Takaisin Tulosta

Mustelmat ja petekiat lapsella

Lääkärin käsikirja
30.10.2024 • Viimeisin muutos 20.1.2025
Satu Långström

Keskeistä

  • Kun lapselle ilmaantuu toistuvia tai pitkittyneitä verenvuotoja tai vuotoa on useasta paikasta tai oirekuva ei ole suhteessa paikallisiin syihin, pikaiset tutkimukset, yleensä lastensairaalassa, ovat aiheellisia.
  • Avohoidossa tulee tutkia verenkuva ja veren hyytymisen seulontakokeet (TVK, TT, APTT), jos se on ilman viivettä mahdollista.
  • Kuumeisen lapsen petekiat on tutkittava lastentautien päivystyksessä meningokokkisepsiksen «Lapsen aivokalvotulehdus»1 mahdollisuuden takia mahdollisimman pian, vaikka useimmiten kyseessä onkin virusinfektio.
  • Vuoto-oireiden taustalla voi olla joko hankittu tai perinnöllinen sairaus.
  • Primaarisen hemostaasin häiriöt (verisuonen seinämävika, esim. Henoch–Schönleinin purppura «Henoch-Schönleinin purppura (HSP)»2, trombosytopeniat, trombosyyttien toimintahäiriöt ja von Willebrandin tauti «Perinnölliset hyytymistekijävajeet»3) ilmenevät petekioina iholla ja limakalvoilla (nenäverenvuodot, hematuria ja meleena).
  • Hemofiliat taas ilmenevät suurina, syvinä mustelmina tai erityisesti verenvuotoina niveliin tai lihaksiin. Vähäinenkin vuoto voi jatkua päiviä.

Anamneesi

  • Lääkkeet
  • Infektio-oireet
  • Rokotukset
  • Ympäristön sairaudet
  • Virtsan ja ulosteen väri ja määrä (ITP, hemolyyttis-ureeminen oireyhtymä?)
  • Päänsärky
  • Vatsavaivat (Henoch–Schönlein? «Henoch-Schönleinin purppura (HSP)»2)
  • Niveloireet (Henoch–Schönlein?)
  • Suku (verenvuoto-oireita, autoimmuunisairauksia, nuorella iällä kuulovikoja, kaihia tai munuaissairauksia?)

Tutkimukset

  • Infektion merkit
  • Vuodon merkit
  • Maksan ja pernan koko
  • Kasvaimet
  • Verisuonipoikkeavuudet (voivat kuluttaa verihiutaleita, Kasabach–Merrittin oireyhtymä)
  • Pään, kaulan ja vatsan auskultaatio (AV-malformaatiot)
  • Päivystystutkimuksina voidaan perusterveydenhuollossa tutkia PVKT, CRP ja virtsanäyte lähinnä siinä tapauksessa, että
    • mustelmia tai petekioita on vähän ja diagnoosi on epäselvä (normaalit tulokset voivat poistaa lähetteen tarpeen)
    • alustava diagnoosi (esim. ITP vs. leukemia) määrää jatkohoitopaikan.
  • Sairaalassa jatkotutkimukset ja seuranta määräytyvät kliinisen tilanteen mukaan.

ITP

  • ITP (idiopaattinen trombosytopeeninen purppura) on autoimmuunivälitteinen akuutti sairaus, jossa luuydin tuottaa verihiutaleita normaalisti tai tavallista enemmän, mutta verihiutaleiden elinikä on voimakkaasti lyhentynyt.
  • ITP-potilas on yleensä hyväkuntoinen leikki-ikäinen, jolle ilmaantuu mustelmia, petekioita ja isoloitunut trombosytopenia. Puolella potilaista on edeltävästi ollut akuutti (virus)infektio tai heidät on rokotettu 2–4 viikkoa aikaisemmin.
  • Jos lapsi on huonokuntoinen tai kuumeinen, epäile muuta sairautta (meningokokkisepsis, leukemia) ja toimita potilas heti lastensairaalaan: ks. Kuumeinen lapsi «Kuumeinen lapsi»4.

ITP:n jatkohoito

  • Kun on todettu, että petekiat ja mustelmat ovat ainoa vuodon merkki, lapsi voidaan kotiuttaa trombosyyttitasosta riippumatta.
  • Kouluun ja päiväkotiin meno on sallittua sen jälkeen, kun koulua ja päiväkotia on kunnolla informoitu.
  • Rajumpi liikunta sallitaan vasta, kun trombosyyttipitoisuus on yli 50 × 109/l.
  • ASAn käyttöä ei suositella. Muutkin tulehduskipulääkkeet ja kalaöljy voivat estää trombosyyttien aggregaatiota, joten näidenkin käyttöä kannattaa välttää.
  • Verenkuva, U-Eryt ja tarvittaessa ulosteen veri tutkitaan 1–4 viikon välein. Tutkimuksia harvennetaan, kun trombosyyttiarvo alkaa suurentua. Seuranta lopetetaan, kun trombosyyttipitoisuus on kahdesti yli 150 × 109/l.
  • Useimmilla lapsilla trombosytopenia korjaantuu itsestään muutamassa kuukaudessa, mutta osalla (15–20 %) se kroonistuu ja kestää yli 6 kk. Osalla trombosytopenia voi myöhemmin uusiutua. Hoidosta konsultoidaan tällöin lastenhematologia.

Hemofiliat ja von Willebrandin tauti

  • Hemofiliat A (F VIII -puutos) ja B (F IX -puutos) «Perinnölliset hyytymistekijävajeet»3 periytyvät X-kromosomissa ja ovat siksi lähes yksinomaan poikien sairauksia.
  • Von Willebrandin tauti periytyy autosomissa, ja sitä esiintyy siksi sekä tytöillä että pojilla.
  • Hemofiliaa on epäiltävä aina, jos verenvuodosta tai nivelturvotuksesta kärsivän poikalapsen suvussa on yksikin vuoto-oireinen henkilö.
  • Lapset, joilla on perinnöllinen hyytymistekijävajaus, kuuluvat näihin sairauksiin perehtyneiden yksiköiden hoitoon ja seurantaan.
  • Vaikeaa hemofiliaa tai vaikeaa von Willebrandin tautia sairastavalle lapselle aloitetaan vakavia vuotoja ehkäisevä hoito (puuttuvan hyytymistekijän profylaktiset infuusiot laskimoon tai hemofilia A:ssa hyytymistekijä VIII:n toiminnan korvaava subkutaaninen valmiste) viimeistään vuoden iässä.
  • Lievässä hemofiliassa tai von Willebrandin taudissa ja myös vakavassa tautimuodossa lisälääkkeenä voidaan käyttää traneksaamihappoa.

Kirjallisuutta

  1. Lassila R, Riikonen P, Armstrong E. Hemofiliat ja muut perinnölliset hyytymistekijöiden vajaukset. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. 4. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 482-495.
  2. Poikonen E, Jantunen E. Trombosytopeniat. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. 4. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2015, s. 258-269.
  3. Ryhänen S, Anttila P. Perinnöllinen makrotrombosytopenia ja kuulovika. Duodecim 2015;131:871–4 «Perinnöllinen makrotrombosytopenia ja kuulovika (9/2015)»5