Takaisin Tulosta

Amebiaasi

Lääkärin käsikirja

13.1.2022 • Viimeisin muutos 13.1.2022

Sakari Jokiranta ja Heli Siikamäki

Aiheuttaja

Amebiaasin aiheuttaja Entamoeba histolytica on ameboihin kuuluva patogeeninen alkueläin; aiemmin E. histolyticana pidetty lähisukulainen E. dispar ei aiheuta oireista tautia.
On olemassa myös eräitä muita patogeenisia ameboja, jotka eivät kuitenkaan aiheuta suolistoinfektioita ja joiden aiheuttamat infektiot ovat harvinaisia. Näistä Suomessakin esiintyvät Acanthamoeba-lajit voivat aiheuttaa keratiittia, kuitenkin lähinnä piilolasien käyttäjillä. Acanthamoebat ja amebamaisiin siimaeläimiin kuuluvat Naegleria-sukuihin kuuluvat lajit voivat aiheuttaa myös vakavia keskushermostoinfektioita, mutta nämä ovat erittäin harvinaisia. Näitä muita ameboja ei käsitellä tässä artikkelissa tarkemmin.

Esiintyy maailmanlaajuisesti, mutta pääasiassa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Vuosittain n. 40–50 miljoonaa tapausta, joista n. 10 % on oireisia; kuolleisuus yhteensä n. 0.2 %. Osa kuolemantapauksista on seurausta ameba-absessin «Ameba-absessi»1 kehittymisestä, mutta haavaumia aiheuttava amebakoliitti voi myös johtaa veriripuliin (dysenteriaan) ja kuolemaan (yleensä alle 2 % amebakoliittiin sairastuneista potilaista).

E. histolytica elää paksusuolessa ja tuottaa ulosteeseen kystia, joita nielemällä saa tartunnan.
E. histolytica voi tunkeutua paksusuolen seinämään, tuhota suolen epiteelisolukkoa ja aiheuttaa kraatterimaisia haavaumia.
- Joskus eliöt tunkeutuvat suolen seinämän läpi peritoneumiin aiheuttaen peritoniitin.
- Eliöiden kulkeutuessa laskimoveren mukana esim. maksaan voi syntyä ameba-absessi «Ameba-absessi»1.
- Muita mahdollisia, joskin harvinaisia, tautimuotoja suoliston alueella ovat toksinen megakoolon sekä amebooma eli paksusuolen seinämään granulaatiokudoksesta muodostuva paikallinen ahtauttava tuumorimainen leesio.

Itämisaika tartunnan saamisesta oireiden alkamiseen on 1 viikosta 4 kk:een.
Aiemmin luultiin, että lähes kaikki E. histolyticaa kantavista potilaista ovat oireettomia, mutta nykytiedon valossa suurin osa oireettomista on ei-patogeenisen E. disparin kantajia. Tästä huolimatta n. 90 % oikeista E. histolytica -infektioista on oireettomia tai vähäoireisia.
Suolistoamebiaasin taudinkuva vaihtelee varsin lievästä ripulista hengenvaaralliseen veriripuliin eli dysenteriaan.
Ripulin lisäksi oireita ovat vatsakipu, vatsakouristukset, väsymys, lämmönnousu, ruokahaluttomuus, päänsärky ja alaselän kipu.
Löydöksinä tavallisia ovat vatsan aristus sekä kuume n. 10–30 %:lla potilaista. Usein ulosteessa nähdään silmin havaittavasti verta.

Diagnoosi perustuu E. histolytican osoittamiseen ulosteesta tai paksusuolinäytteestä.
Amebiaasia epäiltäessä tulee ensisijaisesti tutkia alkueläinten nukleiinihappojen osoitus ulosteesta (F-ParaNhO). Testi havaitsee spesifisesti vain patogeenisen E. histolytican, ei oireita aiheuttamatonta E. disparia. Mikroskopiaan tai antigeeninosoitukseen perustuvat testit ovat vähemmän herkkinä selkeästi toissijaisia.
Paksusuolen tähystyksen yhteydessä otetuista näytteistä (kauhanäyte tai biopsia) voidaan myös tehdä antigeenin tai nukleiinihappojen osoitus tai värjäystutkimus.
Erotusdiagnostiikassa tulee ottaa huomioon suoliston bakteeri-infektiot – erityisesti veriripulia aiheuttavat – sekä colitis ulcerosa «Haavainen paksusuolitulehdus (colitis ulcerosa)»2, Crohnin tauti «Crohnin tauti»3 ja ärtyvä suoli -oireyhtymä «Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS)»4.
Toisinaan uloste- tai suolinäytteistä löytyy mikroskooppitutkimuksessa (F-ParaO) E. histolyticaa, kun etsitään muita ameboja. Näistä ei-patogeenisia ovat Entamoeba coli, E. hartmanni, E. dispar, Endolimax nana ja Iodamoeba bütschlii. Näiden amebojen löytyminen ei ole aihe mikrobilääkehoitoon.

Hoidon tavoite on sekä oireiden lopettaminen että infektion tarttumisen estäminen.
Tehokkain hoito amebakoliitissa ja suolenulkoisessa amebiaasissa on metronidatsoli 400–800 mg × 3, hoitoaika 7–10 vrk (lasten annos 12–16 mg/kg × 3) «Nitroimidazole antibiotics appear to be effective in clearing parasites in patients with amoebic dysentery.»B tai tinidatsoli (2 g kerralla 3 vrk:n ajan).
Suolen kystien hävittämiseksi tarvitaan lisäksi paromomysiini-hoito 8–11 mg/kg × 3, hoitoaika 7 vrk.
Suolistossaan E. histolyticaa kantavien oireettomien potilaiden hoidon tavoitteena on eliminoida tartunnanlähde ja estää myöhemmin ilmenevän oireisen taudin kehittyminen. Hoitona oireettomille on ensisijaisesti kystiin metronidatsolia paremmin tehoavana lääkkeenä paromomysiini. E. disparin kantajien hoito ei ole aiheellista. Rajuun taudinkuvaan sairastuneiden kanssa samassa taloudessa asuvien henkilöiden ulostenäytteiden tutkiminen on yleensä perusteltua (F-Para-NhO).
Relapseja havaitaan toisinaan, ja sen vuoksi kontrollinäytteen ottaminen ulosteesta 4 viikon kuluttua hoidosta on aiheellista.

Veden klooraaminen ei eliminoi E. histolytican kystia, mutta hyvä suodatusmenetelmä, veden jodikäsittely, pakastus –20 °C:een tai kuumentaminen (5 min +50 °C) eliminoivat kystatkin.

Pritt BS, Clark CG. Amebiasis. Mayo Clin Proc 2008;83(10):1154-9; quiz 1159-60. «PMID: 18828976»PubMed
Stanley SL Jr. Amoebiasis. Lancet 2003;361(9362):1025-34. «PMID: 12660071»PubMed
Tanyuksel M, Petri WA Jr. Laboratory diagnosis of amebiasis. Clin Microbiol Rev 2003 Oct;16(4):713-29. «PMID: 14557296»PubMed
Haque R, Huston CD, Hughes M, Houpt E, Petri WA Jr. Amebiasis. N Engl J Med 2003 Apr 17;348(16):1565-73. «PMID: 12700377»PubMed