Takaisin Tulosta

Masennuslääkkeet

Lääkärin käsikirja
15.8.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Erkki Isometsä

Keskeistä

  • Depression hoito esitetään artikkelissa «Depressio»1. Tämä artikkeli tarjoaa lisätietoa eri masennuslääkkeistä.
  • Masennuslääkkeiden käytön edellytyksenä on haastatteluun perustuva depression diagnoosi. Niiden rooli hoidossa on sitä keskeisempi, mitä vaikeampi depressio on.
  • Masennuslääkkeiden välillä ei ryhmätasolla ole kliinisesti merkittäviä tehoeroja.
  • Hoitovasteet ja koetut haitat ovat yksilöllisiä. Potilaan aiemmat kokemukset masennuslääkehoidosta on hyödyllistä kartoittaa.
  • Lääkkeen valinnassa voi myös huomioida, onko potilaan oirekuvassa ongelmana insomnia vai hypersomnia sekä onko hänellä samanaikainen ahdistuneisuushäiriö, joka muodostaa indikaation lääkehoidolle.
  • Hoitovasteen ja haittavaikutusten seuraaminen on tärkeää. Hoitovasteen seuranta vaatii oiremittareiden (esim. PHQ-9 «PHQ-9 terveyskysely»1) käyttöä arvioinnin tukena. Jos selvää hoitovastetta (oirepisteiden lasku > 50 %) ei saavuteta 3 kk:n aikana, on syytä lopettaa heikkotehoinen hoito ja vaihtaa lääkettä.

Yleistä

Taulukko 1. Suomessa vuonna 2025 käytössä olevat masennuslääkkeet ja niiden annokset aikuispotilaille. Lähde: Depression Käypä hoito -suositus, 2025 «Taulukko 3»1 (mukailtu).
Geneerinen nimiAloitusannos (mg/vrk)Hoitoannos (mg/vrk)Tavallisia haittavaikutuksia
1) Käyttö depressioannoksilla edellyttää pitoisuusmittauksia; EKG suositeltava ennen hoitoa ja hoitoannoksen saavuttamisen jälkeen.
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI)Ryhmälle luonteenomaisia mm. pahoinvointi, suolisto-oireet ja seksuaalitoimintojen häiriöt
Essitalopraami1010–20
Fluoksetiini2020–80
Fluvoksamiini50100–300
Paroksetiini2020–50
Sertraliini5050–200
Sitalopraami2020–40
Selektiiviset serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI)
Duloksetiini6060–120Pahoinvointi, suun kuivuminen, päänsärky, uneliaisuus
Venlafaksiini7575–375Kuten SSRI-lääkkeillä, verenpaineen nousu > 200 mg:n annoksilla
Muut depressiolääkkeet
Agomelatiini2525–50Päänsärky, huimaus
Bupropioni150150–300Päänsärky, unettomuus, pahoinvointi
Mianseriini3030–90Väsymys, huimaus
Mirtatsapiini15–3030–60Väsymys, painon nousu
Moklobemidi300300–900Unettomuus, huimaus
Tratsodoni50–100150–500Väsymys, huimaus, rytmihäiriöt
Vortioksetiini105–20Pahoinvointi
Trisykliset depressiolääkkeet1) Ryhmälle luonteenomaisia mm. antikolinergiset ja alfa-1-salpauksen haittavaikutukset, vaikuttavat QTc-aikaan
Amitriptyliini25–5075–300
Klomipramiini25–5075–300
Nortriptyliini25–5050–200

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI)

Haittavaikutukset

  • Tyypillisimpiä haittavaikutuksia ovat pahoinvoinnin tunne 15–30 %:lla potilaista sekä joskus ripuli ja vatsanväänteet.
  • Voivat lisäksi aiheuttaa unettomuutta, hikoilua, päänsärkyä, lisääntynyttä ahdistuneisuutta hoidon alkuvaiheessa ja seksuaalisia toimintahäiriöitä.
    • Viimeksi mainittuja ovat miehillä impotenssi ja ejakulaation estyminen, naisilla orgasmivaikeus ja sukupuolinen haluttomuus.
  • SSRI-lääkkeet vaikuttavat verihiutaleiden aggregaatioon. Harvinainen, mutta merkittävä haittavaikutus on lisääntynyt suolistovuotojen riski erityisesti tulehduskipulääkkeitä käyttävillä potilailla.
  • Erityisesti iäkkäillä potilailla voivat aiheuttaa myös hyponatremiaa.

Muuta huomioitavaa

Serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI)

  • SNRI-lääkkeet ovat kaksoisvaikuttavia masennuslääkkeitä, jotka estävät sekä serotoniinin että noradrenaliinin takaisinottoa.
    • Laajemman vaikutusmekanismin on toivottu lisäävän tehoa SSRI-ryhmään verrattuna sekä olevan hyödyksi kroonisen kivun hoidossa.

Venlafaksiini

  • Haittavaikutukset ovat pääosin samankaltaisia kuin SSRI-ryhmän lääkkeillä.
  • Suurina annoksina (225–375 mg/vrk) on hieman SSRI-ryhmän lääkkeitä tehokkaampi, mutta tällöin joillakin esiintyy potilailla verenpaineen nousua, ja verenpaineen seuranta on tarpeen.
  • Venlafaksiini on SSRI-lääkkeitä toksisempi yliannoksina, ja sen lopettamiseen liittyy muita lääkkeitä useammin vieroitusoireita. Tätä osaltaan selittää sen lyhyt puoliintumisaika (3–7 t).

Duloksetiini

  • Haittavaikutukset ja teho vastaavat pitkälti SSRI-ryhmän lääkkeitä.
  • Duloksetiini on osoitettu tehokkaaksi myös diabetekseen liittyvän neuropaattisen kivun hoidossa.

Muut masennuslääkkeet

Agomelatiini

  • Agomelatiini on melatonergisten MT1- ja MT2-reseptoreiden agonisti ja serotonergisten 5-HT2C-reseptoreiden antagonisti.
    • Melatonergisten vaikutusten avulla pyritään synkronoimaan depressiossa häiriintyneitä kronobiologisia rytmejä.
    • 5-HT2C-antagonismi saa aikaan noradrenergisen ja dopaminergisen hermovälityksen stimuloitumisen etuaivokuorella.
  • Lääkkeellä on vähän haittavaikutuksia, mutta se voi joskus (n. 1‒2 %:lla) suurentaa merkittävästi maksaentsyymien pitoisuuksia ja harvoin aiheuttaa maksavaurioita.
    • Maksahaittojen havaitsemiseksi tulee aminotransferaaseja seurata toistuvin laboratoriokokein käytön alussa 6 kk:n ajan.

Bupropioni

  • Bupropionin keskeisiä farmakologisia vaikutusmekanismeja ovat noradrenaliinin ja dopamiinin takaisinoton esto.
  • Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat unettomuus, päänsärky, suun kuivuminen ja pahoinvointi.
  • Harvinaisena annosriippuvaisena haittavaikutuksena (kliinisissä lääketutkimuksissa korkealla 450 mg:n annoksella n. 0.1 %:lla) esiintyy epileptisiä kohtauksia.

Mianseriini

  • Mianseriini on toisen polven masennuslääke, jonka vaikutustapa perustuu pääosin postsynaptisten 5-HT2-reseptorien ja presynaptisten alfa-2-reseptoreiden salpaukseen.
    • Antidepressiivinen vaikutus perustunee serotonergisen ja noradrenergisen toiminnan lievään voimistumiseen.
  • Haittavaikutuksina esiintyy joillakin potilailla huimausta alfa-1-reseptoreiden salpauksen vuoksi sekä antihistamiinivaikutukseen liittyvää väsymystä.
  • Hyvin harvinaisena (< 1/1 000) mutta vakavana haittavaikutuksena on todettu agranulosytoosia.

Mirtatsapiini

  • Mirtatsapiinin vaikutus perustuu noradrenergisten hermosolujen presynaptisten alfa-2-reseptoreiden ja somatodendriittisten alfa-2-reseptoreiden salpaukseen, serotonergisten hermosolujen presynaptisten alfa-2-reseptoreiden ja somatodendriittisten alfa-1-reseptoreiden salpaukseen sekä postsynaptisten 5-HT2- ja 5-HT3-reseptoreiden salpaukseen.
  • Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat lähinnä antihistamiinivaikutukseen liittyvät painon nousu ja väsymys. Sedatiivinen vaikutus voi olla myös hyödyllinen unihäiriöstä kärsivällä potilaalla.
  • Muita haittavaikutuksia mirtatsapiinilla on vähän.

Moklobemidi

  • Moklobemidi on reversiibeli, selektiivinen monoamiinioksidaasi A -entsyymin (MAO-A) estäjä, jolla on vaikutusta niin noradrenergiseen, serotonergiseen kuin jossakin määrin myös dopaminergiseen hermovälitykseen.
  • Haittavaikutukset ovat vähäisiä. Niistä tavallisimpia ovat lievä pahoinvointi, huimaus ja unettomuus.
  • Moklobemidia on hyvin lyhyestä puoliintumisajasta huolimatta mahdollista annostella myös kerran päivässä, mikä tosin jonkin verran lisää haittavaikutuksia.

Vortioksetiini

  • Vortioksetiinilla on useita vaikutusmekanismeja. Se mm. estää serotoniinin takaisinottoa, on 5-HT1A-agonisti, osittainen 5HT1B-agonisti sekä 5-HT1D-, 5-HT3- ja 5-HT7-antagonisti. Lisäksi sillä on monenlaisia epäsuoria vaikutuksia.
  • Pääsääntöisesti hyvin siedetty
  • Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, ripulointi, ummetus, huimaus ja kutina.

Tratsodoni

  • Tratsodonilla on vaikutuksia moneen välittäjäainejärjestelmään. Keskeisin vaikutusmekanismi lienee postsynaptisten 5-HT2-reseptorien salpaus.
  • Tavallisia haittavaikutuksia ovat huimaus ja väsymys.
  • Harvinaisia haittavaikutuksia ovat kivulias erektio eli priapismi ja kammioperäiset rytmihäiriöt.

Trisykliset depressiolääkkeet

  • Vanhimpien trisyklisten masennuslääkkeiden käyttö depressioindikaatiolla on nykyisin vähäistä. Niiden teho on hyvä, mutta ongelmana ovat haittavaikutukset.
  • Suomessa käytössä olevia trisyklisiä depressiolääkkeitä ovat amitriptyliini, klomipramiini ja nortriptyliini. Kaikki ovat noradrenaliinin, klomipramiini ja amitriptyliini myös serotoniinin takaisinoton estäjiä.
  • Aloitusannos on yleensä pieni, tavallisesti 25–50 mg iltaisin.
    • Annosta nostetaan asteittain hoitoannokseen 75–300 mg/vrk.
  • Annoksen ja seerumipitoisuuden suhde vaihtelee voimakkaasti. Seerumipitoisuus on syytä mitata. Nortriptyliinille tunnetaan terapeuttinen ikkuna.

Haittavaikutukset

  • Tavallisia haittavaikutuksia ovat antikolinergiset suun kuivuminen, ummetus, näön hämärtyminen ja virtsaamisvaikeudet.
  • Antihistaminergisiä haittavaikutuksia ovat sedaatio ja painonnousu.
  • Tavallisia ovat myös alfa-1-salpaukseen liittyvät haittavaikutukset, erityisesti ortostatismi ja huimaus.
  • Trisykliset lääkkeet pidentävät myös QTc-aikaa ja lisäävät arytmioiden riskiä.
    • Ei tule käyttää sydänsairaille eikä iäkkäille.
    • EKG on suositeltavaa ottaa ennen hoidon aloitusta ja hoitoannoksen saavuttamisen jälkeen.
  • Trisykliset lääkkeet ovat yliannosteltuina toksisia: 1 000–1 500 mg trisyklistä lääkettä saattaa aiheuttaa vakavan myrkytyksen, ja yli 2 000 mg:n annos johtaa kuolemaan.
    • Itsetuhoisia potilaita hoidettaessa on syytä välttää trisyklisten lääkkeiden käyttöä.

Lääkkeen vaihtaminen

  • Masennuslääkkeitä voidaan joutua vaihtamaan joko puutteellisen tehon tai haittavaikutusten vuoksi. Molemmissa tapauksissa on tavallista siirtyä toiseen masennuslääkkeiden ryhmään.
  • Lääkkeestä toiseen vaihdettaessa on hyvä huomioida sekä farmakokineettisiä että -dynaamisia tekijöitä.
  • Vanhan lääkkeen äkillinen lopettaminen ja uuden aloittaminen täydellä annoksella on mahdollista, jos lääkkeiden vaikutusmekanismit ja farmakokinetiikka ovat riittävän samankaltaisia.
  • Tavallisin toimintamalli on ristiintitraus: samanaikainen ja asteittainen vanhan lääkkeen annoksen lasku ja uuden nostaminen 1–4 viikon aikana potilaan vointia seuraten.
  • Kun SSRI- tai SNRI-lääke vaihdetaan MAO:n estäjä moklobemidiin, serotonergisten haittojen ja jopa serotoniinioireyhtymän «Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä»2 riski on suurentunut. Tällainen vaihto on suoritettava riittävän varovasti ja väliaikaa antaen.
    • Vaihto päinvastaiseen suuntaan on moklobemidin lyhyen puoliintumisajan vuoksi turvallisempi.
  • Erityisesti CYP2D6-entsyymiä inhiboivat lääkkeet (esim. fluoksetiini) voivat suurentaa muiden lääkkeiden pitoisuuksia.

Lääkeresistentti depressio

  • Lääkeresistentillä depressiolla tarkoitetaan depressiota, josta potilas ei ole toipunut kahdesta asianmukaisesti toteutetusta eri masennuslääkkeillä tehdystä hoitoyrityksestä huolimatta.
  • Perusterveydenhuollossa toteutettavissa olevista hoitovaihtoehdoista olennaisin on depressiolääkkeen vaihtaminen toiseen, usein eri lääkeryhmään kuuluvaan lääkkeeseen.
    • Useamman vaihdon jälkeen onnistuminen pelkällä uudella masennuslääkkeellä ei kuitenkaan ole enää todennäköistä.
    • Kahden asianmukaisen lääkekokeilun jälkeen tulee pääsääntöisesti konsultoida psykiatria.
  • Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tai psykiatrin konsultaation tuella voidaan käyttää lääkeyhdistelmiä.
  • Eri tavoin vaikuttavia depressiolääkkeitä voidaan yhdistää lääkevasteen tehostamiseksi. Tavallisesti yhdistetään eri mekanismein vaikuttavia lääkkeitä, kuten SSRI-lääkkeitä ja mianseriini tai mirtatsapiini.
  • SSRI- tai SNRI-ryhmään kuuluvaan masennuslääkkeeseen voi yhdistää pienellä annoksella toisen polven psykoosilääkkeen, kuten aripipratsolin (5–15 mg/vrk), ketiapiinin (50–300 mg/vrk) tai risperidonin (0.5–2 mg/vrk).
  • Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa käytettyjä menetelmiä

Farmakogeneettinen testaus

  • Lääkeainemetaboliaan liittyvä geneettinen vaihtelu voi merkittävästi vaikuttaa lääkehoidon tehoon ja turvallisuuteen.
    • Masennuslääkehoidon kannalta keskeisiä ovat sytokromi P450:n isoentsyymien CYP2C19 ja erityisesti CYP2D6 genotyypit.
    • CYP2C19-genotyypit vaikuttavat yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden essitalopraamin, sertraliinin ja sitalopraamin eliminoitumiseen.
  • Erittäin nopean metabolian (Suomessa n. 4 %) tai hyvin hitaan metabolian (n. 3 %) tapauksessa on yleensä suositeltavaa harkita jotakin muuta lääkettä.
  • Farmakogeneettinen testaus «Geenitestaus»3 on perusteltua kahdessa tilanteessa:
    • potilas saa epätavallisen voimakkaita haittoja tavanomaisesta lääkehoidosta
    • lääkeresistentti depressio: kaksi pätevää lääkehoidon yritystä ei ole tuottanut hoitovastetta.

Pitoisuusmääritykset

  • Lääkeaineiden pitoisuusmäärityksiä käytetään joskus lääkevasteen optimoimiseksi, haittavaikutusten minimoimiseksi tai hoitomyöntyvyyden arvioimiseksi.
  • Pitoisuusmäärityksiä käytetään erityisesti tilanteissa, joissa lääkeaineen farmakokinetiikka on muuttunut lääkeaineyhteisvaikutusten tai maksan tai munuaisten vajaatoiminnan vuoksi.
  • Useimmilla masennuslääkkeillä pitoisuusmääritysten hyötyä rajoittaa selvän terapeuttisen viitealueen puute.

Masennuslääkehoidon lopettaminen

  • Masennuslääkehoito lopetetaan tavallisesti annosta asteittain pienentäen muutaman viikon aikana mahdollisten vieroitusoireiden minimoimiseksi.
  • Useita vuosia kestänyt masennuslääkehoito lopetetaan asteittain muutaman kuukauden aikana.
  • Jos häiritseviä vieroitusoireita ilmaantuu asteittaisesta lopettamisesta huolimatta, on annoksen laskussa syytä edetä hitaammin ja potilaan tilaa seuraten.
  • Lopetettu lääke voidaan tarvittaessa aloittaa pienellä annoksella väliaikaisesti uudelleen ja lopettaa pidemmän ajan kuluessa hyvin pienten annosten kautta.

Kirjallisuutta

  1. Depressio. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 21.05.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi50023»2
  2. Isometsä E. Depressiiviset häiriöt. Teoksessa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 15.–17. painos. Kustannus Oy Duodecim 2025. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04497»3 (vaatii käyttäjätunnuksen).
  3. Simon GE, Moise N, Mohr DC. Management of Depression in Adults: A Review. JAMA 2024;332(2):141-152 «PMID: 38856993»PubMed
  4. Piepponen P, Hietala J. Masennuslääkkeet ja mielialan tasaajat. Teoksessa: Koulu M, Mervaala E, Pesonen U (toim.). Farmakologia ja toksikologia. 11., uudistettu painos. Medicina 2022.
  5. Taylor DM, Barnes TRE, Young AH. The Maudsley Prescribing Guidelines in Psychiatry. 14th Edition. Wiley Blackwell, Singapore, 2021.