v:n välein (taulukko «Potilaan ikään liittyvät erityspiirteet: diagnostiikan ja hoidon porrastus, hengitettävien lääkkeiden annostelu»2)
- Lääkityslinja päätetään: ennallaan/kevennetään/tehostetaan (sekä laitevalinta: pMDI + tilanjatke maskilla/ilman vai DPI; taulukko «Potilaan ikään liittyvät erityspiirteet: diagnostiikan ja hoidon porrastus, hengitettävien lääkkeiden annostelu»2).
- Jatkoseuranta sovitaan: missä ja milloin (välikontrollit, erikoissairaanhoidon tarve).
- Kirjallinen omahoitosuunnitelma pidetään ajan tasalla ja käydään läpi perheen kanssa jokaisella käynnillä.
- Erityiskorvausoikeuden voimassaolo (B-lausunto)
Taulukko 2. Potilaan ikään liittyvät erityspiirteet: diagnostiikan ja hoidon porrastus, hengitettävien lääkkeiden annostelu| Ikäryhmä | Diagnoosi ja hoidon porrastus | Keuhkojen toimintakokeet | Hengitettävien lääkkeiden annostelu |
|---|
| Alle 3 v | ESH | Oirepäiväkirja | pMDI + tilanjatke maskilla |
| 3–7 v | ESH | RIOS | pMDI + tilanjatke ilman maskia |
| 7–11 v | päävastuu ESH, välikontrollit PTH | Spiro+bronko → rasitusspirometria | DPI |
| ≥ 12 v | PTH (→ ESH) | Spiro+bronko → metakoliinialtistus
(2 viikon PEF-seuranta)
| DPI |
Sudenkuopat
- Diagnoosi perustuu vain yskään ilman tyypillistä oirekuvaa tai objektiivista näyttöä.
- SABA-monoterapia jatkuu kuukausia → diagnoosi ja hoitolinjat tulee varmistaa, ICS aloitetaan ajoissa.
- Lääkitystä tehostetaan ennenaikaisesti, vaikka inhalaatiotekniikka ja hoitoon sitoutuminen eivät ole varmistettuja.
- Toistuvat suun kautta annettavat kortikosteroidikuurit
Lähettäminen
- Alle kouluikäisten lasten astman diagnostiikka ja hoito kuuluvat pääosin erikoissairaanhoitoon (taulukko «Potilaan ikään liittyvät erityspiirteet: diagnostiikan ja hoidon porrastus, hengitettävien lääkkeiden annostelu»2).
- Kaikki astmaoireiset, jos astman diagnostiikka tai hoitolinjaukset eivät ole varmoja
- Inhaloitavan kortikosteroidin todellinen päiväannos nousee yli 400 µg:n budesonidia/beklometasonia tai yli 200 µg:n flutikasonipropionaattia tai yli 92 µg:n flutikasonifuroaattia.
- Oireet eivät ole hallinnassa pienellä tai keskisuurella ICS+LABA-annoksella, vaikka inhalaatiotekniikka ja hoitoon sitoutuminen on varmistettu.
- Pahenemisvaiheita on toistuvasti: ≥ 2 suun kautta annettavaa kortikosteroidikuuria 12 kk:n aikana tai yksi sairaalahoitoa vaatinut jakso.
- Tarve biologisille lääkkeille
- Merkittävä hoitoon sitoutumisongelma tai tekniikkaan liittyvä ongelma, jota ei saada korjattua perusterveydenhuollossa
- Poikkeava taudinkulku, erotusdiagnostinen epävarmuus, selittämätön kasvun hidastuminen
- Lähetteen liitteeksi suositellaan: tiivis anamneesi ja statushavainnot, pahenemisvaiheiden määrä ja hoidot, käytössä olevat lääkkeet ja toteutunut annostus, inhalaatiotekniikan arvio, spirometria-/oskillometria-/PEF- ja FeNO-tulokset (ikä huomioiden) sekä omahoitosuunnitelma.
Kirjallisuutta
- Astma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäreiden Allergologiayhdistys ry:n ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022 (viitattu 19.12.2025). Saatavilla Internetissä: «Astma»3.
- Global Initiative for Asthma (GINA). Global Strategy for Asthma Management and Prevention. Updated 2025 «https://ginasthma.org»2
- Mäkelä M, Harvima I, Kauppi P, Savolainen J, Ralli P (toim.). Allergiset sairaudet ja astma. Kustannus Oy Duodecim 2020.
