Takaisin Tulosta

Tic-häiriöt lapsuusiässä

Lääkärin käsikirja
29.10.2025 • Viimeisin muutos 29.10.2025
Susanna Leivonen

Keskeistä

  • Ohimenevät tic-oireet ovat lapsuusiässä tavallisia. Lapsuus- ja nuoruusikäisistä niitä esiintyy 10–20 %:lla.
  • Touretten oireyhtymä on kehityksellinen häiriö, jossa esiintyy useaa motorista ja vähintään yhtä äänellistä tic-oiretta yli vuoden ajan.
  • Tic-häiriöiden hoidossa on keskeistä ohjaus ja neuvonta. Lieviä ja ohimeneviä tic-oireita voidaan arvioida perusterveydenhuollossa.
  • Jos pitkäaikainen tic-häiriö aiheuttaa lapselle tai nuorelle haittaa, arvio erikoissairaanhoidossa on tarpeellinen.
  • Vaikeita toimintakykyä haittaavia tic-oireita voidaan hoitaa käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä tai lääkkeillä. Samanaikaisten häiriöiden kartoitus ja hoito on tärkeää ja usein ensisijaista.

Määritelmä ja luokittelu

  • Motoriset tic-oireet ovat yhden lihaksen tai lihasryhmän osin tahdosta riippumattomia nykäyksiä.
  • Äänelliset tic-oireet syntyvät, kun ilma liikkuu nenänielun alueella.
  • Tic-oireet ovat tyypillisesti äkkinäisiä ja epärytmisiä, ja ne esiintyvät sarjoissa.
  • Jos tic-oireet kestävät yli kuukauden mutta alle vuoden, voidaan puhua väliaikaisesta tic-häiriöstä. Jos oireilu kestää yli vuoden ja lapsella on joko motorisia tai äänellisiä tic-oireita, kyseessä on pitkäaikainen tic-häiriö.
  • Touretten oireyhtymä on kehityksellinen häiriö, jossa esiintyy useaa motorista ja ainakin yhtä äänellistä tic-oiretta pitkäaikaisesti (> 1 vuosi), vaikka ei välttämättä samanaikaisesti.
  • Määritelmän mukaan tic-häiriöt alkavat ennen 18 v:n ikää.

Epidemiologia

  • Ohimeneviä tic-oireita esiintyy jopa 10–20 %:lla lapsista.
  • Väliaikaisen tic-häiriön esiintyvyys on n. 3 % ja pitkäaikaisen tic-häiriön n. 1.6 %.
  • Touretten oireyhtymän esiintyvyys on lapsuus- ja nuoruusiässä pojilla n. 1 % ja tytöillä n. 0.3 %.

Kliininen kuva

  • Tic-oireet alkavat tyypillisimmin 4–6 v:n iässä.
  • Motorisia tic-oireita voi ilmetä kaikkialla vartalolla, tavallisimmin kuitenkin pään, erityisesti kasvojen ja ylävartalon lihaksissa.
  • Tavallisimpia motorisia tic-oireita ovat silmien räpyttelyt, pään ravistaminen, irvistys, kulmakarvojen kohottaminen, nenän nyrpistäminen ja suupielten nykiminen sekä olan kohauttaminen ja raajojen koukistukset.
  • Äänellisiä tic-oireita ovat huokailu, haukottelu, yskiminen, niiskuttaminen, röhkiminen, tuhahtelu ja haukkuminen.
  • Monimutkaisemmat motoriset tic-oireet muistuttavat enemmän tahdonalaisia liikkeitä. Niitä voivat olla esim. koskettelu tai askelsarjat.
  • Monimutkaisempia äänellisiä tic-oireita ovat esim. sanat, toisten sanomisten toistelu (ekolalia), omien sanomisten toistelu (palilalia) ja sopimattomien sanojen ja fraasien äkilliset purkaukset (koprolalia).
  • Tic-oiretta edeltävät usein epämieluisat somatosensoriset ennakkotuntemukset (premonitory urges), joista lapset tulevat tietoisiksi vasta n. 10 v:n iässä. Ennakkotuntemukset voivat tuntua esim. kipuna, kutinana tai paineena siinä lihaksessa, johon tic on tulossa. Tuntemus väistyy tic-oireen alettua.
  • Tic-oireiden tiheys, intensiteetti ja vaikeusaste vaihtelevat tyypillisesti päivästä ja viikosta toiseen. Stressi, ahdistus ja väsymys voivat lisätä oireilua. Toisaalta aktiivinen keskittyminen ja hienomotoriset toiminnot voivat pitää tic-oireilun piilossa. Monet potilaat pystyvät hetkellisesti pidättelemään tic-oireita, mutta se vaatii aktiivista keskittymistä.
  • Touretten oireyhtymään liittyy usein samanaikaisia häiriöitä, joista yleisimpiä ovat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö «ADHD»1 ja pakko-oireinen häiriö «Lapsen pakko-oireinen häiriö»2. Myös masennus «Lapsen masennus»3 ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä.
  • Pitkällä aikavälillä Touretten oireyhtymän luonnollinen kulku on suurimmalla osalla potilaista suotuisa, ja tic-oireet loppuvat tai lievittyvät niin, ettei niistä ole enää haittaa nuoruusiässä tai varhaisaikuisuudessa.

Erotusdiagnostiikka

  • Epileptinen poissaolokohtaus
  • Myoklonus
  • Dystonia
  • Korea ja atetoosi
  • Stereotypiat
  • Facialis-spasmi
  • Pakko-oireet
  • Toiminnalliset tic-oireet
  • Allergiaoireet

Tic-häiriöiden taustaa

  • Perintötekijöiden merkitys tic-häiriöiden ja Touretten oireyhtymän synnyssä on merkittävä, mutta geneettinen tausta näyttäisi olevan monitekijäinen.
  • Ympäristötekijöiden vaikutuksesta tic-häiriöiden syntyyn on myös viitteitä, mutta tutkimustietoa on toistaiseksi vielä vähän.

Hoito

  • Tärkeintä on oirekuvaan liittyvä tieto, neuvonta ja ohjaus niin lapselle ja hänen perheelleen kuin lähiympäristölle (päivähoito, koulu), sopeutumisvalmennus, vertaistuki sekä lapsen yleisen sosiaalisen selviytymisen tukeminen. Neuvonta ja ohjaus voidaan tehdä perusterveydenhuollossa.
  • Käyttäytymisterapeuttinen hoito ja/tai lääkehoito on perusteltua, jos tic-oireet häiritsevät lasta tai ne aiheuttavat toiminnallista tai sosiaalista haittaa. Ensisijaisesti suositellaan käyttäytymisterapeuttista hoitoa.
  • Jos lapsi tarvitsee terapiaa tai lääkehoitoa, niiden suunnittelu kuuluu asiaan perehtyneelle erikoislääkärille (esim. lastenpsykiatri tai lastenneurologi paikallisen hoitokäytännön mukaisesti).
  • Jos lapsella on samanaikaisia häiriöitä, niiden hoitaminen voi olla ensisijaista, koska ne voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin tic-oireet ja niiden hoidolla voi olla vaikutusta psykososiaaliseen ennusteeseen.
  • Hoidon tavoitteena on tic-oireiden lievittäminen. Seurannassa voidaan käyttää apuna esim. Yale Global Tic Severity Scale -lomaketta «»1.
  • Kognitiivisista käyttäytymisterapioista on parhaita tuloksia saatu tavankääntämismenetelmällä (habit reversal training) ja altistus-reaktionestoterapialla (exposure-response prevention).
  • Lääkehoitoa voidaan harkita tilanteissa, joissa muista interventioista ei ole riittävää hyötyä ja tic-oireet ovat jatkuvia ja/tai intensiivisiä ja niistä aiheutuu toiminnallista haittaa, kipuja tai jatkuvia sosiaalisia ongelmia tai ne vaikuttavat kielteisesti tunne-elämään.
  • Ensisijaisena lääkehoitona käytetään antidopaminergisiä lääkkeitä, kuten aripipratsolia tai risperidonia.

Kirjallisuutta

  1. Raaska H, Timonen-Soivio L, Oksanen K-M. Tic-häiriö ja Touretten oireyhtymä – miten tunnistaa ja hoitaa. Suom Lääkäril 2024;79(42-43):1683-1687 «Tic-häiriö ja Touretten oireyhtymä - miten tunnistaa ja hoitaa? (42-43/2024)»4
  2. Szejko N, Robinson S, Hartmann A ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome and other tic disorders-version 2.0. Part I: assessment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2021;(Oct 18;1-20). «PMID: 34661764»PubMed.
  3. Andrén P, Jakubovski E, Murphy TL ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome and other tic disorders-version 2.0. Part II: psychological interventions. Eur Child Adolesc Psychiatry 2021;(Jul 27:1-21). «PMID: 34313861»PubMed
  4. Roessner V, Eichele H, Stern JS ym. European clinical guidelines for Tourette syndrome and other tic disorders-version 2.0. Part III: pharmacological treatment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2021;(Nov 10). «PMID: 34757514»PubMed.