Tulostuksen esikatselu Tekstikoko: A A Lähetä kollegalle

Lataa PDF

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)

Keskeinen sanoma
Aiheen rajaus
Tavoitteet
Kohderyhmät
Määritelmät
Diagnoosikriteerit
Esiintyvyys
Etiologia
Keskushermoston toiminnalliset ja rakenteelliset löydökset
Diagnostiikka
Erotusdiagnostiikassa huomioitavat sairaudet ja häiriöt
ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät häiriöt ja sairaudet
Hoito ja kuntoutus
ADHD:n seurannaisvaikutukset ja ennuste
Suositus hoidon porrastuksesta
Laatukriteerit
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä
Vastuun rajaus
Kirjallisuutta

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)

Käypä hoito

9.1.2012

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

~~Tiivistelmä suomeksi «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)»1 ja englanniksi «ADHD (Attention-deficit/hyperactivity disorder, children and adolescents)»2~~
~~Potilaalle suomeksi «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)»3 ja ruotsiksi «ADHD»4~~

Keskeinen sanoma

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit/hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä tavallinen häiriö, jonka keskeiset oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
ADHD:n diagnosointiin tarvitaan lapsen tai nuoren tutkimus, perhetilanteen ja muiden ympäristötekijöiden kartoitus sekä riittävästi tietoa toimintakyvystä eri tilanteissa.
ADHD:n hyvä hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Keskeisiä keinoja ovat lapseen tai nuoreen ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet, psykososiaaliset hoitomuodot sekä lääkehoito.
ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti muita psykiatrisia ja neurologisia häiriöitä, jotka on tunnistettava ja otettava huomioon hoidossa.
Hoidon on oltava riittävän pitkäjänteistä, ja ADHD-diagnoosin saanutta lasta tai nuorta tulee tukea erilaisissa siirtymävaiheissa.
Hoitamattomana ADHD voi haitata opintoja ja työllistymistä ja lisätä psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä sovitaan paikallisesti. Komplisoitumattoman ADHD:n diagnosointi ja hoito voi useimmiten toteutua perusterveydenhuollossa.

Aiheen rajaus

Hoitosuositus koskee alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten ADHD:n diagnosointia, hoitoa ja kuntoutusta.
Suosituksessa käsitellään myös tavallisimpien samanaikaisten häiriöiden yhteydessä annettavaa hoitoa.

Tavoitteet

Hoitosuosituksen tavoitteena on yhtenäistää lasten ja nuorten ADHD:n diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta ja tarjota näyttöön perustuvaa tietoa hoitoratkaisuiden tueksi.

Kohderyhmät

Suosituksen kohderyhmänä ovat ADHD-oireisia lapsia ja nuoria diagnosoivat, hoitavat ja kuntouttavat tahot.
Kohderyhmiä ovat soveltuvin osin myös ADHD-diagnoosin saaneet lapset ja nuoret perheineen, päiväkotien ja koulujen henkilökunta ja sosiaaliviranomaiset.

Määritelmät

ADHD (attention-deficit/hyperactivity disorder) tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä, jonka keskeiset oireet ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.
- Vastaavista häiriöistä on aiemmin käytetty myös nimikkeitä MBD ja DAMP (ks. sähköinen tausta-aineisto Aiemmat ADHD-oireiden määritelmät «Aiemmat ADHD-oireiden määritelmät (MBD ja DAMP)»1).
- Hyperkineettinen häiriö (hyperkinetic disorder, HKD) on ICD-10-tautiluokituksen yleisnimike aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöille.
Suosituksessa käytetyt tilastotieteelliset termit «Uhari M. Biostatistiikan taskutieto. 2. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2002.»1 esitellään sähköisessä tausta-aineistossa «Lasten ja nuorten ADHD suosituksessa käytetyt tilastotieteelliset termit»2.

Diagnoosikriteerit

Suomessa käytetään ICD-10-tautiluokituksen mukaisia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (F90.0) diagnoosikriteereitä (ks. sähköinen tausta-aineisto «Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden (ADHD:n) häiriön kriteerit ICD-10:n mukaan»3), jotka ovat seuraavat:
- Vähintään kuusi yhdeksästä tarkkaamattomuusoireesta sekä vähintään kolme viidestä yliaktiivisuus- ja kolme neljästä impulsiivisuusoireesta on kestänyt ainakin kuusi kuukautta.
- Oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia.
- Häiriö alkaa viimeistään seitsemän vuoden iässä.
- Diagnostisten kriteerien tulee täyttyä useammassa kuin yhdessä tilanteessa, esimerkiksi tarkkaamattomuutta ja hyperaktiivisuutta tulee esiintyä sekä kotona että koulussa tai esimerkiksi vastaanotolla. Tietoa tarvitaan tavallisesti useammasta kuin yhdestä lähteestä.
- Oireet aiheuttavat kliinisesti merkittävää ahdistusta tai sosiaalisten, opintoihin liittyvien tai ammatillisten toimintojen heikkenemistä.
- Ei ole diagnosoitavissa seuraavia tiloja: maaninen jakso, depressiivinen jakso, ahdistuneisuushäiriö tai laaja-alaiset kehityshäiriöt.
Kirjallisuudessa ja tieteellisessä tutkimuskäytössä ADHD määritellään tavallisimmin DSM-IV:n (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders) kriteerien mukaan (ks. sähköinen tausta-aineisto «Tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriön diagnostiset kriteerit DSM IV:n (Suomen psykiatriyhdistys 1997) mukaan»4).
- ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä esitetyt ADHD:n määritelmät eroavat toisistaan muun muassa diagnoosiin vaadittavien oireiden lukumäärän ja alatyyppien osalta (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n eri tautiluokitusten mukaisten diagnostisten kriteerien vertailu «ADHD:n eri tautiluokitusten mukaisten diagnostisten kriteerien vertailu»5).
- DSM-IV-luokituksessa ADHD jaotellaan kolmeen alatyyppiin: pääasiallisesti tarkkaamattomuustyyppi, pääasiallisesti yliaktiivinen/impulsiivinen tyyppi ja yhdistynyt tyyppi (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n alatyypit DSM IV:n mukaan «ADHD:n alatyypit DSM IV:n mukaan»6). Diagnosoinnissa voidaan käyttää näitä alatyyppimääritelmiä, vaikka ICD-10 ei erottele alatyyppejä yhtä selkeästi.
Diagnoosikriteerit ovat tämän suosituksen päivityksen aikaan uudistumassa (ks. sähköinen tausta-aineisto Keskeisimmät DSM-V-diagnoosikriteereihin ehdotetut uudistukset «Keskeisimmät ADHD:n DSM V diagnoosikriteereihin ehdotetut uudistukset»7).

Esiintyvyys

ADHD:n maailmanlaajuiseksi esiintyvyydeksi 6–18-vuotiailla on saatu 5.29 % «Polanczyk G, de Lima MS, Horta BL ym. The worldwide prevalence of ADHD: a systematic review and metaregression analysis. Am J Psychiatry 2007;164:942-8 »2.
- Suomalaisessa lastenpsykiatrisessa epidemiologisessa tutkimuksessa vuonna 1989 saatiin 8-vuotiailla esiintyvyydeksi 4 % «Almqvist F. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt. Kirjassa: Moilanen I, Räsänen E, Tamminen T, Almqvist F, Piha J, Kumpulainen K (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2004:240-»3 (aiemman DSM III -tautiluokituksen mukaisesti diagnosoituna).
- Pohjoissuomalaisen syntymäkohortin aineistossa vuonna 2004 saatiin ADHD:n esiintyvyydeksi 16–18-vuotiailla nuorilla 8.5 % (DSM IV:n mukaisesti diagnosoituna) «Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK ym. Prevalence and psychiatric comorbidity of attention-deficit/hyperactivity disorder in an adolescent Finnish population. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;»4.
Esiintyvyyslukuihin vaikuttavat käytetty tautiluokitus, diagnostiikassa edellytetyn haitan määrittely ja tutkittavien sukupuoli ja ikä (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n esiintyvyyden vaihtelu «ADHD:n esiintyvyyden vaihtelu»8).
Tavallisesti ADHD-diagnoosi on pojilla yleisempi: väestöpohjaisissa tutkimuksissa poikien ja tyttöjen välinen suhde on ollut 1–3:1 «Polanczyk G, de Lima MS, Horta BL ym. The worldwide prevalence of ADHD: a systematic review and metaregression analysis. Am J Psychiatry 2007;164:942-8 »2, «Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK ym. Prevalence and psychiatric comorbidity of attention-deficit/hyperactivity disorder in an adolescent Finnish population. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;»4, «Skounti M, Philalithis A, Galanakis E. Variations in prevalence of attention deficit hyperactivity disorder worldwide. Eur J Pediatr 2007;166:117-23 »5, «Ramtekkar UP, Reiersen AM, Todorov AA ym. Sex and age differences in attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms and diagnoses: implications for DSM-V and ICD-11. J Am Acad Child Adolesc Psychia»6, «Rucklidge JJ. Gender differences in attention-deficit/hyperactivity disorder. Psychiatr Clin North Am 2010;33:357-73 »7, «Döpfner M, Breuer D, Wille N ym. How often do children meet ICD-10/DSM-IV criteria of attention deficit-/hyperactivity disorder and hyperkinetic disorder? Parent-based prevalence rates in a national s»8, «Hurtig T, Ebeling H, Taanila A ym. ADHD symptoms and subtypes: relationship between childhood and adolescent symptoms. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1605-13 »9, kliinisissä aineistoissa jopa 9:1 «Skounti M, Philalithis A, Galanakis E. Variations in prevalence of attention deficit hyperactivity disorder worldwide. Eur J Pediatr 2007;166:117-23 »5. On mahdollista, että tyttöjen ADHD jää herkemmin tunnistamatta.
DSM-IV:n mukaisista ADHD:n alatyypeistä yleisimpiä kouluikäisillä ovat pääasiallisesti tarkkaamattomuustyyppi (esiintyvyys 1.1–9.0 %) ja yhdistynyt tyyppi (1.9–6.4 %). Harvinaisin on pääasiallisesti yliaktiivinen/impulsiivinen tyyppi (0.3–3.9 %), mutta sen osuus voi kuitenkin alle kouluikäisillä olla suurin «Skounti M, Philalithis A, Galanakis E. Variations in prevalence of attention deficit hyperactivity disorder worldwide. Eur J Pediatr 2007;166:117-23 »5, «Rucklidge JJ. Gender differences in attention-deficit/hyperactivity disorder. Psychiatr Clin North Am 2010;33:357-73 »7, «Hurtig T, Ebeling H, Taanila A ym. ADHD symptoms and subtypes: relationship between childhood and adolescent symptoms. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1605-13 »9.
- Esiintyvyysero tyttöjen ja poikien väillä on pienin pääasiallisesti tarkkaamattomuustyypissä «Ramtekkar UP, Reiersen AM, Todorov AA ym. Sex and age differences in attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms and diagnoses: implications for DSM-V and ICD-11. J Am Acad Child Adolesc Psychia»6, «Rucklidge JJ. Gender differences in attention-deficit/hyperactivity disorder. Psychiatr Clin North Am 2010;33:357-73 »7, «Pineda DA, Lopera F, Palacio JD ym. Prevalence estimations of attention-deficit/hyperactivity disorder: differential diagnoses and comorbidities in a Colombian sample. Int J Neurosci 2003;113:49-71 »10.
Iän myötä ADHD:n esiintyvyys pienenee «Polanczyk G, de Lima MS, Horta BL ym. The worldwide prevalence of ADHD: a systematic review and metaregression analysis. Am J Psychiatry 2007;164:942-8 »2, «Skounti M, Philalithis A, Galanakis E. Variations in prevalence of attention deficit hyperactivity disorder worldwide. Eur J Pediatr 2007;166:117-23 »5, «Ramtekkar UP, Reiersen AM, Todorov AA ym. Sex and age differences in attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms and diagnoses: implications for DSM-V and ICD-11. J Am Acad Child Adolesc Psychia»6, «Hurtig T, Ebeling H, Taanila A ym. ADHD symptoms and subtypes: relationship between childhood and adolescent symptoms. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1605-13 »9, «Nolan EE, Gadow KD, Sprafkin J. Teacher reports of DSM-IV ADHD, ODD, and CD symptoms in schoolchildren. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:241-9 »11, «Faraone SV, Biederman J, Mick E. The age-dependent decline of attention deficit hyperactivity disorder: a meta-analysis of follow-up studies. Psychol Med 2006;36:159-65 »12.
- Yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireet lievittyvät usein nopeammin lapsuudesta nuoruuteen tultaessa. Tarkkaamattomuusoireiden lieveneminen on hitaampaa.
- Vaikka oireista saattaa olla selkeää haittaa, eivät diagnoosikriteerit enää välttämättä täyty.

Etiologia

ADHD on sairaudeksi luokiteltu, etiologialtaan kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oirekuvan kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden (biologiset ja psykososiaaliset tekijät) yhteisvaikutus on merkittävä «Neuman RJ, Lobos E, Reich W ym. Prenatal smoking exposure and dopaminergic genotypes interact to cause a severe ADHD subtype. Biol Psychiatry 2007;61:1320-8 »13, «Laucht M, Skowronek MH, Becker K ym. Interacting effects of the dopamine transporter gene and psychosocial adversity on attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms among 15-year-olds from a high»14.

Keskushermoston toiminnalliset ja rakenteelliset löydökset

ADHD-diagnoosin saaneet lapset ovat kognitiivisilta vaikeuksiltaan heterogeeninen ryhmä «Solanto MV, Abikoff H, Sonuga-Barke E ym. The ecological validity of delay aversion and response inhibition as measures of impulsivity in AD/HD: a supplement to the NIMH multimodal treatment study of »48. ADHD:hen näyttää liittyvän vireystilan säätelyvaikeuksia, poikkeavaa reagointia käyttäytymisestä saatuun palautteeseen ja toiminnanohjauksen vaikeuksia (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja kognitiiviset taustatekijät «ADHD ja kognitiiviset taustatekijät»12).
Frontostriataalisen ja frontoparietaalisen radaston rakenteellisilla ja toiminnallisilla muutoksilla on ilmeisesti merkittävin osuus ADHD:n patofysiologiassa. Lisäksi ADHD:ssä on todettu myös muiden rakenteiden (kuten pikkuaivojen sekä päälaki- ja ohimolohkojen) ja toimintojen poikkeavuuksia.
- Aivojen kuvantamistutkimusten avulla ei voida tunnistaa ADHD:tä yksittäisellä lapsella tai nuorella (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja aivojen kuvantamistutkimukset «ADHD ja aivojen kuvantamistutkimukset»13).

Diagnostiikka

ADHD-oireiden arviointi on tarpeen, jos vanhemmilla tai päivähoidon tai koulun henkilökunnalla on huolta oireista «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49.
ADHD-diagnoosi perustuu laaja-alaiseen arvioon, jolla varmistetaan diagnoosikriteerien (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n kriteerit ICD-10 mukaan «Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden (ADHD:n) häiriön kriteerit ICD-10:n mukaan»3) täyttyminen «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49.
- Diagnostiseen arvioon tarvitaan esitietojen kartoitus (ks. sähköinen tausta-aineisto Diagnoosia varten tarvittavat esitiedot «Diagnoosia varten tarvittavat esitiedot»14), ja kliininen tutkimus (ks. sähköiset tausta-aineistot ADHD-diagnoosia varten tehtävä kliininen tutkimus «ADHD-diagnoosia varten tehtävä kliininen tutkimus»15).
  - Esitietojen ja kliinisen tutkimuksen perusteella arvioidaan, tarvitaanko psykologisia tutkimuksia, erotusdiagnostisia lisätutkimuksia (ks. sähköinen tausta-aineisto Erotusdiagnostiset lisätutkimukset «Erotusdiagnostiset lisätutkimukset»16) tai muita tutkimuksia.
- ADHD-oireiden esiintymisen arviointia varten tarvitaan eri ihmisten (vanhemmat, opettajat, lääkäri) havaintoja lapsen tai nuoren käyttäytymisestä eri tilanteissa (kotona, päivähoidossa tai koulussa, tutkimustilanteessa) «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49, «Taylor E, Döpfner M, Sergeant J ym. European clinical guidelines for hyperkinetic disorder -- first upgrade. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I7-30 »50. Havaintoja voidaan kartoittaa myös kyselylomakkeilla.
  - Ympäristö- ja motivaatiotekijät vaikuttavat lapsen tai nuoren toimintakykyyn ja oireiden määrään ja haittaavuuteen ja ne on otettava huomioon oireiden esiintymistä arvioitaessa (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-oireisiin vaikuttavat ympäristö- ja motivaatiotekijät «ADHD-oireisiin vaikuttavat ympäristö- ja motivaatiotekijät»17).
Diagnostisen tutkimuksen tukena voidaan käyttää diagnostista kaaviota «»2 ja diagnosoinnin muistilistaa (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD-diagnoosin tekemisen muistilista»18).
Usein tyypilliset ADHD-oireet ovat havaittavissa jo ennen kouluikää, mutta diagnoosin tekeminen ennen kouluikää vaatii erityistä huolellisuutta (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n seulonta ja diagnosointi ennen kouluikää «ADHD:n seulonta ja diagnosointi ennen kouluikää»19). Luotettava diagnosoiminen ei aina ole mahdollista ennen viiden vuoden ikää oireiden epäspesifisyyden vuoksi «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49.

Psykologiset tutkimukset

Psykologiset tutkimukset ovat tärkeitä kognitiivisten taitojen ja mahdollisten oppimisvaikeuksien (ks. sähköinen tausta-aineisto «Oppimisvaikeudet ja ADHD»20) arvioimiseksi ja tukitoimien suunnittelemiseksi.
- Ryhmätason tutkimuksissa ADHD-oireiset lapset suoriutuvat verrokkeja heikommin useissa kognitiivisia taitoja – erityisesti toiminnanohjauksen taitoja (ks. sähköinen tausta-aineisto «Toiminnanohjauksen ongelmat ja ADHD»21) ja tarkkaavuuden ylläpitämistä (ks. sähköinen tausta-aineisto «Tarkkaavuuden ylläpitämistä mittaavat testit ADHD:n yhteydessä»22) – mittaavissa testeissä. Yksilötasolla kognitiiviset tai neuropsykologiset testit taas eivät erottele luotettavasti ADHD-oireisia lapsia ja nuoria verrokeista «Kognitiiviset tai neuropsykologiset testit eivät erottele luotettavasti ADHD-oireisia lapsia ja nuoria verrokeista.»A. Sama koskee tarkkaavuuden ylläpitämistä mittaavia testejä «Tarkkaavuuden ylläpitämistä mittaavilla testeillä ei liene mahdollista erotella riittävän luotettavasti ADHD-oireisia lapsia ja nuoria verrokeista, jotta niiden perusteella voitaisiin tehdä ADHD-diagnoosi. Testien erottelukyky ei myöskään liene riittävän hyvä pyrittäessä erottelemaan ADHD:tä muista lapsuusajan häiriöistä.»C.
- ADHD-oireisen lapsen suoriutuminen jäsennetyssä testaustilanteessa on usein selvästi parempaa kuin luonnollisissa tilanteissa. Tiedon hankkiminen luonnollisista tilanteista joko haastatteluin tai kyselylomakkein on olennainen osa psykologista arviointia

Muut tutkimukset

Lapsen oireiden perusteella voidaan tarvita myös muun muassa puheterapeutin, toimintaterapeutin tai fysioterapeutin arvio. Muiden samanaikaisten kehityksellisten sairauksien arvioinnin lisäksi ADHD-ongelmia tunteva terapeutti voi toimia asiantuntijana hoitosuunnitelman teossa.

Kyselylomakkeet

Oirekartoituksen ja kuntoutussuunnitelman teon apuna voidaan käyttää erilaisia vanhemmille ja opettajille suunnattuja kyselylomakkeita. ADHD-oirekartoitukseen suositellaan diagnoosikriteereihin perustuvaa kyselylomaketta (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-RS-IV «ADHD Rating Scale IV (ADHD-RS IV)»23, oirekartoituslomake «»3) ja tarvittaessa kehitystä ja taitoja laajemmin kartoittavaa kyselyä (ks. sähköiset tausta-aineistot Keskittymiskysely «ADHD ja keskittymiskysely Kesky»24 ja Viivi «ADHD ja Viivi-kyselylomake»25). Psyykkistä kokonaisoirekuvaa kartoittavat kyselyt (SDQ «Strengths and Difficulties Questionnaire eli SDQ-kyselylomake»26, CBCL «ADHD ja ASEBA-kyselylomakesarja (CBCL, TRF ja YSR)»27) soveltuvat vain karkeaan ADHD-oireiden seulontaan.
- Pelkästään kyselylomakevastausten perusteella ei voi tehdä tai sulkea pois diagnoosia ilman tarkempaa tutkimusta.
ADHD-oirekartoituskyselyt:
- ADHD Rating Scale IV (ADHD RS-IV) (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD Rating Scale IV (ADHD-RS IV)»23) soveltuu hyvin tutkimusvaiheen ADHD-oirekartoitukseen ja myöhempään hoidon tehon arvioimiseen myös alle kouluikäisillä lapsilla «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49, «Collett BR, Ohan JL, Myers KM. Ten-year review of rating scales. V: scales assessing attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:1015-37 »51, «Döpfner M, Steinhausen HC, Coghill D ym. Cross-cultural reliability and validity of ADHD assessed by the ADHD Rating Scale in a pan-European study. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I46-55 »52. Luotettavuus paranee, jos lomakkeen täyttää ammattihenkilö haastattelun ja lasta tai nuorta arvioimalla saatujen tietojen perusteella «Zhang S, Faries DE, Vowles M ym. ADHD Rating Scale IV: psychometric properties from a multinational study as a clinician-administered instrument. Int J Methods Psychiatr Res 2005;14:186-201 »53.
  - Suomessa on käytössä vastaavia diagnoosikriteereistä muodostettuja kolmi- tai neliportaisia kyselylomakkeita, joiden pisteytyksiä ei ole standardoitu. Esimerkki tällaisesta oirekartoitukseen ja hoidonseurantaan soveltuvasta lomakkeesta on sähköisenä tausta-aineistona «»3.
- ADHD-oirekyselyistä tunnetuin lienee Conners Rating Scales-Revised (CRS-R) (ks. sähköinen tausta-aineisto «Connersin kyselylomake (CRS-R) ADHD-oireiden kartoituksessa»28), josta on erilliset versiot vanhemmille, nuorelle ja opettajalle. Kyselyä ei ole saatavilla alkuperäiskustantajalta suomenkielisenä.
Laajemmin kehitystä ja taitoja kartoittavat kyselyt:
- Keskittymiskysely (Kesky) «Klenberg L, Jämsä S, Häyrinen T ym. The Attention and Executive Function Rating Inventory (ATTEX): Psychometric properties and clinical utility in diagnosing ADHD subtypes. Scand J Psychol 2010;51:439»54 (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja keskittymiskysely Kesky»24) on Suomessa kehitetty, opettajien täytettäväksi tarkoitettu kyselylomake, joka soveltuu ilmeisesti ADHD:n ja sen alatyyppien diagnosoinnin apuvälineeksi «Keskittymiskysely saattaa soveltua ADHD:n ja sen alatyyppien diagnosoinnin apuvälineeksi lapsilla ja nuorilla.»C.
- Five to Fifteen (FTF) eli "Viivi"-kysely (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja Viivi-kyselylomake»25) sopii ilmeisesti ADHD:n diagnosoinnin apuvälineeksi ja lisätutkimusten tarpeen arviointiin «Five to Fifteen (FTF) eli Viivi-kysely ilmeisesti sopii ADHD:n diagnosoinnin apuvälineeksi ja lisätutkimusten tarpeen arviointiin 5-15-vuotiailla.»B.
  - Poikkeava tulos jollakin kyselyn osa-alueella viittaa lisätutkimusten tarpeeseen. Jos tulos on normaalivaihtelun alueella, ei lisätutkimuksia todennäköisesti tarvita.
Psyykkistä kokonaisoirekuvaa kartoittavat kyselyt:
- "Vahvuudet ja vaikeudet" -kysely (Strengths and Difficulties Questionnaire, SDQ, «http://www.sdqinfo.com/»1; ks. sähköinen tausta-aineisto «Strengths and Difficulties Questionnaire eli SDQ-kyselylomake»26) soveltuu lasten psyykkisten oireiden, myös ADHD-oireiden, seulontaan «#x201D;Vahvuudet ja vaikeudet #x201D;eli Strengths and Difficulties Questionnaire -kyselylomake (SDQ) soveltuu lasten psyykkisten häiriöiden ja ADHD-oireiden seulontaan.»A.
- CBCL (Child Behavior Checklist) (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja ASEBA-kyselylomakesarja (CBCL, TRF ja YSR)»27), TRF (Teacher Report Form) ja YSR (Youth Self Report) ovat Suomessa laajalti käytössä lasten- ja nuorisopsykiatrisen diagnostiikan apuvälineinä «Ivanova MY, Dobrean A, Dopfner M ym. Testing the 8-syndrome structure of the child behavior checklist in 30 societies. J Clin Child Adolesc Psychol 2007;36:405-17 »55. Kyselylomakkeen tarkkaavuusongelmia mittaava osuus näyttää seulovan ADHD-oireita «Hudziak JJ, Copeland W, Stanger C ym. Screening for DSM-IV externalizing disorders with the Child Behavior Checklist: a receiver-operating characteristic analysis. J Child Psychol Psychiatry 2004;45:1»56, «Chen WJ, Faraone SV, Biederman J ym. Diagnostic accuracy of the Child Behavior Checklist scales for attention-deficit hyperactivity disorder: a receiver-operating characteristic analysis. J Consult Cl»57, «Biederman J, Faraone SV, Doyle A ym. Convergence of the Child Behavior Checklist with structured interview-based psychiatric diagnoses of ADHD children with and without comorbidity. J Child Psychol Ps»58.

Erotusdiagnostiikassa huomioitavat sairaudet ja häiriöt

Muu psykiatrinen diagnoosi ei yleensä estä ADHD-diagnoosin käyttöä.
Yleisimpiä erotusdiagnostiikassa huomioitavia sairauksia ja häiriöitä, jotka usein esiintyvät myös samanaikaisesti ADHD:n kanssa, ovat
- kielellinen erityisvaikeus; ks. Käypä hoito -suositus Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret) «Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret)»5
- oppimisvaikeudet «Oppimisvaikeudet ja ADHD»20
- autismikirjon häiriöt eli lapsuuden laaja-alaiset kehityshäiriöt (pervasive developmental disorders, PDD) «Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa»29
- käytöshäiriöt «Käytöshäiriöt»30
- ahdistuneisuushäiriöt «Ahdistuneisuushäiriöt lapsilla ja nuorilla»31
- traumaperäinen stressihäiriö «ADHD ja traumaperäinen stressihäiriö»32
- mielialahäiriöt (masennus «Masennuksen oireet lapsilla ja nuorilla»33, kaksisuuntainen mielialahäiriö «Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsuudessa ja nuoruudessa»34)
- psykoottiset häiriöt «ADHD ja psykoottiset oireet lapsuudessa ja nuoruudessa»35
- poissaolokohtauksina esiintyvä epilepsia «Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena ja erotusdiagnostiikassa»36
- kehitysvammaisuus «ADHD ja kehitysvammaisuus»37.
Sähköisessä tausta-aineistossa Erotusdiagnostiikkataulukko «Erotusdiagnostiikkataulukko (ADHD, masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuus ja traumaperäinen stressihäiriö)»38 vertaillaan ADHD:n, masennuksen, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, ahdistuneisuuden ja traumaperäisen stressihäiriön oirekuvia.

ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät häiriöt ja sairaudet

ADHD:n kanssa esiintyy usein samanaikaisesti muita häiriöitä tai sairauksia. Osalla niistä lienee samantyyppinen neurobiologinen alkuperä, mutta osa voi kehittyä sekundaarisina, esimerkiksi toistuvien pettymysten seurauksena.
- Pohjoissuomalaisen syntymäkohorttitutkimuksen «Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK ym. Prevalence and psychiatric comorbidity of attention-deficit/hyperactivity disorder in an adolescent Finnish population. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;»4 aineistossa samanaikaisia häiriöitä oli esiintynyt tai esiintyi lapsuudessa 84 %:lla ja 16–18 vuoden iässä niitä esiintyi vielä 47 %:lla «Hurtig T, Taanila A, Ebeling H ym. Attention and behavioural problems of Finnish adolescents may be related to the family environment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2005;14:471-8 »59, (kuva «Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortissa todetut 16–18-vuotiaiden ADHD-diagnosoitujen nuorten psykiatriset samanaikaishäiriöt»1
  ).
Hieno- ja karkeamotoriikan ja aistitiedon käsittelyn ongelmia yhdessä tai erikseen esiintyy arvioiden mukaan noin 30–50 %:lla ADHD-lapsista «Gillberg C, Gillberg IC, Rasmussen P ym. Co-existing disorders in ADHD -- implications for diagnosis and intervention. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I80-92 »60, «Mangeot SD, Miller LJ, McIntosh DN ym. Sensory modulation dysfunction in children with attention-deficit-hyperactivity disorder. Dev Med Child Neurol 2001;43:399-406 »61, «Kirby A, Salmon G, Edward L. Should Children with ADHD be Routinely Screened for Motor Coordination Problems? The role of the Paediatric Occupational Therapist. BJOT 2007;70:483-6»62, «Chu S, Reynolds F. Occupational Therapy for Children with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD), Part 2: a Multicentre Evaluation of an Assessment and Treatment Package. Therapy 2007;70:439-»63 (ks. sähköinen tausta-aineisto Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn häiriöt «Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn häiriöt lapsuudessa ja nuoruudessa»39).
Puheen ja kielen kehityksen häiriöitä on ADHD-lapsilla selvästi useammin kuin muilla lapsilla «Riccio CA, Hynd GW. Developmental language disorders in children: Relationships with learning disability and attention deficit hyperactivity disorder. School Psych Rev 1993,22:696-709»64. Arviot puheen ja kielen kehityksen häiriöiden yleisyydestä kuitenkin vaihtelevat.
Erityiset oppimisvaikeudet (ks. sähköinen tausta-aineisto «Oppimisvaikeudet ja ADHD»20) ovat tavallisempia ADHD-lapsilla kuin verrokeilla «Biederman J, Newcorn J, Sprich S. Comorbidity of attention deficit hyperactivity disorder with conduct, depressive, anxiety, and other disorders. Am J Psychiatry 1991;148:564-77 »65, ja ne voivat merkittävästi vaikeuttaa suoriutumista koulussa ja perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa «McGee R, Prior M, Willams S ym. The long-term significance of teacher-rated hyperactivity and reading ability in childhood: findings from two longitudinal studies. J Child Psychol Psychiatry 2002;43:1»66.
- Väestöpohjaista tietoa oppimisvaikeuksien esiintymisestä Suomessa ei ole.
- Ruotsalaisessa väestöpohjaisessa aineistossa lukemisvaikeuksia esiintyi 40 %:lla ADHD-lapsista «Kadesjö B, Gillberg C. The comorbidity of ADHD in the general population of Swedish school-age children. J Child Psychol Psychiatry 2001;42:487-92 »67.
Sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia esiintyy jopa 40 %:lla, kommunikaation poikkeavuuksia 24 %:lla ja stereotypioita 9 %:lla «Santosh PJ, Mijovic A. Social impairment in Hyperkinetic Disorder - relationship to psychopathology and environmental stressors. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13:141-50 »68 ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista. Lisäksi joillakuilla todetaan autismikirjon häiriön kaikki piirteet «Kadesjö B, Gillberg C. The comorbidity of ADHD in the general population of Swedish school-age children. J Child Psychol Psychiatry 2001;42:487-92 »67 (ks. sähköinen tausta-aineisto Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa «Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssa»29).
Motoriset tai äänelliset nykimisoireet (tic-oireet) (ks. sähköinen tausta-aineisto «Nykimishäiriöt»40) ovat tavallisia neuropsykiatrisissa häiriöissä. Noin 20–30 %:lla ADHD-lapsista esiintyy nykimisoireita «Law SF, Schachar RJ. Do typical clinical doses of methylphenidate cause tics in children treated for attention-deficit hyperactivity disorder? J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1999;38:944-51 »69.
- Touretten oireyhtymään (TS), jossa nykimisoireet ovat pitkäaikaisia, monimuotoisia ja häiritseviä, liittyy ADHD 25–90 %:lla potilaista «Comings DE, Comings BG. A controlled study of Tourette syndrome. I. Attention-deficit disorder, learning disorders, and school problems. Am J Hum Genet 1987;41:701-41 »70, «Freeman RD, Fast DK, Burd L ym. An international perspective on Tourette syndrome: selected findings from 3,500 individuals in 22 countries. Dev Med Child Neurol 2000;42:436-47 »71, «Kadesjö B, Gillberg C. Tourette's disorder: epidemiology and comorbidity in primary school children. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2000;39:548-55 »72, «Robertson MM. Attention deficit hyperactivity disorder, tics and Tourette's syndrome: the relationship and treatment implications. A commentary. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15:1-11 »73. Noin puolella ADHD-oireet ovat todettavissa ennen nykimisoireiden alkamista «Singer HS, Rosenberg LA. Development of behavioral and emotional problems in Tourette syndrome. Pediatr Neurol 1989;5:41-4 »74.
- Lapsilla, joilla TS ja ADHD esiintyvät samanaikaisesti, on enemmän tunne-elämän ongelmia, aggressiivisuutta ja epäsosiaalista käytöstä ja huonompi yleinen toimintakyky kuin niillä TS-diagnoosin saaneilla lapsilla, joilla ei esiinny ADHD:tä «Spencer T, Biederman J, Harding M ym. Disentangling the overlap between Tourette's disorder and ADHD. J Child Psychol Psychiatry 1998;39:1037-44 »75, «Sukhodolsky DG, Scahill L, Zhang H ym. Disruptive behavior in children with Tourette's syndrome: association with ADHD comorbidity, tic severity, and functional impairment. J Am Acad Child Adolesc Psy»76.
Unihäiriöt ovat sekä subjektiivisen raportoinnin että objektiivisten unitutkimusten mukaan ADHD-diagnoosin saaneilla yleisempiä kuin muilla «Cortese S, Faraone SV, Konofal E ym. Sleep in children with attention-deficit/hyperactivity disorder: meta-analysis of subjective and objective studies. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:894-»77 (ks. sähköinen tausta-aineisto Unihäiriöt ja ADHD «Unihäiriöt ja ADHD»41).
- Unihäiriöiden mahdolliset syyt tulee kartoittaa unianamneesin (unihygienia, nukkumisolot) ja tarvittaessa objektiivisten unitutkimusten avulla. Myös ADHD-lääkitys voi vaikeuttaa unen saantia.
Yö- ja päiväkastelu (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja kastelu»42) sekä tuhriminen näyttävät olevan yleisempiä ADHD-oireisilla lapsilla kuin heidän ikätovereillaan «Chertin B, Koulikov D, Abu-Arafeh W ym. Treatment of nocturnal enuresis in children with attention deficit hyperactivity disorder. J Urol 2007;178:1744-7 »78, «Johnston BD, Wright JA. Attentional dysfunction in children with encopresis. J Dev Behav Pediatr 1993;14:381-5 »79, «Corkum P, Tannock R, Moldofsky H. Sleep disturbances in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1998;37:637-46 »80, «Lane WM, Robson M ym. Enuresis in children with attention-deficit hyperactivity disorder. South Med J 1997;90:503-5»81.
Ylipainon «Waring ME, Lapane KL. Overweight in children and adolescents in relation to attention-deficit/hyperactivity disorder: results from a national sample. Pediatrics 2008;122:e1-6 »82 ja lihavuuden «Chen AY, Kim SE, Houtrow AJ ym. Prevalence of obesity among children with chronic conditions. Obesity (Silver Spring) 2010;18:210-3 »83 esiintyvyys näyttää olevan suurempi kuin terveillä lapsilla ja nuorilla (ks. sähköinen tausta-aineisto Syömishäiriöriski ADHD-diagnoosin saaneilla «Syömishäiriöriski ADHD-diagnoosin saaneilla»43).
Yli puolella ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista esiintyy samanaikainen uhmakkuus- tai käytöshäiriö «Kadesjö B, Gillberg C. The comorbidity of ADHD in the general population of Swedish school-age children. J Child Psychol Psychiatry 2001;42:487-92 »67, «Spencer TJ, Biederman J, Mick E. Attention-deficit/hyperactivity disorder: diagnosis, lifespan, comorbidities, and neurobiology. J Pediatr Psychol 2007;32:631-42 »84, «Steinhausen HC, Nøvik TS, Baldursson G ym. Co-existing psychiatric problems in ADHD in the ADORE cohort. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I25-9 »85 (ks. sähköinen tausta-aineisto «Käytöshäiriöt»30), joka heikentää psykososiaalista toimintakykyä ja elämänlaatua «Steinhausen HC, Nøvik TS, Baldursson G ym. Co-existing psychiatric problems in ADHD in the ADORE cohort. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I25-9 »85. ADHD:n ja käytöshäiriön yhtäaikaisen esiintymisen on todettu altistavan aikuisiän epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle ja päihteiden käytölle «Mannuzza S, Klein RG, Abikoff H ym. Significance of childhood conduct problems to later development of conduct disorder among children with ADHD: a prospective follow-up study. J Abnorm Child Psychol »86, «Wilens TE, Biederman J, Spencer TJ. Attention deficit/hyperactivity disorder across the lifespan. Annu Rev Med 2002;53:113-31 »87, mutta riski välittyy lähinnä käytöshäiriön kautta «Spencer TJ, Biederman J, Mick E. Attention-deficit/hyperactivity disorder: diagnosis, lifespan, comorbidities, and neurobiology. J Pediatr Psychol 2007;32:631-42 »84.
- Hyperkineettinen käytöshäiriö saattaa olla erillinen, perinnöllinen ADHD:n alatyyppi «Banaschewski T, Hollis C, Oosterlaan J ym. Towards an understanding of unique and shared pathways in the psychopathophysiology of ADHD. Dev Sci 2005;8:132-40 »88, «Thapar A, Langley K, Owen MJ ym. Advances in genetic findings on attention deficit hyperactivity disorder. Psychol Med 2007;37:1681-92 »89. Sen kliinisessä kuvassa korostuvat yliaktiivisuus- ja impulsiivisuusoireet, sosiaaliset vaikeudet ja lapsen ja vanhempien huono suhde «Connor DF, Steeber J, McBurnett K. A review of attention-deficit/hyperactivity disorder complicated by symptoms of oppositional defiant disorder or conduct disorder. J Dev Behav Pediatr 2010;31:427-40»90, «Steinhausen HC. The heterogeneity of causes and courses of attention-deficit/hyperactivity disorder. Acta Psychiatr Scand 2009;120:392-9 »91.
- Käytöshäiriön kehittymiseen ovat yhteydessä lapsen oppimisvaikeudet, rankaiseva ja epäjohdonmukainen kasvatus sekä perheensisäiset ristiriidat «Connor DF, Steeber J, McBurnett K. A review of attention-deficit/hyperactivity disorder complicated by symptoms of oppositional defiant disorder or conduct disorder. J Dev Behav Pediatr 2010;31:427-40»90, «Drabick DA, Gadow KD, Sprafkin J. Co-occurrence of conduct disorder and depression in a clinic-based sample of boys with ADHD. J Child Psychol Psychiatry 2006;47:766-74 »92.
Ahdistuneisuushäiriöitä (ks. sähköinen tausta-aineisto «Ahdistuneisuushäiriöt lapsilla ja nuorilla»31) esiintyy 15–50 %:lla ADHD-lapsista. Normaaliväestössä esiintyvyys on 5–15 % «Steinhausen HC, Nøvik TS, Baldursson G ym. Co-existing psychiatric problems in ADHD in the ADORE cohort. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I25-9 »85, «Pliszka SR. Psychiatric comorbidities in children with attention deficit hyperactivity disorder: implications for management. Paediatr Drugs 2003;5:741-50 »93, «Angold A, Costello EJ, Erkanli A. Comorbidity. J Child Psychol Psychiatry 1999;40:57-87 »94.
- Ahdistuneisuus on tavallisempaa pääasiallisesti tarkkaamattomuustyypissä kuin pääasiallisesti yliaktiivisessa/impulsiivisessä tyypissä «March JS, Swanson JM, Arnold LE ym. Anxiety as a predictor and outcome variable in the multimodal treatment study of children with ADHD (MTA). J Abnorm Child Psychol 2000;28:527-41 »95, «Schatz DB, Rostain AL. ADHD with comorbid anxiety: a review of the current literature. J Atten Disord 2006;10:141-9 »96.
  - Tavallisimpia ADHD:n kanssa samanaikaisia ahdistuneisuushäiriöitä ovat julkisten paikkojen pelko, määräkohteiset pelot, eroahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja pakko-oireinen häiriö «Spencer T, Biederman J, Wilens T. Attention-deficit/hyperactivity disorder and comorbidity. Pediatr Clin North Am 1999;46:915-27, vii »97.
  - ADHD:ssä ja pakko-oireisessa häiriössä on todettu samantyyppisiä kognitiivisia puutteita «Geller DA, Biederman J, Faraone S ym. Re-examining comorbidity of Obsessive Compulsive and Attention-Deficit Hyperactivity Disorder using an empirically derived taxonomy. Eur Child Adolesc Psychiatry »98. Näillä häiriöillä on myös arveltu olevan yhteisiä neuropatologisia taustatekijöitä «Bradshaw JL, Sheppard DM. The neurodevelopmental frontostriatal disorders: evolutionary adaptiveness and anomalous lateralization. Brain Lang 2000;73:297-320 »99.
- Ahdistuneisuushäiriön ja ADHD:n samanaikainen esiintyminen heikentää yleensä sosiaalista toimintakykyä suuresti, ja siihen liittyvät usein heikko kognitiivinen suoriutuminen ja huono itsetunto «Schatz DB, Rostain AL. ADHD with comorbid anxiety: a review of the current literature. J Atten Disord 2006;10:141-9 »96.
ADHD ja traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja traumaperäinen stressihäiriö»32) näyttävät esiintyvän usein samanaikaisesti «Ford JD, Racusin R, Ellis CG ym. Child maltreatment, other trauma exposure, and posttraumatic symptomatology among children with oppositional defiant and attention deficit hyperactivity disorders. Chi»100, «Famularo R, Fenton T, Kinscherff R ym. Psychiatric comorbidity in childhood post traumatic stress disorder. Child Abuse Negl 1996;20:953-61 »101, mutta tarkkoja arvioita esiintyvyydestä ei ole. Lapsuudessa osa ADHD:n ja traumaperäisen stressihäiriön samanaikaisuudesta selittyy oireiden päällekkäisyydestä «Ford JD, Racusin R, Ellis CG ym. Child maltreatment, other trauma exposure, and posttraumatic symptomatology among children with oppositional defiant and attention deficit hyperactivity disorders. Chi»100, mikä tekee diagnostiikasta haastavaa.
- ADHD:n on myös epäilty lisäävän alttiutta myöhemmälle traumaperäiselle stressihäiriölle «Adler LA, Kunz M, Chua HC ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder in adult patients with posttraumatic stress disorder (PTSD): is ADHD a vulnerability factor? J Atten Disord 2004;8:11-6 »102. Joillakin erityisryhmillä, kuten seksuaalisesti hyväksikäytetyillä lapsilla ja nuorilla sekä pakolaisilla, näiden kahden häiriön samanaikainen esiintyminen näyttää olevan yleisempää kuin muilla «Daud A, Rydelius PA. Comorbidity/overlapping between ADHD and PTSD in relation to IQ among children of traumatized/non-traumatized parents. J Atten Disord 2009;13:188-96 »103, «Weinstein D, Staffelbach D, Biaggio M. Attention-deficit hyperactivity disorder and posttraumatic stress disorder: differential diagnosis in childhood sexual abuse. Clin Psychol Rev 2000;20:359-78 »104.
- ADHD-oireista lasta tai nuorta mahdollisesti traumatisoivat kokemukset, kuten kaltoinkohtelu ja perheväkivalta, tulee selvittää diagnosoinnin ja hoidon yhteydessä.
ADHD-diagnoosin saaneilla tytöillä on suurentunut syömishäiriön riski etenkin ahmimishäiriön osalta «Biederman J, Ball SW, Monuteaux MC ym. Are girls with ADHD at risk for eating disorders? Results from a controlled, five-year prospective study. J Dev Behav Pediatr 2007;28:302-7 »105, «Biederman J, Petty CR, Monuteaux MC ym. Adult psychiatric outcomes of girls with attention deficit hyperactivity disorder: 11-year follow-up in a longitudinal case-control study. Am J Psychiatry 2010;»106, «Surman CB, Randall ET, Biederman J. Association between attention-deficit/hyperactivity disorder and bulimia nervosa: analysis of 4 case-control studies. J Clin Psychiatry 2006;67:351-4 »107 (ks. sähköinen tausta-aineisto Syömishäiriöriski ADHD-diagnoosin saaneilla «Syömishäiriöriski ADHD-diagnoosin saaneilla»43).
Masennusta esiintyy ADHD:n oheishäiriönä 9–50 %:lla potilaista, ja se lisääntyy iän myötä «Gillberg C, Gillberg IC, Rasmussen P ym. Co-existing disorders in ADHD -- implications for diagnosis and intervention. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I80-92 »60, «Steinhausen HC, Nøvik TS, Baldursson G ym. Co-existing psychiatric problems in ADHD in the ADORE cohort. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I25-9 »85, «Blackman GL, Ostrander R, Herman KC. Children with ADHD and depression: a multisource, multimethod assessment of clinical, social, and academic functioning. J Atten Disord 2005;8:195-207 »108, «Volk HE, Neuman RJ, Todd RD. A systematic evaluation of ADHD and comorbid psychopathology in a population-based twin sample. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:768-75 »109, «Daviss WB. A review of co-morbid depression in pediatric ADHD: etiology, phenomenology, and treatment. J Child Adolesc Psychopharmacol 2008;18:565-71 »110 (ks. sähköiset tausta-aineistot Masennuksen oireet lapsilla «Masennuksen oireet lapsilla ja nuorilla»33 ja Masennuksen oireet ja hoito ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla «Masennuksen oireet ja niiden hoito ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla»44).
- Masennus heikentää sosiaalisia taitoja, keskittymis- ja oppimiskykyä «Gillberg C, Gillberg IC, Rasmussen P ym. Co-existing disorders in ADHD -- implications for diagnosis and intervention. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I80-92 »60, «Blackman GL, Ostrander R, Herman KC. Children with ADHD and depression: a multisource, multimethod assessment of clinical, social, and academic functioning. J Atten Disord 2005;8:195-207 »108 ja lisää itsemurha-alttiutta «James A, Lai FH, Dahl C. Attention deficit hyperactivity disorder and suicide: a review of possible associations. Acta Psychiatr Scand 2004;110:408-15 »111. Se liittyy usein myös käytösoireisiin «Drabick DA, Gadow KD, Sprafkin J. Co-occurrence of conduct disorder and depression in a clinic-based sample of boys with ADHD. J Child Psychol Psychiatry 2006;47:766-74 »92.
- Masennukselle altistavat perimä, kielteiset elämäntapahtumat etenkin varhaislapsuudessa, vanhemmuuden ongelmat ja ahdistus- ja käytöshäiriön samanaikainen esiintyminen «Ostrander R, Herman KC. Potential cognitive, parenting, and developmental mediators of the relationship between ADHD and depression. J Consult Clin Psychol 2006;74:89-98 »47, «Diler RS, Daviss WB, Lopez A ym. Differentiating major depressive disorder in youths with attention deficit hyperactivity disorder. J Affect Disord 2007;102:125-30 »112, «Tamminen T. Lapsen masennus. Duodecim 2010;126:627-33 »113.
- ADHD-oireiden aiheuttamat vastoinkäymiset voivat lisätä masennusoireilua. Myös ADHD-lääkkeet voivat aiheuttaa joillekin mielialavaihtelua ja mielihyvän kokemisen menetystä, joka voi vaikuttaa masennukselta «Daviss WB. A review of co-morbid depression in pediatric ADHD: etiology, phenomenology, and treatment. J Child Adolesc Psychopharmacol 2008;18:565-71 »110.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö (ks. sähköinen tausta-aineisto «Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsuudessa ja nuoruudessa»34) on lapsuudessa harvinainen mutta erityisesti vaikeaoireisessa ADHD:ssä erotusdiagnostisesti tärkeä samanaikaissairaus.
- Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on arvioitu esiintyvän jopa noin 6 %:lla ADHD-diagnoosin saaneista lapsista. Noin 70–90 %:lla lapsuusiän ja 30–40 %:lla nuoruusiän kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista täyttyvät myös ADHD-diagnoosikriteerit «Kowatch RA, Fristad M, Birmaher B ym. Treatment guidelines for children and adolescents with bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:213-35 »114. Maniaoireet (ks. sähköinen tausta-aineisto «Manian oireet lapsilla ja nuorilla»45) ja ADHD-oireet ovat erityisesti lapsilla samankaltaisia.
- Kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskiin voivat viitata «Sachs GS, Baldassano CF, Truman CJ ym. Comorbidity of attention deficit hyperactivity disorder with early- and late-onset bipolar disorder. Am J Psychiatry 2000;157:466-8 »115, «Puustjärvi A, Kumpulainen K. Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsuudessa. Duodecim 2008;124:2095-101»116, «Luckenbaugh DA, Findling RL, Leverich GS ym. Earliest symptoms discriminating juvenile-onset bipolar illness from ADHD. Bipolar Disord 2009;11:441-51 »117
  - voimakas ärtyvyys, johon liittyy kausittaista vähäunisuutta ja mielialan kohoamista
  - oheishäiriönä ilmenevä vaikea, mielialavaihteluita sisältävä käytöshäiriö tai vakava masennus tai
  - voimakkaat, hoitoon huonosti reagoivat ADHD-oireet lapsella, jonka lähisukulaisella on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Psykoottisten häiriöiden (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja psykoottiset oireet lapsuudessa ja nuoruudessa»35) esiintymisestä samanaikaisesti ADHD:n kanssa ja psykoosiin sairastumisen riskistä on niukasti tietoa.
- Psykoottiset häiriöt ovat hyvin harvinaisia lapsuudessa. Sairastumisriski lisääntyy nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa.
- Psykoottisten oireiden tunnistaminen on erotusdiagnostisesti ja ennen lääkehoidon aloittamista erityisen tärkeää, koska ADHD-lääkitys voi provosoida psykoosioireita «Welham J, Scott J, Williams GM ym. The antecedents of non-affective psychosis in a birth-cohort, with a focus on measures related to cognitive ability, attentional dysfunction and speech problems. Act»118. Tarkkaavuuden säätelyn ongelmia pidetään yhtenä psykoosin riskitekijänä «Mulet B, Valero J, Gutiérrez-Zotes A ym. Sustained and selective attention deficits as vulnerability markers to psychosis. Eur Psychiatry 2007;22:171-6 »119.
- Psykoosin ennakko-oireiden seulomiseen nuorilla voidaan käyttää PROD-seulaa (ks. sähköinen tausta-aineisto «PROD-seula»46), «Heinimaa M, Salokangas RK, Ristkari T ym. PROD-screen--a screen for prodromal symptoms of psychosis. Int J Methods Psychiatr Res 2003;12:92-104 »120, «Salokangas R, Heinimaa M, Suomela T ym. Psykoosialttiuden arvioinnin opas. Kustannus Oy Duodecim 2002.»121.
Päihteiden (alkoholi, huumeet, nikotiini) käytön tai päihderiippuvuuden riski on ADHD-diagnoosin saaneilla nuorilla normaaliväestöön verrattuna 2–3-kertainen «Biederman J. Attention-deficit/hyperactivity disorder: a selective overview. Biol Psychiatry 2005;57:1215-20 »15, «Biederman J, Monuteaux MC, Mick E ym. Young adult outcome of attention deficit hyperactivity disorder: a controlled 10-year follow-up study. Psychol Med 2006;36:167-79 »122, «Kessler RC, Adler L, Barkley R ym. The prevalence and correlates of adult ADHD in the United States: results from the National Comorbidity Survey Replication. Am J Psychiatry 2006;163:716-23 »123, «Kalbag AS, Levin FR. Adult ADHD and substance abuse: diagnostic and treatment issues. Subst Use Misuse 2005;40:1955-81, 2043-8 »124, «Wilens TE. Attention deficit hyperactivity disorder and substance use disorders. Am J Psychiatry 2006;163:2059-63 »125, (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-lääkityksen vaikutus ADHD-oireisiin ja päihteiden käyttöön päihteitä käyttävillä nuorilla «ADHD-lääkityksen vaikutus ADHD-oireisiin ja päihteiden käyttöön päihteitä käyttävillä nuorilla»47).
- Päihteiden käytön riskiä lisäävät «Kalbag AS, Levin FR. Adult ADHD and substance abuse: diagnostic and treatment issues. Subst Use Misuse 2005;40:1955-81, 2043-8 »124
  - samanaikainen käytöshäiriö
  - heikkoon itsetuntoon tai masennukseen johtava toimintakyvyn heikkous koulussa, työssä ja ihmissuhteissa
  - impulsiivisuus.
- Stimuloivat aineet, kuten kofeiini, nikotiini, kokaiini ja amfetamiinit, voivat lievittää ADHD-oireita, jolloin niitä saatetaan käyttää väärin itselääkityksenä «Wilens TE, Adamson J, Sgambati S ym. Do individuals with ADHD self-medicate with cigarettes and substances of abuse? Results from a controlled family study of ADHD. Am J Addict 2007;16 Suppl 1:14-21; »126.
Epilepsiaa sairastavilla lapsilla on todettu enemmän tarkkaavuusongelmia tai ADHD:tä kuin muilla lapsilla «McDermott S, Mani S, Krishnaswami S. A population-based analysis of specific behaviour problems associated with childhood seizures. J Epilepsy 1995;8:110-8»127, «Dunn DW, Austin JK, Harezlak J ym. ADHD and epilepsy in childhood. Dev Med Child Neurol 2003;45:50-4 »128. Koska ADHD-oireita esiintyy jo ennen epilepsian ilmenemistä, voitaneen olettaa, että molemmilla on yhteinen syytekijä «Hesdorffer DC, Ludvigsson P, Olafsson E ym. ADHD as a risk factor for incident unprovoked seizures and epilepsy in children. Arch Gen Psychiatry 2004;61:731-6 , »129 (ks. sähköinen tausta-aineisto Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena ja erotusdiagnostiikassa «Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena ja erotusdiagnostiikassa»36).
- Eläinmalleissa on todettu, että glutamaattivälitteisten synapsien poikkeava toiminta voi myötävaikuttaa sekä epilepsian että ADHD:n syntyyn, mikä osaltaan voi selittää yhteistä patofysiologista taustaa «Parisi P, Moavero R, Verrotti A ym. Attention deficit hyperactivity disorder in children with epilepsy. Brain Dev 2010;32:10-6 »130.
Kehitysvammaisten lasten ADHD:stä keskustellaan edelleen, eikä sitä ole yksiselitteisesti hyväksytty diagnoosiksi «Antshel KM, Phillips MH, Gordon M ym. Is ADHD a valid disorder in children with intellectual delays? Clin Psychol Rev 2006;26:555-72 »131, «Deutsch CK, Dube WV, McIlvane WJ. Attention deficits, Attention-Deficit Hyperactivity Disorder, and intellectual disabilities. Dev Disabil Res Rev 2008;14:285-92 »132 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja kehitysvammaisuus «ADHD ja kehitysvammaisuus»37).

Hoito ja kuntoutus

Hoidon yleiset periaatteet

Hoito on monimuotoista, ja siihen kuuluvat aina potilas- ja omaisneuvonta (psykoedukaatio) ADHD:stä sekä erilaiset yksilölliset tukitoimet ja hoitomuodot «Taylor E, Döpfner M, Sergeant J ym. European clinical guidelines for hyperkinetic disorder -- first upgrade. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I7-30 »50, «Pliszka S, AACAP Work Group on Quality Issues. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Ps»133, «CRD:n strukturoitu abstrakti: A systematic review and economic model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate, dexamfetamine and atomoxetine for the treatment of attention defici»134, «Majewicz-Hefley A, Carlson JS. A meta-analysis of combined treatments for children diagnosed with ADHD. J Atten Disord 2007;10:239-50 »135.
- ADHD-diagnoosin saaneet lapset tai nuoret eivät tarvitse rutiinimaisesti kaikkia hoitoja, vaan tarve tulee arvioida yksilöllisesti.
Tukitoimet pitää aloittaa heti, kun lapsella tai nuorella havaitaan toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia. Jos tukitoimet lievittävät riittävästi ongelmia, ei tarkempia tutkimuksia tarvita. Tukitoimia ovat esimerkiksi
- päivähoito- ja koulujärjestelyt tarpeenmukaisine pedagogisine toimineen
- vanhemmille annettavat ohjeet ADHD-lapsen tai nuoren ohjaamisesta (ks. sähköinen tausta-aineisto «Vanhemmille annettavat ohjeet ADHD-lapsen tai -nuoren ohjaamisesta»48)
- psykologin tai puhe-, toiminta- tai fysioterapeutin antama ohjaus tai kuntoutus
- sosiaalitoimen tukimuodot (tukihenkilö tai -perhe, perhetyö, muu).
ADHD:n keskeiset oireet vähenevät sekä psykososiaalisilla hoitomuodoilla että lääkehoidolla «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49, «Taylor E, Döpfner M, Sergeant J ym. European clinical guidelines for hyperkinetic disorder -- first upgrade. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I7-30 »50, «Pliszka S, AACAP Work Group on Quality Issues. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Ps»133, «CRD:n strukturoitu abstrakti: A systematic review and economic model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate, dexamfetamine and atomoxetine for the treatment of attention defici»134, «Majewicz-Hefley A, Carlson JS. A meta-analysis of combined treatments for children diagnosed with ADHD. J Atten Disord 2007;10:239-50 »135, «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 »136, «Brown RT, Amler RW, Freeman WS ym. Treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder: overview of the evidence. Pediatrics 2005;115:e749-57 »137.
- Alle kouluikäisillä käytetään ensisijaisesti psykososiaalisia hoitomuotoja.
- 6-vuotiailla ja sitä vanhemmilla voidaan käyttää lääkehoitoa ja psykososiaalisia hoitomuotoja. Lääkehoito voidaan aloittaa samanaikaisesti muun hoidon kanssa tai jos psykososiaalisista hoidoista ei ole ollut riittävästi apua.
Vanhempien ja muiden huoltajien hyvinvointia ja jaksamista tulee tukea. Lapsen tai nuoren ADHD-oireet lisäävät vanhempien stressiä ja saattavat vaikuttaa negatiivisesti myös heidän kasvatuskäytäntöihinsä «Wells KC, Chi TC, Hinshaw SP ym. Treatment-related changes in objectively measured parenting behaviors in the multimodal treatment study of children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Co»138, «Webster-Stratton CH, Reid MJ, Beauchaine T. Combining parent and child training for young children with ADHD. J Clin Child Adolesc Psychol 2011;40:191-203 »139, «Pelham WE Jr, Wheeler T, Chronis A. Empirically supported psychosocial treatments for attention deficit hyperactivity disorder. J Clin Child Psychol 1998;27:190-205 »140.
- Vanhempien mahdollisia psyykkisiä häiriöitä (esim. ADHD, masennus) tulee hoitaa tehokkaasti «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49.
Lapselle tai nuorelle tehdään yksilöllinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, johon kirjataan suunnitellut tukitoimet ja kuntoutus sekä asetetut hoitotavoitteet, -menetelmät, aikataulu, seuranta aikatauluineen ja vastuuhenkilöt.
- Samanaikaisten sairauksien hoidon tarve ja hoitojärjestys tulee arvioida kokonaisuutena «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49.
- Eri ikävaiheissa hoitomuodot painottuvat eri tavoin «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 »136 (ks. sähköinen tausta-aineisto Hoidon painotus eri ikävaiheissa «ADHD-hoidon painotus eri ikävaiheissa»49).
Hoidon tehoa seurataan haastattelun, kliinisen arvion ja kyselylomakkeiden (esimerkiksi oirekartoituslomake «»3 tai lääkehoidon seurantalomake «»4) avulla.
- Hoidon alkaessa määritetään hoidon tavoitteet (esim. levottomuuden väheneminen, läksyjen teon onnistuminen), joiden saavuttamista hoidon aikana arvioidaan.
- Hoidon aikana arvioidaan ADHD-oireiden määrää ja haittaavuutta.
- Goal Attainment Scaling (GAS)-menetelmää voidaan käyttää esimerkiksi koulun tukitoimien vaikuttavuuden arvioinnissa. Sen avulla voidaan määritellä selkeät ja seurattavissa olevat tavoitteet tukitoimille «http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301210120315SV?OpenDocument»2.
Hoitomyöntyvyydellä ja sen koetulla hyväksyttävyydellä on vaikutusta hoidon toteutumiseen ja siten myös tehoon (ks. sähköinen tausta-aineisto Hoitovasteeseen ja tehoon vaikuttavat tekijät «Hoitovasteeseen ja -myöntyvyyteen vaikuttavat tekijät ADHD-lasten ja -nuorten kohdalla»50).
Ks. vuokaavio hoidosta «»5.

Psykososiaaliset hoidot

Psykososiaalisilla hoidoilla tarkoitetaan erilaisia lapselle ja hänen perheellensä annettavia lääkkeettömiä hoitoja. Tavallisimpia niistä ovat
- vanhempainohjaus
- tukitoimet päiväkodissa ja koulussa
- käyttäytymishoito (behavioral treatment) kotona, päiväkodissa ja koulussa
- psykoterapia
- toimintaterapia
- neuropsykologinen kuntoutus
- ADHD-valmennus, "coaching" (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD-valmennus»51)
- sopeutumisvalmennuskurssit ja vertaistuki (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja vertaistuki»52).

Vanhempainohjaus

Vanhempainohjausmenetelmien avulla pyritään parantamaan vanhempien keinoja ohjata lapsensa käyttäytymistä. Vanhempainohjaus toteutetaan yleensä ryhmäohjauksena siihen suunnitellun käsikirjan mukaisesti.
Strukturoitu vanhempainohjaus (parent training) (ks. sähköinen tausta-aineisto «Vanhempainohjaus ja ADHD»53) saattaa vähentää ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten käytösongelmia, parantaa sosiaalista selviytymistä ja vanhempien käsitystä lapsesta ja vähentää käytösongelmien kielteistä vaikutusta vanhempiin «Strukturoitu vanhempainohjaus (parent training) saattaa vähentää ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten käytösongelmia, parantaa sosiaalista selviytymistä ja vanhemman käsitystä lapsesta sekä vähentää käytösongelmien kielteistä vaikutusta vanhempiin.»C.
- Vanhempainohjauksen on joissakin tutkimuksissa osoitettu vähentävän myös ADHD:n keskeisiä oireita alle kouluikäisillä «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49, «Sonuga-Barke EJ, Daley D, Thompson M ym. Parent-based therapies for preschool attention-deficit/hyperactivity disorder: a randomized, controlled trial with a community sample. J Am Acad Child Adolesc »141. Myönteinen vaikutus oireisiin näyttää jatkuvan useiden kuukausien ajan vanhempainohjausryhmään osallistumisen jälkeenkin.

Tukitoimet päivähoidossa ja koulussa

Koulussa toteutetut käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet (ks. sähköinen tausta-aineisto «Päiväkodissa ja koulussa toteutettavat ADHD-lasten ja -nuorten tukitoimet»54) ilmeisesti lievittävät ADHD-oireita ala-asteikäisillä lapsilla «Koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet ilmeisesti lieventävät ADHD-oireita ala-asteikäisillä lapsilla.»B. Päivähoidossakin ne saattavat lieventää käytösoireita, mutta suomalaista päivähoitojärjestelmää vastaavista olosuhteista ei ole tutkimusta «Päiväkodissa toteutettavat tukitoimet saattavat lieventää käytösoireita lapsilla, joilla on ADHD, mutta tutkimusnäyttö on ristiriitaista eikä suomalaista päivähoitojärjestelmää vastaavista olosuhteista ole tutkimusta.»D.
- Koulun tukitoimet eivät vaadi erityisopetuspäätöstä, ja niitä voidaan soveltaa kaikilla koulun tarjoamilla tuen tasoilla (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki «Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset 2010. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2011:20 http://www.oph.fi/download/132882_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteid»142, «http://www.oph.fi/download/132882_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteiden_muutokset_ja_taydennykset2010.pdf»3). Koulunkäyntiavustajan ja muiden koulujärjestelyjen tarve arvioidaan yksilöllisesti.
- Hyväksi todettujen tukitoimien jatkuminen siirtymävaiheessa (päiväkodista kouluun ja yläluokille ja jatko-opintoihin siirryttäessä) on turvattava huolehtimalla riittävästä tiedonkulusta. Tukitoimien riittävyyttä on arvioitava vuosittain.
- Päiväkodin, koulun ja jatko-opintopaikkojen henkilökunta tarvitsee riittävän ohjauksen tukitoimien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Käyttäytymishoito

Käyttäytymishoito (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja käyttäytymishoito «ADHD ja käyttäytymishoito»55) (lapsen käyttäytymisen ohjaaminen toivottuun suuntaan) ilmeisesti tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin «Käyttäytymishoito ilmeisesti tehoaa ADHD:n ydinoireisiin lapsilla ja nuorilla.»B, muttei yhtä hyvin kuin lääkitys «Käyttäytymishoito ei tehoa lapsilla ja nuorilla ADHD:n ydinoireisiin yhtä hyvin kuin lääkehoito.»A.
- Johdonmukainen toteutus laaja-alaisesti samankaltaisena eri ympäristöissä vaikuttaa lisäävän hoidon tehoa «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 »136, «Pfiffner LJ, Yee Mikami A, Huang-Pollock C ym. A randomized, controlled trial of integrated home-school behavioral treatment for ADHD, predominantly inattentive type. J Am Acad Child Adolesc Psychiatr»143, «Pelham WE Jr, Fabiano GA. Evidence-based psychosocial treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child Adolesc Psychol 2008;37:184-214 »144.

Psykoterapia

Yksilöpsykoterapioista kognitiivista käyttäytymisterapiaa on tutkittu osana lasten ja nuorten ADHD:n monimuotoista psykososiaalista hoitoa «Majewicz-Hefley A, Carlson JS. A meta-analysis of combined treatments for children diagnosed with ADHD. J Atten Disord 2007;10:239-50 »135, «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 »136, «Brown RT, Wynne ME, Medenis R. Methylphenidate and cognitive therapy: a comparison of treatment approaches with hyperactive boys. J Abnorm Child Psychol 1985;13:69-87 »145, «Muñoz-Solomando A, Kendall T, Whittington CJ. Cognitive behavioural therapy for children and adolescents. Curr Opin Psychiatry 2008;21:332-7 »146. Kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä sovelletaan myös muissa psykososiaalisissa hoidoissa, esimerkiksi käyttäytymishoidossa.
- Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta (ks. sähköinen tausta-aineisto «Lasten ja nuorten kognitiivinen käyttäytymisterapia»56) tai sen menetelmistä (ks. sähköinen tausta-aineisto «Lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa käytettyjä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä»57) saattaa olla apua ADHD-oireisiin sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin «Majewicz-Hefley A, Carlson JS. A meta-analysis of combined treatments for children diagnosed with ADHD. J Atten Disord 2007;10:239-50 »135, «Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 »136, «Muñoz-Solomando A, Kendall T, Whittington CJ. Cognitive behavioural therapy for children and adolescents. Curr Opin Psychiatry 2008;21:332-7 »146, «Moderators and mediators of treatment response for children with attention-deficit/hyperactivity disorder: the Multimodal Treatment Study of children with Attention-deficit/hyperactivity disorder. Arc»147.
- Työskentely vanhempien kanssa on olennainen osa lapsen terapiaa «Muñoz-Solomando A, Kendall T, Whittington CJ. Cognitive behavioural therapy for children and adolescents. Curr Opin Psychiatry 2008;21:332-7 »146, «Anastopoulos AD. Facilitating parental understanding and management of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Fr»148, «Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa lapsille ja nuorille. Työntekijän opas, työkirja. Psykologien kustannus 2010.»149.
Psykodynaamisen ja -analyyttisen yksilöpsykoterapian menetelmistä ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten hoidossa on julkaistu joitakin artikkeleita «Salomonsson B. Some psychoanalytic viewpoints on neuropsychiatric disorders in children. Int J Psychoanal 2004;85:117-35 »150, «Wright JL. Psychoanalysis in conjunction with medication: a clinical research opportunity. J Am Psychoanal Assoc 2006;54:833-55 »151, «Gilmore K. A psychoanalytic perspective on attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Psychoanal Assoc 2000;48:1259-93 »152, «Bürgin D, Steck B. [Psychoanalytic psychotherapy and the ADHD-triad (impulsivity, hyperactivity and attention deficit disorder)]. Prax Kinderpsychol Kinderpsychiatr 2007;56:310-32 »153, «du Bois R. [Psychodynamic models about the origins, internal processing and treatment of ADHD]. Prax Kinderpsychol Kinderpsychiatr 2007;56:300-9 »154, mutta vaikuttavuudesta ei ole riittävästi tutkimuksia tehon arvioimiseksi.
Perheterapialla (ks. sähköinen tausta-aineisto «Perheterapia ja ADHD»58) ei ilmeisesti ole vaikutusta lasten tai nuorten ADHD:n keskeisiin oireisiin «Perheterapialla ei ilmeisesti ole vaikutusta lasten ja nuorten ADHD:n ydinoireisiin.»B.
Psykoterapia voi olla tarpeen, jos ADHD:n lisäksi esiintyy muita samanaikaisia psyykkisiä häiriöitä. Muutoin terapeuttisten menetelmien soveltaminen arjessa esimerkiksi osana käyttäytymishoitoa lienee tehon ja resurssien käytön kannalta mielekkäämpää.

Toimintaterapia

Toimintaterapia on toiminnan, neuvonnan ja ohjauksen avulla annettavaa lääkinnällistä kuntoutusta, jolla tuetaan lapsen kokonaiskehitystä, toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä motorisia ja hahmottamisvalmiuksia.
- Toimintaterapia voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäterapiana, ja siihen kuuluu myös ohjausta (vanhemmat, lähiympäristö, lapsi itse).
Toimintaterapiasta ADHD:n hoidossa (ks. sähköinen tausta-aineisto «Toimintaterapia ADHD:n hoidossa»59) on julkaistu yksittäisiä menetelmäartikkeleita ja toimintamalli «155.Chu S, Reynolds F. Occupational therapy for children with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD), Part 1: a Delineation model of practice. BJOG 2007;70:372-83.»155, mutta sen vaikutuksesta ADHD-oireisten lasten hoidossa on vain joitakin tutkimuksia «Mangeot SD, Miller LJ, McIntosh DN ym. Sensory modulation dysfunction in children with attention-deficit-hyperactivity disorder. Dev Med Child Neurol 2001;43:399-406 »61, «Chu S, Reynolds F. Occupational Therapy for Children with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD), Part 2: a Multicentre Evaluation of an Assessment and Treatment Package. Therapy 2007;70:439-»63, «Miller LJ, Coll JR, Schoen SA. A randomized controlled pilot study of the effectiveness of occupational therapy for children with sensory modulation disorder. Am J Occup Ther 2007;61:228-38 »156.
- ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyy usein motoriikan ja aistitoiminnan käsittelyn ja säätelyn häiriöitä (ks. sähköinen tausta-aineisto «Aistitiedon käsittelyn ja säätelyn häiriöt lapsuudessa ja nuoruudessa»39), joiden hoidossa toimintaterapiasta voi olla hyötyä «Mangeot SD, Miller LJ, McIntosh DN ym. Sensory modulation dysfunction in children with attention-deficit-hyperactivity disorder. Dev Med Child Neurol 2001;43:399-406 »61, «Kirby A, Salmon G, Edward L. Should Children with ADHD be Routinely Screened for Motor Coordination Problems? The role of the Paediatric Occupational Therapist. BJOT 2007;70:483-6»62, «Miller LJ, Coll JR, Schoen SA. A randomized controlled pilot study of the effectiveness of occupational therapy for children with sensory modulation disorder. Am J Occup Ther 2007;61:228-38 »156.

Neuropsykologinen kuntoutus

Neuropsykologisen kuntoutuksen (ks. sähköinen tausta-aineisto «Neuropsykologinen kuntoutus ja ADHD»60) tavoitteena on tukea toiminnanohjauksen (ks. sähköinen tausta-aineisto «Toiminnanohjauksen ongelmat ja ADHD»21) taitoja suoran harjoittelun, ympäristöön vaikuttamisen ja kompensoivien toimintojen harjoittelun avulla. Keskeisinä menetelminä ovat kognitiivisen psykoterapian (ks. sähköinen tausta-aineisto «Lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa käytettyjä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä»57) ja käyttäytymishoitojen (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD ja käyttäytymishoito»55) piirissä kehitetyt menetelmät.
- ADHD-oireisten lasten ja nuorten neuropsykologisen kuntoutuksen olennainen osa on lähiaikuisille annettava ohjaus.
Neuropsykologisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta ADHD:ssä ei ole tutkimuksia.
Neuropsykologin palveluja on Suomessa tarjolla rajallisesti ja epätasaisesti. Jos ADHD:hen liittyy merkittäviä toiminnanohjaus- ja oppimisvaikeuksia, voi neuropsykologinen kuntoutus olla tarpeen.

Lääkehoito

ADHD:n hoitomuodoista lääkehoito vähentää ADHD:n keskeisiä oireita ja parantaa eniten lapsen tai nuoren toimintakykyä. Sen tehosta on myös vahvin tutkimusnäyttö «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49, «CRD:n strukturoitu abstrakti: A systematic review and economic model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate, dexamfetamine and atomoxetine for the treatment of attention defici»134, «Majewicz-Hefley A, Carlson JS. A meta-analysis of combined treatments for children diagnosed with ADHD. J Atten Disord 2007;10:239-50 »135, «Brown RT, Amler RW, Freeman WS ym. Treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder: overview of the evidence. Pediatrics 2005;115:e749-57 »137, «Svanborg P, Thernlund G, Gustafsson PA ym. Efficacy and safety of atomoxetine as add-on to psychoeducation in the treatment of attention deficit/hyperactivity disorder: a randomized, double-blind, pla»157, «Faraone SV, Buitelaar J. Comparing the efficacy of stimulants for ADHD in children and adolescents using meta-analysis. Eur Child Adolesc Psychiatry 2010;19:353-64 »158, «Faraone SV, Biederman J, Spencer TJ ym. Comparing the efficacy of medications for ADHD using meta-analysis. MedGenMed 2006;8:4 »159, «Faraone SV. Using Meta-analysis to Compare the Efficacy of Medications for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Youths. P T 2009;34:678-94 »160.
- Lääkehoito on tärkeä osa hoidon kokonaisuutta, ja sen kokeilun mahdollisuus tulee järjestää ADHD-oireiselle lapselle tai nuorelle, jos ADHD-oireista aiheutuu haittaa esimerkiksi perheessä, koulussa tai toverisuhteissa.
- Lääkehoidon voi aloittaa lastenlääkäri tai -neurologi, lasten- tai nuorisopsykiatri tai muu lasten tai nuorten psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri.
- Lääkehoidon on oltava johdonmukaista, ja sitä on seurattava systemaattisesti ja erityisesti alussa riittävän tiiviisti.
Lääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon oireiden esiintyminen eri tilanteissa ja eri vuorokaudenaikoina ja mahdolliset muut samanaikaiset ongelmat (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-lääkevalmisteen valinta «ADHD-lääkevalmisteen valinta»61).
- Saatavilla olevista lääkkeistä valitaan lapsen tai nuoren tilanteeseen parhaiten sopiva valmiste.
- Ellei huolellisesta annoksen säädöstä huolimatta saada riittävää vastetta, kokeillaan toista lääkettä.
- Joskus myös usean eri valmisteen yhdistäminen voi olla tarpeen «Kollins SH, Jain R, Brams M ym. Clonidine extended-release tablets as add-on therapy to psychostimulants in children and adolescents with ADHD. Pediatrics 2011;127:e1406-13 »161, «Hammerness P, Georgiopoulos A, Doyle RL ym. An open study of adjunct OROS-methylphenidate in children who are atomoxetine partial responders: II. Tolerability and pharmacokinetics. J Child Adolesc Psy»162.
- Alle 6-vuotiaiden lasten lääkehoito (ks. sähköinen tausta-aineisto «Alle kouluikäisten ADHD-lasten stimulanttihoito»62) vaatii erityistä huolellisuutta.
Lääkehoitoa aloitettaessa sovitaan, mitä oireita ja toimintojen muutoksia seurataan. Tehoa ja haittavaikutuksia arvioidaan haastatteluin ja kyselylomakkein (esimerkiksi oirekartoituslomake «»3, lääkehoidon seurantalomake «»4).
- Laboratoriokokeita tarvitaan vain, jos esitiedot tai kliininen tutkimus antavat siihen aihetta.
- Lääkitys aloitetaan yleensä pienellä annoksella, minkä jälkeen annosta suurennetaan esimerkiksi viikoittain vastetta ja mahdollisia haittavaikutuksia seuraten «ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY »49. Tavoitteena on löytää annos, jolla saavutetaan riittävä teho ilman merkittäviä haittavaikutuksia. 1–2 kuukauden pituisen annoksensäätövaiheen aikana on hyvä pitää viikoittain yhteyttä hoitavaan tahoon. Lääkityksen jatkamisesta päätetään vastaanottokäynnillä noin kolmen kuukauden kuluessa.
Lääkehoidon aikana tulee seurata mahdollisia haittavaikutuksia ja samanaikaisten sairauksien oireita säännöllisin kliinisin tutkimuksin ja haastatteluin.
- 3–6 kuukauden välein tehtävillä seurantakäynneillä «Questions and answers on the review of medicines containing methylphenidate. London, 22 January 2009 Doc. Ref. EMEA/658285/2008. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Referrals_document»163, «Savikko N, Pitkälä K. Hoitoon sitoutumisen merkitys ja haasteet. TABU 2006;5:4-7»164 arvioidaan lapsen tai nuoren kokonaistilannetta ja lääkehoidon jatkon tarvetta ja tarkistetaan lääkeannoksen riittävyys.
- Osa ADHD-diagnoosin saaneista lapsista ja nuorista tarvitsee lääkehoitoa aikuisiässäkin, mutta osalla lääkehoito voidaan lopettaa oireiden lievittymisen ja uusien taitojen oppimisen myötä «Pliszka S, AACAP Work Group on Quality Issues. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Ps»133.
- Tasapainoisessa tilanteessa voidaan haluttaessa pitää lääketauko, jonka aikana arvioidaan oireiden ja niiden aiheuttaman haitan määrää kotona, koulussa ja muissa tilanteissa (lomakkeiden ja kliinisen arvion perusteella). Taukoa ei kannata pitää lukuvuoden alussa. Stimulanttilääkettä käytettäessä arvioon riittää 1–2 viikkoa, atomoksetiinia käytettäessä tarvitaan pidempi, jopa kuukauden mittainen tauko.
  - Lääkehoito voidaan lopettaa, jos lääketauon aikana oireet eivät aiheuta merkittävää haittaa. Muita hoitomuotoja kannattaa yleensä jatkaa.
  - Lääkehoito tulee lopettaa myös, jos ilmenee selviä haittavaikutuksia, joita ei voida lääkemuutoksella hallita, tai herää epäily lääkityksen väärinkäytöstä.
Tiedot yleisimpien ADHD:n hoidossa käytettävien lääkkeiden annoksista esitetään sähköisessä tausta-aineistossa «ADHD-lääkkeiden annostelutiedot»63 ja arviot hoidon tehosta (effect size) sähköisessä tausta-aineistossa «ADHD-lääkehoidon tehoarviot»64. ADHD-lääkehoidon kehityksestä ja yleisyydestä Suomessa on lisätietoa sähköisessä tausta-aineistossa «ADHD-lääkkeiden käytön kehitys ja yleisyys Suomessa»65.

Stimulantit

Stimulanttilääkkeet luokitellaan keskushermostoon vaikuttaviksi lääkeaineiksi, joiden määräämiseen tarvitaan huumausaineresepti.
Stimulanttilääkkeistä on käytettävissä lyhyt- (4–6 tuntia), keskipitkä- (6–8 tuntia) ja pitkävaikutteisia valmisteita (8–12 tuntia).
- Metyylifenidaatti (MPH) vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita «Metyylifenidaatti (MPH) vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuus-oireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»A.
  - Pitkä- ja lyhytvaikutteisen MPH-valmisteen teho ja haittavaikutukset eivät eroa merkitsevästi toisistaan «Bélanger SA, Warren AE, Hamilton RM ym. Cardiac risk assessment before the use of stimulant medications in children and youth. Paediatr Child Health 2009;14:579-92 »165.
  - Metyylifenidaatti on ilmeisesti tehokkaampi lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa kuin atomoksetiini «Metyylifenidaatti on ilmeisesti tehokkaampi lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa kuin atomoksetiini.»B.
- Dekstroamfetamiini ilmeisesti vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita «Dextroamfetamiini ilmeisesti vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»B.
- Lisdeksamfetamiini ilmeisesti vähentää ADHD:n keskeisiä oireita «Lisdexamfetamiini ilmeisesti vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla lumeeseen verrattuna.»B.
Lääkehoito voidaan aloittaa suoraan keskipitkä- tai pitkävaikutteisella stimulantilla, jos valmisteesta on saatavilla sopiva annoskoko. Riittävää hoitoannosta voidaan etsiä myös lyhytvaikutteisella valmisteella, varsinkin jos potilas on pieni lapsi tai haittavaikutusten riski on tavallista suurempi. Stimulanttien vaikutus ADHD-oireisiin on yleensä havaittavissa muutamassa päivässä sopivan annoksen löydyttyä.
Lääkitystä on mahdollista käyttää jatkuvasti tai taukoja pitäen. Lääketaukoja suositellaan, jos haittavaikutukset, esimerkiksi ruokahaluttomuus, antavat niihin aihetta.

Atomoksetiini

Atomoksetiini vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla «Atomoksetiini vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»A.
Atomoksetiinia käytetään jatkuvana lääkityksenä, ja sen teho on ympärivuorokautinen.
Vaikutus ADHD-oireisiin alkaa yleensä 2–6 viikon kuluessa. Tehon kasvu voi jatkua 8.–12. hoitoviikkoon saakka.
Atomoksetiini on nykyisin rajoitetusti peruskorvattava lääke «http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/alias/laake331»4.

Stimulanttien ja atomoksetiinin haittavaikutukset

Stimulanteilla ja atomoksetiinilla ei ole tutkimuksissa havaittu vakavia haittavaikutuksia. Mahdolliset potilaan yksilölliset riskiä lisäävät tekijät on kuitenkin otettava huomioon (ks. sähköiset tausta-aineistot ADHD:n lääkehoito ja vakavien kardiovaskulaaristen sairauksien riski «ADHD-lääkehoito ja vakavien kardiovaskulaaristen sairauksien riski»66, ADHD-lääkkeiden psyykkiset haittavaikutukset «ADHD-lääkkeiden psyykkiset haittavaikutukset»67 ja ADHD-lääkityksen vaikutus kasvuun «ADHD-lääkityksen vaikutus kasvuun»68).
Tavallisimmat haittavaikutukset:
- Metyylifenidaatin ja dekstroamfetamiinin tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, univaikeudet, päänsärky ja vatsakivut «Metyylifenidaatin tavallisimpia ilmoitettuja haittavaikutuksia lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna ovat ruokahaluttomuus, univaikeudet, päänsärky ja vatsakivut.»A, «Dextroamfetamiini ilmeisesti vähentää ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita lapsilla ja nuorilla lumelääkkeeseen verrattuna.»B.
- Atomoksetiinin tavallisimpia haittavaikutuksia ovat heikentynyt ruokahalu, ohimenevät ruoansulatuskanavan oireet ja ohimenevä väsymys «Atomoksetiinin haittavaikutukset lapsilla ja nuorilla ovat yleensä lieviä. Tavallisimpia ilmoitettuja haittavaikutuksia ovat heikentynyt ruokahalu ja ohimenevät ruoansulatuskanavan oireet sekä ohimenevä väsymys.»A.
Kasvuun kohdistuvat haittavaikutukset:
- ADHD-pojilla, jotka eivät ole saaneet lääkehoitoa,on lapsuusiän pituuskasvu lisääntynyt ja murrosiän kasvupyrähdys aikaistunut keskimäärin viisi kuukautta «Hanc T, Cieslik J. Growth in stimulant-naive children with attention-deficit/hyperactivity disorder using cross-sectional and longitudinal approaches. Pediatrics 2008;121:e967-74 »166. ADHD-diagnoosin saaneiden tyttöjen ja poikien keskipaino (BMI) on ilmeisesti suurempi kuin heidän terveillä ikätovereillaan «Hubel R, Jass J, Marcus A ym. Overweight and basal metabolic rate in boys with attention-deficit/hyperactivity disorder. Eat Weight Disord 2006;11:139-46 »167.
- Stimulantti- ja atomoksetiinilääkityksiin liittyy usein alussa painon laskua, mutta myöhemmin painon kehitys yleensä normaalistuu.
- ADHD-diagnoosin saaneet nuoret näyttävät ryhmätasolla saavuttavan odotuspituutensa lääkityksestä (metyylifenidaatti, atomoksetiini) huolimatta «Faraone SV, Biederman J, Morley CP ym. Effect of stimulants on height and weight: a review of the literature. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47:994-1009 »168. ADHD-lääkkeiden vaikutusta kasvuun (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD-lääkityksen vaikutus kasvuun»68) pidetään useimmille lapsille kliinisesti merkityksettömänä.
- Kasvunopeutta on seurattava lääkityksen aikana (painon ja pituuden mittaus ja kasvukäyrät). Erityisen tärkeää se on pikkulapsilla, pienikasvuisilla, suurten lääkeannosten käytön aikana ja sellaisilla potilailla, joilla on jokin muu kasvuun vaikuttava tekijä, kuten kortisonilääkitys.
  - Normaalia kasvua voidaan tukea ruokarytmillä ja ruokavaliolla.
Psyykkiset haittavaikutukset ovat mahdollisia ADHD-lääkityksen aikana (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD-lääkkeiden psyykkiset haittavaikutukset»67). Haittavaikutusten ilmenemistä tulee seurata, ja lääkitys tulee keskeyttää, jos käyttäytyminen muuttuu odottamattomalla tavalla hoidon aikana.
- Atomoksetiini saattaa lisätä itsetuhoisuuden ja aggressiivisuuden riskiä «Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA ym. Hallucinations and other psychotic symptoms associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children. Pediatrics 2009;123:611-6 »169, «http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_10_01_Mosholder.pdf»5, «Gelperin K. Review of Postmarketing Safety Data. http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_11_01_AdverseEvents.pdf »170, «http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_11_01_AdverseEvents.pdf»6.
- Stimulantit saattavat lisätä psykoosin tai manian riskiä «Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA ym. Hallucinations and other psychotic symptoms associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children. Pediatrics 2009;123:611-6 »169, «Gelperin K. Review of Postmarketing Safety Data. http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_11_01_AdverseEvents.pdf »170, joten niitä ei tule käyttää, jos potilaalla esiintyy psykoosin tai manian oireita.
  - Myös potilailla, joilla ei ole aiemmin esiintynyt psykoosi- tai maniaoireita, voi ilmetä harvinaisena haittavaikutuksena esimerkiksi näkö- tai tuntohallusinaatioita mahdollisesti jopa tavallisilla lääkeannoksilla «Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163:1149-52 »171.
  - Stimulantista johtuvat psyykkiset oireet häviävät todennäköisesti nopeasti, kun lääkkeen käyttö lopetetaan «Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163:1149-52 »171.
ADHD-lääkkeillä on kardiovaskulaarisia vaikutuksia (ks. sähköiset tausta-aineistot ADHD-lääkkeiden tavallisimmat kardiovaskulaariset haittavaikutukset «ADHD-lääkkeiden tavallisimmat kardiovaskulaariset haittavaikutukset»69 ja ADHD-lääkehoito ja vakavien kardiovaskulaaristen sairauksien riski «ADHD-lääkehoito ja vakavien kardiovaskulaaristen sairauksien riski»66), joiden merkitys on arvioitava yksilöllisesti.
- Stimulantti- «Stimulanttihoidon aikana lievä syketaajuuden kasvu ja verenpaineen nousu ovat tavallisia lapsilla ja nuorilla.»A ja atomoksetiinihoidon «Kratochvil CJ, Wilens TE, Greenhill LL ym. Effects of long-term atomoxetine treatment for young children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:919-2»172 aikana lievä sykkeen ja verenpaineen nousu ovat tavallisia.
- Stimulantti- tai atomoksetiinihoitoa ei tule aloittaa ilman kardiologin konsultaatiota potilaille, joilla on sydämen rakennevika, johtumishäiriö, oireinen sydänsairaus tai kohtalainen tai vaikea hypertensio «Villalba L, Racoosin J. Follow up review of AERS search identifying cases of sudden death occurring with drugs used for the treatment of Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD). http://www.fda»173, «http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/ucm277770.htm»7.
- Syketaajuutta ja verenpainetta tulee seurata säännöllisesti hoidon aikana.
Harvinaiset huomioon otettavat haittavaikutukset:
- Stimulantit saattavat provosoida mahdollisesti epilepsiakohtauksia, jos potilaalla on niihin alttiutta (ks. sähköiset tausta-aineistot Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena «Epilepsia ADHD:n samanaikaissairautena ja erotusdiagnostiikassa»36 ja ADHD-oireiden hoito epilepsiaa sairastavalla lapsella «ADHD-oireiden hoito epilepsiaa sairastavalla lapsella»70).
- Atomoksetiinihoidon aikana voi esiintyä harvinaisena haittavaikutuksena maksatoksisuutta. Tällöin lääkitys on lopetettava.

Muut lääkkeet

Klonidiini saattaa vähentää ADHD:n keskeisiä oireita lyhytkestoisessa hoidossa «Klonidiini ilmeisesti vähentää ADHD:n ydinoireita lapsilla ja nuorilla lyhytaikaisessa hoidossa.»B, mutta tutkimustuloksia pitkäkestoisesta hoidosta ei ole.
- Haittavaikutuksia (väsyneisyyttä, uneliaisuutta ja suun kuivumista) on suhteellisen runsaasti, ja sinusbradykardiaa on esiintynyt noin neljänneksellä potilaista. Myös QT-ajan pidentymistä on kuvattu.
Guanfasiini vähentää ADHD:n oireita, mutta tutkimuksia pitkäaikaisesta käytöstä ei ole «Guanfasiini vähentää ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla, mutta tutkimuksia pitkäaikaisesta käytöstä ei ole.»A.
- Guanfasiinilla ei ole Suomessa toistaiseksi myyntilupaa.
- Yleisinä haittavaikutuksina esiintyy uneliaisuutta, väsymystä ja vireystilan laskua sekä verenpaineen ja sykkeen laskua ja EKG-muutoksia, joilla ei kuitenkaan tehtyjen tutkimusten mukaan ole kliinistä merkitystä.
Modafiniili vähentää ADHD:n oireita «Modafiniili vähentää ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla, mutta tutkimuksia pitkäaikaiskäytöstä ei ole.»A. Sen käyttöön tarvitaan Lääkelaitoksen erityislupa.
- Euroopan lääkevirasto (European Medicines Agency) julkaisi heinäkuussa 2010 suosituksen, jonka mukaan modafiniilia tulisi käyttää ainoastaan narkolepsian hoitoon haittavaikutus- ja väärinkäyttöriskien vuoksi eikä sitä tulisi käyttää lapsilla.
Bupropioni saattaa vaikuttaa suotuisasti ADHD:n oireisiin, mutta luotettava näyttö lapsilla ja nuorilla puuttuu «Bupropioni saattaa lievittää ADHD:n oireita lapsilla ja nuorilla, mutta sen merkityksestä ADHD-oireiden lievityksessä ei ole kunnollista tutkimusnäyttöä.»D.
Muista lääkkeistä (mm. imipramiinista, nortriptyliinistä ja karbamatsepiinista) ei ole luotettavia tutkimuksia ADHD:n hoidossa.

Yhdistelmähoito

Yhdistelmähoidolla tarkoitetaan usean erilaisen hoitomuodon yhdistämistä. Tavallisimmin sillä tarkoitetaan yhden tai usean psykososiaalisen hoidon (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n monimuotoinen psykososiaalinen hoito «ADHD:n monimuotoinen psykososiaalinen hoito»71) yhdistämistä lääkitykseen.
Yhdistelmähoito (psykososiaaliset hoidot ja lääkehoito) tehoaa ADHD:n keskeisiin oireisiin paremmin kuin pelkkä psykososiaalinen hoito «Yhdistelmähoito (käyttäytymishoito tai monimuotoinen psykososiaalinen hoito yhdistettynä lääkitykseen) tehoaa ADHD:n ydinoireisiin lapsilla ja nuorilla paremmin kuin käyttäytymishoito ilman lääkitystä.»A. Yhdistelmähoito ei kuitenkaan lisää lääkehoidon tehoa keskeisten oireiden hoidossa «Yhdistelmähoito (käyttäytymisterapia tai monimuotoinen psykososiaalinen hoito yhdistettynä lääkehoitoon) ei lisää lapsilla ja nuorilla lääkehoidon tehoa.»A.
Psykososiaalisilla hoitomuodoilla, lääkityksellä ja edellisten yhdistelmällä saattaa olla positiivista vaikutusta vanhempien kasvatuskäytäntöihin (ks. sähköinen tausta-aineisto «Monimuotoisen psykososiaalisen hoidon vaikutus ADHD-lasten vanhempien vanhemmuuteen»72).
- Lapsen saama yhdistelmähoito ja monimuotoinen psykososiaalinen hoito näyttävät lisäävän rakentavaa vanhemmuutta (vanhemman ja lapsen välisen suhteen lämpimyyttä ja läheisyyttä, positiivisen palautteen antoa ja lapsen ohjaamista positiivisella tavalla) «Wells KC, Chi TC, Hinshaw SP ym. Treatment-related changes in objectively measured parenting behaviors in the multimodal treatment study of children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Co»138, «Webster-Stratton CH, Reid MJ, Beauchaine T. Combining parent and child training for young children with ADHD. J Clin Child Adolesc Psychol 2011;40:191-203 »139.
- Lapsen saama lääkehoito näyttää vähentävän vanhempien negatiivisia kasvatuskäytäntöjä «Hechtman L, Abikoff H, Klein RG ym. Children with ADHD treated with long-term methylphenidate and multimodal psychosocial treatment: impact on parental practices. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 20»174.
Monimuotoinen psykososiaalinen hoito (yksin tai lääkitykseen liitettynä) saattaa lievittää ADHD:n kanssa yhtä aikaa esiintyviä käytöshäiriö-, aggressiivisuus- ja ahdistusoireita «Käyttäytymishoito (yksin tai lääkehoitoon liitettynä) saattaa lievittää lapsilla ja nuorila ADHD:n kanssa yhtä aikaa esiintyviä käytöshäiriö-, aggressiivisuus- ja ahdistusoireita.»C ja lisätä vanhempien tyytyväisyyttä hoitoon «Hechtman L, Abikoff H, Klein RG ym. Children with ADHD treated with long-term methylphenidate and multimodal psychosocial treatment: impact on parental practices. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 20»174.
Monimuotoisella psykososiaalisella hoidolla voi olla positiivista vaikutusta lapsen sosiaalisiin taitoihin, mutta se ei näytä lisäävän lääkehoidolla aikaan saatua positiivista muutosta (ks. sähköinen tausta-aineisto Monimuotoisen psykososiaalisen hoidon vaikutus sosiaalisiin taitoihin «Monimuotoisen psykososiaalisen hoidon vaikutus ADHD-lapsen tai -nuoren sosiaalisiin taitoihin»73).

Muut hoidot

EEG-biopalautehoidolla (ks. sähköinen tausta-aineisto «EEG-biopalautehoito ja ADHD»74) saattaa olla tehoa ADHD:n keskeisiin oireisiin «EEG-biopalautehoidolla saattaa olla tehoa ADHD:n ydinoireisiin lapsilla ja nuorilla.»C.
- Hoidon teho näyttää säilyvän ainakin kuuden kuukauden ajan «Gevensleben H, Holl B, Albrecht B ym. Is neurofeedback an efficacious treatment for ADHD? A randomised controlled clinical trial. J Child Psychol Psychiatry 2009;50:780-9 »175.
Tietokoneistettu työmuistiharjoittelu (ks. sähköinen tausta-aineisto «Tietokoneistettu työmuistiharjoittelu ja ADHD»75) saattaa lieventää ADHD:n oireita, mutta vaikutukset eivät yleistyne kaikkiin tilanteisiin «Tietokoneistettu työmuistiharjoittelu saattaa lieventää ADHD:n oireita kouluikäisillä lapsilla, mutta vaikutukset eivät yleistyne kaikkiin tilanteisiin.»C.
Erilaisten vaihtoehtohoitojen käyttö ADHD-oireiden hoidossa on yleistä «Rojas NL, Chan E. Old and new controversies in the alternative treatment of attention-deficit hyperactivity disorder. Ment Retard Dev Disabil Res Rev 2005;11:116-30 »176, «The use of alternative therapies in treating children with attention deficit hyperactivity disorder. Paediatr Child Health 2002;7:710-30 »177. Erityisen paljon käytetään erilaisia ruokavalio- ja ravitsemushoitoja «Sinha D, Efron D. Complementary and alternative medicine use in children with attention deficit hyperactivity disorder. J Paediatr Child Health 2005;41:23-6 »178, vaikka tutkimusnäyttö niiden hyödyistä on vähäistä.
- Sakkaroosin poistamisella ruokavaliosta ei ole merkitystä lasten ADHD-oireiden hoidossa «Sakkaroosin poistamisella ruokavaliosta ei ilmeisesti ole merkitystä lasten tai nuorten ADHD-oireiden hoidossa.»B.
- Välttämättömät rasvahapot ovat ilmeisesti tehottomia ADHD:n keskeisiin oireisiin «Välttämättömät rasvahapot ovat ilmeisesti tehottomia ADHD:n ydinoireisiin lapsilla ja nuorilla.»B. Vaikka omega-3-rasvahappohoitoa ei voida suositella ADHD:n keskeisten oireiden hoidossa, se saattaa hieman lieventää joitakin ADHD:n oireita ja sitä voidaan ehkä käyttää muun hoidon lisänä tai silloin, kun muu hoito ei tule kyseeseen «Bloch MH, Qawasmi A. Omega-3 fatty acid supplementation for the treatment of children with attention-deficit/hyperactivity disorder symptomatology: systematic review and meta-analysis. J Am Acad Child»179.
- Lisäaineiden poistamisella ruokavaliosta «Lisäaineiden poistamisella ruokavaliosta ei liene merkitystä ADHD-oireisten lasten tai nuorten yliaktiivisuuden hoidossa, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D tai oligoantigeenisella dieetillä «Oligoantigeeninen dieetti saattaa vaikuttaa myönteisesti käyttäytymiseen ryhmätilanteissa potilailla, joilla on osastohoitoa vaativa ADHD ja/tai käytöshäiriö, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D ei liene merkitystä ADHD-lasten yliaktiivisuusoireiden hoidossa, mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu. Keinotekoiset väriaineet ja natriumbentsoaatti saattavat toisaalta lisätä terveidenkin lasten yliaktiivisuutta, impulsiivisuutta ja tarkkaamattomuutta «McCann D, Barrett A, Cooper A ym. Food additives and hyperactive behaviour in 3-year-old and 8/9-year-old children in the community: a randomised, double-blinded, placebo-controlled trial. Lancet 2007»180.
  - Histamiinia hajottavan geenin polymorfismi saattaa vaikuttaa siihen, missä määrin väriaineet ja natriumbentsoaatti aiheuttavat terveille lapsille ylivilkkautta ja levottomuutta «Stevenson J, Sonuga-Barke E, McCann D ym. The role of histamine degradation gene polymorphisms in moderating the effects of food additives on children's ADHD symptoms. Am J Psychiatry 2010;167:1108-15»181 (ks. sähköinen tausta-aineisto Lisä- ja väriaineiden vaikutus ADHD-oireisiin «Lisä- ja väriaineiden vaikutus ADHD-oireisiin»76).
- Sinkin tai magnesiumin lisäämisestä ruokavalioon «Starobrat-Hermelin B, Kozielec T. The effects of magnesium physiological supplementation on hyperactivity in children with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD). Positive response to magnesi»182 ei liene hyötyä ADHD:n hoidossa. Rautahoidon merkityksestä ADHD:n oireisiin ei ole riittävästi tutkimustietoa.
  - Varastoraudan «Konofal E, Lecendreux M, Arnulf I ym. Iron deficiency in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Arch Pediatr Adolesc Med 2004;158:1113-5 »183, sinkin «Toren P, Eldar S, Sela BA ym. Zinc deficiency in attention-deficit hyperactivity disorder. Biol Psychiatry 1996;40:1308-10 »184, «Arnold LE, DiSilvestro RA. Zinc in attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:619-27 »185, «Oner O, Oner P, Bozkurt OH ym. Effects of zinc and ferritin levels on parent and teacher reported symptom scores in attention deficit hyperactivity disorder. Child Psychiatry Hum Dev 2010;41:441-7 »186 tai magnesiumin «Mousain-Bosc M, Roche M, Polge A ym. Improvement of neurobehavioral disorders in children supplemented with magnesium-vitamin B6. I. Attention deficit hyperactivity disorders. Magnes Res 2006;19:46-52»187 määrä saattaa ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla olla pienempi kuin samanikäisillä verrokeilla. Syynä voivat olla muun muassa stimulanttien ruokahalua heikentävä vaikutus tai syömishäiriöt.
  - ADHD-lapsilla todetun varastoraudan vähäisyyden ja runsaan unenaikaisen liikehdinnän välillä saattaa olla yhteyttä «Cortese S, Konofal E, Bernardina BD ym. Sleep disturbances and serum ferritin levels in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Eur Child Adolesc Psychiatry 2009;18:393-9 »188.
- Homeopatiasta ei ole hyötyä lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa (ks. sähköinen tausta-aineisto «Homeopatia ADHD:n hoidossa»77).

Hoito samanaikaisten sairauksien yhteydessä

Koska ADHD:n keskeisten oireiden hoidot eivät ilmeisesti juuri vaikuta lukemisen ja matematiikan taitojen kehittymiseen, mahdolliset oppimisvaikeudet tulee huomioida erikseen tukitoimien ja hoidon järjestämisessä (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n hoidon vaikutus koulusuoriutumiseen «ADHD-hoitojen vaikutus koulusuoriutumiseen»78).
Jos lapsella tai nuorella on samanaikaisesti ADHD ja autismikirjon häiriö, voidaan psykostimulanttia kokeilla. ADHD-oireiden lievittämisen lisäksi psykostimulantti voi lisätä kykyä jakaa tarkkaavuudentila toisen henkilön kanssa (shared attention) «Levy SE, Mandell DS, Schultz RT. Autism. Lancet 2009;374:1627-38 »189. Toisaalta psykostimulantti voi näillä lapsilla ja nuorilla lisätä stereotypioita, tic-oireita ja käytösongelmia «Fisman S. Pervasive developmental disorder. Kirjassa: Kutcher S (toim.) Practical Child and Adolescent Psychopharmacology. Cambridge University Press, 2002.»190.
ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät näytä aiheuttavan tai pahentavan nykimishäiriöitä tyypillisesti kehittyneillä lapsilla «Bloch MH, Panza KE, Landeros-Weisenberger A ym. Meta-analysis: treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder in children with comorbid tic disorders. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48»191 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-oireiden lääkehoito nykimisoireisilla lapsilla «ADHD-oireiden lääkehoito nykimisoireisilla lapsilla»79).
- Koska noin puolella Touretten oireyhtymää sairastavista lapsista on samanaikainen ADHD, jonka on todettu huonontavan heidän toimintakykyään ja elämänlaatuaan enemmän kuin nykimisoireiden sinänsä, nykimisoireisten lasten ADHD:n hoito on tärkeää.
Unihygieniaa parantavat toimet ovat ensisijaisia kaikilla lapsilla ja nuorilla, joilla on univaikeuksia «Saarenpää-Heikkilä O. Koululaisten uniongelmia voidaan ehkäistä ennalta. Suom Lääkär 2009;1-2:35-41.»192 (ks. sähköinen tausta-aineisto Unihäiriöt ja ADHD «Unihäiriöt ja ADHD»41).
- Melatoniini saattaa lyhentää nukahtamisaikaa stimulanttilääkitystä saavilla lapsilla tai nuorilla, joilla pelkät unihygieniaa parantavat toimet eivät ole riittäviä «Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:512-9 »193.
Samanaikaisesti esiintyvien ADHD:n ja käytöshäiriön hoito on suunniteltava yksilöllisesti. Usein tarvitaan sekä psykososiaalisia hoitoja (esim. sosiaalisten taitojen harjoittelua ja vanhempainohjausta) että lääkitystä «Connor DF, Glatt SJ, Lopez ID ym. Psychopharmacology and aggression. I: A meta-analysis of stimulant effects on overt/covert aggression-related behaviors in ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 20»194, «Brestan EV, Eyberg SM. Effective psychosocial treatments of conduct-disordered children and adolescents: 29 years, 82 studies, and 5,272 kids. J Clin Child Psychol 1998;27:180-9 »195.
- Psykostimulanttien on todettu vähentävän ADHD:n keskeisten oireiden lisäksi käytösoireita «Connor DF, Glatt SJ, Lopez ID ym. Psychopharmacology and aggression. I: A meta-analysis of stimulant effects on overt/covert aggression-related behaviors in ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 20»194, «Klein RG, Abikoff H, Klass E ym. Clinical efficacy of methylphenidate in conduct disorder with and without attention deficit hyperactivity disorder. Arch Gen Psychiatry 1997;54:1073-80 »196.
- Risperidoni näyttää vähentävän käytösoireita ja aggressiivisuutta ADHD-oireisilla «Aman MG, Binder C, Turgay A. Risperidone effects in the presence/absence of psychostimulant medicine in children with ADHD, other disruptive behavior disorders, and subaverage IQ. J Child Adolesc Psyc»197, «Günther T, Herpertz-Dahlmann B, Jolles J ym. The influence of risperidone on attentional functions in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder and co-morbid disruptive be»198, «Armenteros JL, Lewis JE, Davalos M. Risperidone augmentation for treatment-resistant aggression in attention-deficit/hyperactivity disorder: a placebo-controlled pilot study. J Am Acad Child Adolesc P»199.
Käyttäytymishoidot ja muut psykososiaaliset tukimuodot näyttävät parantavan toimintakykyä sellaisilla ADHD-lapsilla, joilla on myös ahdistuneisuushäiriö «March JS, Swanson JM, Arnold LE ym. Anxiety as a predictor and outcome variable in the multimodal treatment study of children with ADHD (MTA). J Abnorm Child Psychol 2000;28:527-41 »95, «Jensen PS, Hinshaw SP, Kraemer HC ym. ADHD comorbidity findings from the MTA study: comparing comorbid subgroups. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:147-58 »200.
- Ahdistuneisuushäiriö ei heikennä psykostimulanttien vaikutusta ADHD:n keskeisiin oireisiin «Jensen PS, Hinshaw SP, Kraemer HC ym. ADHD comorbidity findings from the MTA study: comparing comorbid subgroups. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:147-58 »200.
- Atomoksetiini on tehokas ja hyvin siedetty ADHD-oireiden lievittäjä lapsilla ja nuorilla, jotka lisäksi kärsivät ahdistushäiriöstä «Geller D, Donnelly C, Lopez F ym. Atomoxetine treatment for pediatric patients with attention-deficit/hyperactivity disorder with comorbid anxiety disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:»201.
Vakava masennus hoidetaan ennen ADHD-oireiden lääkehoitoa «Remschmidt H, Global ADHD Working Group. Global consensus on ADHD/HKD. Eur Child Adolesc Psychiatry 2005;14:127-37 »202 (ks. sähköinen tausta-aineisto Masennuksen oireet ja hoito ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla «Masennuksen oireet ja niiden hoito ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla ja nuorilla»44).
- ADHD-oireiden psykososiaaliset hoitomuodot voidaan aloittaa osana masennuksen hoitoa.
- Masennus voi johtua myös ADHD-oireiden aiheuttamista ongelmista. Tällöin ADHD:n hoito on ensisijaista.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito on ensisijaista, mutta samanaikaisen ADHD:n lääkehoidon tarve on myös hyvä arvioida.
- Stimulanttihoidon on epäilty lisäävän maniaoireita tai aikaistavan manian puhkeamista «DelBello MP, Soutullo CA, Hendricks W ym. Prior stimulant treatment in adolescents with bipolar disorder: association with age at onset. Bipolar Disord 2001;3:53-7 »203, mutta sen on arvioitu myös suojaavan kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiselta «Tillman R, Geller B. Controlled study of switching from attention-deficit/hyperactivity disorder to a prepubertal and early adolescent bipolar I disorder phenotype during 6-year prospective follow-up:»204.
- Sekä stimulantteja että atomoksetiinia voitaneen käyttää mielialaa tasaavan lääkityksen aikana «Scheffer RE, Kowatch RA, Carmody T ym. Randomized, placebo-controlled trial of mixed amphetamine salts for symptoms of comorbid ADHD in pediatric bipolar disorder after mood stabilization with divalpr»205, «Hah M, Chang K. Atomoxetine for the treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents with bipolar disorders. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:996-1004 »206, «Findling RL, Short EJ, McNamara NK ym. Methylphenidate in the treatment of children and adolescents with bipolar disorder and attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiat»207, «Chang K, Nayar D, Howe M ym. Atomoxetine as an adjunct therapy in the treatment of co-morbid attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents with bipolar I or II disorder. J Child»208.
Psykoottisen sairauden hoito on ensisijaista.
- Stimulantti- ja psykoosilääkityksen samanaikaisesta käytöstä ADHD:tä ja skitsofreniaa sairastavien lasten ja nuorten hoidossa on yksittäisiä kuvauksia «Tossell JW, Greenstein DK, Davidson AL ym. Stimulant drug treatment in childhood-onset schizophrenia with comorbid ADHD: an open-label case series. J Child Adolesc Psychopharmacol 2004;14:448-54 »209.
Jos ADHD-diagnoosin saaneella nuorella esiintyy myös päihteiden ongelmakäyttöä tai päihderiippuvuutta, on lääkehoidon suunnittelussa huomioitava ADHD-lääkkeiden väärinkäytön riski (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-lääkkeiden väärinkäytön riski «ADHD-lääkkeiden väärinkäytön riski»80).
- Asianmukainen stimulanttihoito ilmeisesti vähentää ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten päihderiippuvuuden riskiä «Asianmukainen stimulanttihoito ilmeisesti vähentää ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten päihteiden väärinkäyttö- ja riippuvuusriskiä.»B.
  - Psykostimulantteja käytettäessä on kuitenkin voitava varmistaa, että lääke otetaan ohjeen mukaan.
- ADHD-lääkitys saattaa vähentää ADHD-diagnoosin saaneen, päihteitä käyttävän nuoren ADHD-oireita ja päihteiden käyttöä (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD-lääkityksen vaikutus ADHD-oireisiin ja päihteiden käyttöön päihteitä käyttävillä nuorilla «ADHD-lääkityksen vaikutus ADHD-oireisiin ja päihteiden käyttöön päihteitä käyttävillä nuorilla»47).
- Jos ADHD-lääkitystä tarvitaan päihteitä käyttävällä tai niistä riippuvaisella nuorella, lienee turvallisinta valita atomoksetiini. Peruskorvattavuuden saaminen atomoksetiinilääkitykselle edellyttää erillisselvitystä (erikoislääkärin laatima lääkärinlausunto B) «http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/alias/laake331»4.
- Psykostimulanttilääkityksen vaikutus ADHD-potilaiden tupakointiin ei ole selkeä, ja on jopa esitetty, että lääkitys saattaa lisätä tupakointia «Wilens TE. Attention deficit hyperactivity disorder and substance use disorders. Am J Psychiatry 2006;163:2059-63 »125, «Rush CR, Higgins ST, Vansickel AR ym. Methylphenidate increases cigarette smoking. Psychopharmacology (Berl) 2005;181:781-9 »211.
- Kun alle 18-vuotias vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tarvitaan yhteistyötä lastensuojeluviranomaisten kanssa «Lastensuojelulaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 »210, «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417»8.
Epilepsiaa sairastavan lapsen ADHD:tä tulisi hoitaa yhtä aktiivisesti kuin epilepsiaakin «Reilly CJ. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in childhood epilepsy. Res Dev Disabil 2011;32:883-93 »212 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n hoito epilepsiaa sairastavalla lapsella «ADHD-oireiden hoito epilepsiaa sairastavalla lapsella»70).
- Elleivät epilepsiatilanteen tarkistaminen tai epilepsialääkityksen muutokset ja muut tukitoimet riitä, on syytä harkita ensisijaisesti metyylifenidaattia, koska sen tehosta ja turvallisuudesta on saatu paras näyttö.
- Myös atomoksetiinia voidaan käyttää.
Käytettävissä on joitakin tutkimuksia ADHD-lääkkeiden vaikutuksesta kehitysvammaisten lasten ADHD-oireisiin.
- Metyylifenidaatti saattaa vähentää ADHD:n keskeisiä oireita lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisilla lapsilla «Metyylifenidaatti saattaa vähentää ADHD:n ydinoireita lievästi tai keskiasteisesti kehitysvammaisilla lapsilla.»C.
  - Haittavaikutusprofiili on samankaltainen kuin kognitiivisesti normaaleilla lapsilla, joskin sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia ja nykimisoireita on pienessä aineistossa kuvattu odotettua enemmän «Handen BL, Feldman H, Gosling A ym. Adverse side effects of methylphenidate among mentally retarded children with ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1991;30:241-5 »213.
- Amfetamiinin tehosta ei ole näyttöä kehitysvammaisten lasten ADHD-oireiden hoidossa «Thomson A, Maltezos S, Paliokosta E ym. Amfetamine for attention deficit hyperactivity disorder in people with intellectual disabilities. Cochrane Database Syst Rev 2009;1:CD007009 »214.
- Risperidonin tehosta ei ole luotettavaa näyttöä ADHD-oireiden hoidossa kehitysvammaisilla lapsilla «Thomson A, Maltezos S, Paliokosta E ym. Risperidone for attention-deficit hyperactivity disorder in people with intellectual disabilities. Cochrane Database Syst Rev 2009;2:CD007011 »215.

ADHD:n seurannaisvaikutukset ja ennuste

ADHD-oireet väistyvät usein iän karttuessa. Nopeimmin vähenee hyperaktiivisuus, seuraavaksi nopeimmin impulsiivisuus ja hitaimmin tarkkaavuuden ongelmat «Spencer TJ, Biederman J, Mick E. Attention-deficit/hyperactivity disorder: diagnosis, lifespan, comorbidities, and neurobiology. Ambul Pediatr 2007;7:73-81 »216.
- Vaikka toimintakykyä haittaavia oireita esiintyy arviolta 65 %:lla ADHD-diagnoosin aiemmin saaneista vielä 25 vuoden iässä, diagnostiset kriteerit täyttyvät tuolloin enää 15 %:lla, jos diagnoosi perustuu kaikkein tiukimpiin, alun perin lapsille ja nuorille tarkoitettuihin kriteereihin «Faraone SV, Biederman J, Mick E. The age-dependent decline of attention deficit hyperactivity disorder: a meta-analysis of follow-up studies. Psychol Med 2006;36:159-65 »12. Joustavampia, aikuisille paremmin sopivia kriteerejä käytettäessä pysyvyys aikuisilla taas on 78 % «Biederman J, Petty CR, Evans M ym. How persistent is ADHD? A controlled 10-year follow-up study of boys with ADHD. Psychiatry Res 2010;177:299-304 »217.
  - Tulevassa DSM-V-tautiluokituksessa ehdotetaan, että yli 17-vuotiaiden ADHD-diagnoosiin riittäisivät neljä yhdeksästä hyperaktiivisuus-impulsiivisuus-oireesta ja neljä yhdeksästä tarkkaamattomuusoireesta «http://www.dsm5.org/ProposedRevision»9 (ks. sähköinen tausta-aineisto Keskeisimmät DSM-V-diagnoosikriteereihin ehdotetut muutokset «Keskeisimmät ADHD:n DSM V diagnoosikriteereihin ehdotetut uudistukset»7).
Lapsuus- tai nuoruusiän ADHD on yhteydessä tavallista heikompaan suoriutumiseen opinnoissa ja työelämässä «Spencer TJ, Biederman J, Mick E. Attention-deficit/hyperactivity disorder: diagnosis, lifespan, comorbidities, and neurobiology. J Pediatr Psychol 2007;32:631-42 »84, «Fabiano GA, Pelham WE Jr, Coles EK ym. A meta-analysis of behavioral treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder. Clin Psychol Rev 2009;29:129-40 »218, «Stein DS, Blum NJ, Barbaresi WJ. Developmental and behavioral disorders through the life span. Pediatrics 2011;128:364-73 »219.
- Pitkittäistutkimusten alkuvaiheessa ADHD:n hoito ja kuntoutus ovat olleet erilaisia kuin nykyisin, mikä voi heikentää tutkimustulosten yleistettävyyttä nykyaikaan.
- ADHD:n vaikutusta nuoren opiskelusuuntauksen valintaan ja työllistymisen edellytyksiin on arvioitava yksilöllisesti. Arvioinnissa on huomioitava ADHD:n vaikeusaste, kognitiivinen ja muu kyvykkyys, sekä samanaikaissairastavuus.
- Samanaikaiset oppimisvaikeudet vaikuttavat opinnoissa suoriutumiseen «Seidman LJ, Biederman J, Weber W ym. Neuropsychological function in adults with attention-deficit hyperactivity disorder. Biol Psychiatry 1998;44:260-8 »220.
ADHD-diagnoosin saaneet lapset ja nuoret ovat tapaturma-alttiita, ja heillä on suurentunut riski joutua vaaratilanteisiin «Lee LC, Harrington RA, Chang JJ ym. Increased risk of injury in children with developmental disabilities. Res Dev Disabil 2008;29:247-55 »221, «Palili A, Kolaitis G, Vassi I ym. Inattention, hyperactivity, impulsivity--epidemiology and correlations: a nationwide greek study from birth to 18 years. J Child Neurol 2011;26:199-204 »222, «Garzon DL, Huang H, Todd RD. Do attention deficit/hyperactivity disorder and oppositional defiant disorder influence preschool unintentional injury risk? Arch Psychiatr Nurs 2008;22:288-96 »223. Samanaikaisella käytöshäiriöllä tai vanhempien puutteellisella valvonnalla voi myös olla merkitystä «Schwebel DC, Speltz ML, Jones K ym. Unintentional injury in preschool boys with and without early onset of disruptive behavior. J Pediatr Psychol 2002;27:727-37 »224, «Schwebel DC, Hodgens JB, Sterling S. How mothers parent their children with behavior disorders: implications for unintentional injury risk. J Safety Res 2006;37:167-73 »225 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja tapaturmariski «ADHD ja tapaturmariski»81).
- Tapaturma-alttius ulottuu ADHD-oireista kärsivillä lapsuudesta myös nuoruus- ja aikuisikään, jolloin se ilmenee erityisesti liikenteessä sääntörikkomuksina «Fischer M, Barkley RA, Smallish L ym. Hyperactive children as young adults: driving abilities, safe driving behavior, and adverse driving outcomes. Accid Anal Prev 2007;39:94-105 »226 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja Autoilu «ADHD ja autoilu»82).
Arviolta 40 % pojista, joilla on hoitamaton ADHD, tulee pidätetyksi törkeän rikoksen vuoksi ainakin kerran «Shelton D, Pearson G. ADHD in juvenile offenders: treatment issues nurses need to know. J Psychosoc Nurs Ment Health Serv 2005;43:38-46 »227 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD:n yhteys rikollisuuteen «ADHD:n yhteys rikollisuuteen»83). Tämä näyttää liittyvän ADHD:n riittämättömään hoitoon, heikkoon koulumenestykseen ja koulusta pois jäämiseen, päihteiden käyttöön sekä alttiuteen toimia impulsiivisesti ja sosiaalisesti ei-hyväksyttävällä tavalla «Shelton D, Pearson G. ADHD in juvenile offenders: treatment issues nurses need to know. J Psychosoc Nurs Ment Health Serv 2005;43:38-46 »227, «Retz W, Retz-Junginger P, Hengesch G ym. Psychometric and psychopathological characterization of young male prison inmates with and without attention deficit/hyperactivity disorder. Eur Arch Psychiatr»228.
- Suomalaisessa "Pojasta mieheksi" -seurantatutkimuksessa 8-vuotiaana saatu suuri yliaktiivisuuspistemäärä liittyi suurentuneeseen rikosriskiin 16–20 vuoden iässä useassa eri rikostyypissä «Sourander A, Elonheimo H, Niemela S ym. Childhood predictors of male criminality: a prospective population-based follow-up study from age 8 to late adolescence. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006»229.
Sekä diagnostinen ADHD että ADHD-oireet liittyvät myöhempään päihteiden ongelmakäyttöön ja päihdehäiriöihin «Wilens TE, Adamson J, Monuteaux MC ym. Effect of prior stimulant treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder on subsequent risk for cigarette smoking and alcohol and drug use disorders in a»230, «Mannuzza S, Klein RG, Truong NL ym. Age of methylphenidate treatment initiation in children with ADHD and later substance abuse: prospective follow-up into adulthood. Am J Psychiatry 2008;165:604-9 »231, «Sihvola E, Rose RJ, Dick DM ym. Prospective relationships of ADHD symptoms with developing substance use in a population-derived sample. Psychol Med 2011;20:1-9 »232.
- Samanaikaishäiriöiden suurempi määrä on yhteydessä suurempaan päihdeongelman riskiin.
- Suomalaisessa kaksosaineistossa vanhempien ja opettajien kyselylomakkeilla arvioimat 11–12-vuotiaiden ADHD-oireet olivat yhteydessä nuoruusikäisten tyttöjen ja poikien tupakointiin, alkoholin ongelmakäyttöön ja huumeiden käyttöön. Tytöillä yhteydet olivat käytöshäiriön ja aiemman päihdekäytön huomioinnin jälkeen voimakkaampia ja ilmenivät alkoholin ja huumeiden käytön osalta nuorempana (14-vuotiaana) kuin pojilla «Sihvola E, Rose RJ, Dick DM ym. Prospective relationships of ADHD symptoms with developing substance use in a population-derived sample. Psychol Med 2011;20:1-9 »232.
ADHD heikentää lasten ja nuorten elämänlaatua sukupuolesta tai ADHD:n alatyypistä riippumatta. Elämänlaatu heikkenee suunnilleen yhtä paljon kuin fyysisissä kroonisissa sairauksissakin, mutta lähinnä psykososiaalisella eikä niinkään paljon fyysisellä osa-alueella «Danckaerts M, Sonuga-Barke EJ, Banaschewski T ym. The quality of life of children with attention deficit/hyperactivity disorder: a systematic review. Eur Child Adolesc Psychiatry 2010;19:83-105 »233 (ks. sähköinen tausta-aineisto ADHD ja elämänlaatu «ADHD ja elämänlaatu»84).
ADHD:n aktiivinen hoito näyttää vähentävän seurannaisvaikutuksia «Shelton D, Pearson G. ADHD in juvenile offenders: treatment issues nurses need to know. J Psychosoc Nurs Ment Health Serv 2005;43:38-46 »227, «Connor DF, Carlson GA, Chang KD ym. Juvenile maladaptive aggression: a review of prevention, treatment, and service configuration and a proposed research agenda. J Clin Psychiatry 2006;67:808-20 »234 ja parantavan elämänlaatua «Prasad S, Harpin V, Poole L ym. A multi-centre, randomised, open-label study of atomoxetine compared with standard current therapy in UK children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity d»235.
Asepalveluksen suorittamisen osalta tutkimustietoa Suomeen verrattavasta maasta ei ole. Palveluskelpoisuuden arvioinnissa tulee huomioida ADHD:n vaikeusaste «Krauss MR, Russell RK, Powers TE ym. Accession standards for attention-deficit/hyperactivity disorder: a survival analysis of military recruits, 1995-2000. Mil Med 2006;171:99-102 »236, «Hess DW, Kennedy CH, Hardin RA, Kupke T. Attention deficit/hyperactivity disorder and learning disorders. In Military neuropsychology (pp.199-226). Eds Kennedy C, Moore JL New York, NY, US, Springler »237, «Friedman LS, Blaschke GS, Klam WP ym. ADHD, medication, and the military service: a pediatrician's dilemma. J Dev Behav Pediatr 2006;27:141-4 »238.
- Terveystarkastusohje 2008:n mukaisesti voidaan esittää palveluskelpoisuusluokkia A, B, E tai C kokonaistoimintakyvyn ja ADHD:n hoitotilanteen mukaan «Terveystarkastusohje 2008. Puolustusvoimat. Saatavana http://www.terveysportti.fi , http://www.puolustusvoimat.fi , http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/a5f4c0804ff1ef5ca8c3afc5307e1861/TTO2008.pdf?MO»239.
- Keskeistä on arvioida, säilyykö toimintakyky turvallisena myös mahdollisen lääkehoidon keskeytyessä esimerkiksi maastoleirin ajaksi.

Suositus hoidon porrastuksesta

Kun huoli keskittymättömyydestä ja ylivilkkaudesta herää, on tuki käynnistettävä heti. Ensisijainen vastuu lapsen tai nuoren tuen järjestämisestä on asuinkunnan peruspalveluilla ja lähiympäristöllä (päiväkoti, koulu tai muu vastaava taho yhteistyössä perheen kanssa).
- Päivähoidon tai koulun tukitoimet ja tiivis yhteistyö huoltajien kanssa sekä tarvittaessa sosiaalitoimen apu ovat usein riittävä tuki.
Jos lapsen tai nuoren ongelmat jatkuvat tukitoimista huolimatta, hänet ohjataan lääkärin ja paikallisen moniammatillisen työryhmän arvioitavaksi.
- Ongelmien selvittämisessä ja tukitoimien suunnittelussa on hyötyä oppilashuollon tai vastaavasta työryhmästä tai ADHD:n hoitoon erityisesti perehtyneestä työntekijästä.
ADHD diagnosoidaan ja hoito- ja kuntoutussuunnitelma tehdään ensisijaisesti perusterveydenhuollossa. Kuntoutussuunnitelmassa on määriteltävä vastuuhenkilöt.
- Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä sovitaan paikallisesti käytettävissä olevien resurssien ja osaamisen mukaisesti.
- Erikoissairaanhoidon tulee järjestää riittävästi diagnosoinnin ja hoidon onnistumista tukevia joustavia konsultaatiomahdollisuuksia ja koulutusta.
  - Konsultaatiot voivat olla potilaskohtaisia tai säännöllisesti tapahtuvia työryhmän ohjaustapaamisia.
Potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon, jos
- perusterveydenhuollon toimenpiteet ovat osoittautuneet konsultaatiotuesta huolimatta riittämättömiksi
- tarvitaan tarkempaa erotusdiagnostista arviointia
- lääkehoidon aloittaminen ei onnistu perusterveydenhuollossa
- lääkehoidon toteutuksessa on ongelmia, jotka eivät ratkea konsultaatiotuen avulla tai
- kokonaistilanteen ongelmallisuuden vuoksi tarvitaan erikoissairaanhoidon osaamista tai usean erikoisalan yhteistyötä.
Erikoissairaanhoidon lähete ohjataan paikallisen hoitoketjun ja STM:n yhtenäisten kiireettömän hoidon perusteiden mukaisesti «http://www.stm.fi/»10 tai «http://www.terveysportti.fi »11 esimerkiksi
- lastenpsykiatrille, jos lapsen oirekuvaan liittyy
  - merkittäviä tai vaikeutuvia psyykkisiä oireita, esimerkiksi vaikeita käytösongelmia, kuten aggressiivisuutta, tai
  - lapsen ja vanhemman välisiä merkittäviä vuorovaikutusongelmia.
- nuorisopsykiatrille, jos nuoren oirekuvaan liittyy
  - merkittäviä tai vaikeutuvia psyykkisiä oireita
  - vaikeita käyttäytymisen häiriöitä tai
  - päihdeongelma.
- lastenneurologille, jos lapsella tai nuorella
  - epäillään neurologista sairautta (esim. neurofibromatoosi, epilepsia) tai kehitysvammaisuutta.
Erikoissairaanhoidon vastuulla ovat erikoissairaanhoitoa tarvitsevien potilaiden erotusdiagnostiset selvittelyt, tarvittavat lisätutkimukset, vaativien lääkehoitojen aloittaminen, hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu sekä jatkohoidosta ja -seurannasta sopiminen. Lisäksi erikoissairaanhoidon tehtäviin kuuluu riittävien konsultaatiomahdollisuuksien ja koulutuksen järjestäminen.
Paikallisessa hoitoketjukuvauksessa (ks. sähköinen tausta-aineisto «ADHD:n hoitoketjun luominen»85) tulee määritellä, missä ja miten
- tukitoimet, diagnosointi, hoito, seuranta ja konsultaatiotoiminta järjestetään
- psykososiaaliset hoidot toteutetaan (esim. vanhempainryhmät, ohjaus päiväkodin tai koulun tukitoimien suunnitteluun)
- lääkehoito aloitetaan ja sitä seurataan.

Laatukriteerit

Jokaisen ADHD-diagnoosin saaneen lapsen tai nuoren pitää saada yksilöllisesti suunniteltua, vaikuttavaksi todettua hoitoa, joka sisältää myös perheen jaksamista tukevia hoitomuotoja.
Työryhmä ehdottaa, että ADHD-potilaiden hoidon laadun arvioimisessa käytetään seuraavia kriteerikysymyksiä:
- Onko sairaanhoitopiirissä paikallinen ADHD:n hoito-ohjelma, jossa määritellään diagnostiikan, psykososiaalisten hoitomuotojen, lääkehoidon, perheintervention ja potilasohjauksen toimintalinjat sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen hoitoketjussa?
  - Miten toteutumista seurataan?
- Varmistetaanko diagnosoinnin asianmukaisuus käyttämällä yhtenäistä tutkimusrunkoa?
- Onko ADHD:n takia hoidossa olevilla ajan tasalla oleva kirjallinen hoito- ja kuntoutussuunnitelma, joka on potilaan ja perheen tiedossa?
  - Tarkistetaanko suunnitelmaa säännöllisesti vähintään kerran vuodessa?
- Onko ADHD:n takia hoidossa oleville tarjottu potilas- ja omaisneuvontaa, joka sisältää kirjallista materiaalia?
- Onko ADHD:n takia hoidossa oleville tarjottu psykososiaalisia hoitomuotoja?
  - Onko perheille tarjottu mahdollisuutta osallistua vanhempainohjaukseen?
  - Onko päivähoidolle ja kouluille tarjottu riittävää ohjausta tukitoimien toteutukseen?
- Onko ADHD:n takia hoidossa oleville tarjottu lääkehoitoa?
- Onko hoidon seurannassa käytetty (strukturoituja) mittareita (kyselylomakkeet tms.) oireiden ja hoidon tehon arvioimiseksi?
- Onko hoidon jatkuvuus eri ikävaiheissa järjestetty (lapset, nuoret, aikuiset)?

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

~~ADHD-suosituksen historiatiedot «ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»86~~

Puheenjohtaja:

Irma Moilanen, Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professori emerita; Tampereen yliopiston lasten- ja nuorisopsykiatrian dosentti, Vaativan erityistason perheterapeutti

Jäsenet:

Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian ylilääkäri, lastenpsykoterapian erityispätevyys; Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Mikkeli

Tanja Laukkala, LT, psykiatrian ylilääkäri; Sotilaslääketieteen Keskus (Käypä hoito -toimittaja)

Vesa Närhi, PsT, neuropsykologian erikoispsykologi; Niilo Mäki Instituutti, Kehitysvammaliitto

Päivi Olsén, LT, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri; OYS

Leena Pihlakoski, lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri, psykoterapian erityispätevyys; Lastenpsykiatrian klinikka, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, TAYS

Anu Raevuori, LT, nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri, terveydenhuollon erikoislääkäri, erikoistuva lääkäri HUS:n nuorisopsykiatrian yksikkö, Hjelt-instituutti, Kansanterveystieteen osasto

Liisa Virkkunen, lastentautien erikoislääkäri, kuntoutuksen erityispätevyys, kuntoutuspäällikkö; Tervaväylän koulu, Oulu

Arja Voutilainen, LKT, lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, hallinnon pätevyys, apulaisylilääkäri; HYKS

Sidonnaisuudet
Tanja Laukkala: Pitänyt toistuvasti luentoja lääkealan yrityksen järjestämissä koulutustilaisuuksissa (Eli Lilly).
Irma Moilanen: Pitänyt luennon lääkealan yrityksen rahoittamassa kongressissa (Janssen-Cilag). Toiminut puheenjohtajana lääkealan yrityksen koulutustilaisuudessa (Algol).
Vesa Närhi: Ei sidonnaisuuksia.
Päivi Olsen: tutkijalääkärinä lääkeyhtiön tekemässä lääketutkimuksessa (Pfizer Oy), luennoitsijana (Swedish Orphan Biovitrum, UCB), lääkeyhtiön kustantamana pohjoismaisessa epilepsiakongressissa (UCB)
Leena Pihlakoski: Pitänyt luentoja lääkealan yritysten koulutuksissa (Janssen-Cilag, Eli Lilly, Swedish Orphan Biovitrum Oy). Toiminut lääkealan yrityksen asiantuntijana (Janssen-Cilag, Eli Lilly). Ulkomaan kongressimatka lääkealan yritysten rahoittamana (Janssen-Cilag, Shire).
Anita Puustjärvi: Pitänyt luentoja lääkealan yritysten koulutuksissa (Janssen-Cilaq Oy, Oy Eli Lilly Ab, Algol Pharma Oy, Swedish Orphan Biovitrum Ab). Osallistunut koulutuksen suunnitteluun (Oy Swedish Orphan Biovitrum Ab, ADHD-liitto).Ollut ulkomaan kongressimatkalla lääkealan yrityksen rahoittamana (Janssen-Cilaq Oy). Toiminut lääkealan yritysten asiantuntijana potilasmateriaalin laadinnassa (Janssen-Cilaq Oy, Eli Lilly Finland Ab, Algol Pharma Oy).
Anu Raevuori: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin lääkealan yrityksen kustantamana (Janssen-Cilag). Vastaanottanut lääkealan yritykseltä tutkimusapurahan (Lundbeck Oy).
Liisa Virkkunen: Osallistunut lääkealan yrityksen järjestämään ulkomaiseen kongressiin (Janssen-Cilaq).
Arja Voutilainen: Osallistunut ulkomaiselle AACAP:n järjestämälle kurssille lääkealan yrityksen kustantamana (Janssen-Cilag). Toiminut lääkealan yrityksen asiantuntijana (Janssen-Cilag). Osallistunut tutkimusryhmään, jonka työtä on tukenut Lilly Säätiö.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Kirjallisuutta

Uhari M. Biostatistiikan taskutieto. 2. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2002.
Polanczyk G, de Lima MS, Horta BL ym. The worldwide prevalence of ADHD: a systematic review and metaregression analysis. Am J Psychiatry 2007;164:942-8 «PMID: 17541055»PubMed
Almqvist F. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt. Kirjassa: Moilanen I, Räsänen E, Tamminen T, Almqvist F, Piha J, Kumpulainen K (toim.) Lasten- ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2004:240-9.
Smalley SL, McGough JJ, Moilanen IK ym. Prevalence and psychiatric comorbidity of attention-deficit/hyperactivity disorder in an adolescent Finnish population. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1575-83 «PMID: 18030079»PubMed
Skounti M, Philalithis A, Galanakis E. Variations in prevalence of attention deficit hyperactivity disorder worldwide. Eur J Pediatr 2007;166:117-23 «PMID: 17033803»PubMed
Ramtekkar UP, Reiersen AM, Todorov AA ym. Sex and age differences in attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms and diagnoses: implications for DSM-V and ICD-11. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2010;49:217-28.e1-3 «PMID: 20410711»PubMed
Rucklidge JJ. Gender differences in attention-deficit/hyperactivity disorder. Psychiatr Clin North Am 2010;33:357-73 «PMID: 20385342»PubMed
Döpfner M, Breuer D, Wille N ym. How often do children meet ICD-10/DSM-IV criteria of attention deficit-/hyperactivity disorder and hyperkinetic disorder? Parent-based prevalence rates in a national sample--results of the BELLA study. Eur Child Adolesc Psychiatry 2008;17 Suppl 1:59-70 «PMID: 19132305»PubMed
Hurtig T, Ebeling H, Taanila A ym. ADHD symptoms and subtypes: relationship between childhood and adolescent symptoms. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1605-13 «PMID: 18030082»PubMed
Pineda DA, Lopera F, Palacio JD ym. Prevalence estimations of attention-deficit/hyperactivity disorder: differential diagnoses and comorbidities in a Colombian sample. Int J Neurosci 2003;113:49-71 «PMID: 12691001»PubMed
Nolan EE, Gadow KD, Sprafkin J. Teacher reports of DSM-IV ADHD, ODD, and CD symptoms in schoolchildren. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:241-9 «PMID: 11211374»PubMed
Faraone SV, Biederman J, Mick E. The age-dependent decline of attention deficit hyperactivity disorder: a meta-analysis of follow-up studies. Psychol Med 2006;36:159-65 «PMID: 16420712»PubMed
Neuman RJ, Lobos E, Reich W ym. Prenatal smoking exposure and dopaminergic genotypes interact to cause a severe ADHD subtype. Biol Psychiatry 2007;61:1320-8 «PMID: 17157268»PubMed
Laucht M, Skowronek MH, Becker K ym. Interacting effects of the dopamine transporter gene and psychosocial adversity on attention-deficit/hyperactivity disorder symptoms among 15-year-olds from a high-risk community sample. Arch Gen Psychiatry 2007;64:585-90 «PMID: 17485610»PubMed
Biederman J. Attention-deficit/hyperactivity disorder: a selective overview. Biol Psychiatry 2005;57:1215-20 «PMID: 15949990»PubMed
Boomsma DI, Saviouk V, Hottenga JJ ym. Genetic epidemiology of attention deficit hyperactivity disorder (ADHD index) in adults. PLoS One 2010;5:e10621 «PMID: 20485550»PubMed
Cole J, Ball HA, Martin NC ym. Genetic overlap between measures of hyperactivity/inattention and mood in children and adolescents. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:1094-101 «PMID: 19797986»PubMed
Sharp SI, McQuillin A, Gurling HM. Genetics of attention-deficit hyperactivity disorder (ADHD). Neuropharmacology 2009;57:590-600 «PMID: 19715710»PubMed
Ronald A, Edelson LR, Asherson P ym. Exploring the relationship between autistic-like traits and ADHD behaviors in early childhood: findings from a community twin study of 2-year-olds. J Abnorm Child Psychol 2010;38:185-96 «PMID: 19908138»PubMed
Nadder TS, Silberg JL, Eaves LJ ym. Genetic effects on ADHD symptomatology in 7- to 13-year-old twins: results from a telephone survey. Behav Genet 1998;28:83-99 «PMID: 9583234»PubMed
Nikolas MA, Burt SA. Genetic and environmental influences on ADHD symptom dimensions of inattention and hyperactivity: a meta-analysis. J Abnorm Psychol 2010;119:1-17 «PMID: 20141238»PubMed
Coghill D, Banaschewski T. The genetics of attention-deficit/hyperactivity disorder. Expert Rev Neurother 2009;9:1547-65 «PMID: 19831843»PubMed
Faraone SV, Mick E. Molecular genetics of attention deficit hyperactivity disorder. Psychiatr Clin North Am 2010;33:159-80 «PMID: 20159345»PubMed
Loo SK, Fisher SE, Francks C ym. Genome-wide scan of reading ability in affected sibling pairs with attention-deficit/hyperactivity disorder: unique and shared genetic effects. Mol Psychiatry 2004;9:485-93 «PMID: 14625563»PubMed
Nigg J, Nikolas M, Burt SA. Measured gene-by-environment interaction in relation to attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2010;49:863-73 «PMID: 20732623»PubMed
Becker K, El-Faddagh M, Schmidt MH ym. Interaction of dopamine transporter genotype with prenatal smoke exposure on ADHD symptoms. J Pediatr 2008;152:263-9 «PMID: 18206700»PubMed
Langley K, Turic D, Rice F ym. Testing for gene x environment interaction effects in attention deficit hyperactivity disorder and associated antisocial behavior. Am J Med Genet B Neuropsychiatr Genet 2008;147B:49-53 «PMID: 17579368»PubMed
Gillberg C. Clinical Child Neuropsychiatry. Cambridge University Press 1995.
Bhutta AT, Cleves MA, Casey PH ym. Cognitive and behavioral outcomes of school-aged children who were born preterm: a meta-analysis. JAMA 2002;288:728-37 «PMID: 12169077»PubMed
Langley K, Rice F, van den Bree MB ym. Maternal smoking during pregnancy as an environmental risk factor for attention deficit hyperactivity disorder behaviour. A review. Minerva Pediatr 2005;57:359-71 «PMID: 16402008»PubMed
Biederman J, Petty CR, Bhide PG ym. Does exposure to maternal smoking during pregnancy affect the clinical features of ADHD? Results from a controlled study. World J Biol Psychiatry 2011 «PMID: 21545244»PubMed
Knopik VS, Sparrow EP, Madden PA ym. Contributions of parental alcoholism, prenatal substance exposure, and genetic transmission to child ADHD risk: a female twin study. Psychol Med 2005;35:625-35 «PMID: 15918339»PubMed
Brookes KJ, Mill J, Guindalini C ym. A common haplotype of the dopamine transporter gene associated with attention-deficit/hyperactivity disorder and interacting with maternal use of alcohol during pregnancy. Arch Gen Psychiatry 2006;63:74-81 «PMID: 16389200»PubMed
Ackerman JP, Riggins T, Black MM. A review of the effects of prenatal cocaine exposure among school-aged children. Pediatrics 2010;125:554-65 «PMID: 20142293»PubMed
Noland JS, Singer LT, Short EJ ym. Prenatal drug exposure and selective attention in preschoolers. Neurotoxicol Teratol 2005;27:429-38 «PMID: 15939203»PubMed
Huizink AC, Mulder EJ. Maternal smoking, drinking or cannabis use during pregnancy and neurobehavioral and cognitive functioning in human offspring. Neurosci Biobehav Rev 2006;30:24-41 «PMID: 16095697»PubMed
Elgen I, Bruaroy S, Laegreid LM. Complexity of foetal alcohol or drug neuroimpairments. Acta Paediatr 2007;96:1730-3 «PMID: 17971190»PubMed
Talge NM, Neal C, Glover V ym. Antenatal maternal stress and long-term effects on child neurodevelopment: how and why? J Child Psychol Psychiatry 2007;48:245-61 «PMID: 17355398»PubMed
Olson S. Developmental perspectives. Kirjassa: Hyperactivity and attention disorders of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos. United Kingdom: Cambridge. University Press 2002.
Sandberg S. Pychosocial contributions. Kirjassa: Hyperactivity and attention disorders of childhood. Sandberg S (toim.) 2. painos. United Kingdom: Cambridge. University Press 2002.
Taylor E. Developmental neuropsychopathology of attention deficit and impulsiveness. Dev Psychopathol 1999;11:607-28 «PMID: 10532627»PubMed
Stevens SE, Sonuga-Barke EJ, Kreppner JM ym. Inattention/overactivity following early severe institutional deprivation: presentation and associations in early adolescence. J Abnorm Child Psychol 2008;36:385-98 «PMID: 17965931»PubMed
Johnston C, Mash EJ. Families of children with attention-deficit/hyperactivity disorder: review and recommendations for future research. Clin Child Fam Psychol Rev 2001;4:183-207 «PMID: 11783738»PubMed
Chronis AM, Lahey BB, Pelham WE Jr ym. Maternal depression and early positive parenting predict future conduct problems in young children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Dev Psychol 2007;43:70-82 «PMID: 17201509»PubMed
Barkley RA. Attention-Deficit Hyperactivity Disorder: A Handbook for Diagnosis and Treatment.3. painos. New York: The Guilford Press 2006.
Deault LC. A systematic review of parenting in relation to the development of comorbidities and functional impairments in children with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD). Child Psychiatry Hum Dev 2010;41:168-92 «PMID: 19768532»PubMed
Ostrander R, Herman KC. Potential cognitive, parenting, and developmental mediators of the relationship between ADHD and depression. J Consult Clin Psychol 2006;74:89-98 «PMID: 16551146»PubMed
Solanto MV, Abikoff H, Sonuga-Barke E ym. The ecological validity of delay aversion and response inhibition as measures of impulsivity in AD/HD: a supplement to the NIMH multimodal treatment study of AD/HD. J Abnorm Child Psychol 2001;29:215-28 «PMID: 11411784»PubMed
ADHD: Clinical Practice Guideline for the Diagnosis, Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children and Adolescents. SUBCOMMITTEE ON ATTENTION-DEFICIT/HYPERACTIVITY DISORDER, STEERING COMMITTEE ON QUALITY IMPROVEMENT AND MANAGEMENT. Pediatrics; originally published online October 16, 2011; DOI: 10.1542/peds.2011-2654, http://pediatrics.aappublications.org/content/early/2011/10/14/peds.2011-2654 «http://pediatrics.aappublications.org/content/early/2011/10/14/peds.2011-2654»12
Taylor E, Döpfner M, Sergeant J ym. European clinical guidelines for hyperkinetic disorder -- first upgrade. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I7-30 «PMID: 15322953»PubMed
Collett BR, Ohan JL, Myers KM. Ten-year review of rating scales. V: scales assessing attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:1015-37 «PMID: 12960702»PubMed
Döpfner M, Steinhausen HC, Coghill D ym. Cross-cultural reliability and validity of ADHD assessed by the ADHD Rating Scale in a pan-European study. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I46-55 «PMID: 17177016»PubMed
Zhang S, Faries DE, Vowles M ym. ADHD Rating Scale IV: psychometric properties from a multinational study as a clinician-administered instrument. Int J Methods Psychiatr Res 2005;14:186-201 «PMID: 16395872»PubMed
Klenberg L, Jämsä S, Häyrinen T ym. The Attention and Executive Function Rating Inventory (ATTEX): Psychometric properties and clinical utility in diagnosing ADHD subtypes. Scand J Psychol 2010;51:439-48 «PMID: 20338019»PubMed
Ivanova MY, Dobrean A, Dopfner M ym. Testing the 8-syndrome structure of the child behavior checklist in 30 societies. J Clin Child Adolesc Psychol 2007;36:405-17 «PMID: 17658984»PubMed
Hudziak JJ, Copeland W, Stanger C ym. Screening for DSM-IV externalizing disorders with the Child Behavior Checklist: a receiver-operating characteristic analysis. J Child Psychol Psychiatry 2004;45:1299-307 «PMID: 15335349»PubMed
Chen WJ, Faraone SV, Biederman J ym. Diagnostic accuracy of the Child Behavior Checklist scales for attention-deficit hyperactivity disorder: a receiver-operating characteristic analysis. J Consult Clin Psychol 1994;62:1017-25 «PMID: 7806710»PubMed
Biederman J, Faraone SV, Doyle A ym. Convergence of the Child Behavior Checklist with structured interview-based psychiatric diagnoses of ADHD children with and without comorbidity. J Child Psychol Psychiatry 1993;34:1241-51 «PMID: 8245144»PubMed
Hurtig T, Taanila A, Ebeling H ym. Attention and behavioural problems of Finnish adolescents may be related to the family environment. Eur Child Adolesc Psychiatry 2005;14:471-8 «PMID: 16341505»PubMed
Gillberg C, Gillberg IC, Rasmussen P ym. Co-existing disorders in ADHD -- implications for diagnosis and intervention. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 1:I80-92 «PMID: 15322959»PubMed
Mangeot SD, Miller LJ, McIntosh DN ym. Sensory modulation dysfunction in children with attention-deficit-hyperactivity disorder. Dev Med Child Neurol 2001;43:399-406 «PMID: 11409829»PubMed
Kirby A, Salmon G, Edward L. Should Children with ADHD be Routinely Screened for Motor Coordination Problems? The role of the Paediatric Occupational Therapist. BJOT 2007;70:483-6
Chu S, Reynolds F. Occupational Therapy for Children with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD), Part 2: a Multicentre Evaluation of an Assessment and Treatment Package. Therapy 2007;70:439-48
Riccio CA, Hynd GW. Developmental language disorders in children: Relationships with learning disability and attention deficit hyperactivity disorder. School Psych Rev 1993,22:696-709
Biederman J, Newcorn J, Sprich S. Comorbidity of attention deficit hyperactivity disorder with conduct, depressive, anxiety, and other disorders. Am J Psychiatry 1991;148:564-77 «PMID: 2018156»PubMed
McGee R, Prior M, Willams S ym. The long-term significance of teacher-rated hyperactivity and reading ability in childhood: findings from two longitudinal studies. J Child Psychol Psychiatry 2002;43:1004-17 «PMID: 12455922»PubMed
Kadesjö B, Gillberg C. The comorbidity of ADHD in the general population of Swedish school-age children. J Child Psychol Psychiatry 2001;42:487-92 «PMID: 11383964»PubMed
Santosh PJ, Mijovic A. Social impairment in Hyperkinetic Disorder - relationship to psychopathology and environmental stressors. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13:141-50 «PMID: 15254841»PubMed
Law SF, Schachar RJ. Do typical clinical doses of methylphenidate cause tics in children treated for attention-deficit hyperactivity disorder? J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1999;38:944-51 «PMID: 10434485»PubMed
Comings DE, Comings BG. A controlled study of Tourette syndrome. I. Attention-deficit disorder, learning disorders, and school problems. Am J Hum Genet 1987;41:701-41 «PMID: 2890294»PubMed
Freeman RD, Fast DK, Burd L ym. An international perspective on Tourette syndrome: selected findings from 3,500 individuals in 22 countries. Dev Med Child Neurol 2000;42:436-47 «PMID: 10972415»PubMed
Kadesjö B, Gillberg C. Tourette's disorder: epidemiology and comorbidity in primary school children. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2000;39:548-55 «PMID: 10802971»PubMed
Robertson MM. Attention deficit hyperactivity disorder, tics and Tourette's syndrome: the relationship and treatment implications. A commentary. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15:1-11 «PMID: 16514504»PubMed
Singer HS, Rosenberg LA. Development of behavioral and emotional problems in Tourette syndrome. Pediatr Neurol 1989;5:41-4 «PMID: 2712938»PubMed
Spencer T, Biederman J, Harding M ym. Disentangling the overlap between Tourette's disorder and ADHD. J Child Psychol Psychiatry 1998;39:1037-44 «PMID: 9804036»PubMed
Sukhodolsky DG, Scahill L, Zhang H ym. Disruptive behavior in children with Tourette's syndrome: association with ADHD comorbidity, tic severity, and functional impairment. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:98-105 «PMID: 12500082»PubMed
Cortese S, Faraone SV, Konofal E ym. Sleep in children with attention-deficit/hyperactivity disorder: meta-analysis of subjective and objective studies. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:894-908 «PMID: 19625983»PubMed
Chertin B, Koulikov D, Abu-Arafeh W ym. Treatment of nocturnal enuresis in children with attention deficit hyperactivity disorder. J Urol 2007;178:1744-7 «PMID: 17707010»PubMed
Johnston BD, Wright JA. Attentional dysfunction in children with encopresis. J Dev Behav Pediatr 1993;14:381-5 «PMID: 8126230»PubMed
Corkum P, Tannock R, Moldofsky H. Sleep disturbances in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1998;37:637-46 «PMID: 9628084»PubMed
Lane WM, Robson M ym. Enuresis in children with attention-deficit hyperactivity disorder. South Med J 1997;90:503-5
Waring ME, Lapane KL. Overweight in children and adolescents in relation to attention-deficit/hyperactivity disorder: results from a national sample. Pediatrics 2008;122:e1-6 «PMID: 18595954»PubMed
Chen AY, Kim SE, Houtrow AJ ym. Prevalence of obesity among children with chronic conditions. Obesity (Silver Spring) 2010;18:210-3 «PMID: 19521350»PubMed
Spencer TJ, Biederman J, Mick E. Attention-deficit/hyperactivity disorder: diagnosis, lifespan, comorbidities, and neurobiology. J Pediatr Psychol 2007;32:631-42 «PMID: 17556405»PubMed
Steinhausen HC, Nøvik TS, Baldursson G ym. Co-existing psychiatric problems in ADHD in the ADORE cohort. Eur Child Adolesc Psychiatry 2006;15 Suppl 1:I25-9 «PMID: 17177012»PubMed
Mannuzza S, Klein RG, Abikoff H ym. Significance of childhood conduct problems to later development of conduct disorder among children with ADHD: a prospective follow-up study. J Abnorm Child Psychol 2004;32:565-73 «PMID: 15500034»PubMed
Wilens TE, Biederman J, Spencer TJ. Attention deficit/hyperactivity disorder across the lifespan. Annu Rev Med 2002;53:113-31 «PMID: 11818466»PubMed
Banaschewski T, Hollis C, Oosterlaan J ym. Towards an understanding of unique and shared pathways in the psychopathophysiology of ADHD. Dev Sci 2005;8:132-40 «PMID: 15720371»PubMed
Thapar A, Langley K, Owen MJ ym. Advances in genetic findings on attention deficit hyperactivity disorder. Psychol Med 2007;37:1681-92 «PMID: 17506925»PubMed
Connor DF, Steeber J, McBurnett K. A review of attention-deficit/hyperactivity disorder complicated by symptoms of oppositional defiant disorder or conduct disorder. J Dev Behav Pediatr 2010;31:427-40 «PMID: 20535081»PubMed
Steinhausen HC. The heterogeneity of causes and courses of attention-deficit/hyperactivity disorder. Acta Psychiatr Scand 2009;120:392-9 «PMID: 19807721»PubMed
Drabick DA, Gadow KD, Sprafkin J. Co-occurrence of conduct disorder and depression in a clinic-based sample of boys with ADHD. J Child Psychol Psychiatry 2006;47:766-74 «PMID: 16898990»PubMed
Pliszka SR. Psychiatric comorbidities in children with attention deficit hyperactivity disorder: implications for management. Paediatr Drugs 2003;5:741-50 «PMID: 14580223»PubMed
Angold A, Costello EJ, Erkanli A. Comorbidity. J Child Psychol Psychiatry 1999;40:57-87 «PMID: 10102726»PubMed
March JS, Swanson JM, Arnold LE ym. Anxiety as a predictor and outcome variable in the multimodal treatment study of children with ADHD (MTA). J Abnorm Child Psychol 2000;28:527-41 «PMID: 11104315»PubMed
Schatz DB, Rostain AL. ADHD with comorbid anxiety: a review of the current literature. J Atten Disord 2006;10:141-9 «PMID: 17085624»PubMed
Spencer T, Biederman J, Wilens T. Attention-deficit/hyperactivity disorder and comorbidity. Pediatr Clin North Am 1999;46:915-27, vii «PMID: 10570696»PubMed
Geller DA, Biederman J, Faraone S ym. Re-examining comorbidity of Obsessive Compulsive and Attention-Deficit Hyperactivity Disorder using an empirically derived taxonomy. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13:83-91 «PMID: 15103533»PubMed
Bradshaw JL, Sheppard DM. The neurodevelopmental frontostriatal disorders: evolutionary adaptiveness and anomalous lateralization. Brain Lang 2000;73:297-320 «PMID: 10856179»PubMed
Ford JD, Racusin R, Ellis CG ym. Child maltreatment, other trauma exposure, and posttraumatic symptomatology among children with oppositional defiant and attention deficit hyperactivity disorders. Child Maltreat 2000;5:205-17 «PMID: 11232267»PubMed
Famularo R, Fenton T, Kinscherff R ym. Psychiatric comorbidity in childhood post traumatic stress disorder. Child Abuse Negl 1996;20:953-61 «PMID: 8902292»PubMed
Adler LA, Kunz M, Chua HC ym. Attention-deficit/hyperactivity disorder in adult patients with posttraumatic stress disorder (PTSD): is ADHD a vulnerability factor? J Atten Disord 2004;8:11-6 «PMID: 15669598»PubMed
Daud A, Rydelius PA. Comorbidity/overlapping between ADHD and PTSD in relation to IQ among children of traumatized/non-traumatized parents. J Atten Disord 2009;13:188-96 «PMID: 19395643»PubMed
Weinstein D, Staffelbach D, Biaggio M. Attention-deficit hyperactivity disorder and posttraumatic stress disorder: differential diagnosis in childhood sexual abuse. Clin Psychol Rev 2000;20:359-78 «PMID: 10779899»PubMed
Biederman J, Ball SW, Monuteaux MC ym. Are girls with ADHD at risk for eating disorders? Results from a controlled, five-year prospective study. J Dev Behav Pediatr 2007;28:302-7 «PMID: 17700082»PubMed
Biederman J, Petty CR, Monuteaux MC ym. Adult psychiatric outcomes of girls with attention deficit hyperactivity disorder: 11-year follow-up in a longitudinal case-control study. Am J Psychiatry 2010;167:409-17 «PMID: 20080984»PubMed
Surman CB, Randall ET, Biederman J. Association between attention-deficit/hyperactivity disorder and bulimia nervosa: analysis of 4 case-control studies. J Clin Psychiatry 2006;67:351-4 «PMID: 16649819»PubMed
Blackman GL, Ostrander R, Herman KC. Children with ADHD and depression: a multisource, multimethod assessment of clinical, social, and academic functioning. J Atten Disord 2005;8:195-207 «PMID: 16110050»PubMed
Volk HE, Neuman RJ, Todd RD. A systematic evaluation of ADHD and comorbid psychopathology in a population-based twin sample. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:768-75 «PMID: 16034278»PubMed
Daviss WB. A review of co-morbid depression in pediatric ADHD: etiology, phenomenology, and treatment. J Child Adolesc Psychopharmacol 2008;18:565-71 «PMID: 19108661»PubMed
James A, Lai FH, Dahl C. Attention deficit hyperactivity disorder and suicide: a review of possible associations. Acta Psychiatr Scand 2004;110:408-15 «PMID: 15521824»PubMed
Diler RS, Daviss WB, Lopez A ym. Differentiating major depressive disorder in youths with attention deficit hyperactivity disorder. J Affect Disord 2007;102:125-30 «PMID: 17276513»PubMed
Tamminen T. Lapsen masennus. Duodecim 2010;126:627-33
Kowatch RA, Fristad M, Birmaher B ym. Treatment guidelines for children and adolescents with bipolar disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:213-35 «PMID: 15725966»PubMed
Sachs GS, Baldassano CF, Truman CJ ym. Comorbidity of attention deficit hyperactivity disorder with early- and late-onset bipolar disorder. Am J Psychiatry 2000;157:466-8 «PMID: 10698829»PubMed
Puustjärvi A, Kumpulainen K. Kaksisuuntainen mielialahäiriö lapsuudessa. Duodecim 2008;124:2095-101
Luckenbaugh DA, Findling RL, Leverich GS ym. Earliest symptoms discriminating juvenile-onset bipolar illness from ADHD. Bipolar Disord 2009;11:441-51 «PMID: 19500097»PubMed
Welham J, Scott J, Williams GM ym. The antecedents of non-affective psychosis in a birth-cohort, with a focus on measures related to cognitive ability, attentional dysfunction and speech problems. Acta Psychiatr Scand 2010;121:273-9 «PMID: 19694626»PubMed
Mulet B, Valero J, Gutiérrez-Zotes A ym. Sustained and selective attention deficits as vulnerability markers to psychosis. Eur Psychiatry 2007;22:171-6 «PMID: 17127037»PubMed
Heinimaa M, Salokangas RK, Ristkari T ym. PROD-screen--a screen for prodromal symptoms of psychosis. Int J Methods Psychiatr Res 2003;12:92-104 «PMID: 12830303»PubMed
Salokangas R, Heinimaa M, Suomela T ym. Psykoosialttiuden arvioinnin opas. Kustannus Oy Duodecim 2002.
Biederman J, Monuteaux MC, Mick E ym. Young adult outcome of attention deficit hyperactivity disorder: a controlled 10-year follow-up study. Psychol Med 2006;36:167-79 «PMID: 16420713»PubMed
Kessler RC, Adler L, Barkley R ym. The prevalence and correlates of adult ADHD in the United States: results from the National Comorbidity Survey Replication. Am J Psychiatry 2006;163:716-23 «PMID: 16585449»PubMed
Kalbag AS, Levin FR. Adult ADHD and substance abuse: diagnostic and treatment issues. Subst Use Misuse 2005;40:1955-81, 2043-8 «PMID: 16282088»PubMed
Wilens TE. Attention deficit hyperactivity disorder and substance use disorders. Am J Psychiatry 2006;163:2059-63 «PMID: 17151154»PubMed
Wilens TE, Adamson J, Sgambati S ym. Do individuals with ADHD self-medicate with cigarettes and substances of abuse? Results from a controlled family study of ADHD. Am J Addict 2007;16 Suppl 1:14-21; quiz 22-3 «PMID: 17453603»PubMed
McDermott S, Mani S, Krishnaswami S. A population-based analysis of specific behaviour problems associated with childhood seizures. J Epilepsy 1995;8:110-8
Dunn DW, Austin JK, Harezlak J ym. ADHD and epilepsy in childhood. Dev Med Child Neurol 2003;45:50-4 «PMID: 12549755»PubMed
Hesdorffer DC, Ludvigsson P, Olafsson E ym. ADHD as a risk factor for incident unprovoked seizures and epilepsy in children. Arch Gen Psychiatry 2004;61:731-6 «PMID: 15237085»PubMed, «http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/reprint/61/7/731.pdf?cknck»13
Parisi P, Moavero R, Verrotti A ym. Attention deficit hyperactivity disorder in children with epilepsy. Brain Dev 2010;32:10-6 «PMID: 19369016»PubMed
Antshel KM, Phillips MH, Gordon M ym. Is ADHD a valid disorder in children with intellectual delays? Clin Psychol Rev 2006;26:555-72 «PMID: 16687197»PubMed
Deutsch CK, Dube WV, McIlvane WJ. Attention deficits, Attention-Deficit Hyperactivity Disorder, and intellectual disabilities. Dev Disabil Res Rev 2008;14:285-92 «PMID: 19072752»PubMed
Pliszka S, AACAP Work Group on Quality Issues. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:894-921 «PMID: 17581453»PubMed
CRD:n strukturoitu abstrakti: A systematic review and economic model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate, dexamfetamine and atomoxetine for the treatment of attention deficit hyperactivity disorder in children and adolescents. DARE 2010;4
Majewicz-Hefley A, Carlson JS. A meta-analysis of combined treatments for children diagnosed with ADHD. J Atten Disord 2007;10:239-50 «PMID: 17242418»PubMed
Young S, Amarasinghe JM. Practitioner review: Non-pharmacological treatments for ADHD: a lifespan approach. J Child Psychol Psychiatry 2010;51:116-33 «PMID: 19891745»PubMed
Brown RT, Amler RW, Freeman WS ym. Treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder: overview of the evidence. Pediatrics 2005;115:e749-57 «PMID: 15930203»PubMed
Wells KC, Chi TC, Hinshaw SP ym. Treatment-related changes in objectively measured parenting behaviors in the multimodal treatment study of children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Consult Clin Psychol 2006;74:649-57 «PMID: 16881772»PubMed
Webster-Stratton CH, Reid MJ, Beauchaine T. Combining parent and child training for young children with ADHD. J Clin Child Adolesc Psychol 2011;40:191-203 «PMID: 21391017»PubMed
Pelham WE Jr, Wheeler T, Chronis A. Empirically supported psychosocial treatments for attention deficit hyperactivity disorder. J Clin Child Psychol 1998;27:190-205 «PMID: 9648036»PubMed
Sonuga-Barke EJ, Daley D, Thompson M ym. Parent-based therapies for preschool attention-deficit/hyperactivity disorder: a randomized, controlled trial with a community sample. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:402-8 «PMID: 11314565»PubMed
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden muutokset ja täydennykset 2010. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2011:20 http://www.oph.fi/download/132882_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteiden_muutokset_ja_taydennykset2010.pdf. «http://www.oph.fi/download/132882_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteiden_muutokset_ja_taydennykset2010.pdf»3
Pfiffner LJ, Yee Mikami A, Huang-Pollock C ym. A randomized, controlled trial of integrated home-school behavioral treatment for ADHD, predominantly inattentive type. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1041-50 «PMID: 17667482»PubMed
Pelham WE Jr, Fabiano GA. Evidence-based psychosocial treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Child Adolesc Psychol 2008;37:184-214 «PMID: 18444058»PubMed
Brown RT, Wynne ME, Medenis R. Methylphenidate and cognitive therapy: a comparison of treatment approaches with hyperactive boys. J Abnorm Child Psychol 1985;13:69-87 «PMID: 3973253»PubMed
Muñoz-Solomando A, Kendall T, Whittington CJ. Cognitive behavioural therapy for children and adolescents. Curr Opin Psychiatry 2008;21:332-7 «PMID: 18520736»PubMed
Moderators and mediators of treatment response for children with attention-deficit/hyperactivity disorder: the Multimodal Treatment Study of children with Attention-deficit/hyperactivity disorder. Arch Gen Psychiatry 1999;56:1088-96 «PMID: 10591284»PubMed
Anastopoulos AD. Facilitating parental understanding and management of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.). New York, The Guilford Press, 1996:327-43.
Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa lapsille ja nuorille. Työntekijän opas, työkirja. Psykologien kustannus 2010.
Salomonsson B. Some psychoanalytic viewpoints on neuropsychiatric disorders in children. Int J Psychoanal 2004;85:117-35 «PMID: 15005897»PubMed
Wright JL. Psychoanalysis in conjunction with medication: a clinical research opportunity. J Am Psychoanal Assoc 2006;54:833-55 «PMID: 17009657»PubMed
Gilmore K. A psychoanalytic perspective on attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Psychoanal Assoc 2000;48:1259-93 «PMID: 11212190»PubMed
Bürgin D, Steck B. [Psychoanalytic psychotherapy and the ADHD-triad (impulsivity, hyperactivity and attention deficit disorder)]. Prax Kinderpsychol Kinderpsychiatr 2007;56:310-32 «PMID: 17508702»PubMed
du Bois R. [Psychodynamic models about the origins, internal processing and treatment of ADHD]. Prax Kinderpsychol Kinderpsychiatr 2007;56:300-9 «PMID: 17508701»PubMed
155.Chu S, Reynolds F. Occupational therapy for children with Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD), Part 1: a Delineation model of practice. BJOG 2007;70:372-83.
Miller LJ, Coll JR, Schoen SA. A randomized controlled pilot study of the effectiveness of occupational therapy for children with sensory modulation disorder. Am J Occup Ther 2007;61:228-38 «PMID: 17436845»PubMed
Svanborg P, Thernlund G, Gustafsson PA ym. Efficacy and safety of atomoxetine as add-on to psychoeducation in the treatment of attention deficit/hyperactivity disorder: a randomized, double-blind, placebo-controlled study in stimulant-naïve Swedish children and adolescents. Eur Child Adolesc Psychiatry 2009;18:240-9 «PMID: 19156355»PubMed
Faraone SV, Buitelaar J. Comparing the efficacy of stimulants for ADHD in children and adolescents using meta-analysis. Eur Child Adolesc Psychiatry 2010;19:353-64 «PMID: 19763664»PubMed
Faraone SV, Biederman J, Spencer TJ ym. Comparing the efficacy of medications for ADHD using meta-analysis. MedGenMed 2006;8:4 «PMID: 17415287»PubMed
Faraone SV. Using Meta-analysis to Compare the Efficacy of Medications for Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Youths. P T 2009;34:678-94 «PMID: 20140141»PubMed
Kollins SH, Jain R, Brams M ym. Clonidine extended-release tablets as add-on therapy to psychostimulants in children and adolescents with ADHD. Pediatrics 2011;127:e1406-13 «PMID: 21555501»PubMed
Hammerness P, Georgiopoulos A, Doyle RL ym. An open study of adjunct OROS-methylphenidate in children who are atomoxetine partial responders: II. Tolerability and pharmacokinetics. J Child Adolesc Psychopharmacol 2009;19:493-9 «PMID: 19877973»PubMed
Questions and answers on the review of medicines containing methylphenidate. London, 22 January 2009 Doc. Ref. EMEA/658285/2008. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Referrals_document/Methylphenidate_31/WC500011125.pdf «http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Referrals_document/Methylphenidate_31/WC500011125.pdf»14
Savikko N, Pitkälä K. Hoitoon sitoutumisen merkitys ja haasteet. TABU 2006;5:4-7
Bélanger SA, Warren AE, Hamilton RM ym. Cardiac risk assessment before the use of stimulant medications in children and youth. Paediatr Child Health 2009;14:579-92 «PMID: 21037835»PubMed
Hanc T, Cieslik J. Growth in stimulant-naive children with attention-deficit/hyperactivity disorder using cross-sectional and longitudinal approaches. Pediatrics 2008;121:e967-74 «PMID: 18381524»PubMed
Hubel R, Jass J, Marcus A ym. Overweight and basal metabolic rate in boys with attention-deficit/hyperactivity disorder. Eat Weight Disord 2006;11:139-46 «PMID: 17075241»PubMed
Faraone SV, Biederman J, Morley CP ym. Effect of stimulants on height and weight: a review of the literature. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47:994-1009 «PMID: 18580502»PubMed
Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA ym. Hallucinations and other psychotic symptoms associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children. Pediatrics 2009;123:611-6 «PMID: 19171629»PubMed
Gelperin K. Review of Postmarketing Safety Data. http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_11_01_AdverseEvents.pdf «http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_11_01_AdverseEvents.pdf»6
Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163:1149-52 «PMID: 16816217»PubMed
Kratochvil CJ, Wilens TE, Greenhill LL ym. Effects of long-term atomoxetine treatment for young children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:919-27 «PMID: 16865034»PubMed
Villalba L, Racoosin J. Follow up review of AERS search identifying cases of sudden death occurring with drugs used for the treatment of Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD). http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_07_01_safetyreview.pdf «http://www.fda.gov/ohrms/dockets/ac/06/briefing/2006-4210b_07_01_safetyreview.pdf»15
Hechtman L, Abikoff H, Klein RG ym. Children with ADHD treated with long-term methylphenidate and multimodal psychosocial treatment: impact on parental practices. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2004;43:830-8 «PMID: 15213584»PubMed
Gevensleben H, Holl B, Albrecht B ym. Is neurofeedback an efficacious treatment for ADHD? A randomised controlled clinical trial. J Child Psychol Psychiatry 2009;50:780-9 «PMID: 19207632»PubMed
Rojas NL, Chan E. Old and new controversies in the alternative treatment of attention-deficit hyperactivity disorder. Ment Retard Dev Disabil Res Rev 2005;11:116-30 «PMID: 15977318»PubMed
The use of alternative therapies in treating children with attention deficit hyperactivity disorder. Paediatr Child Health 2002;7:710-30 «PMID: 20046453»PubMed
Sinha D, Efron D. Complementary and alternative medicine use in children with attention deficit hyperactivity disorder. J Paediatr Child Health 2005;41:23-6 «PMID: 15670219»PubMed
Bloch MH, Qawasmi A. Omega-3 fatty acid supplementation for the treatment of children with attention-deficit/hyperactivity disorder symptomatology: systematic review and meta-analysis. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2011;50:991-1000 «PMID: 21961774»PubMed
McCann D, Barrett A, Cooper A ym. Food additives and hyperactive behaviour in 3-year-old and 8/9-year-old children in the community: a randomised, double-blinded, placebo-controlled trial. Lancet 2007;370:1560-7 «PMID: 17825405»PubMed
Stevenson J, Sonuga-Barke E, McCann D ym. The role of histamine degradation gene polymorphisms in moderating the effects of food additives on children's ADHD symptoms. Am J Psychiatry 2010;167:1108-15 «PMID: 20551163»PubMed
Starobrat-Hermelin B, Kozielec T. The effects of magnesium physiological supplementation on hyperactivity in children with attention deficit hyperactivity disorder (ADHD). Positive response to magnesium oral loading test. Magnes Res 1997;10:149-56 «PMID: 9368236»PubMed
Konofal E, Lecendreux M, Arnulf I ym. Iron deficiency in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Arch Pediatr Adolesc Med 2004;158:1113-5 «PMID: 15583094»PubMed
Toren P, Eldar S, Sela BA ym. Zinc deficiency in attention-deficit hyperactivity disorder. Biol Psychiatry 1996;40:1308-10 «PMID: 8959299»PubMed
Arnold LE, DiSilvestro RA. Zinc in attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:619-27 «PMID: 16190793»PubMed
Oner O, Oner P, Bozkurt OH ym. Effects of zinc and ferritin levels on parent and teacher reported symptom scores in attention deficit hyperactivity disorder. Child Psychiatry Hum Dev 2010;41:441-7 «PMID: 20238159»PubMed
Mousain-Bosc M, Roche M, Polge A ym. Improvement of neurobehavioral disorders in children supplemented with magnesium-vitamin B6. I. Attention deficit hyperactivity disorders. Magnes Res 2006;19:46-52 «PMID: 16846100»PubMed
Cortese S, Konofal E, Bernardina BD ym. Sleep disturbances and serum ferritin levels in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Eur Child Adolesc Psychiatry 2009;18:393-9 «PMID: 19205783»PubMed
Levy SE, Mandell DS, Schultz RT. Autism. Lancet 2009;374:1627-38 «PMID: 19819542»PubMed
Fisman S. Pervasive developmental disorder. Kirjassa: Kutcher S (toim.) Practical Child and Adolescent Psychopharmacology. Cambridge University Press, 2002.
Bloch MH, Panza KE, Landeros-Weisenberger A ym. Meta-analysis: treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder in children with comorbid tic disorders. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:884-93 «PMID: 19625978»PubMed
Saarenpää-Heikkilä O. Koululaisten uniongelmia voidaan ehkäistä ennalta. Suom Lääkär 2009;1-2:35-41.
Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:512-9 «PMID: 16670647»PubMed
Connor DF, Glatt SJ, Lopez ID ym. Psychopharmacology and aggression. I: A meta-analysis of stimulant effects on overt/covert aggression-related behaviors in ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2002;41:253-61 «PMID: 11886019»PubMed
Brestan EV, Eyberg SM. Effective psychosocial treatments of conduct-disordered children and adolescents: 29 years, 82 studies, and 5,272 kids. J Clin Child Psychol 1998;27:180-9 «PMID: 9648035»PubMed
Klein RG, Abikoff H, Klass E ym. Clinical efficacy of methylphenidate in conduct disorder with and without attention deficit hyperactivity disorder. Arch Gen Psychiatry 1997;54:1073-80 «PMID: 9400342»PubMed
Aman MG, Binder C, Turgay A. Risperidone effects in the presence/absence of psychostimulant medicine in children with ADHD, other disruptive behavior disorders, and subaverage IQ. J Child Adolesc Psychopharmacol 2004;14:243-54 «PMID: 15319021»PubMed
Günther T, Herpertz-Dahlmann B, Jolles J ym. The influence of risperidone on attentional functions in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder and co-morbid disruptive behavior disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2006;16:725-35 «PMID: 17201616»PubMed
Armenteros JL, Lewis JE, Davalos M. Risperidone augmentation for treatment-resistant aggression in attention-deficit/hyperactivity disorder: a placebo-controlled pilot study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:558-65 «PMID: 17450046»PubMed
Jensen PS, Hinshaw SP, Kraemer HC ym. ADHD comorbidity findings from the MTA study: comparing comorbid subgroups. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:147-58 «PMID: 11211363»PubMed
Geller D, Donnelly C, Lopez F ym. Atomoxetine treatment for pediatric patients with attention-deficit/hyperactivity disorder with comorbid anxiety disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1119-27 «PMID: 17712235»PubMed
Remschmidt H, Global ADHD Working Group. Global consensus on ADHD/HKD. Eur Child Adolesc Psychiatry 2005;14:127-37 «PMID: 15959658»PubMed
DelBello MP, Soutullo CA, Hendricks W ym. Prior stimulant treatment in adolescents with bipolar disorder: association with age at onset. Bipolar Disord 2001;3:53-7 «PMID: 11333062»PubMed
Tillman R, Geller B. Controlled study of switching from attention-deficit/hyperactivity disorder to a prepubertal and early adolescent bipolar I disorder phenotype during 6-year prospective follow-up: rate, risk, and predictors. Dev Psychopathol 2006;18:1037-53 «PMID: 17064428»PubMed
Scheffer RE, Kowatch RA, Carmody T ym. Randomized, placebo-controlled trial of mixed amphetamine salts for symptoms of comorbid ADHD in pediatric bipolar disorder after mood stabilization with divalproex sodium. Am J Psychiatry 2005;162:58-64 «PMID: 15625202»PubMed
Hah M, Chang K. Atomoxetine for the treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents with bipolar disorders. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:996-1004 «PMID: 16379520»PubMed
Findling RL, Short EJ, McNamara NK ym. Methylphenidate in the treatment of children and adolescents with bipolar disorder and attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1445-53 «PMID: 18049294»PubMed
Chang K, Nayar D, Howe M ym. Atomoxetine as an adjunct therapy in the treatment of co-morbid attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents with bipolar I or II disorder. J Child Adolesc Psychopharmacol 2009;19:547-51 «PMID: 19877979»PubMed
Tossell JW, Greenstein DK, Davidson AL ym. Stimulant drug treatment in childhood-onset schizophrenia with comorbid ADHD: an open-label case series. J Child Adolesc Psychopharmacol 2004;14:448-54 «PMID: 15650502»PubMed
Lastensuojelulaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417»8
Rush CR, Higgins ST, Vansickel AR ym. Methylphenidate increases cigarette smoking. Psychopharmacology (Berl) 2005;181:781-9 «PMID: 15983792»PubMed
Reilly CJ. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in childhood epilepsy. Res Dev Disabil 2011;32:883-93 «PMID: 21310586»PubMed
Handen BL, Feldman H, Gosling A ym. Adverse side effects of methylphenidate among mentally retarded children with ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1991;30:241-5 «PMID: 2016228»PubMed
Thomson A, Maltezos S, Paliokosta E ym. Amfetamine for attention deficit hyperactivity disorder in people with intellectual disabilities. Cochrane Database Syst Rev 2009;1:CD007009 «PMID: 19160313»PubMed
Thomson A, Maltezos S, Paliokosta E ym. Risperidone for attention-deficit hyperactivity disorder in people with intellectual disabilities. Cochrane Database Syst Rev 2009;2:CD007011 «PMID: 19370667»PubMed
Spencer TJ, Biederman J, Mick E. Attention-deficit/hyperactivity disorder: diagnosis, lifespan, comorbidities, and neurobiology. Ambul Pediatr 2007;7:73-81 «PMID: 17261486»PubMed
Biederman J, Petty CR, Evans M ym. How persistent is ADHD? A controlled 10-year follow-up study of boys with ADHD. Psychiatry Res 2010;177:299-304 «PMID: 20452063»PubMed
Fabiano GA, Pelham WE Jr, Coles EK ym. A meta-analysis of behavioral treatments for attention-deficit/hyperactivity disorder. Clin Psychol Rev 2009;29:129-40 «PMID: 19131150»PubMed
Stein DS, Blum NJ, Barbaresi WJ. Developmental and behavioral disorders through the life span. Pediatrics 2011;128:364-73 «PMID: 21768324»PubMed
Seidman LJ, Biederman J, Weber W ym. Neuropsychological function in adults with attention-deficit hyperactivity disorder. Biol Psychiatry 1998;44:260-8 «PMID: 9715357»PubMed
Lee LC, Harrington RA, Chang JJ ym. Increased risk of injury in children with developmental disabilities. Res Dev Disabil 2008;29:247-55 «PMID: 17582739»PubMed
Palili A, Kolaitis G, Vassi I ym. Inattention, hyperactivity, impulsivity--epidemiology and correlations: a nationwide greek study from birth to 18 years. J Child Neurol 2011;26:199-204 «PMID: 20921568»PubMed
Garzon DL, Huang H, Todd RD. Do attention deficit/hyperactivity disorder and oppositional defiant disorder influence preschool unintentional injury risk? Arch Psychiatr Nurs 2008;22:288-96 «PMID: 18809121»PubMed
Schwebel DC, Speltz ML, Jones K ym. Unintentional injury in preschool boys with and without early onset of disruptive behavior. J Pediatr Psychol 2002;27:727-37 «PMID: 12403863»PubMed
Schwebel DC, Hodgens JB, Sterling S. How mothers parent their children with behavior disorders: implications for unintentional injury risk. J Safety Res 2006;37:167-73 «PMID: 16674977»PubMed
Fischer M, Barkley RA, Smallish L ym. Hyperactive children as young adults: driving abilities, safe driving behavior, and adverse driving outcomes. Accid Anal Prev 2007;39:94-105 «PMID: 16919226»PubMed
Shelton D, Pearson G. ADHD in juvenile offenders: treatment issues nurses need to know. J Psychosoc Nurs Ment Health Serv 2005;43:38-46 «PMID: 16252801»PubMed
Retz W, Retz-Junginger P, Hengesch G ym. Psychometric and psychopathological characterization of young male prison inmates with and without attention deficit/hyperactivity disorder. Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci 2004;254:201-8 «PMID: 15309387»PubMed
Sourander A, Elonheimo H, Niemela S ym. Childhood predictors of male criminality: a prospective population-based follow-up study from age 8 to late adolescence. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:578-86 «PMID: 16670652»PubMed
Wilens TE, Adamson J, Monuteaux MC ym. Effect of prior stimulant treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder on subsequent risk for cigarette smoking and alcohol and drug use disorders in adolescents. Arch Pediatr Adolesc Med 2008;162:916-21 «PMID: 18838643»PubMed
Mannuzza S, Klein RG, Truong NL ym. Age of methylphenidate treatment initiation in children with ADHD and later substance abuse: prospective follow-up into adulthood. Am J Psychiatry 2008;165:604-9 «PMID: 18381904»PubMed
Sihvola E, Rose RJ, Dick DM ym. Prospective relationships of ADHD symptoms with developing substance use in a population-derived sample. Psychol Med 2011;20:1-9 «PMID: 21733216»PubMed
Danckaerts M, Sonuga-Barke EJ, Banaschewski T ym. The quality of life of children with attention deficit/hyperactivity disorder: a systematic review. Eur Child Adolesc Psychiatry 2010;19:83-105 «PMID: 19633992»PubMed
Connor DF, Carlson GA, Chang KD ym. Juvenile maladaptive aggression: a review of prevention, treatment, and service configuration and a proposed research agenda. J Clin Psychiatry 2006;67:808-20 «PMID: 16841631»PubMed
Prasad S, Harpin V, Poole L ym. A multi-centre, randomised, open-label study of atomoxetine compared with standard current therapy in UK children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder (ADHD). Curr Med Res Opin 2007;23:379-94 «PMID: 17288692»PubMed
Krauss MR, Russell RK, Powers TE ym. Accession standards for attention-deficit/hyperactivity disorder: a survival analysis of military recruits, 1995-2000. Mil Med 2006;171:99-102 «PMID: 16578975»PubMed
Hess DW, Kennedy CH, Hardin RA, Kupke T. Attention deficit/hyperactivity disorder and learning disorders. In Military neuropsychology (pp.199-226). Eds Kennedy C, Moore JL New York, NY, US, Springler publishing books 2010.
Friedman LS, Blaschke GS, Klam WP ym. ADHD, medication, and the military service: a pediatrician's dilemma. J Dev Behav Pediatr 2006;27:141-4 «PMID: 16682880»PubMed
Terveystarkastusohje 2008. Puolustusvoimat. Saatavana http://www.terveysportti.fi «http://www.terveysportti.fi»16, http://www.puolustusvoimat.fi «http://www.puolustusvoimat.fi»17, http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/a5f4c0804ff1ef5ca8c3afc5307e1861/TTO2008.pdf?MOD «http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/a5f4c0804ff1ef5ca8c3afc5307e1861/TTO2008.pdf?MOD»18
A systematic review and economic model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate, dexamfetamine and atomoxetine for the treatment of attention deficit hyperactivity disorder in children and adolescent. http://onlinelibrary.wiley.com/o/cochrane/cldare/articles/DARE-12006008361/frame.html «http://onlinelibrary.wiley.com/o/cochrane/cldare/articles/DARE-12006008361/frame.html»19
Abikoff H, Hechtman L, Klein RG ym. Symptomatic improvement in children with ADHD treated with long-term methylphenidate and multimodal psychosocial treatment. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2004;43:802-11 «PMID: 15213581»PubMed
Airaksinen EM, Michelsson K, Jokela V. The occurrence of inattention, hyperactivity, impulsivity and coexisting symptoms in a population study of 471 6-8-year old children based on the FTF (Five to Fifteen) questionnaire. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 3:23-30 «PMID: 15692876»PubMed
Aman MG, Buican B, Arnold LE. Methylphenidate treatment in children with borderline IQ and mental retardation: analysis of three aggregated studies. J Child Adolesc Psychopharmacol 2003;13:29-40 «PMID: 12804124»PubMed
Arns M, de Ridder S, Strehl U ym. Efficacy of neurofeedback treatment in ADHD: the effects on inattention, impulsivity and hyperactivity: a meta-analysis. Clin EEG Neurosci 2009;40:180-9 «PMID: 19715181»PubMed
Barkley RA, Shelton TL, Crosswait C ym. Multi-method psycho-educational intervention for preschool children with disruptive behavior: preliminary results at post-treatment. J Child Psychol Psychiatry 2000;41:319-32 «PMID: 10784079»PubMed
Beck SJ, Hanson CA, Puffenberger SS ym. A controlled trial of working memory training for children and adolescents with ADHD. J Clin Child Adolesc Psychol 2010;39:825-36 «PMID: 21058129»PubMed
Biederman J, Melmed RD, Patel A ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled study of guanfacine extended release in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. Pediatrics 2008;121:e73-84 «PMID: 18166547»PubMed
Biederman J, Swanson JM, Wigal SB ym. A comparison of once-daily and divided doses of modafinil in children with attention-deficit/hyperactivity disorder: a randomized, double-blind, and placebo-controlled study. J Clin Psychiatry 2006;67:727-35 «PMID: 16841622»PubMed
Biederman J, Swanson JM, Wigal SB ym. Efficacy and safety of modafinil film-coated tablets in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder: results of a randomized, double-blind, placebo-controlled, flexible-dose study. Pediatrics 2005;116:e777-84 «PMID: 16322134»PubMed
Biederman J, Wilens T, Mick E ym. Pharmacotherapy of attention-deficit/hyperactivity disorder reduces risk for substance use disorder. Pediatrics 1999;104:e20 «PMID: 10429138»PubMed
Bjornstad G, Montgomery P. Family therapy for attention-deficit disorder or attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev 2005;:CD005042 «PMID: 15846741»PubMed
Bohlin G, Janols LO. Behavioural problems and psychiatric symptoms in 5-13 year-old Swedish children-a comparison of parent ratings on the FTF (Five to Fifteen) with the ratings on CBCL (Child Behavior Checklist). Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 3:14-22 «PMID: 15692875»PubMed
Chronis AM, Chacko A, Fabiano GA ym. Enhancements to the behavioral parent training paradigm for families of children with ADHD: review and future directions. Clin Child Fam Psychol Rev 2004;7:1-27 «PMID: 15119686»PubMed
Conners CK, Casat CD, Gualtieri CT ym. Bupropion hydrochloride in attention deficit disorder with hyperactivity. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1996;35:1314-21 «PMID: 8885585»PubMed
Connor DF, Findling RL, Kollins SH ym. Effects of guanfacine extended release on oppositional symptoms in children aged 6-12 years with attention-deficit hyperactivity disorder and oppositional symptoms: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. CNS Drugs 2010;24:755-68 «PMID: 20806988»PubMed
Correia Filho AG, Bodanese R, Silva TL ym. Comparison of risperidone and methylphenidate for reducing ADHD symptoms in children and adolescents with moderate mental retardation. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:748-55 «PMID: 16034276»PubMed
Daviss WB, Patel NC, Robb AS ym. Clonidine for attention-deficit/hyperactivity disorder: II. ECG changes and adverse events analysis. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47:189-98 «PMID: 18182964»PubMed
DuPaul GJ, Eckert TL. The effects of school-based interventions for attention deficit hyperactivity disorder: A meta-analysis. Sch Psych Rev 1997;26:5-27
Elbe D, Macbride A, Reddy D. Focus on Lisdexamfetamine: A Review of its use in Child and Adolescent Psychiatry. J Can Acad Child Adolesc Psychiatry 2010;19:303-14 «PMID: 21037922»PubMed
Forbes GB. Clinical utility of the Test of Variables of Attention (TOVA) in the diagnosis of attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Psychol 1998;54:461-76 «PMID: 9623751»PubMed
Frazier TW, Demaree HA, Youngstrom EA. Meta-analysis of intellectual and neuropsychological test performance in attention-deficit/hyperactivity disorder. Neuropsychology 2004;18:543-55 «PMID: 15291732»PubMed
Goodman R. Psychometric properties of the strengths and difficulties questionnaire. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:1337-45 «PMID: 11699809»PubMed
Greenhill LL, Biederman J, Boellner SW ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled study of modafinil film-coated tablets in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:503-11 «PMID: 16601402»PubMed
Handen BL, Janosky J, McAuliffe S ym. Prediction of response to methylphenidate among children with ADHD and mental retardation. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1994;33:1185-93 «PMID: 7982869»PubMed
Homack S, Riccio CA. A meta-analysis of the sensitivity and specificity of the Stroop Color and Word Test with children. Arch Clin Neuropsychol 2004;19:725-43 «PMID: 15288327»PubMed
Horn WF, Ialongo NS, Pascoe JM ym. Additive effects of psychostimulants, parent training, and self-control therapy with ADHD children. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1991;30:233-40 «PMID: 2016227»PubMed
Jadad AR, Boyle M, Cunningham C, Kim M, Schachar R. Treatment of attention- deficit/hyperactivity disorder. 1999. 1-341. Rockville, MD, USA: AHRQ. AHRQ evidence reports and summaries 11. AHRQ Publication No. 00-E005; http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK33078/
Jadad AR, Moore RA, Carroll D ym. Assessing the quality of reports of randomized clinical trials: is blinding necessary? Control Clin Trials 1996;17:1-12 «PMID: 8721797»PubMed
Jain R, Segal S, Kollins SH ym. Clonidine extended-release tablets for pediatric patients with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2011;50:171-9 «PMID: 21241954»PubMed
Johnson M, Ostlund S, Fransson G ym. Omega-3/omega-6 fatty acids for attention deficit hyperactivity disorder: a randomized placebo-controlled trial in children and adolescents. J Atten Disord 2009;12:394-401 «PMID: 18448859»PubMed
Kadesjö B, Janols LO, Korkman M ym. The FTF (Five to Fifteen): the development of a parent questionnaire for the assessment of ADHD and comorbid conditions. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 3:3-13 «PMID: 15692877»PubMed
Kahbazi M, Ghoreishi A, Rahiminejad F ym. A randomized, double-blind and placebo-controlled trial of modafinil in children and adolescents with attention deficit and hyperactivity disorder. Psychiatry Res 2009;168:234-7 «PMID: 19439364»PubMed
Katusic SK, Barbaresi WJ, Colligan RC ym. Psychostimulant treatment and risk for substance abuse among young adults with a history of attention-deficit/hyperactivity disorder: a population-based, birth cohort study. J Child Adolesc Psychopharmacol 2005;15:764-76 «PMID: 16262593»PubMed
Kavale KA, Forness SR. Hyperactivity and diet treatment: a meta-analysis of the Feingold hypothesis. J Learn Disabil 1983;16:324-30 «PMID: 6886553»PubMed
Kelsey DK, Sumner CR, Casat CD ym. Once-daily atomoxetine treatment for children with attention-deficit/hyperactivity disorder, including an assessment of evening and morning behavior: a double-blind, placebo-controlled trial. Pediatrics 2004;114:e1-8 «PMID: 15231966»PubMed
Kern L, DuPaul GJ, Volpe RJ ym. Multisetting assessment-based intervention for young children at risk for attention deficit hyperactivity disorder: Initial effects of academic and behavioral functioning. School Psychology Review 2007;237-55
King S, Griffin S, Hodges Z ym. A systematic review and economic model of the effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate, dexamfetamine and atomoxetine for the treatment of attention deficit hyperactivity disorder in children and adolescents. Health Technol Assess 2006;10:iii-iv, xiii-146
Klassen A, Miller A, Raina P ym. Attention-deficit hyperactivity disorder in children and youth: a quantitative systematic review of the efficacy of different management strategies. Can J Psychiatry 1999;44:1007-16 «PMID: 10637680»PubMed
Klenberg L, Jämsä S, Häyrinen T, Lahti-Nuutila P, Korkman M. Kesky–Keskittymiskysely. Psykologien kustannus: Helsinki, 2010
Klingberg T, Fernell E, Olesen PJ ym. Computerized training of working memory in children with ADHD--a randomized, controlled trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:177-86 «PMID: 15689731»PubMed
Korkman M, Jaakkola M, Ahlroth A ym. Screening of developmental disorders in five-year-olds using the FTF (Five to Fifteen) questionnaire: a validation study. Eur Child Adolesc Psychiatry 2004;13 Suppl 3:31-8 «PMID: 15692878»PubMed
Koskelainen M, Sourander A, Kaljonen A. The Strengths and Difficulties Questionnaire among Finnish school-aged children and adolescents. Eur Child Adolesc Psychiatry 2000;9:277-84 «PMID: 11202103»PubMed
Lord J, Paisley S. The clinical effectiveness and cost-effectiveness of methylphenidate for hyperactivity in childhood. London: NICE, July 2000; http://www.nice.org.uk/guidance/index.jsp?action=download&r=true&o=32112 «http://www.nice.org.uk/guidance/index.jsp?action=download&r=true&o=32112»20
Matier-Sharma K, Perachio N, Newcorn JH ym. Differential diagnosis of ADHD: Are objective measures of attention, impulsivity, and activity level helpful? Child Neuropsychology 1995;1:118-27
McGee RA, Clark SE, Symons DK. Does the Conners' Continuous Performance Test aid in ADHD diagnosis? J Abnorm Child Psychol 2000;28:415-24 «PMID: 11100916»PubMed
McGoey KE, DuPaul GJ, Eckert TL, Volpe RJ, VanBrakle J. Outcomes of a multi-component intervention for preschool children at-risk for attention-deficit/hyperactivity disorder. Child and Family Behavior Therapy 2005;27:33-56
McGoey KE, Eckert TL, DuPaul GJ. Early intervention for preschool-age children with ADHD: a literature review. J Emotion Behav Disorders 2002;10:14-28
Mezzacappa E, Buckner JC. Working memory training for children with attention problems or hyperacitivity: A school based pilot study. School Mental Health 2010;2:202-8
Michelson D, Allen AJ, Busner J ym. Once-daily atomoxetine treatment for children and adolescents with attention deficit hyperactivity disorder: a randomized, placebo-controlled study. Am J Psychiatry 2002;159:1896-901 «PMID: 12411225»PubMed
Michelson D, Faries D, Wernicke J ym. Atomoxetine in the treatment of children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder: a randomized, placebo-controlled, dose-response study. Pediatrics 2001;108:E83 «PMID: 11694667»PubMed
Newcorn JH, Kratochvil CJ, Allen AJ ym. Atomoxetine and osmotically released methylphenidate for the treatment of attention deficit hyperactivity disorder: acute comparison and differential response. Am J Psychiatry 2008;165:721-30 «PMID: 18281409»PubMed
Palumbo DR, Sallee FR, Pelham WE Jr ym. Clonidine for attention-deficit/hyperactivity disorder: I. Efficacy and tolerability outcomes. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47:180-8 «PMID: 18182963»PubMed
Pearson DA, Santos CW, Casat CD ym. Treatment effects of methylphenidate on cognitive functioning in children with mental retardation and ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2004;43:677-85 «PMID: 15167084»PubMed
Pearson DA, Santos CW, Roache JD ym. Treatment effects of methylphenidate on behavioral adjustment in children with mental retardation and ADHD. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2003;42:209-16 «PMID: 12544181»PubMed
Pineda DA, Puerta IC, Aguirre DC ym. The role of neuropsychologic tests in the diagnosis of attention deficit hyperactivity disorder. Pediatr Neurol 2007;36:373-81 «PMID: 17560498»PubMed
Rapport MD, Moffitt C. Attention deficit/hyperactivity disorder and methylphenidate. A review of height/weight, cardiovascular, and somatic complaint side effects. Clin Psychol Rev 2002;22:1107-31 «PMID: 12436807»PubMed
Raz R, Carasso RL, Yehuda S. The influence of short-chain essential fatty acids on children with attention-deficit/hyperactivity disorder: a double-blind placebo-controlled study. J Child Adolesc Psychopharmacol 2009;19:167-77 «PMID: 19364294»PubMed
Robinson TR, Smith SW, Miller MD, Brownell MT. Cognitive behaviour modification of hyperactivity-impulsivity and aggression: a meta-analysis of school-based studies. J Educ Psychology 1999;91:195-203 (DARE-20008462)
Romine CB, Lee D, Wolfe ME ym. Wisconsin Card Sorting Test with children: a meta-analytic study of sensitivity and specificity. Arch Clin Neuropsychol 2004;19:1027-41 «PMID: 15533695»PubMed
Sallee FR, McGough J, Wigal T ym. Guanfacine extended release in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder: a placebo-controlled trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2009;48:155-65 «PMID: 19106767»PubMed
Samuels JA, Franco K, Wan F ym. Effect of stimulants on 24-h ambulatory blood pressure in children with ADHD: a double-blind, randomized, cross-over trial. Pediatr Nephrol 2006;21:92-5 «PMID: 16254730»PubMed
Scahill L, Chappell PB, Kim YS ym. A placebo-controlled study of guanfacine in the treatment of children with tic disorders and attention deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2001;158:1067-74 «PMID: 11431228»PubMed
Schachter HM, Pham B, King J ym. How efficacious and safe is short-acting methylphenidate for the treatment of attention-deficit disorder in children and adolescents? A meta-analysis. CMAJ 2001;165:1475-88 «PMID: 11762571»PubMed
Schatz AM, Ballantyne AO, Trauner DA. Sensitivity and specificity of a computerized test of attention in the diagnosis of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. Assessment 2001;8:357-65 «PMID: 11785580»PubMed
Schmidt MH, Möcks P, Lay B ym. Does oligoantigenic diet influence hyperactive/conduct-disordered children--a controlled trial. Eur Child Adolesc Psychiatry 1997;6:88-95 «PMID: 9257090»PubMed
Shelton TL, Barkley RA, Crosswait C ym. Multimethod psychoeducational intervention for preschool children with disruptive behavior: two-year post-treatment follow-up. J Abnorm Child Psychol 2000;28:253-66 «PMID: 10885683»PubMed
Shukla VK, Otten N. Assessment of attention deficit/hyperactivity disorder therapy: a Canadian perspective. Ottawa: CCOHTA.1999. http://www.cadth.ca/index.php/en/hta/reports-publications/search/publication/36
Singer HS, Brown J, Quaskey S ym. The treatment of attention-deficit hyperactivity disorder in Tourette's syndrome: a double-blind placebo-controlled study with clonidine and desipramine. Pediatrics 1995;95:74-81 «PMID: 7770313»PubMed
Spencer T, Heiligenstein JH, Biederman J ym. Results from 2 proof-of-concept, placebo-controlled studies of atomoxetine in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Clin Psychiatry 2002;63:1140-7 «PMID: 12523874»PubMed
Stone LL, Otten R, Engels RC ym. Psychometric properties of the parent and teacher versions of the strengths and difficulties questionnaire for 4- to 12-year-olds: a review. Clin Child Fam Psychol Rev 2010;13:254-74 «PMID: 20589428»PubMed
Stowe CD, Gardner SF, Gist CC ym. 24-hour ambulatory blood pressure monitoring in male children receiving stimulant therapy. Ann Pharmacother 2002;36:1142-9 «PMID: 12086544»PubMed
Swanson JM, Greenhill LL, Lopez FA ym. Modafinil film-coated tablets in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder: results of a randomized, double-blind, placebo-controlled, fixed-dose study followed by abrupt discontinuation. J Clin Psychiatry 2006;67:137-47 «PMID: 16426100»PubMed
The MTA Cooperating Group. A 14-month randomized clinical trial of treatment strategies for attention-deficit/hyperactivity disorder. Multimodal Treatment Study of Children with ADHD. Arch Gen Psychiatry 1999;56:1073-86
Tourette´s Syndrome Study Group. Treatment of ADHD in children with tics: a randomized controlled trial. Neurology 2002;58:527-36
Van der Oord S, Prins PJ, Oosterlaan J ym. Efficacy of methylphenidate, psychosocial treatments and their combination in school-aged children with ADHD: a meta-analysis. Clin Psychol Rev 2008;28:783-800 «PMID: 18068284»PubMed
Voigt RG, Llorente AM, Jensen CL ym. A randomized, double-blind, placebo-controlled trial of docosahexaenoic acid supplementation in children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Pediatr 2001;139:189-96 «PMID: 11487742»PubMed
Wigal SB, Kollins SH, Childress AC ym. A 13-hour laboratory school study of lisdexamfetamine dimesylate in school-aged children with attention-deficit/hyperactivity disorder. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2009;3:17 «PMID: 19508731»PubMed
Wigal SB, Kollins SH, Childress AC ym. Efficacy and tolerability of lisdexamfetamine dimesylate in children with attention-deficit/hyperactivity disorder: sex and age effects and effect size across the day. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2010;4:32 «PMID: 21156071»PubMed
Wilens TE, Faraone SV, Biederman J ym. Does stimulant therapy of attention-deficit/hyperactivity disorder beget later substance abuse? A meta-analytic review of the literature. Pediatrics 2003;111:179-85 «PMID: 12509574»PubMed
Wolraich ML, Wilson DB, White JW. The effect of sugar on behavior or cognition in children. A meta-analysis. JAMA 1995;274:1617-21 «PMID: 7474248»PubMed

www.kaypahoito.fi

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, lapset ja nuoret)

Keskeinen sanoma

Aiheen rajaus

Tavoitteet

Kohderyhmät

Määritelmät

Diagnoosikriteerit

Esiintyvyys

Etiologia

Genetiikka

Raskaudenaikaiset ympäristötekijät ja synnynnäiset rakenteelliset tekijät

Psykososiaaliset riskitekijät

Keskushermoston toiminnalliset ja rakenteelliset löydökset

Diagnostiikka

Psykologiset tutkimukset

Muut tutkimukset

Kyselylomakkeet

Erotusdiagnostiikassa huomioitavat sairaudet ja häiriöt

ADHD:n kanssa samanaikaisesti esiintyvät häiriöt ja sairaudet

Hoito ja kuntoutus

Hoidon yleiset periaatteet

Psykososiaaliset hoidot

Vanhempainohjaus

Tukitoimet päivähoidossa ja koulussa

Käyttäytymishoito

Psykoterapia

Toimintaterapia

Neuropsykologinen kuntoutus

Lääkehoito

Stimulantit

Atomoksetiini

Stimulanttien ja atomoksetiinin haittavaikutukset

Muut lääkkeet

Yhdistelmähoito

Muut hoidot

Hoito samanaikaisten sairauksien yhteydessä

ADHD:n seurannaisvaikutukset ja ennuste

Suositus hoidon porrastuksesta

Laatukriteerit

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Sidonnaisuudet

Vastuun rajaus

Kirjallisuutta