Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus)

Käypä hoito
12.10.2009
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä

Suosituksen tulostettava versio (pdf) «»1

Muut aiheeseen liittyvät Käypä hoito -suositukset:

Keskeinen sisältö

  • Pitkittynyt epileptinen kohtaus on hengenvaarallinen hätätilanne, joka vaatii välitöntä hoitoa.
  • Yli viisi minuuttia kestänyttä epileptistä kohtausta on hoidettava kuten uhkaavaa status epilepticusta.
  • Hoitovaste heikkenee kohtauksen pitkittyessä; ennusteeseen voidaan vaikuttaa mahdollisimman tehokkaalla varhaisella hoidolla.
  • Kuolleisuus ja vammautumisen riski lisääntyvät, kun epileptinen kohtaus on kestänyt yli 30 minuuttia.
  • Ensi ja toisen vaiheen lääkehoitoon vastaamattoman status epilepticuksen arvioinnissa ja hoidossa on hyötyä EEG-tutkimuksesta.
  • Pitkittyneen epileptisen kohtauksen etiologia on selvitettävä.
  • Kolmannen vaiheen tehokas hoito on riittävän syvä anestesia EEG-monitorointia hyödyntäen paikassa, jossa verenkierron seuranta ja ventilaattorihoito ovat mahdollisia toteuttaa (teho- tai valvontaosasto).
  • Status epilepticuksen ilmaantuvuutta voidaan vähentää epilepsian tehokkaalla hoidolla.

Tavoitteet

  • Antaa yhteinen suositus lasten ja aikuisten hoidosta ja tehostaa pitkittyneiden epileptisten kohtauksien hoitoa.
  • Kuvata toimiva hoitoketju ensihoidosta teho-osastolle.

Kohderyhmät

  • Lasten ja aikuisten pitkittyneiden epileptisten kohtausten välittömään ensihoitoon ja kuljetukseen osallistuvat työntekijät ja perusterveydenhuollon henkilökunta sekä status epilepticusta erikoissairaanhoidossa hoitavat lääkärit ja muut työntekijät.

Aiheen rajaus

  • Vastasyntyneiden (alle kuukauden ikäisten) kohtausoireet on rajattu tämän suosituksen ulkopuolelle, koska niiden etiologia, tyypit, diagnostiikka ja ennuste ovat oleellisesti erilaiset kuin muissa ikäryhmissä.

Määritelmät

  • Epileptinen kohtaus on poikkeavan purkauksellisen aivosähkötoiminnan seurauksena ilmenevä ohimenevä aivotoiminnan häiriö «Gastaut H. Dictionary of epilepsy. Part 1: definitions. Geneva: WHO, 1973»1.
  • Epilepsia on taipumus saada toistuvasti epileptisiä kohtauksia ilman erityisiä altistavia tekijöitä.
  • Status epilepticus on tila, jossa epileptinen kohtaus kestää yli 30 minuuttia tai kohtaukset toistuvat niin tiheästi, että potilas ei toivu niiden välillä.
  • Yli viisi minuuttia kestänyttä pitkittynyttä epileptistä kohtausta pidetään uhkaavana status epilepticuksena, johon tulee suhtautua hoidon kannalta kuten status epilepticukseen.
  • Kun kyseessä on vaikeahoitoinen epilepsia, voidaan tarvittaessa yhdessä hoitavan lääkärin kanssa sopia yksilöllisesti myös muista kriteereistä, joiden perusteella potilaan tilannetta pidetään uhkaavana status epilepticuksena.

Ilmaantuvuus

Pitkittyneen epileptisen kohtauksen ennuste

Etiologia

Status epilepticuksen tyypit

Tajuttomuus-kouristuskohtauksina ilmenevä status epilepticus

Poissaolokohtauksina (absence) ilmenevä status epilepticus

Myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus

  • Myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus liittyy useimmiten yleistyneisiin epilepsiaoireyhtymiin, kuten eteneviin myoklonusepilepsioihin.
  • Potilaalla esiintyy massiivisten molemminpuolisten myoklonioiden pitkittyneitä sarjoja ilman tajunnan heikkenemistä.
  • EEG:ssä todetaan piikki-hidasaalto- ja monipiikki-hidasaaltopurkauksia.
  • Etenevässä myoklonusepilepsiassa esiintyy myös hankalaa subkortikaalista myokloniaa ilman selvää EEG-korrelaatiota.
  • On tärkeää erottaa myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus, jossa tajunta siis säilyy normaalina, tajuttomuus-kouristuskohtauksin ilmenevästä status epilepticuksesta, sillä tilojen lääkehoidot eroavat osittain toisistaan.
  • Myokloninen status epilepticus on erotettava myös vaikeisiin aivovaurioihin kuten anoksiseen tai hypoksiseen aivovaurioon liittyvistä ei-epileptisistä multifokaalisista myoklonioista, joista kärsivän potilaan ennuste on huono ja joiden hoito ei yleensä paranna ennustetta «Privitera MD, Strawsburg RH. Electroencephalographic monitoring in the emergency department. Emerg Med Clin North Am 1994;12:1089-100 »6.

Paikallisalkuisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevä status epilepticus

  • Paikallisalkuisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevä status epilepticus alkaa usein sarjana erillisiä kohtauksia.
  • Tilanteen pitkittyessä potilas reagoi yhä huonommin ympäristöön kohtausten välillä, ja lisäksi hänellä esiintyy muita oireita, kuten automatismeja, toimintojen pysähtymistä tai puhehäiriöitä.
  • Paikallisalkuisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevä status epilepticus on siis usein syklinen tila, jossa täydellinen reagoimattomuus ja osittainen reagointi vuorottelevat. EEG:n purkaustoiminta korreloi näihin kliinisen tilan vaihteluihin.
  • Tämän tautimuodon diagnostiikka ja erottaminen poissaolokohtauksin ilmenevästä status epilepticuksesta onnistuu usein vain EEG-rekisteröinnin avulla.
  • Tila ei uhkaa vitaalitoimintoja niin nopeasti kuin kouristuksin ilmenevä status epilepticus, mutta hoitamattomana pitkäaikaisennuste on samanlainen «Kaplan PW. Prognosis in non-convulsive status epilepticus. Kirjassa: Prognosis of epilepsies. Jallon P, Berg A, Dulac O, Hauser A (toim.). John Libbey Eurotext, 2003:311-25»5.

Paikallisalkuisina kohtauksina ilman tajunnanhäiriötä ilmenevä status epilepticus

  • Paikallisalkuisina kohtauksina ilman tajunnanhäiriötä ilmenevä status epilepticus on tila, jossa paikallinen epileptinen aktiivisuus aiheuttaa jatkuvia motorisia, somatosensorisia tai esimerkiksi afasiaoireita.
  • Tilaan ei liity tajunnan heikentymistä.
  • EEG:ssä näkyy ainoastaan paikallinen purkaustoiminta tai se voi olla normaali, jos poikkeava purkaustoiminta rajoittuu hyvin pienelle isoaivokuoren alueelle.
  • Tila ei yleensä uhkaa välittömästi henkeä, mutta pitkäaikaisennuste riippuu etiologisesta tekijästä (aivokasvain, enkefaliitti, aivoabsessi).
  • Näissä tilanteissa on tärkeää sulkea pois kuvantamistutkimuksilla välitöntä kirurgista hoitoa vaativat etiologiat.

Hoidon tavoite

Taulukko 1. Status epilepticuksen hoidon tavoitteet.
  • Vitaalitoimintojen turvaaminen
  • Kliinisten kohtausoireiden ja aivojen poikkeavan sähköisen purkaustoiminnan mahdollisimman nopea lopettaminen
  • Kohtausoireiden uusiutumisen esto
  • Systeemisten komplikaatioiden toteaminen ja hoito
  • Etiologisten tekijöiden selvittäminen ja hoito
  • Kuolleisuuden ja toimintakykyä rajoittavien jälkioireiden minimointi
  • Status epilepticuksen mahdollisimman nopea ja tehokas hoito on tärkeää, sillä kouristuksellisen status epilepticuksen kestettyä yli 30 minuuttia elimistön (kuten aivosolujen) vauriot alkavat olla korjaantumattomia ja kuolleisuus lisääntyy.

Epilepsiakohtausten ensiapu

Taulukko 2. Bukkaalisen midatsolaamin annos painon mukaan ensiapulääkkeenä pitkittyneen epileptisen kohtauksen hoidossa.
Paino (Ikä)Annos
<10 kg (6−12 kk)2.5 mg = 0.25 ml
11−20 kg (1−4 v)5 mg = 0.5 ml
21−40 kg (5−9 v) 7.5 mg = 0.75 ml
Yli 40 kg (>10 v ja aikuiset)10 mg = 1 ml

Yhteydenotto ensihoitojärjestelmään

  • Epilepsiapotilaan kohtauksen kestäessä yli viisi minuuttia, toistuessa ilman tajunnan korjaantumista tai pitkittyessä yli hoitavan lääkärin kanssa sovitun ajan tulee soittaa hätäkeskuksen numeroon 112.
  • Julkisella paikalla tapahtuvan tai tuntemattomasta syystä johtuvan tajuttomuus-kouristuskohtauksen yhteydessä silminnäkijän tulee soittaa heti numeroon 112.
    • Näissä tilanteissa hätäkeskuksen tulee arvioida tilanne Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisen riskinarvion mukaan ja lähettää paikalle tarkoituksenmukaisin ensihoitoyksikkö. Lääkäriyksikön käytöstä annetaan paikalliset ohjeet.
  • Jos soittaja tietää, että kouristelevalla potilaalla on epilepsia ja on nähnyt aikaisemmin tämän kouristelevan, voi hälytyspäivystäjä antaa ohjeeksi potilaan vammautumisen ehkäisemisen ja jos mahdollista opastaa soittajaa antamaan potilaan kotikäyttöön tarkoitettua ensiapulääkettä (rektaalista diatsepaamia tai bukkaalista midatsolaamia), mikäli tätä ei vielä ole tehty.
  • Päivystyksellinen poliklinikka-arvio on aina aiheellinen ensimmäisen kouristelukohtauksen jälkeen riippumatta potilaan voinnista kohtauksen jälkeen.
    • Päivystävä lääkäri arvioi tällöin, suoritetaanko tarvittavat jatkotutkimukset päivystysluonteisina vai myöhemmin kiireellisinä polikliinisesti.

Kouristelevan potilaan ensihoito

  • Jos potilas kouristelee edelleen ensihoitohenkilöstön saapuessa paikalle:
    • hoito aloitetaan peruselintoimintojen arvioimisella ja turvaamisella
    • aloitetaan lisähapen anto maskilla
    • hengityksen avustamiseen tulee varautua kouristuksen pitkittyessä tai
    • kouristuksen lauettua kouristelun loputtua potilas asetetaan kylkiasentoon varmistaen samalla hengityksen riittävyys
    • suoniyhteys avataan mahdollisimman nopeasti, ja samalla otetaan verinäyte veren glukoosipitoisuuden mittausta varten
    • infuusionesteeksi sopii fysiologinen keittosuolaliuos tai Ringerin tyyppiset liuokset.

Ensivaiheen lääkehoito sairaalassa ja muualla

Hoitovasteen arviointi ensimmäisen vaiheen lääkityksen jälkeen

  • Jos kohtaukset eivät lopu tai ne uusiutuvat ensivaiheen lääkityksen jälkeen, aloitetaan toisen vaiheen lääkehoito.
    • Kaikissa tapauksissa tulee arvioida kohtausten uusiutumisen riski.
    • Jos riski on suuri, potilas tarvitsee ensivaiheen lääkitystä pidempivaikutteisen lääkehoidon.
      • Tässä hoidossa annetaan kyllästysannos toisen vaiheen lääkettä (fosfenytoiinia tai fenobarbitaalia) suoneen.
  • Tavallisilla suun kautta annettavilla epilepsialääkkeillä ei tavoitepitoisuuksia saavuteta riittävän nopeasti «Swadron SP, Rudis MI, Azimian K ym. A comparison of phenytoin-loading techniques in the emergency department. Acad Emerg Med 2004;11:244-52 »7.
  • Jos potilas on saanut saman vuorokauden aikana kolme yleistynyttä tajuttomuus-kouristuskohtausta, on tilanteeseen suhtauduttava samoin kuin uhkaavaan status epilepticukseen
    • Epilepsialääkitys kannattaa yleensä aloittaa antamalla kyllästysannos toisen vaiheen lääkettä ellei potilaan epilepsian vaikeahoitoisuuden vuoksi ole häntä hoitavan lääkärin kanssa muuta sovittu.

Toisen vaiheen lääkehoito sairaalassa

Toisen vaiheen lääkehoito muualla kuin sairaalassa

Hoitovasteen arviointi toisen vaiheen lääkityksen jälkeen

EEG-tutkimus

Status epilepticuksen tyypin vaikutus toisen vaiheen lääkityksen valintaan

Jatkohoito ja kolmannen vaiheen hoito sairaalassa

Jälkihoito

  • Kun status on lauennut, on varmistettava riittävän pitkä parenteraalinen epilepsialääkitys antamalla fosfenytoiinia viimeistään 24 tunnin kuluttua kyllästysannoksesta, ja sen jälkeen seurataan fenytoiinipitoisuuksia (pitoisuudet suositellaan pidettäväksi viitealueen ylärajoilla), kunnes voidaan antaa oraalisia epilepsialääkkeitä tehokkaina ylläpitoannoksina.
  • Suonensisäistä valproaattia saaneilla potilailla jatketaan valproaatin antoa sen pitoisuuksia seuraten. Samoin jatketaan levetirasetaamilääkitystä ylläpitoannoksilla, mutta pitoisuusmittauksia sen osalta ei ole käytettävissä.
  • Uusi suonensisäinen epilepsialääke lakosamidi voidaan myös tarvittaessa liittää lääkitykseen «Biton V, Rosenfeld WE, Whitesides J ym. Intravenous lacosamide as replacement for oral lacosamide in patients with partial-onset seizures. Epilepsia 2008;49:418-24 »22.
  • Oraaliset epilepsialääkkeet annetaan tarvittaessa nenä-mahaletkun kautta ennen anestesian lopettamista.
  • Potilaan käyttämien epilepsialääkkeiden ja statuksen hoitoon käytettyjen lääkkeiden lisäksi voidaan tarvittaessa tehostaa epilepsialääkitystä antamalla nenä-mahaletkuun topiramaattia, joka on tehokas kaikissa kohtaustyypeissä ja jonka annosta voidaan suurentaa nopeasti ylläpitotasolle ilman merkittävää idiosynkraattisten reaktioiden lisääntynyttä vaaraa «Deckers CL, Knoester PD, de Haan GJ ym. Selection criteria for the clinical use of the newer antiepileptic drugs. CNS Drugs 2003;17:405-21 »23.
  • Status epilepticuksen jälkeen on syytä tehostaa pitkäaikaisesti epilepsiapotilaan peruslääkitystä uusien pitkittyneiden kohtausten estämiseksi ja epilepsian paremman hoitotasapainon takaamiseksi.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä

Epileptinen kohtaus (pitkittynyt), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot «Epileptinen kohtaus (pitkittynyt), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»4

Puheenjohtaja:

Reetta Kälviäinen, dosentti, osastonylilääkäri; KYS:n neurologian klinikka

Jäsenet:

Kai Eriksson, dosentti, ylilääkäri; TAYS:n lastenneurologian yksikkö

Olli Häppölä, dosentti; HYKS:n neurologian klinikka

Tapani Keränen, dosentti, osastonylilääkäri; TAYS:n neurologian ja kuntoutustoimen yksikkö

Jouni Kurola, LT, yleislääketieteen sekä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri; KYS:n anestesiologian ja tehohoidon klinikka

Anna-Leena Kuusela, LT, apulaisylilääkäri; TAYS:n lastenklinikka

Tanja Laukkala (Käypä hoito -toimittaja), psykiatrian ylilääkäri; Sotilaslääketieteen Keskus

Esko Ruokonen, ylilääkäri; KYS:n anestesiologian ja tehohoidon klinikka

Tapani Salmi, dosentti, osastonylilääkäri; HYKS, Meilahden sairaala, kliinisen neurofysiologian osasto

Asiantuntijat:

Päivi Hirsso, LT, avoterveydenhuollon ylilääkäri, Oulun kaupunki

Matti Kotila, LL, osastonylilääkäri, kardiologi; Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri

Sidonnaisuudet

Kai Eriksson: Osallistunut lääkealan yritysten järjestämiin koulutustilaisuuksiin ja niiden suunnitteluun kutsuttuna luennoitsijana (UCB, Pfizer). Toiminut lääkealan yrityksen asiantuntijana (UCB). Osallistunut ulkomaiseen kongressiin lääkalan yrityksen rahoittamana (Eisai).

Olli Häppölä: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin työnantajan määräämänä lääkealan yritysten rahoituksella (GSK, UCB). Toiminut luennoitsijana lääkealan yritysten järjestämissä tilaisuuksissa.

Tapani Keränen: Osallistunut lääketehtaiden järjestämiin koulutustilaisuuksiin ja niiden suunnitteluun kutsuttuna luennoitsijana (GlaxoSmithKline, UCB Pharma, Orion, Pfizer). Toiminut lääkeyrityksen asiantuntijana (Orion, Pfizer, UCB Pharma). Tehnyt eri yhtiöille lääketutkimusta korvausta vastaan (Pfizer, Schwarz Pharma, UCB Pharma). Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin eri lääketehtaiden rahoituksella (Eisai, Pfizer, Schwarz Pharma, UCB Pharma).

Jouni Kurola: Osallistunut lääkealan yritysten järjestämiin koulutustilaisuuksiin luennoitsijana. Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin työnantajan määräämänä eri lääkealan yritysten rahoituksella (Lilly).

Anna-Leena Kuusela: Ei sidonnaisuuksia.

Reetta Kälviäinen: Osallistunut lääkealan yritysten järjestämiin koulutustilaisuuksiin ja niiden suunnitteluun kutsuttuna luennoitsijana (Eisai, UCB Pharma, Janssen Cilag, Orion, Pfizer). Toiminut lääkealan yritysten asiantuntijana (Johnson & Johnson, Eisai, Orion, Pfizer, UCB Pharma).Tehnyt lääkealan yrityksille lääketutkimusta korvausta vastaan (Eisai, Janssen Cilag, Pfizer, Schwarz Pharma, UCB Pharma). Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten rahoituksella (Eisai, Pfizer, Schwarz Pharma, UCB Pharma). Toimii potilasjärjestö Epilepsialiiton hallituksen puheenjohtajana ja asiantuntijana.

Tapani Salmi: Ei sidonnaisuuksia.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Käypä hoito -suositukset tehdään näyttöön perustuvan lääketieteen (EBM) periaatteilla. Lue lisää artikkelista nix01853

Kirjallisuutta

  1. Gastaut H. Dictionary of epilepsy. Part 1: definitions. Geneva: WHO, 1973
  2. DeLorenzo RJ, Hauser WA, Towne AR ym. A prospective, population-based epidemiologic study of status epilepticus in Richmond, Virginia. Neurology 1996;46:1029-35 «PMID: 8780085»PubMed
  3. Eriksson KJ, Koivikko MJ. Status epilepticus in children: aetiology, treatment, and outcome. Dev Med Child Neurol 1997;39:652-8 «PMID: 9352725»PubMed
  4. DeLorenzo RJ, Pellock JM, Towne AR ym. Epidemiology of status epilepticus. J Clin Neurophysiol 1995;12:316-25 «PMID: 7560020»PubMed
  5. Kaplan PW. Prognosis in non-convulsive status epilepticus. Kirjassa: Prognosis of epilepsies. Jallon P, Berg A, Dulac O, Hauser A (toim.). John Libbey Eurotext, 2003:311-25
  6. Privitera MD, Strawsburg RH. Electroencephalographic monitoring in the emergency department. Emerg Med Clin North Am 1994;12:1089-100 «PMID: 7956889»PubMed
  7. Swadron SP, Rudis MI, Azimian K ym. A comparison of phenytoin-loading techniques in the emergency department. Acad Emerg Med 2004;11:244-52 «PMID: 15001403»PubMed
  8. Bryant AE 3rd, Dreifuss FE. Valproic acid hepatic fatalities. III. U.S. experience since 1986. Neurology 1996;46:465-9 «PMID: 8614514»PubMed
  9. Dutta S, Cloyd JC, Granneman GR ym. Oral/intravenous maintenance dosing of valproate following intravenous loading: a simulation. Epilepsy Res 2003;53:29-38 «PMID: 12576165»PubMed
  10. Ramael S, Daoust A, Otoul C ym. Levetiracetam intravenous infusion: a randomized, placebo-controlled safety and pharmacokinetic study. Epilepsia 2006;47:1128-35 «PMID: 16886975»PubMed
  11. Mayer SA, Claassen J, Lokin J ym. Refractory status epilepticus: frequency, risk factors, and impact on outcome. Arch Neurol 2002;59:205-10 «PMID: 11843690»PubMed
  12. Claassen J, Hirsch LJ, Emerson RG ym. Treatment of refractory status epilepticus with pentobarbital, propofol, or midazolam: a systematic review. Epilepsia 2002;43:146-53 «PMID: 11903460»PubMed
  13. Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison of four treatments for generalized convulsive status epilepticus. Veterans Affairs Status Epilepticus Cooperative Study Group. N Engl J Med 1998;339:792-8 «PMID: 9738086»PubMed
  14. Towne AR, Waterhouse EJ, Boggs JG ym. Prevalence of nonconvulsive status epilepticus in comatose patients. Neurology 2000;54:340-5 «PMID: 10668693»PubMed
  15. DeLorenzo RJ, Waterhouse EJ, Towne AR ym. Persistent nonconvulsive status epilepticus after the control of convulsive status epilepticus. Epilepsia 1998;39:833-40 «PMID: 9701373»PubMed
  16. Parviainen I, Uusaro A, Kälviäinen R ym. High-dose thiopental in the treatment of refractory status epilepticus in intensive care unit. Neurology 2002;59:1249-51 «PMID: 12391357»PubMed
  17. Genton P, Gelisse P, Thomas P ym. Do carbamazepine and phenytoin aggravate juvenile myoclonic epilepsy? Neurology 2000;55:1106-9 «PMID: 11071486»PubMed
  18. Panayiotopoulos CP. Typical absence seizures and their treatment. Arch Dis Child 1999;81:351-5 «PMID: 10490445»PubMed
  19. Perucca E, Gram L, Avanzini G ym. Antiepileptic drugs as a cause of worsening seizures. Epilepsia 1998;39:5-17 «PMID: 9578007»PubMed
  20. Vasile B, Rasulo F, Candiani A ym. The pathophysiology of propofol infusion syndrome: a simple name for a complex syndrome. Intensive Care Med 2003;29:1417-25 «PMID: 12904852»PubMed
  21. Turcant A, Delhumeau A, Premel-Cabic A ym. Thiopental pharmacokinetics under conditions of long-term infusion. Anesthesiology 1985;63:50-4 «PMID: 4014770»PubMed
  22. Biton V, Rosenfeld WE, Whitesides J ym. Intravenous lacosamide as replacement for oral lacosamide in patients with partial-onset seizures. Epilepsia 2008;49:418-24 «PMID: 17888078»PubMed
  23. Deckers CL, Knoester PD, de Haan GJ ym. Selection criteria for the clinical use of the newer antiepileptic drugs. CNS Drugs 2003;17:405-21 «PMID: 12697000»PubMed
  24. Fodale V, La Monaca E. Propofol infusion syndrome: an overview of a perplexing disease. Drug Saf 2008;31:293-303 «PMID: 18366240»PubMed
  25. Alldredge BK, Gelb AM, Isaacs SM ym. A comparison of lorazepam, diazepam, and placebo for the treatment of out-of-hospital status epilepticus. N Engl J Med 2001;345:631-7 «PMID: 11547716»PubMed
  26. Appleton R, Macleod S, Martland T. Drug management for acute tonic-clonic convulsions including convulsive status epilepticus in children. Cochrane Database Syst Rev 2008;3:CD001905 «PMID: 18646081»PubMed
  27. Appleton R, Sweeney A, Choonara I ym. Lorazepam versus diazepam in the acute treatment of epileptic seizures and status epilepticus. Dev Med Child Neurol 1995;37:682-8 «PMID: 7672465»PubMed
  28. Berning S, Boesebeck F, van Baalen A ym. Intravenous levetiracetam as treatment for status epilepticus. J Neurol 2009;256:1634-42 «PMID: 19458986»PubMed
  29. Boucher BA, Feler CA, Dean JC ym. The safety, tolerability, and pharmacokinetics of fosphenytoin after intramuscular and intravenous administration in neurosurgery patients. Pharmacotherapy 1996;16:638-45 «PMID: 8840370»PubMed
  30. Bray RJ. Propofol infusion syndrome in children. Paediatr Anaesth 1998;8:491-9 «PMID: 9836214»PubMed
  31. Cereghino JJ, Cloyd JC, Kuzniecky RI ym. Rectal diazepam gel for treatment of acute repetitive seizures in adults. Arch Neurol 2002;59:1915-20 «PMID: 12470180»PubMed
  32. Cranford RE, Leppik IE, Patrick B ym. Intravenous phenytoin: clinical and pharmacokinetic aspects. Neurology 1978;28:874-80 «PMID: 567761»PubMed
  33. Cremer OL, Moons KG, Bouman EA ym. Long-term propofol infusion and cardiac failure in adult head-injured patients. Lancet 2001;357:117-8 «PMID: 11197401»PubMed
  34. DeLorenzo RJ, Garnett LK, Towne AR ym. Comparison of status epilepticus with prolonged seizure episodes lasting from 10 to 29 minutes. Epilepsia 1999;40:164-9 «PMID: 9952262»PubMed
  35. Hodges BM, Mazur JE. Intravenous valproate in status epilepticus. Ann Pharmacother 2001;35:1465-70 «PMID: 11724100»PubMed
  36. Kang TM. Propofol infusion syndrome in critically ill patients. Ann Pharmacother 2002;36:1453-6 «PMID: 12196066»PubMed
  37. Knake S, Gruener J, Hattemer K ym. Intravenous levetiracetam in the treatment of benzodiazepine refractory status epilepticus. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2008;79:588-9 «PMID: 17898030»PubMed
  38. Knake S, Rosenow F, Vescovi M ym. Incidence of status epilepticus in adults in Germany: a prospective, population-based study. Epilepsia 2001;42:714-8 «PMID: 11422324»PubMed
  39. Kokwaro GO, Ogutu BR, Muchohi SN ym. Pharmacokinetics and clinical effect of phenobarbital in children with severe falciparum malaria and convulsions. Br J Clin Pharmacol 2003;56:453-7 «PMID: 12968992»PubMed
  40. Kriel RL, Cloyd JC, Pellock JM ym. Rectal diazepam gel for treatment of acute repetitive seizures. The North American Diastat Study Group. Pediatr Neurol 1999;20:282-8 «PMID: 10328277»PubMed
  41. Kuisma M, Roine RO. Propofol in prehospital treatment of convulsive status epilepticus. Epilepsia 1995;36:1241-3 «PMID: 7489703»PubMed
  42. Leppik IE, Derivan AT, Homan RW ym. Double-blind study of lorazepam and diazepam in status epilepticus. JAMA 1983;249:1452-4 «PMID: 6131148»PubMed
  43. Limdi NA, Faught E. The safety of rapid valproic acid infusion. Epilepsia 2000;41:1342-5 «PMID: 11051132»PubMed
  44. Logroscino G, Hesdorffer DC, Cascino GD ym. Long-term mortality after a first episode of status epilepticus. Neurology 2002;58:537-41 «PMID: 11865129»PubMed
  45. Lääkelaitos. Tiedotteet terveydenhuollon ammattilaisille, Tiedote 2/2001: Propofolin annostuksessa noudatettava varovaisuutta tehohoitopotilaiden sedaatiossa.
  46. Metsäranta P, Koivikko M, Peltola J ym. Outcome after prolonged convulsive seizures in 186 children: low morbidity, no mortality. Dev Med Child Neurol 2004;46:4-8 «PMID: 14974641»PubMed
  47. Otterspoor LC, Kalkman CJ, Cremer OL. Update on the propofol infusion syndrome in ICU management of patients with head injury. Curr Opin Anaesthesiol 2008;21:544-51 «PMID: 18784477»PubMed
  48. Parke TJ, Stevens JE, Rice AS ym. Metabolic acidosis and fatal myocardial failure after propofol infusion in children: five case reports. BMJ 1992;305:613-6 «PMID: 1393073»PubMed
  49. Ramsay RE, Cantrell D, Collins SD ym. Safety and tolerance of rapidly infused Depacon. A randomized trial in subjects with epilepsy. Epilepsy Res 2003;52:189-201 «PMID: 12536052»PubMed
  50. Shinnar S, Berg AT, Moshe SL ym. How long do new-onset seizures in children last? Ann Neurol 2001;49:659-64 «PMID: 11357957»PubMed
  51. Talukdar B, Chakrabarty B. Efficacy of buccal midazolam compared to intravenous diazepam in controlling convulsions in children: a randomized controlled trial. Brain Dev 2009;31:744-9 «PMID: 19114297»PubMed
  52. Theodore WH, Porter RJ, Albert P ym. The secondarily generalized tonic-clonic seizure: a videotape analysis. Neurology 1994;44:1403-7 «PMID: 8058138»PubMed
  53. Towne AR, Pellock JM, Ko D ym. Determinants of mortality in status epilepticus. Epilepsia 1994;35:27-34 «PMID: 8112254»PubMed
  54. Trinka E, Dobesberger J. New treatment options in status epilepticus: a critical review on intravenous levetiracetam. Ther Adv Neurol Disord 2009;2:79-91 «PMID: 21180643»PubMed
  55. Uges JW, van Huizen MD, Engelsman J ym. Safety and pharmacokinetics of intravenous levetiracetam infusion as add-on in status epilepticus. Epilepsia 2009;50:415-21 «PMID: 19054418»PubMed
  56. Walder B, Tramèr MR, Seeck M. Seizure-like phenomena and propofol: a systematic review. Neurology 2002;58:1327-32 «PMID: 12017156»PubMed
  57. Yu KT, Mills S, Thompson N ym. Safety and efficacy of intravenous valproate in pediatric status epilepticus and acute repetitive seizures. Epilepsia 2003;44:724-6 «PMID: 12752474»PubMed
  58. Agarwal P, Kumar N, Chandra R ym. Randomized study of intravenous valproate and phenytoin in status epilepticus. Seizure 2007;16:527-32 «PMID: 17616473»PubMed
  59. Misra UK, Kalita J, Patel R. Sodium valproate vs phenytoin in status epilepticus: a pilot study. Neurology 2006;67:340-2 «PMID: 16864836»PubMed
  60. Gilad R, Izkovitz N, Dabby R ym. Treatment of status epilepticus and acute repetitive seizures with i.v. valproic acid vs phenytoin. Acta Neurol Scand 2008;118:296-300 «PMID: 18798830»PubMed