Takaisin Tulosta

Lisämunuaiskasvaimet

Lääkärin käsikirja
17.12.2025 • Viimeisin muutos 17.12.2025
Saara Metso

Keskeistä

  • Lisämunuaiskasvain tulee esille useimmiten muun kuvantamisen yhteydessä sattumalta (insidentalooma).
  • Kyseessä on useimmiten hyvänlaatuinen toimimaton adenooma eli rauhaskasvain, joka ei vaadi seurantaa tai hoitoa.
  • Lisämunuaislöydös tulee kuitenkin selvittää, koska se voi olla myös hoitoa vaativa kasvain, kuten adrenokortikaalinen karsinooma, feokromosytooma, hormonia erittävä adenooma tai muun pahanlaatuisen sairauden etäpesäke.
  • Lisämunuaisen kasvaimet voivat erittää kortisolia, aldosteronia, adrenaliinia tai noradrenaliinia sekä harvoin myös androgeeneja tai estrogeeneja, jolloin kyseessä on usein lisämunuaiskuoren karsinooma.
  • Kasvain voi löytyä myös
    • selvitettäessä hormonaaliseen ylimäärään sopivan taudin etiologiaa
    • pahanlaatuisen sairauden leviämisarviossa
    • perinnöllisen alttiuden vuoksi tehdyssä seulontatutkimuksessa.

Oireet

Diagnostiset tutkimukset

  • Hormonaalisesti toimimattomat ja kuvantamistutkimusten perusteella hyvänlaatuisesti käyttäytyvät pienet lisämunuaiskasvaimet eivät vaadi leikkaushoitoa eivätkä seurantaa.
  • Lisämunuaiskasvainten hormonaalinen aktiivisuus arvioidaan laboratoriotutkimusten perusteella.
  • Ensisijainen tutkimus radiologisen luonteen arvioinnissa on tietokonetomografia ilman varjoainetta (natiivi-TT).
    • Homogeeninen kasvain, jonka tiheys on alle 10 Hounsfieldin yksikköä (HU), on hyvänlaatuinen riippumatta kasvaimen koosta; ei kuvantamisseurantaa.
    • Yli 4 cm:n kokoinen kasvain, joka on epähomogeeninen tai jonka tiheys on yli 20 HU, suositellaan poistettaviksi maligniteettiriskin vuoksi.
    • Jos kasvaimen tiheys on 10–20 HU ja koko yli 4 cm tai kasvaimen tiheys on yli 20 HU ja koko alle 4 cm, suositellaan kuvantamisseurantaa 6–12 kk:n kuluttua.
  • Lisämunuaisbiopsiaa harkitaan, jos lisämunuaiskasvaimen epäillään olevan muun syövän etäpesäke ja feokromosytooma on biokemiallisesti suljettu pois.
    • Lisämunuaiskarsinooman diagnosointiin ei suositella biopsiaa, koska karsinooma voi levitä biopsiareittiä pitkin.
    • Muun pahanlaatuisen kasvaimen lisämunuaismetastaasi varmistuu tyypillisesti FDG-PET-tutkimuksella.

Hoito

  • Jos lisämunuaiskasvain todetaan hormonaalisesti aktiiviseksi tai sen hyvänlaatuista luonnetta ei pystytä vahvistamaan kuvantamalla, hoitosuunnitelma tehdään moniammatillisessa työryhmässä, johon kuuluu vähintään radiologi, endokrinologi, gastrokirurgi ja onkologi. Huomioon otetaan myös potilaan ikä, toimintakyky ja muut sairaudet.
    • Hormonaalisesti aktiiviset lisämunuaiskasvaimet pääsääntöisesti poistetaan.
    • Kuvantamisen perusteella arvioidaan maligniteettiriski (koko, tiheys; ks. yllä «»2), jonka perusteella määräytyy mahdollinen leikkaushoito ja seuranta.
  • Alle 6 cm:n kokoiset kasvaimet, joissa ei ole paikallista invaasiota, poistetaan laparoskooppisesti tai retroperitoneoskooppisesti.
  • Yli 6 cm:n kokoiset, invasiiviset kasvaimet tai levinneet kasvaimet poistetaan laparotomiateitse.
  • Cushingin oireyhtymässä hyperkortisolismi aiheuttaa aivolisäke-lisämunuaisakselin laman.
    • Leikkausta odotettaessa tulee huolehtia hyvästä liitännäissairauksien, etenkin hyperglykemian (insuliini) sekä kohonneen verenpaineen ja hypokalemian, hoidosta (spironolaktoni).
    • Tromboosiprofylaksia harkitaan jo leikkausta odotettaessa. Se aloitetaan viimeistään 6 t leikkauksen jälkeen ja sitä jatketaan 4 viikon ajan leikkauksen jälkeen.
    • Onnistuneen leikkauksen jälkeen potilas tarvitsee aina hydrokortisonikorvaushoitoa 10–12 mg/m2 (normaalipainoiselle aikuiselle 20 mg/vrk) jaettuna 2–3 annokseen.
  • Feokromosytoomassa katekoliamiinien liikaeritys voi johtaa verenpainekriisiin ja muihin verisuonikatastrofeihin. Lisäksi siihen liittyy syöpäriski. Ks. «»1.
    • Tämän vuoksi leikkaushoito on kokonaistilanteen salliessa aina aiheellista.
    • Leikkausta edeltävästi potilas tarvitsee esihoidon.
  • Hyperaldosteronismissa lisämunuaisten laskimokatetroinnilla arvioidaan, erittyykö aldosteronia jommastakummasta lisämunuaisesta vai kummastakin.
    • Ennen leikkausta pyritään hoitamaan verenpaine tasolle < 140/90 mmHg ja korjaamaan mahdollinen hypokalemia.
    • Leikkausta odottava potilas voi käyttää spironolaktonia 12.5–100 mg/vrk.

Seuranta

  • Kuvantamisella tai leikkauksen jälkeen hyvänlaatuisiksi todetut lisämunuaiskasvaimet eivät vaadi seurantaa.
  • Adrenokortikaalista karsinoomaa hoidetaan yliopistosairaaloiden syöpätautien yksiköissä.
    • Useimmiten hoidossa tarvitaan onkologin ja endokrinologin yhteistyötä, koska kasvaimen hoito aiheuttaa lisämunuaiskuoren laman.
  • Hormonaalisesti aktiivisten kasvainten esihoito, biokemiallisen paranemisen varmistaminen ja seuranta tapahtuvat endokrinologian poliklinikalla.
    • Kortisolia erittävän lisämunuaiskasvaimen poiston jälkeen varmistetaan, että hyperkortisolismi ja leikkauksen jälkeinen lisämunuaiskuoren lama on korjaantunut.
      • Lisämunuaiskuoren lama kestää keskimäärin 18 kk.
      • Lisämunuaislaman voidaan katsoa korjaantuneen, kun ennen aamulääkkeitä otettu plasman kortisolipitoisuus on viitealueen keskivaiheilla.
    • Aldosteronia erittävän lisämunuaiskasvaimen poiston jälkeen määritetään 4–6 viikon kuluttua seerumin aldosteronipitoisuus ja plasman reniini-, kalium-, natrium- ja kreatitiinipitoisuudet sekä arvioidaan verenpainelääkityksen tarve.
      • Toispuolisen liikaerityksen leikkaushoito korjaa lähes kaikkien potilaiden hypokalemian.
      • Potilaista 30–60 %:n verenpainetauti paranee, ja loppujenkin hoitotasapaino kohenee merkittävästi.
      • Jos leikkausresekaatin histologisessa tutkimuksessa todetaan hyperplasia, arvioidaan aldosteronireseptoriantagonistin tarve, koska tauti on todennäköisesti molemminpuolinen. Tällöin hoidon tavoite on saada reniini (P-Reninm) tasolle > 10 mU/l.
    • Feokromosytooman biokemiallinen paraneminen määritetään endokrinologian poliklinikalla, ja potilaita seurataan loppuelämän ajan; ks. alla «»3.

Feokromosytooma

  • Lisämunuaisen ytimestä lähtöisin oleva kasvain, joka tuottaa, varastoi, metaboloi ja erittää katekoliamiineja
    • Voi tuottaa sekä adrenaliinia että noradrenaliinia, mutta noradrenaliinin tuotanto on useimmiten vallitsevaa.
  • Ilmaantuvuus 0.8/100 000
  • Voi ilmetä missä iässä tahansa, useimmiten 40–50 v:n iässä.
  • Jopa 40 % feokromosytoomista on perinnöllisiä.
    • Familiaalista feokromosytoomaa (MEN2-oireytymä, von Hippel–Lindaun oireyhtymä, neurofibromatoosi 1, sukkinaattidehydrogenaasientsyymin geenivirheet) sairastavilla molemminpuolinen feokromosytooma on yleinen.
  • Katekoliamiinieritys (adrenaliini ja noradrenaliini) voi aiheuttaa monenlaisia oireita.
    • Kohonnut verenpaine jatkuvasti tai ajoittain
      • Verenpaine on koholla 95 %:lla feokromosytoomapotilaista.
      • Feokromosytooma on kohonneen verenpaineen syy n. 0.6 %:lla verenpainepotilaista.
    • Kohtauksittainen päänsärky, hikoilu ja sydämentykytys ovat klassinen oirekokonaisuus.
      • Muita tyypillisiä oireita ovat vapina, kalpeus, ortostaattinen hypotensio, paniikkikohtaukset, pahoinvointi ja diabetes hoikalla henkilöllä.
    • Feokromosytooma voi aiheuttaa spontaanisti tai synnytyksen, anestesian tai toimenpiteen laukaisemana verenpainekriisin, kammioarytmioita, sydäninfarktin, aivoverenkiertohäiriön, takotsubo-kardiomyopatian «Takotsubokardiomyopatia»4, keuhkoedeeman tai aortan dissekaation.
  • Diagnoosi perustuu seerumin adrenaliinin ja noradrenaliinin metaboliittien suurentuneisiin pitoisuuksiin (S-MetNor).
    • Viitealueella olevat pitoisuudet poissulkevat feokromosytooman.
    • Jos kliiniset oireet viittaavat vahvasti feokromosytoomaan, S-MetNor kannattaa uusia kohtauksellisen oireen jälkeen.
    • Ikääntyneillä väärät positiiviset löydökset ovat yleisiä. Plasman katekoliamiinien tarkkuus on vain 77 % yli 60-vuotiailla potilailla. Jos epäillään väärää positiivista tulosta, määritetään vuorokausivirtsan katekoliamiinit (dU-MetNor, sisältää osatutkimukset dU-Metnef ja dU-Normet).
  • Biokemiallisesti varmennettu kasvain paikannetaan varjoainetehosteisella TT- tai vaihtoehtoisesti magneettikuvauksella.
    • Jos tarvitaan toiminnallista kuvantamista, siihen käytetään 18F-FDOPA-PET-TT- tai 68Ga-DOTANOC-PET-TT-kuvausta.
    • Meta-jodibentsyyliguanidiini (123IMIBG) -kuvausta ei tehdä leikkausta edeltävänä selvittelynä, vaan suunniteltaessa levinneen taudin 131I-MIBG-hoitoa.
  • Feokromosytooman leikkaushoito on kokonaistilanteen salliessa aina aiheellista, koska katekoliamiinien liikaeritys voi johtaa verenpainekriisiin tai muihin verisuonikatastrofeihin ja koska feokromosytoomaan liittyy syöpäriski.
  • Leikkausta edeltävän hoidon tavoitteena on normalisoida verenpaine, syke ja veritilavuus sekä ehkäistä verenpaineen hallitsematon vaihtelu leikkauksessa.
    • Katekoliamiinien vaikutusta estetään käyttämällä pitkävaikutteista alfa-1- ja alfa-2-salpaajaa fenoksibentsamiinia.
    • Fenoksibentsamiinihoito aloitetaan yleensä vähintään 14 vrk ennen leikkausta annoksella 10 mg × 2. Annosta suurennetaan 3 vrk:n välein, kunnes riittävä hoitovaste on saavutettu tai lääkitykseen liittyvät haittavaikutukset estävät annoksen suurentamisen.
    • Vaihtoehtona voi käyttää doksatsosiinia aloittaen annoksella 1 mg × 1. Annosta nostetaan 2–3 vrk:n välein tasolle 3–10 mg × 2.
  • Leikkauksen jälkeen feokromosytooman biokemiallinen paraneminen määritetään endokrinologian poliklinikalla.
    • Tunnetut feokromosytoomalle altistavat geenit sisältävän geenipaneelin tutkimista suositellaan kaikille.
    • N. 10 % feokromosytoomista on pahanlaatuisia, mitä ei voida arvioida kliinisten, biokemiallisten tai histologisten piirteiden mukaan. Tämän vuoksi pahanlaatuisiksi luokitellaan ne kasvaimet, jotka ovat lähettäneet etäpesäkkeitä.
    • Mahdollisen uusiutumistaipumuksen vuoksi kaikkia potilaita seurataan loppuelämän ajan.

Lisää tietoa lisämunuaisten kasvaimista

Kirjallisuutta

  1. Fassnacht M, Tsagarakis S, Terzolo M, ym. European Society of Endocrinology clinical practice guidelines on the management of adrenal incidentalomas, in collaboration with the European Network for the Study of Adrenal Tumors. Eur J Endocrinol 2023;189(1):G1-G42 «PMID: 37318239»PubMed
  2. Nazari MA, Hasan R, Haigney M, ym. Catecholamine-induced hypertensive crises: current insights and management. Lancet Diabetes Endocrinol 2023;11(12):942-954 «PMID: 37944546»PubMed
  3. Jokiniitty A, Huttunen T, Metso S. Hormonaalisesti aktiivisen lisämunuaiskasvaimen diagnostiikka ja perioperatiivinen hoito. Duodecim 2022;138(6): 485–492. «Hormonaalisesti aktiivisen lisämunuaiskasvaimen diagnostiikka ja perioperatiivinen hoito (6/2022)»5