Itkuinen vauva

Keskeistä

• Vaikka itku kuuluukin vauvan normaaliin kehitykseen 3 ensimmäisen elinkuukauden aikana, on tärkeää erottaa normaali vauvaiän itku sairauden aiheuttamasta itkusta (esim. infektiot, lehmänmaitoallergia, akuutit kirurgiset sairaudet).
• Erotusdiagnostiikka perustuu anamneesiin ja kliiniseen tutkimukseen.
• Vauvan itku aiheuttaa vanhemmissa pettymyksen ja avuttomuuden tunteita ja on aina perheelle erittäin raskas ongelma. Suhtaudu perheeseen empaattisesti äläkä koskaan vähättele itkuisuuden tuomaa rasitusta, vaikka taustalla ei olisikaan todettavissa sairautta.

Esitiedot

Tutkiminen

• Huomioi ensin akuuttiin infektiosairauteen viittaavat löydökset.
  • Kuume (> 38.0 °C)
  • Huono yleistila, käsittelyarka tai vaisu lapsi
  • Hengitysvaikeus (hiljentyneet tai vinkuvat hengitysäänet, hengitysfrekvenssi > 50/min)
• Usein itkuisuuden takia vastaanotolle tuotu vauva on vastaanottotilanteessa hyväkuntoinen ja tyytyväinen, jolloin vaikeat akuutit sairaudet on helppo poissulkea.
• Punnitse lapsi. Vertaa edelliseen painoon ja laske painonnousu/viikko (> 150 g/viikko).
• Statuksessa huomioi erityisesti
  • lapsen neurologinen kehitys: katsekontakti, spontaanit liikkeet ja jäntevyys, tunnustele fontanelli
  • sydämen ja keuhkojen auskultaatiolöydös, maksan koko ja femoralispulssit (aortan koarktaatio?)
  • vatsa (aristaako?) ja nivuset (tyrä?), genitaalit, peräaukko
  • suun limakalvot (sammas?)
  • iho (atooppinen ekseema, vaippaihottuma?)
  • tärykalvostatus (otiitti?)
  • raajat (murtumat?)
  • silmänpohjat, jos epäilet, että vauvaa on ravisteltu (verkkokalvoverenvuodot; ks. «Lapsen pahoinpitelyepäily ja sen aiheuttamat toimenpiteet»4).

Hoito evd

• Sepsis, virtsatieinfektio ja muut välitöntä hoitoa vaativat sairaudet «Akuutisti sairas pieni imeväinen (alle 6 kk)»1 on poissuljettava sairaalaolosuhteissa, jos imeväinen
  • on kuumeinen (> 38.0 °C)
  • on yleistilaltaan sairas: ei jaksa syödä/syö huonosti, on unelias tai käsittelyarka
  • hengittää tihentyneesti tai vaikeutuneesti
  • oksentelee tai ripuloi
  • vaikuttaa muuten akuutisti sairaalta.
• Valtaosalla alle 3 kk:n iässä itkun takia vastaanotolle tuoduista vauvoista kyseessä on normaali vauvaiän itku. Vanhempien kuuluu saada informaatiota siitä, että
  • itkua esiintyy hyvästä hoidosta huolimatta
  • itku ei vahingoita lasta, vaan koliikkivauvat kasvavat ja kehittyvät normaalisti
  • simetikoni- tai dimetikoni-tipoista tai yrttivalmisteista ei ole osoitettu olevan apua vauvan itkuisuuteen
  • lapsen kantamisen lisäämistä, vauvahierontaa tai muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten akupunktiota, osteopatiaa tai kiropraktiikkaa, ei ole osoitettu tehokkaiksi koliikki-itkun hoidossa.
• Lehmänmaitoallergiaepäilyssä aloitetaan 1–2 viikon kokeilu hydrolysoidulla erityiskorvikkeella. Ruokavaliokokeilua on käytettävä harkiten ja huolehdittava sen purkamisesta, jollei saada selvää vastetta. Uusi altistus lehmänmaidolle kuuluu joka tapauksessa lehmänmaitoallergian diagnostiikkaan «Lehmänmaitoallergia»3.
• Koliikkivauvojen suolistomikrobiston koostumuksen on todettu olevan poikkeava terveisiin vauvoihin verrattuna.
• Päivittäisen Lactobacillus reuteri -probioottilisän on osoitettu vähentävän itkun määrää rintaruokituilla koliikkivauvoilla, mutta korvikeruokituilla vauvoilla tehoa ei ole voitu osoittaa.
• Varmista, että lapsi saa D-vitamiinilisän (jota vanhemmat virheellisesti voivat luulla itkuisuuden syyksi, koska itkuisuus yleensä alkaa D-vitamiinitippojen aloitusiässä).
• Vanhempien on huolehdittava omasta jaksamisestaan vuorottelemalla lapsen hoidossa ja käyttämällä apuna vauvan hoitoon kykeneviä sukulaisia/ystäviä/lastenhoitopalveluita.
• Koliikki-itkun määrä vähenee kehityksen myötä vanhempien vauvanhoitotavasta riippumatta.
  • ”Luonnonmukaisessa” hoitotavassa vauva on suurimman osan aikaa vuorokaudesta ihokontaktissa hoitajaan ja vauvan viesteihin vastataan välittömästi. Tämä hoitotapa vähentää itkun kokonaiskestoa, mutta ei voimakkaiden itkukohtausten määrää ensimmäisten elinkuukausien aikana. Toisaalta yöheräämiset 3 ja 10 kk:n iässä ovat tavallisempia. Vauvan kantamisen aiheuttama rasite äidille tulee huomioida.
  • Rytmitetyssä hoitotavassa vauva pyritään saamaan säännölliseen rytmiin ruokailujen ja unen suhteen, ja vauvaa nukutetaan omassa sängyssään. Tällä hoitotavalla itkua ja kitinää esiintyy alkuvaiheessa keskimäärin enemmän, mutta myöhemmin yöheräämisiä on vähemmän vauvan opittua itsesäätelykeinoja.
  • Vanhemmille on tärkeä tieto, että erilaisilla hoitotavoilla on omat etunsa eikä ole yhtä ”oikeaa” hoitotapaa. Vanhemmat eivät siis tee mitään haittaa vauvalleen pitämällä vauvaa paljon sylissä tai nukuttamalla vauvaa vanhempien vieressä tai toisaalta antamalla vauvan joskus itkeä.
• Erilaisia muita vauvan rauhoittelukeinoja (tasaiset rauhoittavat stimulaatiot, kuten kantaminen, hyssyttely ja tasaiset hurisevat äänet tai vaihtoehtoisesti stimulaation vähentäminen laittamalla lapsi sänkyyn) voi kokeilla, mutta on tärkeää varmistaa, että vanhemmat ja muut lasta hoitavat tietävät, että vauvan ravistelu on hengenvaarallista «Lapsen pahoinpitelyepäily ja sen aiheuttamat toimenpiteet»4 evd.
• Järjestä perheelle jatkokontakti (käynti tai puhelu) vauvan itkuisuuden seuraamiseksi.
  • Jos lapselle ilmaantuu uusia oireita tai itkuisuus ei vähene iänmukaisella tavalla, arvioi uudestaan, onko taustalla jokin somaattinen syy. Vanhemmat tarvitsevat toistuvaa tukea ja varmistusta sille, että lapsi on terve.
  • Koliikkivauvat saavat tarpeeksi unta vanhempien epäilyistä huolimatta. Lapsen hyvä ennuste rohkaisee ja auttaa vanhempia jaksamaan koliikki-iän yli.
  • Kysy äidin jaksamista ja huomioi tarvittaessa synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito. Itkuisten vauvojen äidit ovat masennuksen suhteen riskiryhmä.
  • Järjestä neuvolaan vertaistukiryhmiä vauvaperheiden vanhemmille.